Tiistaina Joulukuun 16 p— Tuesday December 16
No 49
ATRI
: {Maaliskuisen aamun sarastaessa
lähti Heikkilän talosta yksinäinen
nainen saloseuduille vievää talvitie
tä Hänellä oli yllään pitkä villa
pusero jaloissa huopasanppaat pääs
sä taaksepäin solmittu valkea huivi
Selässä oli eväslaukku
— Sinun lähtösi on suurta uhrau
tuvaisuutta oli sisar Elli hänelle sa
nonut — El ystäviini se on vain velvol
lisuuden täyttämistä oli Katri siihen
vastannut Luulenpa ettei kukaan
meistä enää saa tilaisuutta osottaa
uhrautuvaisuutta Matti Heinolle
Elli oli kääntynyt toisaalle ja al
kanut hakea nenäliinaa Samassa
11 sisar Saima tullut huoneeseen
— Oletko katsonut taivaalle Kat
ri? Tuollaiset pilvet eivät ennusta
hyvää
Vaistomaisesti oli Katri silloin
kääntänyt katseensa ikkunaan ja
huomannut että idässä oli suuria
synkkiä pilviä jotka uhkasivat lunta
ja ehkä lumimyrskyäkin
— Ei lumi suksille mitään mahda
Minä ylenen niiden avulla vaikka
puiden latvojen tasalle
Hän oli nauranut ja samassa läh
tenyt Elli ja Sumia olivat häntä
seuranneet pihamaalle toivottamaan
onnellista matkaa Ollessaan jo kau
kana metsiinlaidasba oli hän vielä
kääntynyt katsomaan taloon ja näh
nyt siellä kaksi mustaa pistettä jotka-
hän arvasi huolestuneiksi ystä
vikseen iSäännöllisessä poljennassa kiisi
uksi eteenpäin ja sauvat jättivät
koskemattomaan lumeen jäljet kum
mallekin puolen latua
"Jos illaksi taivas selkenee on
kirkas kuuvalo" ajatteli hiihtäjä
"Mutta silloinhan niinä jo olenkin
Petäjäniemessä"
Katri oli sydänmaan lapsi Kau
kaiseen inetsätiilliinltin oli ehtinyt
ieto hirveästä kansalaissodasta Sin
ne asti kuuluivat uhrien valitukset
ja silloin oli Katri ymmärtänyt teh
tävänsä Hän cU liittynyt punaiseen
ristiin
Viikko sitten oli Matti Heino tuo
tu rintamalta kauheasti silvottuna
sairaillaan Hän oli yhä tajuttomas
sa tilassa ja kärsi hirveitä tuskia
Sairaalassa ei ollut lääkäriä Muu
an vanha mies joka muinoin oli ol
lut välskärillä sodassa hoiti siellä
lääkärin tehtäviä Hänellä oli kyllä
runsaat kokemukset mutta lääketie
teen Ihmeitä hän ei tuntenut Mon
ia haavottunutta hän oli parantanut
mutta Matti Heinon haavojen ääres
sä hän oli neuvoton
Pitäjässä oli kyllä lääkäri mutta
Jiän el tahtonut tulla auttamaan
köyhien asian puolesta taistelevia
'Kaukana peninkulmien päässä Pe
täjälahdella asui nuori lääkäri Kat
ri oli kuullut puhuttavan hänestä hy
vää Ei hän kysynyt avun tarpeessa
olevalta: oletko punanen vai Valko
nen Hänellä riitti apua kaikille
jotka sitä tarvitsivat
Sontähdert oli Katrin aivoissa syn
tynyt ajatus: "Minä lähden tohtori
Tntin luo ehkä hän tulee auttamaan
?iaavottunutta"
Synkälle salollo jonne talvella vain
Jiarvoin erkani ihmisen tie hiihti
lUtri Hän olisi kyllä voinut päästä
maantietäkin myöten mutta tämä
talvitie oli lyhempi Jo pikku tyttö
nä paimenessa ollessaan oli hiin op
pinut kuin ulkoa tämän salon metsät
' Pian olisi hän suurella korpisuolla
Jiossa oli tuttu mökki Siellä hän
hetken levähtäisi ja siitä olisi enää
runsas peninkulma perille
Hänen poskensa hehkuivat talvi
ilman antamaa punaa Valkea liina
Soka ympäröi kauniita kasvoja jätti
joukon ruskeata tukkaa otsalle pal--)aal(Bi
Suurissa tummissa silmissä
oli harras ilme
— Onnistuuko yritykseni? syntyi
ajatus ja reippaana kiisi suksi han
kea pitkin
Oli alkanut pyryttää Suuria lumi
hiutaleita putosi hitaasti pilvistä
Vähitellen ne tihenivät muodostuen
kuin läpinäkymättömäksi valkeaksi
sumuksi
— Kas kun ennätti minut ennen
perillepääsyäni
Mutta lujemmin hän potkasi suk
sia ja ilieitti sauvaa entistä kauem
ma jotta pikemmin olisi päässyt
suotöllille
— Ihmeellistä nyt sen jo pitäisi
näkyä ajatteli hän ja pysähtyi sil
mäilemään seutua
Ja kuta enemmän hän katseli ym
pärilleen sitä varmemmaksi hän tuli
että oli joutunut harhaan
— Tämä lumipyry on minut sitten
kin eksyttänyt vaikka lähtiessä siitä
kerskasin
Hänen kasvonsa olivat hieman huo
lestuneet Hänellä ei ollut aavistus
ta lähtisikö oikealle vaiko vasem
malle Hän mietti ja katseli ym
pärilleen Vasemmalla kasvoi nuor
ta lyhyttä vesakkoa Siitä oli jo
kunen vuosi takaperin nähtävästi
kaadettu metsää Ja siitä hän päät
ti että ihmisasunto ei voinut olla
kaukana Hän lähti hiihtämään va
sempaan Hiljainen lumentulo oli nyt muut
tunut tuiskuksi Tuuli ulvoi puiden
latvoissa ja väljemmillä paikoilla
alkoi se kasata lunta kinoksiksi
Katri alkoi tuntea väsymystä jäse
nissään Sauvan ote herpaantui ei-
JS 2 # S '
m
Xii
ITKEKÄÄ HILJAA
Itkekää hiljaa te kulkuri-lapset
Kurjuuden kukkuroimat
että ei heräisi herjaajoukot
sokean sorron voimat
Itkekää hiljaa te istuessanne
varrella mieron teitten
Siellä niin monta on sankarihautaa
urhojen uupuneitten
Itkekää hiljaa te kalpeat immet
iltaanne ilotonta
Vainojen vaivojen uhreina uupuin
sulhoa sortui monta
Tuhannet armahti tuskien alta
tuonelan immet tummat
Itkekää ilmoille ijäisen kaihon
surujen suurten summat
Itkekää hiljaa te kalpeat vaimot
huoltajat mieron lasten
Täällä kun nälkäisnä päätään nojaa
äitinsä helmaa vasten
Vankilan selliin seinien taakse
riutuvat raukkain taatot
Maailman kylmillä kujilla kulkee
kurjuuden lasten saatot
Itkekää hiljaa te isät ja äidit
sorretut työläisraukat
Vanhuuden turvamme varhain jo riisti
tuonelan harmaat haukat
Taikka he vankina vaaksan verran
kulkea kurjat saavat
Itkekää ilmoille ijäisen tuskan
syyttävät sydänhaavat
Itkekää hiljaa te valkopää-mummot
varjossa kirkkotarhain
Sinne on turvanne turpehen alle
kätketty varsin varhain
Itkekää hiljaa te istuessanne
uhrien hautamailla
Siellä ne raukat jo rauhassa nukkuu
kukkia kumpua vailla
Itkekää hiljaa te valko pää-v aarit
sankarit auran ja kuokan
Paariaislaumaksi sokea sorto
painaisi työläisluokan
Korpit ja huuhkajat huutavat yössä
peittäen päivän meiltä
Riistäen kunnian leivän ja hengen
orjilta nääntyneiltä
Itkekää hiljaa te ihmiset kaikki
syvällä syyt ovat meissä
Määrättä mässäten rikkahat riehuu
köyhät on kyyneleissä
Sääli ja rakkaus ristillä riippuu
valhe on vallassa meillä
Hyljätty ihmisyys orpona kulkee
kärsien mieron teillä
Af T VV
m
PJ
ff
'VO'
ä
ka potkasu ollut enää yhtä reipasta
Suureksi ilokseen hän'liuomasi sil
loin tulleensa kapealle metsätielle ja
päätteli että ihmisasunnonkin pian
löytäisi
Ja hiihdettyään jonkun matkaa
tietä myöten näkikin hän metsän
liepeellä vähäsen aukeaman keskellä
pienen mökin
Katri asetti suksensa tuvan sei
nustalle ja alkoi puhdistella lunta
vaatteistaan
Sisältä tuvasta kuului kovaäänistä
puhetta josta voi päättää että siellä
oli tavallista enemmän ihmisiä Kat
ri alkoi kuunnella
— Sen minä sanon että jos tähän
nyt ilmestyisi yksi punakaartilainen
niin elävältä minä sen nylkisin
Veri jäiiiiiettyin nuoren tytön suo
nissa Suuri jumala! Sleiiä oli vi
hollisia! Hätääntyneenä silmäili hän
ympärilleen kuin apra otsien Sa
massa tuokiossa oli hänen päätök
sensä valmis Ennemmin hän kor
peen kuolisi kuin tahtoisi joutua vi
hollisten käsiin Äkkiä sieppasi hän
sukset seinustalta mutta samassa
aukeni ovi ja pari miestä astui ulos
— Hei täällä on vieraita sanoi
toinen kovalla äänellä vuJ liekö vi
hollinen täytyy kysyä kun ollaan
näin lähellä rajaa
Hän katseli epäluuloisin silmin
nuorta tyttöä
— tervetuloa tupaan kehotti toi
nen mies
— Huomaan että olon eksynyt
sanoi Katri koettaen saada äänensä
levolliseksi Ja minun täytyy kiireh
tiä että ehdin kotiin ennen iltaa
— Ei sitä nim vnsn lähdetä esteli
toinen mies Eihän saatu tietää
vaikka olisi vihollisien tirkHja
Katri seurasi pieten miehiä tu
paan ' Siellä oli vieiä noijä nuorta
miestä joilla oli valKCKt villapaidat
ja harmaat polvihousut jo:?ta Katri
arvasi heidän' olevan Valkosten soti
laita Torpanväkeä oli vaimo mies
kaksi keskenkasvuista tynöä poika
ja pieni kehtulapbi Ile katselivat
uteliaana Katria
Millaisilla matkoilla ollaan? kysyi
torpan mies ja sytytti hienon sikaa
rin joka nähtävästi oli lähiöisin vie
railta -- Kotimatkalla mutta taloon ek
syin sanoi Katrs "' p
-- Mu-sä koti cn? kysyttiin taas
— Kuokuiiiiiemeiiä iattisi Katri
tietäen sen olevii 'ulkoa Uu hallus
sa — Vai rnok''Hii1emeltä? Senkö
Konnin tytririä rbkä ?
— Eii Sieltäähän vain salotöl
listä Katrin poskia poltti kuuma puna
kun tpiiita L:t:aeilu luotiin hä
nect jr::a taholta Ja sotilaiden
huomasi hiin pitävän H( "krnään hil
jaista neuvottelua -~
— Eikö vieras riisu päältään? Ei
hän nyt tällaisella ilmalla kuitenkaan
Kuokkanieuiccn mennä!
Katri tiesi ottä hänellä oli käsi
varressa sairaanhoitajan merkki
Sentähden ei hän kehotusta noudat
tanut — Kyllä minä autan
Eräs sotilaista tuli hänen luokseen
ge on tnrpoetort? e"!ä minun
täytyy jokatapauksessa lähteä mat
kaan Mutta luinen Itoutellas auttajansa
ei kuunnellut vastaväitteitä vaan ve
täisi tokin tytön nii11ä
Kuin vihsinen käärmeen suhina
kuului nyt tuvassa
— Tuota aavistinkiu sanoi yksi
sotilaista vihasta väristen Jokai
sessa kauniissa naisessa pulee puni
keilla itse biutana
— Xhää vtl punarosvrjjen laupeu
densisar pilkkasi toinen No johan
nyt saaliin saimme
Katri katsoi toivottomana ympäril
leen Kasvoista kasvoihin kulki hä
nen armoa etsivä katseensa mutta
kaikissa huomasi se samaa töykeyt
tä Täällä el ollut ystävää 'hänelle
Häntä alettiin tutkia Kysyttiin