Image provided by: University of Oregon Libraries; Eugene, OR
About Toveritar. (Astoria, Or.) 19??-1930 | View Entire Issue (Dec. 9, 1919)
Tiistaina Joulukuun 9 p— Tuesday December9 No 48 VAN- — Lapsuuteni ja nuoruuteni on mennyt niinkuin kaikkien muidenkin työläisten — liian pian Enhän oi kein ehtinyt huomatakaan alituiselta työn raadannalta että olinkaan nuo li En ehtinyt huomata monta muu takaan seikkaa niitäkään jotka kos kivat lähemmin itseäni ja osatoverei tani Enkä ehtinyt en osannut ker toilla kokemuksiani lapsilleni kuten nyt toivon että olisin ehtinyt — Näin puhelee mummo lattialla istu valle nuorisoparvelle — Teille nuo ret minä tahdon kertoilla Paljon paljon on minulla teille sanottavaa Mummo oli lasten ja nuorten lem mitty ja paljon hänellä olikin noita nuoria ystäviä Lastensa lapset ja niidenkin lapsia ja heidän kaikkien ystäviä Kaikki he olivat mummon helliä ystäviä kaikki he kerääntyivät mummon luokse kuulemaan kun mummo kertoilee elämän tarinoita He istuvat" usein mummon ympärillä lattialla ja seuraavat hänen kasvo jensa ilmeitä Ne vaihtuivat niin no peaan että piitä on oikein hauska seurata Kun mummo kertoo ' hampaatto malla suullaan kaikkia menneitä niin tuntuu siltä ettei kukaan muu mail massa saisi kertomukseensa sellais ta sisällystä eikä kenenkään suusta sanat lähtisi niin hellän lempeinä ja lapsellisina Mummon ryppyiset kasvot olivat toisinaan kyynelten kostuttamat joi den lomitse lapsekas ja vilpitön iloi suus kuitenkin loisti Hän kertoi heille varhaisesta lapsuudestaan näl käisistä päivistä ja kyyneleisistä öis tä Kertoi kuinka hän jo silloin ei tahtonut uskoa että kaikki kurjuus oli jumalalta mutta silloin täytyi teeskennellä sillä aika sekä ympä ristö sitä vaati Ja hän uskoi että moni muu varsinkin" hänen vanhem pansa uskoivat syyn kurjuuteen ole van suorastaan väärässä järjestelmäs sä vaan eivät osanneet sitä oikein itselleen vielä selvittää sen vähem män toisille kertoa Ja kukapa olisi halunnut olla jumalaton täytyi tees kennellä — — Voi jos saisin ne vuodet takai sin varsinkin nuoruuteni nousisin minä kansan eteen ja sanoisin mie lipiteeni suoraan ja rohkeasti välittä mättä siitä vaikka en osaisikaan kau nopuheliaasti ja lukeneen tavoin tul kita ajatuksiani Ne jotka sanani ymmärtäisivät antaisivat puhujan puutteellisuudet - anteeksi Totta to tisesti tämä nykyinen nuoriso ja var sinkin vanhempi sukupolvi on pal jon saanut tehdä työtä että on saatu moni ulkokullattu vanha ihminen ole maan vilpitön omalle itselleen Kun nälkä taudit ja monenlainen kurjuus h~itä vaivasivat he rukoilivat rukoi livat lakkaamatta eikä apua tullut jumalalta Omantunnon ääni sanoi: "Sinä teeskenteletl Rukoilet olema tonta ja voimatonta sinua autta maan" Mutta he häpesivät tuota ja tahtoivat kuulua Herran uskolliseen laumaan Mutta nyt he jo alkavat kyllästyä teeskentelyyn ja minunlail lani sanovat: "Jospa saisin nuoruu teni takaisin ryhtyisin totuutta julis tamaan" Tähän tapaan' mummo lopettaa täl lä kertaa puhelunsa ja se on valanut nuorten mieliin kummallista tulta Siinä he yhdessä itkevät mummon orpoutta rakkaudetonta m lapsuutta nälkää ylenkatsetta nuoruuden rak kaudessa avioliittoa ilman rakkaut ta kurjaa perhe-elämää sairautta ja lopulta leskeyttä ja sitten yksinäisyyt tä Mutta tämän jälkeen alkavat he pyyhkimään kyyneleitään ja hymyile mään sillä mummon kasvoista lois taa jälleen peittelemätön ilo Mummo on löytänyt paljon nuoria KUNNIOITETTAVA HUS ystäviä vilpittömiä jotka eivät kos kaan petä ystävällisyydessä ja joiden hän toivoo kostavan sille luokalle jo ka teki hänen elämänsä niin kurjaksi Nuoret erkanevat mummosta huu dahtaen : "Sinä kunnioitettava van hus [ Olet niin monta uutta elämää maailmaan luonut ja mitä olet saanut palkaksesi? Mutta ala murehdi men- Soi ilmassa laulut leivosten nyttä Me yhdessä vanhemman su- jsjvt pUr0set lirittää kupolven kanssa käymme työhön Hurmat keväisten henkien uuden yhteiskunnan luomiseksi sinun Kaihot povihin virittää ja oman kurjan lapsuutemme tuskia g0 laulut ne so mielessä pitäen Nyt lempeät oil Me tiedämme että jokaisella ' lap- Nntapä ken ei kuuntelis voi sella on ollut isoisä ja isoäiti ja kai- Ne gyt)Sm(!t 8ykähyttääl kiila heillä on ollut samanlainen lap suus ja nuoruus ja koko elämä yhtä Ilmanko leivosten laulua kurjaa Me uskomme rintamamme Oisi nuoruus kuin hunajaa? olevan laajan ja lujan Jää hyvästi Ilmanko kukkien tuoksua rakas mummo I Huomenna taas ta- Oisi elämä ihanaa? vataanl Klaudie Parkkoneft KUUROMYKKÄ Kirj Ida Niemelä Kesällä Suomessa v 1916 olin urheilujuhlilla N-pitäjässä Siellä yleisön joukossa herätti huomiotani nuori tyttö Täytyy tunnustaa että kadeh din häntä mutta siitä huolimatta seurasin häntä katseillani Hän oli todella viehättävä Kookas mutta niin suloisen solakka vartalo Kasvot hienopiirteiset vielä lapselliset Vaa- lea hiukan kihara tukkansa oli yk sinkertaisesti mutta sievästi laitettu Muistan kuinka sievästi pieni vaale anpunainen kukka oli puoliksi piilo tettu hänen tuuheaan tukkaansa Katselin häntä uteliaisuudella Mik si hän kohteli kaikkia niin omituises ti? Hänen ympärillään tungeskeli aina joukko nuoria Jokainen halu si saada osansa hänen herttaisesta hymyilystään Näytti olevan suuri onni jokaiselle joka sai hänen huo miotaan osakseen nnn paljon hän herttaisella lavanaan nynyncn nyoKtvasi paiuii teliaisuus mitä hän oaotti monille ys tävilleen Ainoa kenen kanssa hän näytti keskustelevan oli keski-ikäi-nen nainen joka oli aina hänen seu rassaan Eräältä tuttavaltani sain sitte kuul la hänestä tarkemmin "Hän on kuuromykkä Hän on koulussa N kaupungissa vanhempainsa luona On nyt täällä käymässä Kuuluukin olevan ihmeellisen älykäs oppii hel posti kaikkea vaikka ei kuul ih misääntä' Näin kertoi ystäväni Tuli sitten ilta Suuri ihmisjouk- ko hajaantui mitkä menivät nuoriso- seuran toimeenpanemiin iltamiin mitkä minnekin niiden sankkojen joukkojen mukana täyttivät tvnväen talon kulkeuduin sinne mi- näkin Ja mitä? Siellä oli hänkin kuuromykkä Siellä hän istui saman naisen seurassa joka oli hn tä päivälläkin seurannut Mielen- kiinnolla näytti hänkin seuraavan näytelmäkappaletta sJcä kaunista ku- vaelmaa y m — Ohjelman loputtua alkoi tanssi Hän seuralaisineen myös istuu ja katselee miten valssin sävel tempaa lattialle parin tobcnsn jälkeen ja kohta on lattialla taaja ympyrä joka aivan kuin hiljainen aalto liikehtii sävelten kiehtovassa tahdissa Hän tyttörukka (en tietä hänen nimeänsä) ehkä mietti sitä su- rullista kysymystä miksi ei hä- nelle luonto ollut mitannut samalla mitalla kuin noille toisille — Eräs hyvin puettu nuorukainen katselee häntä merkitsevästi hymyillen astuu hiinen luokseen ja kohteliaasti ku- -~ ftlyrsky-yön lapsi Kirj Helmi Mattson VI LUKU Linnut kukkaset Kevät tuo Elämän onnen povehen suo — Kunnes häipyy 'lumojen maa — Lumoavaa! Ihanaa! Etkö tun ne onnea rinnassasi Dagmarl Täs sä 'saaressa olemme kahden kuin Aa tami ja Eeva paratiisissa Minä on izin kaloia ia sinä valmistat ne svö- M emme kuin kuasukasta aarniometsässä Emmekö olekin) Loimuava tuli tuossa edes sämme tekee tunnelman vielä suloi semmaksi — Urho! Täällä on tosiaan niin herltai8tai etlä „ vo „„„„ kuvata Tuntuu kuin olisimme jättäneet kaik- ki koko pahan maailman taaksemme ja tulleet meren saareen yksinäisyy teen viettämään ikuista rauhaa ja on nea yhdessä me kaksi — Kuulehan kirkonkellojen soit toa Pam! Pam! Pami Kuinka somaa sitä on kuunnella näin etäältä w Sinun polvellasi näin nuk kua on ihanaa sinun syleilysi su loista 1 Mutta käärme kierteli paratiisissa ge ilmetyi mustasukkaisuuden myrk- dämeasa — Dagmar ! Älä vakuuttele mi nun on niin vaikea uskoa sinua SU nun silmäsi katsovat suoraan sinun äänesi ei väräjä mutta sittenkin minussa hiipii hieno - epäilys — Mitä sinä J aina sinä „ teet minut onnettomaksi vaikeroi tyttö Niin monet kerrat olen vakuuttanut mutta sinä et usko — Sano vielä kerran sano etkö todellakaan Valter Bergiä ra kastanut? Sano' bagmar! Tyttö katsoi kauas etäälle hänen kätensä puristi kiinteästi Urhon kät tä Sitten hän kääntyi tuijotti auoraan aiImiin ja haaveellise- _ „rt:mniia Tin rukaiselle: — Ei Urho Kanervo saat uskoa minun rakkauttani ei kukaan muu ole omistanut kuin sinä jonka sy lissä lepään Sinun olen sinun — Uskon uskon sinua enkä an na enäilvksen tunkeutua sieluuni Ko- ko maailma vaia Qylsi vastassa tah- omitaH martaen pyytää häntä tanssimaan Tyttö pudisti kiharaista päätään ja hoetti hymyillä Tarttui sitten seu- ralai8taari käsivarteen ja kiireesti rientaa pukuhuoneeseen Sitten näin heidät poistuvan kohtasin heidät o- velja Hänellä oli silmissä kyyne- jeitai jsjyt ymmärsin häntä täydellisesti — j-an on kaunis hän myös tietää aen_ Hän tuntee terveyden ja nuo- rUuden lumoa ja kuitenkin tuo ka- mala totuus — — Kuulehan Urho I sanoi tyttö tuskaisena En usko kulkupuheisiin mutta silti haluaisin tietää jotain Sano mitä rouva Kanervo sanoo mi nusta? - — Äitini — ? — Niin — Ha haa ! Hän sanoo että si nä olet sievä tyttö sanoi Urho nau raen — Ei Minä olen kuullut jotain huhua — Millaista? - — Etten minä olisi kelvollinen — Mitä sinä nyt? — Niin että Martta Hovila olisi mieluisempi miniäksi — Mutta kun minä sanon: ei! — Siinä on siis jotain jierää? — Oli perää tai ei sinun ei tar vitse huolehtia siitä rakkaani! Minä olen itsenäinen ja voin valita vai mokseni kenen tahdon Sinut tai ei ketään muutakaan tyttö usko sei Dagmar irrottui pojan 'syleilystä ja onnellisena kävi kohentamaan tul ta joka oli alkanut vähitellen sam mua — Tuli sammuu Urho! — Minä viritän — Ei mene sinä onkimaan kaloja Minä vartioin tulta — Niinkuin tahdot Poika riensi rantaan- Tyttö keräi li lisää risuja Suuri räiskähteleva tuli loimusi pian jälleen Kirkonkellojen soitto alkoi taas kuulua Pam Pam Pami Dagmar asettui mukavaan asen toon kylliksi etäälle liekkien loimusta — Voi taivas! Miten rauhainen tunnelma täyttää sieluni ! Kunpa oli si aina näin eikä maailman pahuus turmelisi onneani ' Mutta syvältä rinnasta hiipi esille tuska — Miksi miksi aina kauneimman onneni vallitessa Urho tuo minulle esille kysymyksen: Rakastanko Val teria? — Valteria Niin Tyttö sul ki silmänsä H — Pitääkö tuon hetkellisen ihas tukseni aina tulla häiritsemään elä mäni onnea Lapsen sokeudessa miel lyin Valteriin — hetkeksi Se lu mous haihtui pian Nyt siitä ei ' ole jälellä muuta kuin kiusallinen muis to Mutta Urhoa se piinaa mus tasukkaisuuden tuli raatelee hänen rintaansa vaikjca hän koittaa vakuut taa uskovansa sanani Rakastan Ur- hoa t Tulisesti rakastan häntä mut ta pelkään pahoin että onnemme ei koskaan tule täydelliseksi Varh! Varh! Varht — Hyi" mikä se on?! Varh! Varh! Varh kuului ääni yl häältä puusta Tyttö naurahti — Viaton varislintu minua tulee säikyttelemään Kehtaatkin elävä! Dagmaria huvitti — Tuo paha lintu tulee juuri sil loin raakkumaan kun olen niin tui ki ajatuksissani että en näe enkä kuule — Vai pahaako ennustat? Tyttö vaipui pää käsien varaan — Dagmar! Heil Katso katso! huusi Urho jo etäällä pitäen kor kealla ilmassa suurta kalaa — Heti tarttui onkeeni ei muuta kuin nykäys vain ja sitten Mitä sinä olet niin ajatuksissasi? kysyi Urho lähemmäksi tultuaan — — Etkö iloitse saaliista? Nyt syömme ja riemuitsemme! Pojan iloisuus tarttui Dagmar n Hän hypähti pystyyn virkkoen: — Tuossa tulin hieman mietteisii ni yksin ollessa Mutta mitäpä su risin — Älä sure tyttö! Meillä on vie lä paljon hauskoja hetkiä elämässä - — Nyt syömme ensimäisen juhla att rian suuressa luonnon temppelissä Aurinko "paistoi heleästi Varis-lintu raakkui taas puun ok- salia (Jatk)