No 36
Tiistaina Syysk 16 p — Tuesday Sept 16
Penkin toinen pää on vapaa ja mi- lapsen eikä siis hienoimmatkaan lu
nä vastaan: — Olkaa hyvä paukset houkuttele minua Mieleni
Tyttö istahtaa järjestää pukuaan tekisi vaan ottaa hänet syliini läm
niin että se näyttäisi somemmalta mittää ja tuudittaa ja sitten nukku
matta ei voi — tai ei tahdo — peit- neena asettaa hänet mukavalle läm
tää paljaita kylmästä sinisiksi muut- pimälle vuoteelle peittää untuvapei
Uineita polviaan Jonkun aikaa me tolia niinkuin minua itseäni oli
olemme vaiti ja sitten taas tyttö en- peitelty joskus ennen vanhaan Tah
simäisenä alkaa puhumaan tyytymä- toisin istua hänen päänpielustallaan
tönnä vaitioloomme — Kaunis ilma ja katsoa kun hän nukkuu autuaal
on tänään mutta hiukan kylmä lisesti ja tyyneesti ja ehkäpä hiukan
— Siltäkö teistä tuntuu? Mutta itkisinkin Ei hän kukaan näkisi nii
minä luulen että te olette puettu tä kyyneleitä
liian ohkasesti — Mutta jos ei se teitä miellytä
— Mutta täytyyhän pukeutua niin sanoo tyttö itsepintaisesti niin voin
kuin kuuluu Se on totta minulla han tehdä kaiken niinkuin te tah
on kylmä katsokaa ihoni on aivan dotte Minä voin kaiken — kai-
"kananlihalla" Olisipa hyvä saada ken Jos te olette halukas vuok-
nyt hiukan lämmitellä Huonosti raamaan Karfunkeliita numeron niin
teeskennellyllä rivoudella ja silmis- ei ole tarpeellista ottaa edes ajuria
sään selvästi kuvastuvalla tuskalla kaan Kaikkiaan vaan kolme kadun
hän odottaa vastausta Odotettuaan väliä
turhaan hän jatkaa: — Vaikkapa la- — Kuinka paljon?
sillinen teetä todellakin pienen — Minkä vaan annatte rakkaani
konjakkiryypyn kanssa Sellainen No voittehan viisi ?
lämmittää hyvin Ja Sitten sitten Mainitessaan näitä numeroita hän
voisi vaikka hiukan huvitella eikö? katsoo minuun salaamattomalla kau
Ohi kulkee leveälant nainen kape- hulla Poloinen hän ei koskaan tee
assa muotihameessaan joka verhoo onnistunutta temppua
tiukasti hänen ruumistaan Nainen — Liian paljon Mutta samapa tuo
taluttaa pientä tyttöään Jonka pääs- Minä otan taskustani kolmenrup
sä on pieni ulosommeltu hullunkuri- lan setelin sekä kaksi hopea rahaa"
nen hattu Hän on puettu aivan kun Tyttö siirtää käteni ja katsoo jon
viulunsoittajatar romanialaisessa or- nekin kauvemmaksi
kesterissa Lapsi koittaa avata sil- — Ei juuri nyt Mieluummin sitten
miänsä suuremmiksi ja tepastelee siellä paikalla
kiireemmin pienillä jaloillaan koet- — Ei tule olemaan minkäänlaista
taen pysytellä äitinsä rinnalla äidin "sitten" Ota rahasi ja mene tiehesi
joka ylpeilee kohtunsa siunatulla Tyttö ei näy ymmärtävän tarkoin
hedelmällä ja sitä paitsi hänen huomionsa on
— Rouva sanon minä kohteliaasti kiintynyt jonnekin muualle sivuun
nousten ja kohottaen hattuani tekö Seuraan hänen katseensa suuntaa
Pehmeällä helisevällä kuhinalla olette kadottaneet tämän lapsen? vaan en näe mitään kummallista
hiljaa heiluivat puiston sähkölyhdyt 'Minä osoitan vierelläni istuvaa paitsi mummon joka on kääriytynyt
pitkissä langoissa Ja alhaalla käy- tyttöä Nainen pysähtyy hämmästy- isoon villamaton tapaiseen liinaan
tävän hiekalla heiluivat ja huojuivat neenä ja nostaa silmilleen silmäla- Hän hiipii hiljaa tuolla puolen puis
ohikulkevien varjot kuin humalassa sinsa ton verkkoaidan
Naisia paljon naisia sekä heitä — Mitä te tahdotte? — Mene minä en tarvitse sinua e-
seuraavia miehiä On myöskin jou- — rama tyttö tassa ie oieue naan
kossa lapsia Muutamat heistä olivat äiti ja ajattelin että ehkä te olette Melkein väkisten minä työnnän
kuin puhdas kedon kukka sattumal- kadottaneet hänet rahan hänen kuihtuneeseen pieneen
ta kasvanut suossa He kulkevat äi- Leveät lanteet värähtivät mielen- kätöseensä ja työnnän häntä pois
tiensä taluttamina tarkasti seuraten kuohusta tiukan hameen alla Ja luotani niinkuin vanhan liiaksi tun
silmillään kaikkea ympärillänsä ym- kiireesti kuin myrskyn takaa-ajama- keilevan koiran Hän poistuu kiittä
märtämättä kuitenkaan tarkemmin na hän rientää pois yhdessä lapso- mättä tai katsomatta Hänen vaalea
näkemiään sensa kanssa pois sen luota joka leninkinsä on helppo erottaa valolyh-
Mutta kaupungin väestön öinen lii- ehkä näytti hänen silmissään hävyt- tyjen pitkän jonon keskellä Minä
kehtiminen on mielenkiintoista niin tömältä humalaiselta MJnun naapu- voin seurata häntä katseellani aivan
kirjavaa rini nauraa röhöttää äänekkäästi puiston päähän asti Kun hän kään-
Muutamat lapsista ovat unisia mut- — Olette aika veitikka Näes tyy sivuportista mennäkseen poikki-
ta he riippuvat lujasti heitä ohjaa- kuinka hän juoksee pois kadulle minä nousen kiireesti ja me-
vassa kädessä Ja vakavasti astuvat Hän lähestyy minua vieläkin lä- nen samaan suuntaan tietämättä it
edelleen silloin kun ihmistulva käy hemmäksi ja tarkoittaa satuttaa jal- sekään miksi Tultuani kadulle py
sakeammaksi ja uhkaa viedä heidät kaani kenkänsä leveällä kärjellä jo- syttelen varjossa ja astun kuulumat
mukanaa ka ei ylety maahan tomasti
Äidit ylpeinä ja mahtavina kun — Kuinkas on sitten? Te ette ha- Mummo suurine liinoineen odottaa
kamelit astuskelevat ja vertailevat lua hiukan huvitella herra? nojautuneena suurta pylvästä vas-
itseään toisiin ja antavat jokaiselle Tyttö on kärsimätön hän on vä- taan Tyttö liihestyy häntä he kes
oman arvostelunsa Katsokaa arvos- synyt kylmettynyt -ja sitä paitsi hän kustelevat kiireesti vaihtaen jonkun
telkaa ja seuratkaa kaikkea tarkkaa- on ansion tarpeessa Nyt on niin pai- sanan mununio kiukkuisesti ja tyttö
RAUHANJUMALATTA
RELLE SELMA LAGERLÖF
(Julaistu äskettäin eräässä tans
kalaisessa lehdessä)
Suree j'umalatar rauhan
tuska sydänjuurtaan kalvaa:
häitä armaan lapsen ryösti
seidan häijy noita-akka
vaihtoi lapset seittiin jätti
oman pennun ramman ruman
vihamielen kissakynnen
verta sotaa janoovajsen
Kadonnuttaan äiti itkee
Kaks' on tietä edessäsi :
jätä oman onnen varaan
noidan lapsi tielle heitä
kuritonna kasvamahan
kera pahan perintönsä
kunnes täyden mitan täyttää
taikka rinnoillesi nosta !
Lämmin aina rinta äidin
'Ethän vihata voi sinä
Hyväelet herjan lasta
kesytät sen lempeydelläs
kylvät rakkautta rauhaa
kunnes ilveskatse katoo
Kulta-aamun auetessa
silloin säteilevät silmäs
kohtaa silmät yhtä kirkkaat
— laulattelet omaa lastas!
Suoment Johannes Gebhard
Vaellukset
(Osa Nikolai Oligerln kertomuksesta)
Venäjän kielestä suom K Parkko
nen
SYKSYN TULLEN
Klrj FANNI VIRTANEN
Syksy saapuu luonto kuolee
Lehdet puista varisee
Lintunenkin pieni huokaa
Kylmä on ei löydy ruokaa
Syksyn tullen kukkanenkin
Päänsä painaa lakastuu
Halla saapuu huurtehinen
Loisto luonnon surkastuu
Syksyn tullen mieli musta1
Jnehmonkin sydän itkee
Kaihoellen lohdutusta
Joka tuskan poies kitkee
Syksyn tullen mieron lapset
Viluissansa värjöttää
Lumituiskuun pimeällä
(Eksyy kuolee myrsky säältä
Syksyn tullen kesän maille
Muuttaa onnen lapset nuo
Jotka elä ätoisten työstä
Eikä elo huolta tuo
Vapaina kuin kesän keijut
He suven maille matkaavat —
'Orja raukat raadannassa
Kultaa heille takovat
Työläis orjan olkapäillä
On onnen lasten kanto-tuoli
Raatajien sydämehen
Hcilt' on jäänyt leipähuoli
'Liity taistoon työläis orja
Sortajias vastahan !
Itse työsi heelmät korjaa —
Siihen sulia on oikeus
Vallan ohjat työläisille
Yhteis voimin voitetaan
Silloin iki kesän mailla
Saa mieron lapset asustaa
melkein ikkunattomia seiniä Mummo
nojautuu aitaa vasten ja käärii lii
naansa rinnalleen
— Minkä tähden tarvitsee kidut
taa vanhaa mummoa? Minä rupean
huutamaan apua Mitä? Hiin hui-
lee minua salapoliisiksi ja esittää
ilveilyä joka ei taitaisi lastakaan pet
tää Pelko tekee hänet tyhmäksi
— Ei toimita huutaa noita jos
minä tahdon minä voin kuristaa si
nut ennenkuin kukaan ehtii kuulla
sinun vinguntaasi Seiso rauhallisena
sinä et pakene
— Onkohan liian vähän oikeita ros
voja — kun tekin hyökkäätte nais
poloisten kimppuun? Job to tahdotte
herra agentti minä voin näyttää teil
le oikean asian Mutta mikä hyöty on
teille mummosta? Te luultavasti olet
te vastikään paikkakunnalle saapu-
senne tekevät joita te perässänne — nan seuttaa: — lamanan iuusi Kasi naparoi tyttösen vaaleana pu-
vedätte tyhmän itserakkauden sokai- maksamaan teille aivan mitättömän vulla sitten kahisee paperiraha ja
semina sillä täällä on vielä muitakin vähän Ja jos te haluatte niin minä helisee kaksi hopeaista ruplaa Tyttö
lapsia joita teidän pitäisi tarkastella No kuinka paljo te-voitte? palaa takaisin puistoon ja minä tus-
vieläkin suuremmalla huolellisuudel- Hän lopettaa huomautuksen varo- kin ehdin ottaa pari askelta sivuun
la vaisella kuiskauksella ja katsoo mi- ettei hän minua huomaisi Hänen
— — — — nua suoraan silmiin vaikka kaikista huulensa ovat lujasti yhteen puris-
Minua lähestyy noin kahdentoista irstaisin aikuinen nainenkin lausu- tetut ja silmissään loistaa vihan tuli
vaisuudella niinkuin teidn lapsukai- jon tarjousta ja niin vähän kysyntää puolustellen itseään Mummon musta '„ ' „
„„„ „n„4 r w „ vieä ennemmin nähnyt Teidät iha-
tfltraiät inifn ta nfi-ä o oö n n o non colitinrt Tnmnnnn tiliisi loai hanami tutt#i"on vaaloalla mi "
ula kasvojanne Ja minä vanhus
tiedän paljon Minä voin näyttää
teille oikean tytön
Odota noita! Sinä tienasit juuri
nyt liian paljon Minä en antanut
sinulle vaan tyttöselle — ja minä
luotin että hän jotain siitä jättä
„„„„ -!„„„ „„! Wf„ „„ niin oaOQn Smä conot varrr n n V in kiliin ia bulmS onäifni™ Silloin monon inl '""-'""" ='"" IJFUBUUIJl
j : „ kaiken aivan viimeistä kopekkaa myö
nuun ciui nay uaa aivan niitä nuin imoi nnaiuiwu wjuu" " " Jv vu nujuju im nmiAj L uiuujib jt
se olisi juuri otettu aikuisen päästä tyttösen ei olisi tarvinnut peljätä po- keppiäni heilutellen mummon luo
Hänen pukimensa ei ole ollenkaan liisiä olisi hän lausunut nämä sa- Hän kääriytyy liinaansa ja pakenee
sopusuhteessa tuon hatun kanssa: nat yhtä äänekkäästi kun puhues- yhä niinkuin hännätön rotta Minun
lyhyt päällysnuttu englantilaiset saan kauniista ilmasta tai teelasista täytyy ottaa aivan isoja askeleita py
polven alapuolelle ulottuvat sukat Hän oli tullut irstaiseksi jo siinä syäkseni perässä Näin me juoksem
leveät pyöreäkärkiset lapsen kengät ijässä jolloin lapsi ei käsitä mikä me muutaman kadunvälin ja minä
Tyttö seisahtuu niin lähelle minua on rikos seuraan mummoa kuin olisin hänen
että hänen vaatteensa hivelevät mi- Ja itse asiassa tähän astisessa ri- varjonsa Minä en puhu hänelle mi
nun polviani Itsepintaisesti hän kat- kollisuudessaan hän on vähemmän tään enkä koeta jäädä pois ja tämä
soo minuun Hänen silmiensä ympä- rikollinen kuin yksikään meistä mie- nähtävästi synnyttää hänessä en
rille on laskeutunut tumma vihertä- histä ja vähemmän kuin joku niis- nakkoluuloista kauhua Näkyy kuinka
vä varjo ja ylähuulensa kohottautuu tä äideistä jotka kulkevat täällä hänen jalkansa alkavat vavista ja
paljastaen huonopuoleiset hampaat penikoillensa Hän ei ole maistanut huojua mutta hän ei anna perään
Hetkisen tarkasteltuaaan minua tyt- tiedon puusta eikä hänen siis tar- Koukistuneena ja kumarassa melkein
tö tekee keveän pään liikkeen aivan vinnut peitellä häpeäänsä viikunan maata vasten nän kulkee yhä niin
kuin pyytäisi minua nousemaan Mi- lehdillä Minä en tiedä kuinka kulut- että ison liinansa liepeet lakasevat
nä myöskin katson häneen "valjeten taa tämän illan ja jos minä hyväk- käytävää Lopulla minä ajan hänet
Hän kysyy matalalla rintaäänellä syisin tytön ehdottaman tarjouksen kadun päähän Joka päättyy jyrkästi
johon tahtomatta sekaantuu paljon ei hän tämän kautta tulisi hituista- laskeutuen syvälle alas sieltä kul
eläneen naisen metkuja: — Sallitte- kaan rikollisemmaksi saaden ansl- kien kaupungin toiseen päähän Ym
ko minun istahtaa? onsa Mutta minä näen hänessä vaan päristöllä on vain synkkiä aitoja ja
ten Minä näin sen Paperi ja kaksf
hopeaista — se on liian paljon Si-
nun täytyy palauttaa minulle paperi
Saaden vakuutuksen siitä etten
minä ole salapoliisi vanhus yhtäkkiä
tuntee reipastuvansa Hän ikasoe
hiukan kyttyräänsä ja levittää lii
naansa että kädet saisivat vapautta
Eiköhän aijo käydä käsikähmään?
— Armollinen herra ah armolli
nen herra N07 jos te olette se
sama joka palkitsi minun Susjikani
niin se on synti teille jos te nyt louk
kaatte minua Ja kukapa 011 syylli
nen siihen jos ette te menneet sinne
minne Susjika teitä kutsui vaan niin
tuosta annoitte hänelle rahaa? Jos
herra voi noin vaan antaa rahaa niiii
se tietää että hän on rikas herra Jd
mitä teidän paperinne merkitsee vanr
(Jatkoa kolmannella sivulla)