Thls issus of the Toveritar eontalns no artlcles such as requlre an afflrmed translatlon accordlng to Act of Oct 15th 1917 TOVERIT AM _ _ _ _ _ n i tlfSMJC&l IM A ERIKAN 8UOMALAI8- TYÖLÄISNAISTEN K ANNATTAJA ORGAN OF THE FINNISH VVORKING VVOMEN IN A No 49 Tiistaina Joulukuun 16 p— Tuesday December 16 1919 — Yhdeksäs Vuosik JOULUJUI HISTORIAA Useilla niistä juhlista joita ihmiset nykyään viettävät yleisi nä juhlina joko kirkollisessa tai muussa merkityksessä on alku peränsä ihmiskunnan lapsuuden aikaisissa tavoissa perustuen ne luonnon-ilmiöihin tai niihin suh teisiin mitkä ihmisillä oli luon toon Joulujuhla on yksi sellainen juhla Vaikka katoolinen ja myöhemmin protestanttinen kirkko ovat sen ottaneen kirkol liseksi juhlaksi muka Jeesuk sen syntymäpäivänä ei se ole muuta kuin ijänikuinen pakanal linen juhla joka on yhtä vanha kuin ihmiskunta Joulu oli jo muinaisilla kansoilla valon ja ilon ja rauhan juhla Englan nin kirkko alkuaikoinaan kielsi koko pakanallisen joulujuhlan viettämisen Joulua Jeesuksen syntymäpäivänä on katoolisen kirkon määräyksestä alettu viet tämään vasta 'puoli tuhatta vuot ta jälkeen hänen kuolemansa Kirkko-isät eivät olleet varmoja Jeesuksen syntymäpäivästä toi set arvelivat sen olevan maalis kuulla toiset marraskuulla ja vihdoin hyväksyttiin siksi niui-nais-roomalainen pakanallinen juhlapäivä liruirtalia-jivhla voit tamattoman auringon juhla jol loin roomalaiset juhlivat rauhan ja tasa-arvoisuuden jumalan Sa turnuksen kunniaksi Roomalai set viettivät tuota valon juhlaa hyvälle matkaa uutta vuotta ja samoin määräili katoolinen kirk kokin kaikenmerkityksellisiä juh lia joita protestanttiset kirkot kin yhä vieläkin viettävät Miksi joulu on valon juhla? Sen alkuperä havaitaan jo au-ringon-palvelijain ehkä mailman vanhimman uskonnon menoissa Auringon nousu sekä lasku oli heistä käsittämätön arvotus He uskoivat auringon syntyvän uu tena joka aamu ja kuolevan joka ilta He myöskin huomasivat että aurinko viipyi taivaalla pi temmän ajan kesällä kuin talvel la Jokainen koulutyttö tietää tänäpäivänä syyn siihen mutta auringon-palvelijat uskoivat että maapallo on litteä ja aurinko on joku hyvä haltija tai ihmeellinen persoona joka ratsastaa taivaan halki kultaisissa vaunuissa ja sä teilee kultaisia säteitä maahan asti Kaukaisessa Pohjolassa jossa aurinkoa ei nähdä ollenkaan vuo den lyhyimpänä aikana pelkäsi vät ihmiset ennenmuinoin kovas ti että aurinko ei enään palaisi kaan He lähettivät nopeimpia juoksijoitaan korkeimmille vuor ten huipuille etsimään kadonnut ta aurinkoa Kun he vihdoin näkivät auringon ensi säteiden pilkistävän esiin jouksivat he takaisin laaksoihin ilmottamaan että aurinko on jälleen palannut Silloin alkoi suuri valon juhla Poltettiin kokkoja juotiin ja syö tiin oltiin iloisia ja kerrottiin Katuja ihmeellisestä aurinko-ju malasta ja maa-emo-jumalattaresta jotka yhdessä loivat kai ken mitä ihmiskunta tarvitsi e lääkseen ja iloitakseen Joulu hirresta joka sytytettiin jokai seen majaan jätettiin aina kap pale seuraavaa joulua varten jolla sitten sytytettiin seuraava joulukokko Muutamilla kan soilla jotka 'palvelivat aurinkoa on ollut tapana kuljettaa palavaa jouluhirttä pitkin peltoja tehdäk seen ne siten muka hedelmälli semmiksi He tiesivät että il man aurinkoa ei mitään kasva ja he käyttivät tällaista tapaa muistuttaakseen maa-emolle au ringon takasin tulosta ja että he toivoivat siltä runsaita satoja Joulu — rauhan ja hyväntahdon juhla Muinaisten pakanallisten roo malaisten vSaturnalia eli valqn juhlan ajan vallitsi täydellinen rauha ja hyvä tahto Sotilaat laskivat aseensa oikeulaitokset suljettiin ja syyllisiä ei kuulus teltu ennenkuin juhlien jälkeen Kun kuului huuto "lo Saturna fia" jokainen heitti aseensa tai työkalunsa ja kävi juhlimaan eikä tarttunut käsiksi työhön en nenkuin juhlien jälkeen Se oli todellinen kansan juhla Jotkut ylimykset osottaakseen hyvää "tahtoaan palvelivat orjiaan (Jatkoa toiscUa sivulla) m i 1 # iT4 TAANTUMUKSEN TALVI Mukaili A P—la Takatalven kahleissa maa on tää sitä kaartaa kylmä ja kauhu Mutt' aatteen suvelle helkähtää yhä kansani kaunehin laulu Sen oppi se kuiskeista kuusien ja lauluista laineitten Sen oppi se päivinä murheitten surun synkkinä pitkinä öinä Se versoi varjossa valollen ja sen voima tenhosi töinä Ja polkua kulki se kaitaista mutt' kunnian polkua Kesän kaunihin kansalle tahtoi se — nous' heelmähän aatteen laiho Ilo mielistä kirposi ilmoille ja kauas kaikkosi kaiho Ja talven kansa se kukkia loi ja suuria unelmoi! — Suvi karkkosi pois — tuli syksysää tuli talvi ja synkeä suru Vihan vainon ulvovi tuulispää — rikas riemumme oli vain muru! Mutt' aatteen suvelle sittenkin soi laulumme kaunehin Kynän vaikk' olis pakko vaieta ja paulahan pantais sana ei aatteen voimia uljaita ole koskaan voittava mana! Ken kauhun päivät kestänyt on se ain' on horjumaton Senaate käy kotkana lentohon ja tekee tyynenä työtä Vihan ääntä se kylmänä kuuleva on sen on toivo ja rohkeus myötä Ei ijäksi myrsky ja pilvisää voi valoa himmentää VieY päivyt kansaa suutelee ja kultia meille valaa ja vääryys tyhjiin raukenee ja köyhille elämä aukenee ja kirkas on elomme taivas taas — on vapaus veljeys maass'! Sana työtänsä suurta tehdä saa omantunnon se puhuvi kieltä Ja se valloille huutaa ja julistaa ja se uhmaa mahtajain mieltä — On pyhinnä rinnassa kansojen ain' oikeus työläisten! JQULUMIETELMÄ Katkerana ivana kuuluu tänä päivänä tervehdys "rauha maas sa ja ihmisillä hyvä tahto" jota enkclikuoro miuka muinoin lau loi ja jota kirkot yhtenä 'päivä nä vuodesta teeskennellen ja ul kokultaisesti julistavat Ainakin on tuo rauhansanoma ollut vain virallinen hengetön fraasi kir kollisissa tavoissa Se on ollut tekopyhyyden naamari kirkon kunnian- ja vallanhimolle Kau haa ja hyvää tahtoa ei voi ju listaa se joka tukee kansan riis täjiä ja johtaa riistettäviä yhä synkempään orjuuteen — hen genkin orjuuteen kuten kirkko on aina tehnyt ja yhä tekee Kohottamalla pappien palkkoja ja lahjomalla heitä on vallassa oleva luokka viime aikoina eri toten osottanut kuinka tärkeä sille on kirkon henkinen pimi tystyö Kansa ei enää taivuta tahdottomana päätänsä jotakin mystillistä tarinaa kuunnelles saan eikä se enään nöyränä not kista polviaan pyhän veden ää ressä Kirkon taika kansojen raatajien yli alkaa laueta So kea orjalauma alkaa nähdä kir kossa suden kumpaan vaatteissa ja kauhistuen - se pakenee sila näkyä Raatajat etsivät uusia ihan teita He etsivät niitä tästä c lämästä eikä taivaidentakaisista taruista — he etsivät niitä itses tään Kun kauppojen ikkunat lois tavat jouhihelyistä ja koristeis ta ei se synnytä raatajassa aja tusta rauhan- ja veljeydenjuii lasta Hän tuntee sen syviin kuilun mikä on sen saavutta mattoman ylellisyyden jota kait pat ja torit tarjoavat ja 'hänen oman puutteenalaisen elämänsä viilillä — ja siitä eroavaisuu desta ei synny rauhan ajatus eikä veljeyden kirkas tunne Kun toisaalla on valoa lois toa ylellisyyttä ja lämpöä — : toisaalla vilua huolta puutetta työttömyyttä ja noiden ylelli syyksien omistajien vainoa et raataja tunne rinnassaan läm pöä kuullessaan tervehdyksen "rauha maassa ja ihmisillä hy vä tahto!" Inhottavana ivana se sanoma hiirien korviinsa kai kuu Kirkonkellojen soiton ja jou lukuorojen sävelten seasta kuu luu raatajan korviin vangittujen luokkatoveriensa yksitoikkoista astuntaa kahlerautojen kalinaa vapattsmarttyyrien huokauksia kurjuuden vaikerrusta nälkäis ten orpolasten itkua ja orjan ruoskan vingtintaa — Joulu saarnoissa hän tuntee kätketty nä vainoa ja vihaa hänen oike uksiansa kohtaan — niissä piilee knrituslakeja ja vankilatuomioi na verta ja tuskia Joulumusiikin soinnut ja jou lusaarnojen sanahelinää eivät siis kiinnitä raatajan mieltä vaan ne tosiasiat joita ne yrit tävät viekkaasti verhota — ne hän tuulee — ne häntä liikutta vat Ja raatajalla ei ole rauhan juhlaa' ennenkuin niiden tilalta (Jalkaa toisella sivulla)