Thls issus
of the Toveritar eontalns no artlcles such as requlre an afflrmed translatlon accordlng to Act of Oct 15th 1917
TOVERIT AM
_ _ _ _ _ n i tlfSMJC&l IM A
ERIKAN 8UOMALAI8-
TYÖLÄISNAISTEN
K ANNATTAJA
ORGAN OF THE FINNISH VVORKING VVOMEN IN A
No 49
Tiistaina Joulukuun 16 p— Tuesday December 16
1919 — Yhdeksäs Vuosik
JOULUJUI
HISTORIAA
Useilla niistä juhlista joita
ihmiset nykyään viettävät yleisi
nä juhlina joko kirkollisessa tai
muussa merkityksessä on alku
peränsä ihmiskunnan lapsuuden
aikaisissa tavoissa perustuen ne
luonnon-ilmiöihin tai niihin suh
teisiin mitkä ihmisillä oli luon
toon Joulujuhla on yksi sellainen
juhla Vaikka katoolinen ja
myöhemmin protestanttinen
kirkko ovat sen ottaneen kirkol
liseksi juhlaksi muka Jeesuk
sen syntymäpäivänä ei se ole
muuta kuin ijänikuinen pakanal
linen juhla joka on yhtä vanha
kuin ihmiskunta Joulu oli jo
muinaisilla kansoilla valon ja
ilon ja rauhan juhla Englan
nin kirkko alkuaikoinaan kielsi
koko pakanallisen joulujuhlan
viettämisen Joulua Jeesuksen
syntymäpäivänä on katoolisen
kirkon määräyksestä alettu viet
tämään vasta 'puoli tuhatta vuot
ta jälkeen hänen kuolemansa
Kirkko-isät eivät olleet varmoja
Jeesuksen syntymäpäivästä toi
set arvelivat sen olevan maalis
kuulla toiset marraskuulla ja
vihdoin hyväksyttiin siksi niui-nais-roomalainen
pakanallinen
juhlapäivä liruirtalia-jivhla voit
tamattoman auringon juhla jol
loin roomalaiset juhlivat rauhan
ja tasa-arvoisuuden jumalan Sa
turnuksen kunniaksi Roomalai
set viettivät tuota valon juhlaa
hyvälle matkaa uutta vuotta ja
samoin määräili katoolinen kirk
kokin kaikenmerkityksellisiä juh
lia joita protestanttiset kirkot
kin yhä vieläkin viettävät
Miksi joulu on valon juhla?
Sen alkuperä havaitaan jo au-ringon-palvelijain
ehkä mailman
vanhimman uskonnon menoissa
Auringon nousu sekä lasku oli
heistä käsittämätön arvotus He
uskoivat auringon syntyvän uu
tena joka aamu ja kuolevan joka
ilta He myöskin huomasivat
että aurinko viipyi taivaalla pi
temmän ajan kesällä kuin talvel
la Jokainen koulutyttö tietää
tänäpäivänä syyn siihen mutta
auringon-palvelijat uskoivat että
maapallo on litteä ja aurinko on
joku hyvä haltija tai ihmeellinen
persoona joka ratsastaa taivaan
halki kultaisissa vaunuissa ja sä
teilee kultaisia säteitä maahan
asti
Kaukaisessa Pohjolassa jossa
aurinkoa ei nähdä ollenkaan vuo
den lyhyimpänä aikana pelkäsi
vät ihmiset ennenmuinoin kovas
ti että aurinko ei enään palaisi
kaan He lähettivät nopeimpia
juoksijoitaan korkeimmille vuor
ten huipuille etsimään kadonnut
ta aurinkoa Kun he vihdoin
näkivät auringon ensi säteiden
pilkistävän esiin jouksivat he
takaisin laaksoihin ilmottamaan
että aurinko on jälleen palannut
Silloin alkoi suuri valon juhla
Poltettiin kokkoja juotiin ja syö
tiin oltiin iloisia ja kerrottiin
Katuja ihmeellisestä aurinko-ju
malasta ja maa-emo-jumalattaresta
jotka yhdessä loivat kai
ken mitä ihmiskunta tarvitsi e
lääkseen ja iloitakseen Joulu
hirresta joka sytytettiin jokai
seen majaan jätettiin aina kap
pale seuraavaa joulua varten
jolla sitten sytytettiin seuraava
joulukokko Muutamilla kan
soilla jotka 'palvelivat aurinkoa
on ollut tapana kuljettaa palavaa
jouluhirttä pitkin peltoja tehdäk
seen ne siten muka hedelmälli
semmiksi He tiesivät että il
man aurinkoa ei mitään kasva
ja he käyttivät tällaista tapaa
muistuttaakseen maa-emolle au
ringon takasin tulosta ja että he
toivoivat siltä runsaita satoja
Joulu — rauhan ja hyväntahdon
juhla
Muinaisten pakanallisten roo
malaisten vSaturnalia eli valqn
juhlan ajan vallitsi täydellinen
rauha ja hyvä tahto Sotilaat
laskivat aseensa oikeulaitokset
suljettiin ja syyllisiä ei kuulus
teltu ennenkuin juhlien jälkeen
Kun kuului huuto "lo Saturna
fia" jokainen heitti aseensa tai
työkalunsa ja kävi juhlimaan
eikä tarttunut käsiksi työhön en
nenkuin juhlien jälkeen Se oli
todellinen kansan juhla Jotkut
ylimykset osottaakseen hyvää
"tahtoaan palvelivat orjiaan
(Jatkoa toiscUa sivulla)
m i 1 #
iT4
TAANTUMUKSEN TALVI
Mukaili A P—la
Takatalven kahleissa maa on tää
sitä kaartaa kylmä ja kauhu
Mutt' aatteen suvelle helkähtää
yhä kansani kaunehin laulu
Sen oppi se kuiskeista kuusien
ja lauluista laineitten
Sen oppi se päivinä murheitten
surun synkkinä pitkinä öinä
Se versoi varjossa valollen
ja sen voima tenhosi töinä
Ja polkua kulki se kaitaista
mutt' kunnian polkua
Kesän kaunihin kansalle tahtoi se
— nous' heelmähän aatteen laiho
Ilo mielistä kirposi ilmoille
ja kauas kaikkosi kaiho
Ja talven kansa se kukkia loi
ja suuria unelmoi! —
Suvi karkkosi pois — tuli syksysää
tuli talvi ja synkeä suru
Vihan vainon ulvovi tuulispää
— rikas riemumme oli vain muru!
Mutt' aatteen suvelle sittenkin
soi laulumme kaunehin
Kynän vaikk' olis pakko vaieta
ja paulahan pantais sana
ei aatteen voimia uljaita
ole koskaan voittava mana!
Ken kauhun päivät kestänyt on
se ain' on horjumaton
Senaate käy kotkana lentohon
ja tekee tyynenä työtä
Vihan ääntä se kylmänä kuuleva on
sen on toivo ja rohkeus myötä
Ei ijäksi myrsky ja pilvisää
voi valoa himmentää
VieY päivyt kansaa suutelee
ja kultia meille valaa
ja vääryys tyhjiin raukenee
ja köyhille elämä aukenee
ja kirkas on elomme taivas taas
— on vapaus veljeys maass'!
Sana työtänsä suurta tehdä saa
omantunnon se puhuvi kieltä
Ja se valloille huutaa ja julistaa
ja se uhmaa mahtajain mieltä
— On pyhinnä rinnassa kansojen
ain' oikeus työläisten!
JQULUMIETELMÄ
Katkerana ivana kuuluu tänä
päivänä tervehdys "rauha maas
sa ja ihmisillä hyvä tahto" jota
enkclikuoro miuka muinoin lau
loi ja jota kirkot yhtenä 'päivä
nä vuodesta teeskennellen ja ul
kokultaisesti julistavat Ainakin
on tuo rauhansanoma ollut vain
virallinen hengetön fraasi kir
kollisissa tavoissa Se on ollut
tekopyhyyden naamari kirkon
kunnian- ja vallanhimolle Kau
haa ja hyvää tahtoa ei voi ju
listaa se joka tukee kansan riis
täjiä ja johtaa riistettäviä yhä
synkempään orjuuteen — hen
genkin orjuuteen kuten kirkko
on aina tehnyt ja yhä tekee
Kohottamalla pappien palkkoja
ja lahjomalla heitä on vallassa
oleva luokka viime aikoina eri
toten osottanut kuinka tärkeä
sille on kirkon henkinen pimi
tystyö Kansa ei enää taivuta
tahdottomana päätänsä jotakin
mystillistä tarinaa kuunnelles
saan eikä se enään nöyränä not
kista polviaan pyhän veden ää
ressä Kirkon taika kansojen
raatajien yli alkaa laueta So
kea orjalauma alkaa nähdä kir
kossa suden kumpaan vaatteissa
ja kauhistuen - se pakenee sila
näkyä
Raatajat etsivät uusia ihan
teita He etsivät niitä tästä c
lämästä eikä taivaidentakaisista
taruista — he etsivät niitä itses
tään Kun kauppojen ikkunat lois
tavat jouhihelyistä ja koristeis
ta ei se synnytä raatajassa aja
tusta rauhan- ja veljeydenjuii
lasta Hän tuntee sen syviin
kuilun mikä on sen saavutta
mattoman ylellisyyden jota kait
pat ja torit tarjoavat ja 'hänen
oman puutteenalaisen elämänsä
viilillä — ja siitä eroavaisuu
desta ei synny rauhan ajatus
eikä veljeyden kirkas tunne
Kun toisaalla on valoa lois
toa ylellisyyttä ja lämpöä — :
toisaalla vilua huolta puutetta
työttömyyttä ja noiden ylelli
syyksien omistajien vainoa et
raataja tunne rinnassaan läm
pöä kuullessaan tervehdyksen
"rauha maassa ja ihmisillä hy
vä tahto!" Inhottavana ivana
se sanoma hiirien korviinsa kai
kuu Kirkonkellojen soiton ja jou
lukuorojen sävelten seasta kuu
luu raatajan korviin vangittujen
luokkatoveriensa yksitoikkoista
astuntaa kahlerautojen kalinaa
vapattsmarttyyrien huokauksia
kurjuuden vaikerrusta nälkäis
ten orpolasten itkua ja orjan
ruoskan vingtintaa — Joulu
saarnoissa hän tuntee kätketty
nä vainoa ja vihaa hänen oike
uksiansa kohtaan — niissä piilee
knrituslakeja ja vankilatuomioi
na verta ja tuskia
Joulumusiikin soinnut ja jou
lusaarnojen sanahelinää eivät
siis kiinnitä raatajan mieltä
vaan ne tosiasiat joita ne yrit
tävät viekkaasti verhota — ne
hän tuulee — ne häntä liikutta
vat Ja raatajalla ei ole rauhan
juhlaa' ennenkuin niiden tilalta
(Jalkaa toisella sivulla)