Toveritar. (Astoria, Or.) 19??-1930, December 16, 1919, Page 12, Image 12

Below is the OCR text representation for this newspapers page. It is also available as plain text as well as XML.

    12
Tiistaina Joulukuun 16 p — Tuesday Deceinber 16
No 49
VASTAKOHTIA
MIINAN MARJAT
Kirj Helmi M — n
Lämmintä puhdasta ' valoisaa
Kodinpiirissä heillä on
Äiti lempivi lapsostaan —
Suo suloisen suutelon
Lapsonen hymyillen katsahtaa
Äidin silmiin lempeisiin
Rakas äiti ! 'huudahtaa
Olen onnellinen niin — —
Ole onnellinen lapseni'
Maa avoinna aarteilleen
Sinulle pieni rakkaani —
Tähtesi kaikki teen
Sun hymyäsi herttaista
Oi ! minä jumaloin
Suojaan sua kukkaista
Senhän tehdä voin —
Puutteista tiedä et
Puetan sun purppuraan
Mitä konsaan haaveilet —
Sano kohta vaan
Äiti lastaan pusertaa
Niin onnellisna on
Hymy kasvot kirkastaa
Suo jälleen suutelon —
Pimeää niin ahdasta
Heille puute irvistää
Ovelta ci kurkista
Vieraaksi aivan jää
Äiti onnetonna niin
Lapsijoukkoon katsahtaa
Hiljaa vaipuu kyyneliin
Kun rintaa ahdistaa
Lapseni te rakkahat
Kuolette kai kurjuuteen —
Minulta voimat uupuvat
Mitä niitä teen ?
Huoli jäytää musertaa
Vie viimeiset voimani
Eikä turvaa holhoojaa
Jää teille rakkaani
Isän Tuoni otti jo
Vie pian minutkin
Teillä orvon kohtalo
On e'essa kamalin
Vaiva kurjuus odottaa
Ja kolkko maailma
Ei perintöä parempaa
Ole köyhän lapsella
Lokaan alas painetaan
Köyhien lapsoset
Milloin heille annetaan
Edes ihmismäiset olot?
Nuoriso kasvava kuunnelkaa
Ottakaa onnen muru !
Tarmolla toimella vaatikaa
Poistakaa puute suru
HAUSKAA JOULUA PIKKU TOVE
REILLE! Taaskin on joulu lasten juhla Me
sosialistit vietämme joulua lasten päi
vänä Se vanha juhlapäivä jota jo
muinaiset kansat viettivät valon rau
han toveruuden ja hyvantähdon juh
lana onkin teidän pienten sosialisti
toverien päiväksi kaikista sopivin Te
nuoret ystävät olette huomispäivän
kansa te olette valon kansa Kun
me vanhemmat toverit me orjuuden
yön ka n
olemme jättäneet tämän
mailman ja sen tehtävät teil
on
teillä olemassa lupaus siitä uudesta
valon ajasta jolloin rauha ja tove
ruus vallitsevat ma ilma saa riiston ja
taistelun sijasta
Joulu on palaavan auringon juhla
se on juhla siitä luonnon lupaukses-
ta että vanha maa-emo tulee jälleen
lämpimäksi ja hedelmälliseksi se on
juhla kirkkaiden kevätpäivien toi-
volle Se on kuin sosialismin voiton
toivo meidän aurinkomme voitto pi-
meyden valtojen yli Sekin aurinko
nousee sen terä jo helottaa itäisel-
lä taivaan rannalla ja pian se nou
see keskitaivaalle ja lämjnittää koko
vihan ja vääryyden jäätämää mail
maa Pienet venäläiset toverimme jo saa
vat tuntea sosialismin auringon ensi
säteiden lämpöä Vihollisten saarta
ma ja vainoama Venäjä kaiken puut
teenkin keskellä jakaa lapsillensa par-
haintansa sivistyksessä ja ravinnossa
Sosialistisen yhteiskunnan kalleimmat
aa rteet ovat lapset Heidän onni ja
hyvinvointi on kaikkien sosialistien
sydämenasia
Te pienet toverit tulette olemaan
todistajina — ehkä tekijöinäkin siinä
kevätpäivän nousussa jonka meidän
aurinkomme — sosialismi — kerran
luopi Te saatte solmra sen kevään
kukkasista ensimäiset seppeleet Vaik
ka meitä teidän vanhempia toverei
ta jäätävät vainon ja vihan pohja
tuulet me tiedämme että meidän au
rinkomme nousee ja valon valtojen
voittoa juhlii kerran kaikki kansat
Me emme ehkä saa siitä keväästä o
saksemme muuta kuin voiton ilon ja
levon taistelun jälkeen mutta me
iloitsemme siitä että te pienet ystä
vät pääsette nauttimaan meidän
työmme hedelmistä
Nauttikaa ja iloitkaa pienet tove
rit tänä valon ja veljeyden juhlana
Maiju-täti
FREEDALE MAN CAN
Tervehdän Lasten Osaston lukijoi
ta Eipä ole tainnut ennen ollakaan
tääljä kirjettä Lasten Osastossa Tä
mä on uutlsseutu Täällä ovat olleet
ensimäiset suomalaiset jo kolme vuot
ta Me muutimme tänne kuukausi
sitten Beldenistä N Dakotasta jos
ta tuli tänne neljä perhettä samaan
aikaan nim J Saari H Mäki E
Mäki ja W Kuffali
Ensin meitä tervehti talvi-ilmat
täällä vaan nyt on jo taas kesäistä
Olemme juosseet ulkona metsää kat
selemassa Siellä löytyy aina joku
kuusikin ja ne ovat niin sieviä ja vih
reitä Ei tarvitse ostaa joulukuusta
täällä ja kun lumi on sulanut pai
koin pois näkyy olevan mansikan leh
tiä vielä vihreinä kun lumi tuli su
lan maan päälle Täällä on kalasia
järviä joten saamme mennä kesällä
järvelle kalastamaan
Täällä on meillä pienet asunnot
Meidänkin kämppä on 16x14 jal
kaa ja silti se tuntuu niin kodik
kaalta kun siinä on isä ja äiti ja vel
jet ja siskot sekä välttämättömät
huonekalut
Tuntuu ikävältä kun vanha koi
ramme Hero oli isältä karannut pois
vaunusta sillä aikaa kun isä oli ha
kemassa kaupungilta ruokaa Bran-
(Ionissa liero oli purrut nuoran
poikki ja mennyt
Terveisiä Van Hookin ja Beldenin
pikku tovereille Toivoisin että kir
jotatte Lasten Oaastoon
Mabel Musa
RAMPA-ANNIN ILMA
Oli kerran pioni tyttö jolla ei ol
lut isiiii ei veikkoa ei siskon eikä
enes äitiä eikä kukaan tiennyt ko
nenkä pikku tyttö hän oli Rampa-
Amil oli hänet löytiinyt asemahuo
neesta kun lian oli puoliyön aikana
tullut sitä puhdistamani
Rampa-Annilla ei ollut liioin siskoa
eikä veikkoa eikä isää eikä äitiä
eikä edes pikku tyttöä tai poikaa
Rampa-Anni oli kuitenkin aina hyvä
kaikille pienille lapsille Hiin osteli
'heille hedelmiä ja makeisia Jos po-
jat tappelivat keskenään niin hän ei
koskaan torunut heitä vaan sanoi:
"Sillä lailla pojat tapelkaa kovasti
ettei tule riita" Jos pikku tytöt
riitelivät niin hän sanoi: "Sillä lail
la tytöt riidelkää kovasti ettei tar
vitse tapella!" Ja vaikka pojat oli
sivat kuinka tapelleet niin kun
Rampa-Anni vain oli lähitienoilla
niin ei yksikään poika koskaan men
nyt kotiinsa kantelemaan toisten poi
kien päälle Rampa-Anni oli heille
opettanut että jos miehet häviävät
riin he eivät ilkiä huonouttaan mail-
malIe huutaa — eivätkä oikeat ur
hot kun he voittavat viitsi riikin
kukkomaisesti ylpeillä
Tytöt taas tiesivät että ei ole
kaunista että naiset tappelevat —
joskin he joskus joutuivat pieniin
kinasteluihin leikeissä Mutta tytöt
usein menivät Rampa-Annin luokse
kun joutuivat keskenään riitelemään
Rampa-Anni osasi aina selittää kaik
ki riidat niin ettei kenessäkään ollut
enemmän syytä kun toisissa Siksi
kaikki kyliin pienet tytöt ja pojat pi
tivät Rampa-Annia sellaisena yhtei
senä äitinä Mutta he eivät milloin
kaan nimittäneet häntä äidiksi eikä
[ffdiksi eikä mummoksi Hän oli
vain Rampa-Anni
Kun Rampa-Anni löysi sen pikku
tytön jolla ei ollut isää eikä äitiä
eikä veikkoa eikä siskoa niin hänen
oli hyvä mfeli Sillä Rampa-Anni oli
aina toivonut että hän löytäisi jon
kun pikku-tytön tai pojan jonka hän
voisi pitää aivan omanaan
Kun Rampa-Anni löysi tuon toivo
mansa pikku-tytön niin hänen oli
niin hyvä mieli että hän itki ja nau
roi yhtäaikaa Ja sen pikku tytön
oli niin hyvä mieli että kun Rampa
Anni oli sille antanut maitoa ja otti
sen syliinsä niin se painoi päänsä
Rampa-Annin rintaa vasten — aivan
kuin se olisi ollut hänen oma pikku
tyttönsä — ja nukkui ja varmasti se
näki oikein hauskoja unia koska se
hymyili unissaan niinkuin se olisi
ollut mailman onnellisin prinsessa
Sillä aikaa kun pikku tyttö nuk
kui Rampa-Anni pesi ja silitti sen
vaatteet Sitten kun se heräsi hän
kylvetti sen ja puki puhtaisiin vaat
teisiin kampasi sen hiukset ja lait
toi suure npunasen rusetin sen hiuk
siin Rampa-Annnin pikkutyttö oli
kaikkien mielestä mailman herttai
sin pikkutyttö Kaikki äidit olisivat
tahtoneet hänet omaksi tytökseen
ja kaikki pikkutytöt ja -pojat olisivat
tahtoneet hänet omaksi pikkusisarek
seen Mutta Rampa-Anni ei antanut
häntä kenellekään
Sitten kaikki kysyivät mikä sen
pikku tytön nimi on Eikä liampa
Anni tiennyt mikä hänen pikkutyt
tönsä nimi on — eikä pikku tyttö
itsekään voinut sitä sanoa Sitten
Rampa-Anni päätti kutsua häntä pik-ku-Anniksi
mutta ei hän silti pitä
nyt oikein Anni-nimestä Vihdoin
erään toisen pikkutytön äiti sanoi
"ilman" olevan kaikista sopivamman
nimen Rampa-Annin tytölle koska
kukaan ei tiennyt mistä hän oli tul
lut asemahuoneen suureen kylmään
odotussaliin
— Hän on aivan kuin olisi ilmasta
pudonnut — tuumivat ja niin Rampa-Annin
pikkutyttö nimitettiin Il
maksi Sitten kaikki etsivät omien pikku
tyttäriensä vaatteita jotka olivat
tulleet liian pieniksi ja lähettivät ne
Rampa-Annin Ilmalle Ja Ilma sai
liikojakin vaatteita
Vaikka kaikki äidit ja pikku tytöt
ja pojat olisivat tahtoneet ilman
heidän kotiinsa niin he silti olivat
iloisia siitä että Rampa-Annillakin
oli oma pikku tyttö
Ilma olikin oikein hauska' leikki
toveri vaikka hän joskus suuttui ja
licitteli leikkikalut minne vain — ja
Miina aamusin askeleensa
ahon laitahan jöhti
Siellä marjain 'punaset posket
Miinalle vastaan hohti
Miina se hyppi juoksi ja nyppi
marjoilla koppansa täytti
Isännän tytär kun vastaan tuli
sille hän koppansa näytti
Isännän tytär se ilkamoi
että marjat ei ole teidän
vaikkapa Miina ne poimikin
inutt' "ne kasvavat aholla mei
dän" "Muitten on marjat muitten on
karjat
mulla vain kalliokankaat
Toisille' paistaa kesäinen päivä
mnllc vain sadetta antaa"
Tuostapa juurtui tulikukka
Miina-tvtön rintaan
se ainoa aarteens' elämässä
sitä vaihda ei kullan hintaan
Vielä n c kypsyy Miinan marjat
konsa koittaa köyhäin kesä
kun poissa on rikkaitten raja
aidat ja kaikilla yhteinen pesä
Maija
joskus loikin toisia lapsia Mutta
kukaan ej suuttunut hänelle — sillä
hän oli pieni eikä ymmärtänyt pa
remmin Mutta kun koulu alkoi niin liman
täytyi oppia leikkimään yksin — sil
lä kaikkien hänen- loikkitoveriensa
täytyi mennä kouluun Ilman oli
kovin ikävä Häntä harmitti kun ei
voinut myis mennä kouluun
Mutta Rampa-Anni oli kekseliäs äi
ti Eräänä aamuna kun Ilma itki
kun ei ollut kenenkä kanssa leikkiä
niin hän kysyi Ilmalta jos hän on
sokea Ilma ei tiennyt mikä soltea
on Sitten Rampa-Anni selitti että
sokea on sellainen ihminen joka ei
näe mitään Mutta Ilma sanoi näke
vänsä Annin pöydän uunin silitys
laudan ja pesuvannat Hän ei siis
ollut sokea
— Kyllä sinä varmasti olet koska
et näe sitä pikku tyttöä joka on
tullut sinun kanssasi leikkimään ko
ko päiväksi — sanoi Rampa-Anni
— Sano missä se on Minä tah
don leikkiä sen kanssa
— Aivan sinun vieressäsi sanoi
Rampa-Anni
Mutta vaikka Ilma aukasi suuret
siniset silmänsä niin suuriksi kuin
hän voi ja katseli edes ja taakse
ja molemmille sivuilleen niin hän ei
nähnyt mitään pikkusta tyttöä —
ja hän oli vähällä ruveta itkemään
kun luuli tulleensa sokeaksi
Sitten Rampa Anni käski hänen
katsoa lattialle Ja oitis Ilma alkoi
nauraa niin että Rampa-Anniakin
alkoi naurattaa ja sitten he nauroi
vat yhdessä He aina nauroivat yl
dessä mutta he niiyöskin itkivät
yhdessä
Mutta tiedättekös mikä tuo Ilman
(Jatkoa yhdennellätoista sivulla)
ORVOLLE
Kirj Fanny Wirtanen
Et ilman sä lempeä olla voi
sinun äitisi oli niin hella
Sinä kaipaat fempeä lämpöä oi
ja lemmessä lämmitellä
Sinut vihurit vierailla rannoille vei
vilu siellä on värjöttJlä
Paha maailma rintasi lumihin loi
suru on sinun sydämellä
Oot lapsi sä heleän heinäkuun
sinä kaipaat kirkasta säätä
Et kestä sä ivaa ilkkuvan suun
et kärsähän katseen jäätä
Sinä lemmit laulua laakson puun
ja tunturin tuulispäätä