No 48
Yöperhoja
Kirj Lauri Brusila
Xuori Reino Reinola joka et
si työtä seisoi telttaan kontto
rin eteisessä Eteisen seinällä
oli muutamia tauluja Taulut
olivat 'paksun tonnikerroksen
peittämiä Reino ci koskaan kat
sellut niitä sillä ne eivät sem
moisenaan tomun ja lian peit
tämällä kiinnittäneet hänen
huomiotansa Sitäpaitsi hänen
mielensä oli siinä tilassa että
hän antoi melkein kaiken luisua
ja soljua silmiensä ohitse "kiin
tymättä erikoisemmin mihin
kään Voimakkainkin nuorukai
nen voipi hetkeksi herpoutua
Hänkin oli väsynyt
Reino Reinola oli etsinyt työtä
useamman vikon saamatta sitä
Mikä' pahinta asiassa kilisivät
viimeiset sentit tällä erää hänen
-taskussansa Hän oli luonteel
taan ujo Keneltäkään ei hän
rohkenisi velkaa pyytää Ku
kapa sitä hänelle antaisikaan
Hänelle rottarinkulalle Pelkkä
ajatuskin velan pyytämisestä sai
hänet värisemään aivan kuin
hän olisi -seisonut kylmässä lä
vitse tunkeutuvassa pakkasvii
massa Tämä aamu oli hänelle monin
kerroin katkerampi kuin edelli
set aamut — Oli sentähden kos
ka hänen oli täytynyt jättää
panttilaitokseen viimeinen omai
suutensa mikä hänellä enään
oli jälellä — äitinsä lahjottama
siro kultakellonsa Siihen kel
loon kätkeytyi äidin muistot
Ainoastaan se jolla on ollut kät
kettynä jotain käVmista 'muistoa
johonkin pieneen esineeseen ja
jos hänen on täytynyt tuosta e
sineestään luopua käsittää Rei
no Reinokin mielentilan tänä
syyskuun herkeän harmaana aa
muhetkenä jolloinka hän ' seisoi
tehtaan eteisessä 'Se oli —
murtunut Reino Reinokin nut
tu oli vanlia ja kulunut Siinä
oli paljon moittimisen varaa
Kuinka kipeästi hän olisi tar
vinnut uuden mutta eihän hä
nellä ollut rahaa jolla hän olisi
sen voinut ostaa Palttoo ! Hm !
— Sehän olisi ollut kerrassaan
ylellisyystavaraa!
Reino Reinolaii aatokset har
hailivat hajanaisina eräretkil-
lään niinkuin harhailee mur
i__„ i _„„! c
liecn icij-iricu cut iuivui Minä
soessaan 'hän tunsi sellaista tun
netta kuin hänet olisi kytketty
rautahäkkiin Hän tunsi suo
nissaan uhkuvan uhmaa ja nuo
ruuden elinvoimaa Mutta 'hä
nen henkensä hepo oli kytketty
pilttuun kiinni Täällä tehtaan
umpinaisten yksitoikkoisten ja
mustien kivimuurien sisällä oli
vain arkea aherrusta ja kuu
meista kiirettä Poika kaipasi
kirjoja" kaipasi oppia ikävöi nii
tä hetkiä jolloinka hiin saisi aa
toksensa sanoiksi pukea ja osa
veljiensä korviin kuultavaksi sä
veleiksi soinnuttaa Muistui sii
nä seisoessaan 'hänen mieleensä
pienen kotiniökkinsä pieni ul
lakkokamari sielläpä ullakkoka
rissa oli vanhoja — hyvin van
hoja tomuttuneita kirjoja Sinne
niiden kirjojen" keskeen hän aina
'sadesäällä meni pienenä poika
sena unelmoimaan ja niiden sa
laperäisyyksiä tutkimaan f hka
rohkeat olivat hänen poikuus
unelmansa ne olivat -hanat ja
vaihtelevat kuin äririkas satu
kirja Niitä unelmiansa ei hän
ollut saavuttanut Hän 'seisoi
niiden raunioilla väristen
Ihmisen on taivuttava kohta
lon alle Taipui Keino Reinoin
kin taipui' kirvelevin svdämln
Tiistaina Joulukuun 9
Nyt hän kulki- tehtaasta teh
taaseen etsien työtä Tällä erää
ei hän pyytänyt mitään muuta
kuin saada tehdä työtä Mutta
sekin oikeus oli häneltä riistet
ty Siis ei enään kelvannut työ
hönkään' Miksi? Sen hän kyllä
tiesi Se johtui no niin mi
täpä siitä kaikesta Hän Reino
Reinola 'kärsi sisimmässänsä
Värisi kuten värisee se joka sei
soo toiveiden kaipuun ja haa
veiden mustilla raunioilla Mut
ta kaiken tuskansa hän kätki si
simpäänsä 'Eikä kenkään saa
nut nähdä hänen kärsivän Hän
oli haavotettunakin ylpeä aivan
kuin nuori 'haavotettu hirvi jon
ka rinnan on metsämiehen luoti
haavottanut josta 'haavasta juok
see sydänveri hiekkaan mutta
hän ei antaudu juoksee edel
leenkin ylpeänä pystypäin synk
kään korpeen ja sinne kunin
kaana kuolee
Nyt hänen katseensa yhtäk
kiä osui tehtaan ilmotustauluim
Eräälle pienelle paperiliuskalle
oli kirjotettu seuraava ilmotus:
"Rouva Colströni on työsken
nellyt tehtaassamme yksitoista
vuotta Tuolla ajalla hän ei ole
tuntiakaan menettänyt työajas
tansa silloin kun tehtaamme on
ollut käynnissä Hän oli ahke
ra növrä ja kiltti tvöläinen
Kuoli heinäkuun 30 p '1919 28
ikävuoden vanhana Hän ei jät
tänyt jälkeensä mitään imulta
omaisuutta kuin sen vakuutus
maksun joka maksetaan tehtaan
vakuutuslaitoksesta työläisille
kun he kuolevat Vakuutussum
man suuruus riippuiv siitä kuin
ka kauan on työläinen tehtaas
samme työskennellyt Rouva
Colströmin jälkeläinen sai tu
hannen dollaria Ilman vakuu
tussummaamme olisi pikku Au
ne jäänyt puille paljaille toisten
armoista eläjäksi Summa on
maksettu hänen holhoojalleen
pastorin rouva Robertsonille
Tämä oli jo toinen 'maksuerä
mikä tästä laitoksesta on työ
läisten etua silmällä pitäen mak
settu" 'Hm! Jalo maksuerä! kertaa
Reino Reinola Häntä rupesi
inhottamaan tuo ilmotus Ilkeä
vät kirjottaa tuolla tavalla
Verrattain nuori nainen on
huokaissut viimeisen huokauk
sen Hänen' vapauttajansa kär
simyksistään 'on saapunut —
kuolema! Ei elämä tarjonnut
hänelle paljoa Hän oli vielä
nuori kun saapui tähän maahan
— tyttönen Kuvitteli: "Teen
työtä tehtaassa pari kolme vuot-'
ta säästän parisen tuhatta dol
laria ja menen vanhaaiimxihaii
kelpaa siellä sitten lekottaa"
Oli hyvin säästäväinen Ei e
des syönytkään Laski joka sen
tin vanhanmaan rahana Ei
käynyt missään yleisissä Jtuvi
paikoissa sunnuntaisin kirkossa
Seurusteli kavaljeerin kanssa
Rakastui häneen Meni naimi
siin Kävi miehensä kanssa
työssä! Mies sai surmansa ot
taessaan vapaata kyytiä rauta
tiellä Äiti raatoi kahta kovem
min mutta säästöjä ei tullut
Hirttosilmukka kiristyi kiristy
mistään Nuoren tytön ihanim
mat unelmat eivät toteutuneet
Yksitoista pitkää vuotta teh
taassa työssä Ei senttiä sääs
tössä Huono kuluntit nuttu
yllä Tämähän jokaisen teh
taan naisen kamala elämäntarina
Niin jokapäiväinen
Tehnyt yksitoista pitkää vuot
ta tyiitä Ei levähtänyt muni
loin kuin sunnuntaina mutia
köyhänä kuollut Eläessä ei
hän saanut läheskään kaikkea
mitä hän tahtoi ja mitä mieli
teki Yhtiö i'ke:ee kerskua -it-
p— Tuesday December 9
ten kaupan- päälle että äiti ei
ollut säästänyt mitään Mutta
tämä "jalo" "oiva'' ja "kiltti"
yhtiö pitää huolta työläistensä
jälkeenjääneistä omaisista mak
malla vakuutuksia! Ilävyttö--myyttä!
— Oliko tämä lahja jon
ka pieni Aune sai? Eikö siinä
ollut äidin tienaamaa rahaa ol
lenkaan? Oli! Siinä oli äidin
sydänverirahoja Tuohon tuhan
teen dollariin sisältyy monta äi
din karvasta kyyneltä
Kuitenkin tällä ilmtituksella
hienosti tahdottiin sanoa: "Työ
läiset! Tehkää nöyrinä nurku
matta työtä Älkää vaatiko vaa
timalla palkankorotusta ja y
lecnsä mukavuuksia työoloihin
ne älkääkä muuttako pois työ
paikasta sillä se merkitsee sitä
että ette saa vakuutustanne niin
suureksi Sillä päästäkseen o
salliseksi korkeasta summasta
täytyy yhtämittaisesti olla työs
sä Tällä uudella keksinnöllä
tahdotaan kiertää joukot etäältä
melua herättämättä viisaasti
sielutieteellisesti Työläisten
i pitäisi pitää tuollaisia kava
lasti viristettyjä ansoja minään
erinomaisen hyvinä laitoksina
eikä niiden suhteen kannata e
rikoisemmin innostua Ei aina
kaan siinä määrin että tämän
kautta tehtäisiin yhtiölle mitään
vastapalveluksia sellaisia jotka
nöyryyttäisi ja tekisi meidät hol
houksen alaiseksi ja pysyisim
me kiltteinä työssämme luihui
na matelijoina toivoen kerran
— kuoltuamme saavamme jät
tää omaisillemme "herrojen hy
vyydestä" muutaman satasen
dollaria Niitä aina tahtoo olla
ja o nsellaisia heikkoja sieluja
jotka tällaisen vipusimiin tart
tuvat kuni tarttuu hukkuva ol
jenkorteen Näille meidän tu
lee sanoa näin : — Ei mitään
armo- ja holltouspaloja siinä
ymmärryksessä että me olisim
me erikoisemmin tyytyväisiä ja
että me niiden tähden rupeam
me olemaan nälkäpalkoilla työs
sä kuni tahdottomat orjat Ei !
Me tahdomme enemmän palk
kaa niin paljon että voimine
niistä itsekin siiästää samalla
nauttien elämästä täysin siema
uksin Me tahdomme inhimil
lisiä oikeuksia työpaikoillamme
ja me emme alistu kuni koirat
teidän tahtonne alle Työläisten
täytyy järjestyä vaatia oikeu
det omalla uljaalla luokkavoi
malkan Jos herrat tämänkin
päälle jotain antavat niin anta
koot Me otamme kaikki min"
kä me saamme Mutta itse em
me tee mitään orjalupaukisa
emmekä alistu holhouksen alle
Silloin aivan kuni aaltojen hel
masta nousee uusi maa ja uusi
taivas
Tähän tapaan kulkivat Reino
Reiuolan aatokset Hän nojasi
eteisen kiviseinää vastaan ja hä
nen aatoksensa liukuivat kau
kaiseen etäisyyteen Hän tunsi
sisimmässään kuohahtavan
Äiti ei ollut voinut säästää ra
haa Hän oli ahkera ja kuoli
köyhänä Se oli veristä vää-'
ry yltä Se oli hävytöntä ros
voutta ja rosvit kaupan päälle
kerskuivat hy väsydämisyydel
lään — — Reino Keinoin suut
tui tunteiuattoiviai kuoreni äi
din puolesta äi-din joka ei elä
mäsNään osannut : uutrin Hän
suuttui kaikkien sjiuallai-tcu äi
tien puolesta jotka tiv !! sisnjsi
tehtaassa tälläkin erää kut oivat
nöyrinä ajatukse'1' min:! sa '-m-itla
Loskaan suuttua He nuo
äidit ovat valmiit vaikka nuo'e
maan tehtaan poosua '- u paat jos
saavuu'' a p o-suti siM'"-ion ' I : -i
uiututi tri-ieu un rW- V tt '!
nuolesta jotka parhaimman ku
7
koistuksensa ajan ovat pakotet
tu olemaan tuolla kivimuurien
sisässä mutta jotka eivät kos
kaan tule ajatelleeksi sitä että
tuo kauhea järjetön elämänjär
jetclmä imee heidän nuorta elä
männcstcttänsä he eivät huomaa
punan poskiltansa katoavan he
uneksivat naimisiin menoa eivät
kä vaadi mielteitänsä muuta kuin
tanssitaitoa ja ntarmelaatitaati
koita! Mutta miehet ei voi niitä
marmelaatilaatikoita ostaa Ne
maksavat näetten rahaa
Hänen rintaansa rupesi ahdis
tamaan Kaikki alkoi tuntua
niin raskaalta ja tukehduttaval
ta Reino Reinola aikoi lähteä
Hän kääntyi mennäkseen mut
ta samalla hän huomasi naisen
joka pieni sanomalehtikäärö kai
nalossa pujahti ovesta sisään
Reino Reinola ei malttanutkaan
lähteä vaan jäi vielä seisomaan
Nainen kiinnitti hänen huomio
tansa Salaa naisen huomaamat
ta Reino katseli häntä
Nainen oli huonosti puettu i
han liian ohkasesti näin tuulise
na ja koleana syyspäivänä Hän
näytti hyvin aralta ja hyvin huo
lestuneelta Nöyrästi puhui hiin
työnjohtajan kanssa käytti siltä
kuin olisi hävennyt omaa ole
massaoloaan Työnjohtaja hän joka edus
taa ilkeimpien ihmisten kaikkein
ilkeintä osaa sanoi jotakin hy
vin tylysti tehden kädellään n-
losviittaavan liikkeen Nainen
näytti hämmästyvän kääntyi ja
astui pelokkain ja arkailevin as
kelin pois Ovea kiinni paiuaes
saan kuuli Reino hänen nyyh
kyttävän kadulla näki hänen
pyyhkivän silmäkulmistaan jo
takin! Mitä itsekseen tuo mo
nessa elämän myrskyssä ollut
nainen?
Reino Heinolaa puistatti hän
seisoi äänetönnä katsoen vai
mon jälkeen Tuntui kuin olisi
hän katsonut suureen arvoituk
seen Hän tummien päivien
poika tuijotti synkkään sysimus
taan pimeyteen Hiin tuijotti
sinne yhä kaihilla kulkiessaan
kin Reino Reinola kulki kadulla
Tuivertava tuuli kiidätteli kulta
sia lehtiä Sää oli syksyn har
maa yltympäriinsä painostava
tylsyttävä harmaus laskeutui hä
nenkin ympärilleen
-Oli ilta Reino Keinoin istui
raskain mielin kirjottiskoiieeti
edessä Oli hiljaista ainoastaan
näppäinten tasainen naputus häi
ritsi sitä Oi! valittavat näppäi
met Miksi kansojen parhaint' n
elämä on tyhjää ja j'k' äi"ii'
tä Heidän elämänsä ' kivtou
tunut puutteisiin j t 1 r-rätyksiii
Joka puolelta ynl] 'äröipi heili
kivimuurit likaiset kadut ja nii
den varsilla huonot romu tavara-
kaupat Miksi heidän itu imi
on vain surun j:i 1är-iyks n
runoutta? Tospa luonto olsi mi irti lau
lajan luonut jospa -i' niisi an
tanut tiihtisilmii ii!"i:n länitnti-'
!- cvan katseen sil' pinpa olisi Iti I
p nv na' yksityisiä -ar:' nvoia
v"fn heidän ekmi 'ii t trinat
1-i'Vto-i Silloinpa ti tarvit-eii
fiiuilaknri fiivrhlnnJiä ttost'i
ji iiva'ai'a 'heidät) ki'r4iiivkeii-
S!Ii'n:a lauVi-l' n'' itti
''"- oi'si Iotsi:) -v--v-i'n:i::ta
'nvydest"! Surin ja kärsimys
cr rv: tr ta T "h lliviutll
M isä tnhtrrsin va':: he'd'i yon
r : i'n elämän hehkua
''"in : '"'rro f!: ri "o'l"- vk-:-
(eri huoneessaan ja ICtiei
Uään oli svtikkä musta '