Image provided by: University of Oregon Libraries; Eugene, OR
About Toveritar. (Astoria, Or.) 19??-1930 | View Entire Issue (Dec. 16, 1919)
5 No 49 Tiistaina Joulukuun 16 p — Tuesday December 16 millä asioilla hilu liikkui inistä oli lähtenyt ja minne meinsMi Mutta kaikkiin kysymyksiin rastasi Katri vain kaudella sanalla: — En tiedä — Ellet tunnusta niin ammumme sinut uhkasi yksi joukosta Katrin silmiss kohosi uhma Sit te se muuttui välinpitämättömäksi kuolemaa halveksivaksi ratkesi ont toon naurafcdukneen ja päättyi vii mein teräviin syyttävänä uhkaajan kasvoille — Missä sc teidän ylipäällikkönne nykyään majailee? — Taitaa olla lemulla koska jou kot vain maleksivat eivKtkä ole viikon päiviin tehneet kunnollista hyökkäystä että saisi edes tapella? — Ellei jo lie kaatunut ja kun nialla kuopattu? ilkkui kolmas Muuan miehistä sylkäsi Katriin piilu — Tuollaisia naisiakin hymähti hän äänellä joka ilmaisi halvek mista Katrille muistui mieleen muuan kertomus uudesta testamentista jonka hän koulussa oli lukenut Hän sulki silmänsä ja huokasi raskaasti — Täytyyhän se tarkustaakin jos siltä jotain tärkeitä tiedonantoja löytyisi Hiiuet vietiin toiseen huoneeseen Kaksi sotilasta tuli mukaan Mutta kun tie aikoivat ryhtyä riisumaan häntä riuhtasi hän itsensä irti ja pakeni nurkkaan — Seis! huusi sotilan Ellet hy villä taivu täytyy meidän käyttää väkivaltaa Ovi temmattiin auki ja kolmas so tilas astui sisään — Ettekö tule toimeen täällä kak- sl miestä yhden naisen kanssa? Se nyt on ihme! Vielä annatte sen pae ta kun siinä rukoilette antautu maan Tuosta noin ellei nrau tepsi 118 n oli lähentynyt nurkkaa jossa Katri kyyriitti pöydän ja seiniin vä lissä ja kohlasi häntä kiväärin pe rällä päähän Katri kaatui lattialle heikosti huu dahtaen — Tuo nyt olisi saanut olla te kemättä sanoi yksi sotilaista On han hän Bentään nainen — Purikkinaaras! sylkäsi lyöjä y lenkatseellisesti NiittenMn naiset kuuluvat olevan koko perkeleitä Ovat mukana rintamallakin — No pojat! Mitä siinä seisoa toljotatte! Tyfhön ennenkuin se etana virkoaa Miehet alkoivat inhottavan ruu miintarkastuksensa mitään löytä mättä Kun he olivat työnsä suo rittaneet poistuivat he tuvan puo leen — Miina menee pukemaan sen ylle sanoi yksi kääntyen torpan emännän puoleen1 Katri makasi tainnoksissa puoli- alastomana kamarin lattialla Tor pah vaimo endn vain latsoa tui jotti tyttöön Sitten huokasi hän pitkään ja pyyhkäsi esiliinan kul malla silmiään — Hyvä Jumala millaisia aikoja nyt eletiiHn! Hellävaroen alkoi hän pukea -vaatteita Katrin ylle Ovi oli raollaan ja yksi sotilaista kurkisti siitä huo neeseen "" - — Ei suinkaan se Miina vaan päästä sitä punikkia pakoon nauraa hohotti epäilijä — Jopahan nyt ehätti Miina ja hieman rviUiti — Ei bo meidän muija sitä lajia ole kuului torpan mies tuvasta" ke- huvan vaikka sillä onkin vähän peh meänpuoleinen se luonto Katri avasi silmänsä ja katsoi hä tääntyneenä ympärilleen -- — Missä minä nyt olen? Samassa muisti hän mitä oli ta pahtunut ja voihkaisten painoi hän silmänsä umpeen — Minä koetan pelastaa teidät kuuli hin kuiskauksen aivan kor vassaan Hän avasi silmänsä Torpan vai mo paraikaa napitti hänen pusero aan eikä ollut huomaavinaankaan Katrin Hämmästynyttä katsetta So tilas kurkisti jälleen ovesta — Joko kissanpentu on herännyt? Tulkoon nyt tänne tupaan niin an namme luokaa ja aamulla varhain lähdetään Kuoltkaniemeen Katri muisti kuoleman tuskissa ki tuvaa Matti Heinoa Mitenkä hä nen kävisi kun Katri ei päässyt kään Petäjälahteen tohtoria hake maan? Silloin osui hänen katseensa ta kan luona häärivään torpan emän tään Hänen silmiinsä syntyi toi voa sydämessä sykiihti riemu Hä nellä oli täällä sittenkin ystävä täällä vihollistenkin keskellä Ja kalpeaan torpanvaimoon perusti hän kaiken toivonsa Oli puoliyö Lumituisku oli yhä kiihtynyt muo dostaen paikoin korkeita kinoksia paikoin lakaisten maan aivan pal jaaksi Valkoset sotilaat olivat pelattu aan korttia korpirojun ääressä ru venneet viimein väsyneinä tuvan penkille nukkumaan Yksi oli kui tenkin jätetty himmeän lampun va lossa vartioimaan vankia Mutta hä nenkin päässään mellastivat nautitut viinat niin että hän jonkun aikaa unta vastaan ponniatelauaan viimein nukkui Torpan vaimo oli valvonut koko yön ja odottanut tätä Kun hän kuuli miehen säännöllisesti kuorsaa van nousi hän hiljaa vuoteeltaan sammutti tulen ja hiipi vangin luo — Lähtekää! kuiskasi hän pai naen suunsa Katrin korvaan Tässä on ulko-oven avain Katri puristi ääneti salaisen ys tävänsä kättä ja alkoi hiipiä - ovea kohden Kmh hän oli päässyt porstuaan ja juuri oli kierfämäisillään ulko-oven auki kuului tuvasta melua ja ki rouksia — Vanki on kaarnnut! Samassa työnnettiin ovi auki ja sotilas syöksyi laukaisten kiväärinsä avonaisesta ovesta tummaa varjoa kohti joka pakeni ulkona lumessa Hän näki pakenevan kaatuvan ki nokseen ja kuuli heikon -valituksen mutta siitä huolimatta päästi hän toisen laukauksen Sitten riensi hän tarkastamaan uhriansa — Hm! Kuollut! hymähti hän Mitäpä siitä Taas yksi sellainen mailmasta vähemmän Hän oli kohottanut tytön päätä ja kuunnellut Sitten hän vihasena viskasi hänet lumeen — Kyllä tällainen tuisku tekee haudankaivajan työn puhui hän it sekseen ja meni tupaan Siellä nukkuivat kaikki Nekin jotka äsken hänen huutonsa kuul tuaan olivat unisina avanneet sil miinsä — Saakeli sentään olisi toki ollut komeampaa viedä vankina KuokUa niemeon pallotteli murhaaja Mutta se on nyt tehty ja asia on sillä hyvä Hän rupesi pönkille nukkumaan mutta mieltä ahdisti ennen tunte maton levottomuus ja syvällä omas satunnossa tuntui kuin kipeä pistos — Voi poloista huokasi vainio ja nosti lumesta tyt"- näätä Kuului Cliljainen valitus : — Ystävä! kuiskasi Katri vaikeasti — Jumalan kiitos hän elää! rie muitsi vaimo — Hetkisen jatkoi haavottunut Ystävä minä — luotan teihin — Tah-dotte-ko mennä Petäjälahteen — tohtori — Intin luokse — ja —'pyy tää — häntä — Heikkilään — Matti Heino on — vaikeasti — haavottunut Torpanvaimo kuunteli tarkkaan jo kaisen epäselvän sanan Lähden jo aamulla varhain lupasi hän kyyneleet silmissä — Kiitos! äännäiiti kuoleva hiljaa — Min kannan teidät saunaan Siellä on vielä lämmin eilisen kyl vyn jälkeen Hän otti varovasti Katrin käsivar silleen ja alkoi laahustaa eteenpäin paksussa lumessa Silloin tarttui joku häntä kovasti olkapäähän — Akka mitä sinä teet? Vaimo tunsi miehensä vapisevan äänen — Vien Ihaavottuneen suojiin — Anna sen olla tekemättä kuis kasi mies ja tempasi irti kannetta vastaan Voivat tulla ulos ja 'huo mata ja silloin on meidän vuorom me hirsipuussa Vaimo yritti uudelleen ottaa ty tön käsivarsilleen — Etkö tottelo minua ämmä! Saatat meidät vielä viranomaisten käsiin — Pelkuri! parkasi vaimo Mutta niiea otti häntä niskasta ja alkoi kuljettaa tupaan päin — Ihminen se vihollinenkin on! valitti vaimo Pitääkö tyttöraukan nyt kuolla näin kauhealla tavalla? — Ole hiljaa siinä! Voivat vielä kuulla — Tuomas! Tuomas! Eikö sinulla ole enään omaatuntoa? hoki vaimo nyyhkyttäen Mutta mies ei vastannut veti vaan oven perässään kiinni ja vään si lukkoon Ulkona lumihangessa makasi Kat ri Heikkenevä huokaus joka vielä jaksoi kohota hänen rinnastaan oli kiitos korkeuteen Hänen viimeinen ajatuksensa koski Matti Hoinoa jo ka nyt kuitenkin saisi apua Ja sa nomaton rauha täytti hänen rintan sa Sitten tuli äkkiä hyvä olla Vaik ka lumimyrsky oli ankara ja hän oli jo osaksi lumen alla el ihänen ollut KOSTOA! ~~" M Kirj Helmi -M— n i Mustaa mustaa ilkkuvaa kurjuutta kauhua kantaa se maa jota "valkeaks' " sano taan se nyt kaamean kuvan antaa Sen pintaa on veri punannut niiden jotka kaikkensa uhrannut on jalon aatteensa tähden Kauanko tuotapa kyselen tvöujättiläs maassa makaa? _ Ja kauanko "valkeain" pirujen inahti "oikeutta" julmaa jakaa?' — Työn lapset on vieläkin val veillaan ei "punikkien" suku kuolekaan sukupuuttoon ei tappaa voida Punikki-urhojen haudoilla kulje taan kostovaloja vannotaan siellä — se suku kohoaa uudestaan ja kaikottaa tyrannit vielä Maa! "Valkeille" silloin vuoros taan "oikeutta" oivaa jaetaan — "silmä silniästä"-lain mukaan Kun kumous jälleen käy yli _ maan kun-on voitolla punainen kansa se järjestää olonsa uudestaan saattaa voimaan aatteitansa Kun kosto kiristys katkeruus pois — jo paranneet pahimmat haavat on Suomeni silloin armas ja uus' sen lapsoset riemuita saavat ensinkään kylmä Ja eikö ollutkin valkea lumi valkealakanalnen peh meä vuode jolla hän makasi ja hu miseva tuuli ystäviä jotka hänelle lauloivat? V P— imMiiiimiiimiiiiiiiiimiitiiiiiiiimitiiiimiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiimimiiiiiiiijiimii iiiiiiiiiuiiimiiiiiiiiiiiiiimiiHiiiiiiiimmumiimiimi nmiiiliiimiiiniiiiiti Suuret Ompeluseuran Hoquiam'in S S Osaston] I OMPELUSEURA AHJOLASSA I TIISTAINA 23 P JOULUKUUTA 1919 1 alkaen kello 8 illalla j 1 Hyvä orkesterin soitto tanssia varten j I SISÄÄNPÄÄSY Kaikille vapaa niinimmiiiiimuujuimuiiinxmiimiiiiiiiiimi iiiiiiiiiiiiiiiiiiiim m iiii i iiiiiiiiiiiiiiiimiiiiiiimiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiii'iiilil mm-"