No 32
Tiistaina Elokuun 19 — Tuesday August 19 1919
Kaksi uskovaista
Tosielämästä Työläisnuorisolle
kirj T M V
Vaikka Anttilan Annaleenan ja
iPinomäen suutari Matin mökit oli
aivan nurkkanaapureina matalan
pisteaidan eroitta-mina seisoivat
ei naapurisopu ottanut oikein
syntyäkseen 'Mitään julkitoraa
ei tosin ollut Kävihän suutarin
Sanna miltei jokapäivä Antti
lassa asialla 'Pysähtyi lAnnalee
nakin etenkin kun suutari sattui
poissa olemaan Pinomäen pirtis
sä ja oikein hän oli kelvannut
kummiksikin kaikkein piehimmäl
le pikkusuutarille 'Eihän siinä"
Matissa miehenä mitään vikaa
juuri ollutkaan sellainen leikkisä
koiranleuka kyllä Mutta sehän
Anttilan Annaleenäa kaikkein e
ntmmän ' kauhistutti että hän
kenkiä naputellessaan kaikenlai
sia antikristuksen ajatuksia las
ketteli — hänellekin joka oli oi
kea ristitty eikä kulkenut tämän
suruttoman maailman mukana
että rovastikin oli hänet kerran
kinkerillä kaikille esikuvaksi esit
tänyt Ja kuka voisikaan sanoa
että hän olisi synnillisessä liek
kumassa tai miesten hännässä
hypännyt kuten kylän muut nai
set Hänellekin tuo suutarin ke
tale oli kehdannut sanoa :
"Helvettiin Annaleena hyvä
sinä sillä ' uskollasi aika kyvtiä
kaapaset Kyllähän ne fariseuk
setkin ensen hurskaasti elivät
mutta tulen ruuaksi se puusepän
poika heidät tuomitsi Toista se
olisi Annaleena jos yhtyisit tä
hän uuteen uskoon että jo elä
mässään tää köyhä syntinen on
nellisemman olotilan tarvitsee ja
heittäisit sen sielun asiat Herran'
huomaan"
Olihan se Annaleena silloin ki
vahtanut: "Mene pois mi niin ty
köäni saatana!" jälkeenpäin oi
kein nauratti kun juuri se raa
matun kohta kielelle tulikin Mut
ta suututti sentään että aina kun
Annaleena kimeällä äänellään ve
teli siionin virttä omalla puolella
pisteaitaansa alkoi suutarin ava
tusta ikkunasta tunkeutua työ
väen marssin mahtavat säveleet
ilmoille
"iHyvä isä siunatkoon etkö sen
syntisäkki anna minun rauhassa
Jumalaani palvella!"
Silloin suutari tunkee suonilk
kaan kaulansa ikkunan väliin
"Älähän nyt 'Leena palvellaan
molemmat Paremminhan kuulee
kun illan kuluksi yhdessä vete
lemrne Tokkopa se Jumala niin
sanoista kun vain on hyvä nuot
ti ja luja usko
Eikä edes se suutarin Sanna
kaan oikea ristitty ollut Kerran
kin kun Leena kävi seuroihin
kutsumassa niin eikö tuo pakana
en paremmin sano vastannut:
"Vielä tässä Afrikan pakanoille
paitoja ompelemaan juoskoot a
lasti mustamuotoiset ihmiset
kuumahan siellä kuuluu olevan
Saisi nuo omat pakanansa edes
paidoissa pysymään ettei yksi
riekale riippuisi selässä toinen
olkapäällä"
Aivan hyvin Annaleena ym
märsi että köyhyys se on San
nan sapen saanut kuohumaan
pienet ne on äijän palkat tällai
sen kyläsuutarin ''Siinä sitten si
vussa sen seitsemät verot ja kun
nanmaksut Mitäpä tällaisella
mökin muijalla muitakaan tuloja
olisi pienet lapset siinä hameen
helmassa roikkumassa yksi niis
tä sellainen vaivanen lienee vuo
den vanhana selkänsä taittanut
eihän sitä äiti aina ääressä 'jou
da olemaan Mutta eiköhän se
Herra joka kaarneenpoikasetkin
ruokkii apuansa antaisi jos hä
neen turvansa panisivat mutta
mitäpä vielä! Suutarikin aina sitä
antikristuksen oppia julistaa ja"
vääränä venkailee" t
Näin sitä naapurukset pientä
sissisotaa pitäen päivästä toiseen
elivät Kun Pinomäen pirtissä
puute irvisteli entistä painavam
min silloin Annaleena vahingon
iloisena pisti kätensä ristiin -pisteaidan
takana ja huokaili: "Tiu
kemmalle taivaan isä tiukem
malle ehkä hädässä 'Herran puo
leen turvaavat — tiukemmalle
taivaan isä"
Mutta puutteen pakottamana
se synnin riesa rupesi oikein rääh
kimään Mullin mallin se elämä
muualla ihmisissä kuului jo ole
van oikein ase kädessä sanoivat
ottelemaan ruvenneen Tänne sy
länimaallekin hötäkässään sen pu
nakaartin perustivat Talollisten
pojat ja porvarit olivat poistu
neet kaikessa hiljaisuudessa paik
kakunnalta Ihme että arvasivat-
kin ! Mutta onhan sitä herrasväel
lä omat suojelusenkelinsä 'Pino
mäen Matti Orijoen torppari Ot
to ja Aholan renkipoika kuulu
vat oikein esikunnaksi muuttu
neen Siellä sitä on joka asiassi
juostava ja ajatelkaas: kun riet
taan oinaat olivat rovastin luku
kinkerille tulonkin kieltäneet ja
kun Anttilan Annaleena oli sie
lun asioissa poikettava pappilaa'!
niin eikös tuo Ahdastenmäen po
jantollo tien käänteessä palautti
nut kotia ja ilman passia hän oli
ikänsä kulkenut ikäänkuin ei
rovastillekaan Pinomäen pirtistä
osaisi kysymättä!
Vihdoin rupeaa sydänmaalle
kin kummia kuulumaan Kirkon
kylälle on jo saksalaiset saapu
neet Vastarinnatta oli punaisten
vähäinen vartiosto paikkakunnal
ta paennut Useita oli vangiksi
otettu kolme kohta pitemmittä
puheitta ammuttu Saksalaisten
päällikkö oli pitäjän makasiinin
seinään naulauttanut pitkän ju
listuksen: "Kaikki punaiset joi
den takana aseita tavataan tule
vat armotta ammutuiksi" -'Hengestään
sanotaan punikkfpäälli
köiden pääsevän sellaiset ne kuu
luvat lait ja asetukset oikein o
levan "Se siitä tuli" oli rovasti
kin saarnastuolissa sanonut
"Katso kaikki joilla on pedon
merkki otsassa pitää huktftetta
maan" siitä tekstistä rovasti oli
oikein voimallisesti selittänyt
Kaikesta sen huomasi että sa
malla lailla seurakuntakin ajat
teli Isäntämiehet virren väMssä
jo keskenään supattelivat ja Ant
tilan Annaleena kun ehätti us
konsisarien seuraan kirkon por
taille oikein ruustinnalle itselle
rovastia kehäsi : ""Voi hyvä isä
kuinka se rovasti saikin niin sat
tuvan tekstin! Kyllä sitä minä
kin olen toisenkin kerran sano
nut että tiukemmalle taivaan
isä tiukemmalle!"
Pinomäen pirttiinkin on jo kir
konkylän kuulumisia kerrottu
'Saksalaisten jälessä ovat paikka
kunnan Valkosetkin tulleet ko
tiinsa Uusi esikunta sijaitsee
oikein pappilassa Nuori maiste
ri on kuin sotaherra sapeli vyöl
lä ja kultarimusut kupeissa Tai
taa olla ylpeäkin vaikka oli en
nen niin alavaluontoinen ei edes
vastaan tervehtinyt vaikka An
naleena pitkän matkan paassa
niiasi Eihän ne sitä Pinomäkeä
ole vielä kotoa hakeneet vaikka
saman tuomion tuo kuuluu saa
neen "'Eihän niitä polsevikien
pomomiehiä auta henkiin heit
tää" oli kirkonkylän kievarin i
säntä sanonut "Piruako tästä
suutarin retkusta sitten säästelee
etenkin kun rovastikin huomaut
ti ettei sydänmaalle lukukinkeril
le laskeneet"
Särkevä epätoivo on hiipinyt
iPinomäen Sannan sydämeen
''Orijoen Oton ovat aamulla am
puneet oman peltonsa laitaan
vielä ruojat niin ruhjoneet että
aivojen sanottiin verisenä mas
sana viereen valuneen Aholan
renkipoika on onneksi karannut
Hyvä jumala sinuakin Matin tol
jake! Kaikenlaisiin esikuntiin
ensin rupeat Kohta se on sinun
kin vuorosi etkä edes pakoon
yritä -siinä ikkunan ääressä ihan
kuin kylttinä kökötät!"
"Tässähän minä ikkunan ää
ressä olen ikäni istunut mitäpä
ne minusta tappaisivat mikäpä
päällikkö minä lupalapun jos
kus kirjotin Eikä täällä aina
kaan mitään murhia ja koto
ahan minä en pois ollutkaan Jos
tappavat mitäpä tuosta omaksi
synnikseenhän sen tekevät tai
häpeäkseen"
Ryöstöissä murhissa oliko
Otto missään? 'Hyvä jumala tä
tä köyhän elämän ainaista nuu
saa ja kurjuutta! Onko tämä
ilmankaan niin kukkasilla kulke
mista! Tappaisivat sitte kaik
ki Minne minä tässä alaikäiset
lapset hännässä? Voi sinua
kin minun pikku vaivainen poi
karaasuni ! Älä itke vaikka
äiti on tällainen höperö Ryös
töissä senkö ryöstöt tässä jos
ylihuomiseen leipää piisaa?
Väsyneenä Sanna horjahtaa rik
kinäisen kehdon laidalle ja hänen
itkusta turvonneista silmistään
putoilevat kyyneleet kalpean ko
ko iäksensä vaivaiseksi tuomitun
lapsen ohimoille
Ulkona kuistilla kuuluu hillit
tyä puheen sorinaa Ovi auke
nee Kiväärit selässä saapuu kak
si saksalaista sydänmaankaup
piaskulassin ijoka punaisten ai
kana oli puolueeton mutta sak
salaisten saavuttua parhaita ajo
jahdin alkajia) seurassa sisään
Peljästyneenä Sanna peittää kas
vonsa Säikähtäneet lapset hii
pivät pirtin pimeimpiin nurkkiin
Suutari istuu vakavana katset
taan kääntämättä ikkunan pieles
sä haudan hiljaisuus on Pinomä
en pirtissä Ainoastaan vapise
van vaimon huokaukset keskeyt
tävät kolkkoa ikäänkuin kuole
mantakaista äänettömyyttä
Kauppias rykäsee ja katsoen
tiukasti Mattia silmiin hän al
kaa :
"Nyt se "on sillä tavalla
tästäkin helvetin rähkimisestä ja
suunsoitosta taitaa tulla lyhyt
loppu Kyllä sitä olette koko tal
ven leukapieliänne loukutelleet
kin Koetahan nousta jos sinus
pa on miestä sanoistasi ja pirul
lisesta kiihotuksestasi vastaa
maan" iMatti nousee lähteäkseen Hän
on aivan äänetön ikäänkuin tylsä
välinpitämättömyys olisi hänen
sieluunsa laskeutunut Mutta
vaimo lysähtää kehdonlaidalta
polvilleen suonenvedontapaisesti
käsiään ristien kääntyy kauppi
aan puoleen :
"Armahtakaa jumalan nimessä
kuolemattoman sielunne ar
mahtakaa voitteko jumalalla ar
moa pyytää kun ei teilläkään
Voi minun kurjat lapseni
Mutta kauppiaan röyhkeä ääni
keskeyttää:
"Olkaa ruikuttamatta ämmä
ette te ole ensimäinen kunnan
vaivainen ja ehkä se esikunnan
tuomio on vapauttava"
Matti heittää hyvästit Lapset
kiepsahtavat isän kaulaan "Hy
västi sinäkin pieni puluvaivaseni
sekä sinä Sanna Ehkä en aina
ollut niin kuin olisi pitänyt
Mitäpä noista Kasvata kupset
ihmisiksi muistathan sinä Sanna
kuinka se Vanhalan Antti aina
sanoi: rehellisellä luonnolla on
niin hauska kuolla "
Kauppiaan viittauksesta tart
tuivat sotilaat Matin käsipuoleen
Kulkue lähti -pitkin pisteaidan
sivua
Anttilan Annaleena on mök-f-kinsä
portaalla "No hvvä isä
tokiinsa! Siinäkö sitä naapuria
jo raahataan!" Tuntuu kuin
suuri vuorenraskas taakka aset
tuisi Annaleenan hartioille Oi
kein hikihelmet ohimoilta putoile
vat "Niinkö ne sen vie kuin'
mullikan ei edes anneta aikaa
syntejään katua Viclähän sitä
kahdennellatoistakymmenon neliä
hetkelläkin Ryövärikin ristiin
jo oli hakattuna vasta siellä va
pahtajan puoleen kääntyi ja pa
ratiisiin 'pääsi Hänkin on ollut
tässä armonajassa liiaksi leväpe
räinen Kuka tietää jos Jumala
vielä nimiakin naapurin sielusta
syyttää Tuollahan ne vasta tien
käänteessä Mitähän ios pe
rään juoksisi !"
Annaleena pyyhkii ohimoilleen
valuneet hikihelmet esiliinan kul
maan sitasee kaulalle valahta
neen huivin päähänsä ja lähtee
'Pinomäen Matin perään juokse
maan "Kuulkaas odottakaas !"
Kauppiaan -viittauksesta pyöve
lit pysähtyvät
'Tiruako se Annaleenakin huh
too vieläkö nyt jäi jotakin sano
matta?" kauppias ärjäsee
"Älkää nyt kauppias-kulta en
hän minä kauaa viivytä Sitähän
minä vain tälle Matille vaikka
teidän syntinne veriruskeat olisi
vat niin Jumalan edessä ne on
anteeksi annettu Sinunkin täh
tesi Matti Jumalan poika Gol
gatalla uhrattiin "
Matti hymyilee surunvoittoi
sesti 'Hänen 'mieleensä muistuu
kuinka usein Annaleenan kanssa
samasta asiasta kinasteltiin Sa
nat n jo suulunv tulemaisillaan :
"Älä sinä Annaleena turhia: il
masta edestään omien oppiensa
(Jalkoa kahdeksannella sivulla)
Torpan vanhat
Kumaraisin hartein harmainpäin
varhain aamulla vanhukset näin
Vanhukset niin hiljaiset hartaat
— Kellot kumajaa temppeliinkö
tie?
Ei sivu aatos askelien vie
ohi kivisen kirkkoaidan
Tuonne jossa tuonelan partaat
kulmakkeella kuusikon laidan
Lapset ainoat ammuttu minne?
Verijäljet johtavat sinne
piinapaikalle koston vihan
— Ah niin raskas raatajain suru
viety viimeinen onnen muru
Tuki ja turva vanhan taaton
Näinkö heidänkin nääntyä ihan
täytyy keskelle surman saaton?
Halua ei haavoja lientää
kirkkoon kilvan rikkahat rientää
ylistysvirret ylös haipuu
— Toivoton joukko jälleen palaa
rakkaitansa nähdä halaa
Siinä vanhat hiljaiset hyvät
rinnassansa rajaton kaipuu —
poskilla kuumat - kyyneljyvät
Kumaraisin hartein harmainpäin
vanhukset pirttiin painuvan näin
Känsäinen käsi poskea vasten
tuijottaa vanhus tunnin ja toisen
— Emo eessänime polku on
loisen
katse karsas ja ylväitten soima
Pellot nuo perkkaamat meidän
lasten
vaativat ne joilla valta voima
Kumaraisin hartein harmainpäin
vanhukset pirtistä poistuvan näin
Kiinnehän kulkevat minne
saakka?
Harteilla harmaa vuosien taakka
Elsa Viertovirta