No 49
Tiistaina Joulukuun 16 p — Tuescfay December 16
IHMINEN ETKÖ SÄ NÄE kovan muodon Kaukana siitä
JA KUULE?
Ihminen etkö sä näe ja tunne
erota ääntä mcurussa meren? —
Ikäänkuin ilkun ja naurun
välillä aavistus veren
Kuin välkkyis vihreän vihan
nousisi tullannet tuskien helmet
Mut yli yltyvän tuhoisan taiston
laulavat ääret ja rannat
säveltä elämän vaiston
Ihminen etkö sä näe ja tunne?
Sävel se laajenee ilmassa soi!
Siihen yllä ja alla
yltyvät ilta ja aamunkoi
Se lintujen laulussa helää
myös tunnussa tuoreen keväisen
nurmen
pilvien sinessä siintävi tuolla
ja puiden lehdillä leikkii —
se maatua saata ei kuolla
Ihminen etkö sä näe ja tunne?
Tuo sävel sinulla sielussa lie —
sitä vaijenna vaivat
ti uuvuta onneton orjan tie
Se vankilan varjossa elää
ja kaikuna kiertää kaamean
muurin
Se itkien uhmaa armoa pyytää
ilmeissä ihmisen vaikka
kuolema kulmia hyytää
Ihminen etkö sä näe ja tunne?
Sävel taivasten tahtoa valaa
ja onnenkaipuuta on
Se syttyy 'hehkun ijäti palaa!
Ja povesta nousevan polven
"taas jälleen syntyvi sykkävin
innoin
Niin uutena uhoo toivo ja usko
kuin aamunsarastus yössä
— kuin rantojen kultainen rusko
Kisa Viertovirta
tuosta sävystä millä isän ja ra
kastettavan puolison osuutta
kerrotaan on hysteerinen tun
teilu Päättävää keltään armoa
anelevaa ei ilmeissä äänessä tai
käytöksessä esiinny
"Ile ovat olleet jo kuusi päi
vää nälkälakossa" jatkaa hän
"saadakseen painostetuksi heille
jotka ymmärretään valtiollisiksi
vangeiksi edes samat oikeudet
ja mukavuudet kuin on tavalli
silla rikosvangeilla Mutta sitä
he eivät saa Vankilan eikä
muutkaan viranomaiset lainkaan
välitä vaikka he olisivat syömät
tä niin kauan että he kuolisivat
nälkään Päinvastoin juuri sel
laista he haluaisivat
Samaa mieltä — puhelee hän
edelleen — oli minunkin miehe-
SAARA
RIKKAAN JA KÖYHÄN
JOULU
111 JO
alussa ennen kuin he lak- teen Hä
Kirj Winnie E Branstetter
'0h tuopa näyttäisi hyvältä Saa
ran yllä !" huudahti vankilan muka
vuusklubin (Prison Comfort Club)
sihteeri Hän oli juuri avannut kää
rön jossa oli lämmin verkapuku ja
tarkasteli sitä loistavin silmin Me
toiset kokoonnuimme hänen ympäril
lensä ja pyysimme hänen kertomaan
meille Saarasta Ja hän kertoi meil
le seuraavaan tapaan
"Saara — Saara Danley on hänen
koko nimensä — on 17-vuotias juuri
minun tyttäreni ikäinen Saara ei
ole saanut käydä paljon koulua ku
ten voitte nähdä hänen kirjeestään
kin ja nyt hänellä ei ole tilaisuutta
ooiskella ainakaan useampaan vuo-
isänsä J M Danley
on vankina liittohallituksen vankilas
sa Leavenworthissa
koon menivätkään ja oli koetta
nut sen saada toisetkin toverin
sa ymniiärtämään mutta enem
mistö oli uskonut että ei ne nyt
tämän maan vankilayiranomai
set ole sen raa'empia kuin en
nen Venäjällä ja sielläkin oli
nälkälakolla saatu parannuksia
vankilaoloihin Äänestyksessä oli
-OI 1--i1i-1i 'j-Min -ni-mmirö
miir rmnlnlli ia iallisuutta Hän hankki itselleen so-
vähemmistö vaikka varmaan tie- ialistisia sanomalehtiä
sivätkiu ei sillä mitään voitta- ai"a '"""= elämänsä
i-:mi 'lioti nääröksrn iälkeen känään toisenlaiseksi
— j-
yhtvivat tietvsti lakkoon ja py
"Saaran isä oli vuokraviljelijänä
Oklahomasta Monien vuosien toi
vottoman taistelun jälkeen jolloin
hän ponnisteli saadaksee toimeentu
lon vaimolleen ja kuudelle lapselleen
joista Saara on vanhin Danley sai
sattumalta käsiinsä sosialistista kir-
(Sävel: "Älä itke äitini")
Kirj Sopille Koskiren-Vassberg
Joulujuhlaa rikkaat viettää
loistopalatseissa'
Samaan aikaan köyhät värjyy
vuokra kasarmeissa
Joulujuhla rikkaille tuo
nautintoa suurta
Koiran tavoin köyhät saavat
purra mieron luuta
Rikkahllle joulujuhla
lahjojansa jakaa
Samaan aikaan köyhälistön
puuttehet on vakaat
Joulujuhla rikkahllle
paistit maukkaat tarjoo
Samaan aikaan köyhälistö
"nälkäisenä värjyy
Joskus joulut vaihdetaan
ja köyhän onni saapuu
Yhdessä kun rynnätään
niin kapitaali kaatuu
Silloin köyhän sielussa
on juhlatunne suuri
kun on maahan murskattuna
kapitaalin muuri
ja lyhyessä
muuttui tyk
Hän yhä pon-
toimeentulon per-
"ja niin hän kuoli väristen
ta sydäntäsärkevän vääryyden
ristuksessa
"Naapurit tulivat katsomaan
vilus-kou-
LUOKKATAISTELIJAN
Nuori hän on vielä Ei aina
kaan yli kahdenkymmenenvii
den Lapsi jota hän hellien
huoltaa on ehkä kohta kolmen
vuoden
Joudumme samaan posti vau
nuun molemmat matkalla syr
jäiselle farmiseudulle Vaunun
(liljoilleen jäätynyttä tietä e
teenpäin vyöryessä lapselle leik
kiä tehden kyselen minne hän
menee niistä tulee Pikku hupak
ko ei voi vielä ymmärrettäviä
vastauksia anjaa Äiti 'puhelee
pienensä puolesta: "Menemme
sedän ja tädin luokse jonne o
lemme täytyneet muuttaa asu
maan kun isä raahattiin vanki
laan" Ilman arkailuja ja ujosteluja
nuori äiti minulle tuntematto
malle kertoilua jatkaa "rvävinv
me taas isän luona vankilassa
Siellä usein käymme Nytkin
tullaan sieltä"
Alan arvata mikä on sellainen
isä jonka vankina olosta ja jon
ka luona käynnistä noin miltei
ylpeillen vaimo äiti puhuu En
tahdo olla tunkeilija ilmaisuik
seni ajatustani miksi luulen hei
dän rakkaimpansa vankilassa vi
ruvan mutta nuori äiti huo
maa myöskin että heidän kans
saan haastelijalla ei voi olla mi
lään huonoa ajatusta isästä mie
hestä jonka luota he tulevat
Silitellen pienoisensa kiehkura
kutreja katsoo matkatoveria
suoraan silmiin keskeyttäen ly
hyen vaitiolon ja sanoo: "Isä
on tvöläinen Työläisenä on
hän kuulunut työmaansa järjes
töön ja siksi hänet sullottiin
toisten saman järjestön jäsenten
kanssa vankilaan Xiin ja mik
sieivät he häntä voisi vielä tap
paakin siilä isä on asialleen re
hellinen" Tätä sanoessa noil
le miltei lapsekkaille kasvoille
tulee ankara rautainen piirre
]a sanatkin saavat särmikkään
syvät lakossa siksi kun viidessä
lakkonsa lopettavat Usea heis
tä oli jo eilen joutunut sairaa
laan Minun mieheni oli häkis
sään johon hänet vietiinkin
mutta heikko ja sairas hänkin jo
oli Vankien ei annettu saada
edes vesipussia jolla olisivat voi
neet vatsansa puhdistaa ja siksi
he joutuivat kärsimään pian
hirveitä tuskia Nyt kai ne tänä
iltana lopettavat lakkonsa sillä
kaikki ovat jo tulleet vakuute
tuiksi että heidän kuolemaansa
halutaan Mutta pojat eivät
suinkaan 'halua kuolla he tahto-
nisteli saadakseen
heelleen mutta hänen ponnistelunsa set uteliaisuudesta - toiset omantun
ei ollut enää toivotonta taistelua Hä- non soimauksen ajamana joka sanoi:
neliä oli nyt toivoa ja uskoa Hä- 'Te olisitte voineet auttaa 1' — ja
neliä oli toivoa tulevaisuudesta joi- muutamat — ainoastaan muutamat
loin hänen perheellään tulisi ole- — tulivat sosialistisen toveruuden
maan kunnolliset elämän mahdolli- hengessä
suudet hänellä oli uskon työväen- "Hautajaisten jälkeen nämä vii
luokknan ja sen järjestymiskykyyn meksimainitut neuvottelivat Kuin
Hän levitti tätä toivoa ja uskoa vai- itsestään heistä tuli toveri Dnnleyn
moonsa ja lapsiinsa ja hän puhui sii- kuuden lapsen holhoojia Mitä he
ta jokaiselle farmarille ja työmiehelle voisivat tehdä? He olivat kaikki
jonka kanssa hän joutui kosketuk- auttamattomasti köyhiä vuokravilje
8n lijöitä joiden täytyi panna ensi vuo-
"Hän tuli tunnetuksi sosialistina den satonsa kinnitykseen saadakseen
henä joka taisteli kapitalismia siemenviljaa Mutta jotakin oli ten-
mieh
vastaan sekä kaiken puolesta
vat elää vielä ja toimia saman nyöc!ytti työväenluokkaa
asian eteen enempi mun vieia
ovat toimineetkaan"
l-lan
teollisuusunionismista rnrmareiiK
ja joutui sen johdosta vastakkain ko
Samalla kun hän keskeyttää
puhelunsa vangeista jotka ovat
nälkälakossa näyttää uutista
Tacoina Ledgcristä jossa kerro
taan suurista bolshevikien saa
mista voitoista Venäjällä tul
len uutisen johdosta päätelmiin
'Kun kapitalistit näkevät että
työläiset taisteluissaan voittavat
tuissa maissa noin loistavasti
saavat nuo voitot täkäläiset riis
täjät raivoamaan Amerikan jär
jestyneelle ja voittoon pyrkivälle
'työväestölle sitä hirveämmällä
ja raaemmalla tavalla mutta isä huista
samoin kuin toisetkin pojat va- täisi
kuutti nytkin että kyllä se tä
mänkin maan työväki kerran saattaisi
voittaa Minä olen myöskin merten takana
varma että mekin amerikkalaiset heistä tulevan
kerran voitamme"
Hänen silmänsä iskivät ilon ja
toivon tulta 1'oskilleen lensi
punaa Pienokainenkin ilostui
ikäänkuin hiinkin olisi käsittä
nyt että äidin sydänilmen täyt
tää riemun ja varmuuden tunne
paremmasta yhteiskunnasta yh
teiskunnasta jonka uudistami
seksi isä-ukki on koettanut osuu
tensa suorittaa ja on nyt siitä
svvstä vankilassa
' Tuli tienhaara jossa matkam
me erkaantui Hyvästit vain
nikku KuhvTe ia hänen äidil-
tikylänoä pikkusieluisten ahdasmie
listen loisten kanssa joiden yksilö-
edut sokaisivat heidät näkemästä sitä vieläkin
ylevää ihannetta jonka hän heille vähäisillä
osotti
"Sitten tuli
Danley näki ne
mikä tävä Yksi sosialisteista otti viisi
Pu" nuorinta lasta luoksensa Hänellä oli
istclläänkin viisi lasta mutta heidän
täytyisi jakaa köyhä kotinsa ja puut
teellinen ravintonsa näiden pienten
orpolasten kanssa He ovat siellä
vanhemmat heistä auttaen
kyvyillään maatöissä ja ta-
lousaskarcis?a '
sota ja vakoilulaki "Mutta Saara pieni Saara 'parka!
taloudelliset voimat Hänen kohdalleen ei riittänyt se että
huudon takana: 'Tehkää mailina tur- hanen täytyi nyt luopua Marystä ja
valliseksi kansanvallalle" Edelleen- Jonesta Fredislä ja Jamesista ja vie
kin hän kynti äesti ja kylvi pelto- lapa pikku siskostaankin sillä naa
janta mutta hänen sosialistinen pro- pUrin pienessä hökkelissä ei olisi ol
pagandansa sai uuden sävyn Hän ut tilaa hänelle
puhui nyt vähemmän uudesta yhteis- "Eräs toinen naapuri anoi että
kunnasta ja enemmän sodan kau- Saara saisi tulla heille ja tehdä heil-
Hän pelkäsi että sota kaän- la työtä ruokanBa edestä ja ni n 3aa
työväenluokan mielet heille ra kiipesi hänen kärryilleen ja ajoi
välttämättömästä järjestymisestä ja hänen kanssansa hänen kotiinsa Saa-
hpidät vihaamaan veljiänsä ra on vieläkin siellä työskennellen
Hän ei olisi toivonut ruokonsa edestä
''Siihen
nie löysi
kapitalismin taistelu
koneita Hän ei olisi toivonut heis
tä ollenkaan tulevan taistelukoneita
"Seuraava talvi Danleyn tuomitse
misen jälkeen oli kauhean kylmä
Xiii Saara ia toiset
lasta oonnistelivat eteenpäin
korjasivat sadon ja kyntivät pellot jälkeen kun
svksyllä Talvi-iltoina he kokoon- Hyväillen
nuoreni-
Ho
asti kun meidän klupim
Saaran ja lähetti hänelle
vaatteita ei hän ollut saanut uutta
pukua kahteen vuoteen Viime vii
kolla hän sai laatikon makeisia ja
hän kirjotti heti minulle sanoen et
tä ne olivat ensimäiset makeiset sen
isa meni pois
laittoi kertoja verkapu-
ieen joka oli luokkataistelua ja
luokkataistelijan vainio
leo Keino
tuivat asuntohökkelinsä uunin ääreen vun kääröksi Minä katsoin kerto-
nälkäisinä vähillä vaatteilla ja yksi- mu8ta kuuntelevia naisia Jokainen
näisinä lukuunottamatta jonkun so- heistä näytti tulleen vuosia vanhem-
sialistin tilapäistä vierailua joka sat- maksi Heidän silmänsä olivat sa-
tui pistäytymään heillä nähdäkseen mcat ja punottavat ja heidän kasvoil-
kuinka he tulivat toimeen ja haka- ]a näkyi katkerien ajatusten jännitys
ja säälin väreily Melkein yhteen ää
neen he sanoivat: "Kaikki he saavat
Meillä ei ollut makeisia kiitospäiväksi ja jouluksi
A'" myöskin"
takseen vähän polttopuita Tu[i sit
ten tammikuu purevine pohjatuuli
— Arvelut vaihtuvat ajan ja
paikan mukaan mutta luonnon
ääni pysyy aina ja kaikkialla sa
mana Sitä on siis seurattava
Schopenhauer
neen ja lumineen
muuta svötävää kuin perunoita
toisinaan rukoili
vilusta Kyl-
ti itki toisinaan
mutta aina hän värisi
mät talvituulet mursivat hänen hen
non ruumiinsa voimat ja suuren vää
ryyden katkera kylmyys pisti hänen
äidin sydämeensä
Sellainen oli kertomus Saarasta
Se on myöskin kertomus monien
muiden luokkasotavankien lapsista
Mitä te aijotte tehdä heidän uh-teensa?