No 26
H I L
A
Keväinen tuuli keinutteli koi
vujen vasta lehteen puhjenneita
latvoja Iloisena liritti rastaa ke
vään Iliainaan Puron lorina yh
tyi mukaan soinnuttaen keväistä
solinaansa Kevein askelin kii
rehti Aarokin tytär Hilma pitkin
metsäpolkua lammen rantaa koh
ti Hänen kullankellervä tukkan
sa leijaili vallattomana suortu
vina olkapäillään ja silmistään
loisti lapsuuden kevätilo
Rantaan tultuaan hän ista'hti
kivelle ja katseli pitkin lammen
rantaa Mutta vähän ajan kulut
tua 'hän ponnahti ylös siitä ja i
loisesti rallattaen 'hän hypneli
kiveltä toiselle ja vihdoin alkoi
(huutaa lehmiään — Kaiku toi
selta rannalta vastasi hänelle ta
kaisin Hilmaa huvitti kuulla oman ää
nensä kaikua "Kuinka kauniil
la se kuuluukin'' tuumi hän ja
alkoi huudella yhtä ja toista
kai'un aina kerratessa hänen sa
nansa "Annappas kun huudan
sille jotakin oikein rumaa" ja hän
kiipeää korkealle kivelle ia huu
taa voimainsa takaa: "Pouttus
Antti Pouttus Antti nauriin va
ras metsän tantti!" Ja kaiku
taasen toisti hänen huutonsa —
— "Hyi kuinka se kuului ru
malta vaan miksi minä niin ru
masti huusin" virkkoi Hilma
puoliääneen ja vaipui istumaan
ranta-kivelle heilutellen paljaita
jalkojaan lammen kirkkaassa ve
dessä Ajatuksensa 'harhailivat viime
pyhän aikaisissa tapahtumissa
"Mitähän se 'Pouttus Antti meil
lä käv ja tuo aina minulle kara
melleja Ja mitähän isä sillä
mahtoi tarkottaa kun sanoi An
tille että jaa jaa — se kyllä sopii
minun puolestani Ja miksi se
Antti 'käydessään aina yhtämittaa
tähystelee minua — ?"
Hän istui siinä "kauan vaipu
neena mietteisiinsä vasta heräsi
ajatuksistaan kuultuaan karjan
kellojen kalkatuksen kummun
takaa Notkeana kuin nuori kau
ris hypähti hän ylös ja riensi kii
rein askelin metsään huudellen
lehmiään
"Ptrui Mansikki 'Ptrui Ensik
Iki — ptrui 'Omena ptrui trui
iptrui ! Ja hetken perästä saattoi
selvästi erottaa Hilman 'heleän
äänen karjan kellojen kalinasta
kun hän iloisesti laulaen ajoi kar
jaa pihatarhaan
'Pihaan tultuaan 'hän näki isän
sä rappusilla istumassa Pouttus
Antin kanssa Ja mitäs ollakaan?
'Siinähän oli lampaan karitsa nur
mella heidän edessään pelokkaas
ti määkien Pouttus Antin pai
naessa sitä jalallaan maalian
'Hilma juoksi heidän luoksen
sa hengästyneenä "Mitä uikku
tupuselle on tullut? — Miksi te
Antti painatte sitä jalallanne?
Voi kuinka se määkii surkeasti
Ottakaa pois jalkanne sen päältä
sehän tekee kipeätä" vaikeroi
Hilma osaa ottavasti
He he 'he! nauraa röhötti
Antti ja painoi entistä lujemmin
Ikaritsaa jalkainsa alle "Mitä
tuo nvt — jalka siltä vaan on
mennvt poikki ja pitää panna
lastoihin"
" Mutta ei tuolla tavalla kuu
litteko Te loukkaatte minun
pikku karitsaani antakaa minun
pitää sitä kiinni Antakaa se he
ti minulle" puheli Hihna hätäi
senä "Ole höpisemättä tyttö kyllä
minä tiedän kuinka lammasta pi
detään On siinä Hihnassa vä
hän säälin tuntoa he he hce! Se
on oikein sellaisesta tulee kuuli
ainen emäntä" ilkkui Antti
"Antakaa pois minun karitsani
te ette saa sitä kiusata kuulitte
ko!" virkkoi taasen Hihna polki
en jalkaa siniset silmänsä lei
muten tulta
Oh-hoh ei niitä maitakaan'
mene sinä vaan äitiäsi auttamaan
lehmätariiassa mc kyllä lampaas
tasi pidämme huolen
Samassa karitsa määkäsi sur
keasti Silloin Hilma ei enään
voinut hillitä itseään salaman
nopeudella hän sivalsi kädellään
Pouttus Anttia vasten kasvoja ja
kaappasi määkivän karitsan sy
liinsä — juosten tuvan ' nurkan
taa ja istui nurmelle syleillen ka
ritsaansa ja itki niin että olisi
luullut sydämensä halkeavan
Pouttus Antti jäi ällistyneenä
suu auki katsomaan hänen jäl
keensä Sa so ci huoli välittää mitään
se on niin perhanan villi luonteel
taan tuo tyttö vaan kyllä se sii
tä kesyyntyy lohdutteli isäntä
Hilma Hilma! Tuo heti se eluk
ka tänne että saadan sen jalka
lastoihin kuuletko sinä tyttö vin
tiö? Huuteli isäntä Hilman jäl
keen Arkana vastahakoisesti tuli
Hilma isäänsä kohti 'kantaen
Valkosta karitsaa sylissään Isän
tä tempasi karitsan Hilmalta ja
heilautti hänet käsipuolesta toi
saalle sanoen : "liputa tiehesi he
ti!" Hilma jälkeensä katsomatta
juoksi tupaan ja 'heittäytyi pen
kille itkemään hän tunsi itsensä
sydän juuriaan myöten louka
tuksi No mikä nyt on tullut? Kv
scli äitinsä Mitä sinä liyt noin
itket 1 Ulmaseni ? sano nyt toki —
— 'Nuo miehet kiusaavat mi
nun pientä karitsaani — 'Minä
vihaan Pouttus Anttia hän on
niin tyhmä — nyyhki Hilma it
kunsa lomasta
— Niin niin sellaisiahan ne on
miehet — heillä on kovempi
luonto Kunpa ne eivät saisi mi
nun karitsaani koskaan kiusatta
vakseen saneli äiti osaaottavasti
silitellen Hilman kiharoita "A
lä itke enään Kyllä kai ne
ipian saavat sen jalan siteeseen"
— Miksi Pouttus Antti meillä
aina 'käy Hän on — — niin
paha
— Sh lapseni he voivat pian
tulla Pane kultaseni lautaset
pöytään — he tulevat 'kohta
syömään Ja ennen Ikuin emäntä
oli lopetanut puheensa astui
Pouttus Antti isännän kera tu
ipaan Emäntä otti lypsinastiansa ja
meni ulos
Miehet astuivat 'pöydän ääreen
isännän otettua ensin viinapullon
kaapista — Kippis sen asian
päälle virkkoi isäntä tyhjentäen
lasinsa — Lykkyä morsiamelle
jatkoi Antti kallistaen„kurkkuun
sa viina-annoksen
Hilma askaroitsi laittaen ruo
kaa pöytään vältellen isänsä ja
Antin katseita
— Kuuleppas Hilma puhkesi
puhumaan isäntä — Tämä Ant
ti on emäntää vailla ja on kosi
nut sinua Mitäs sanot
— Niin ja niinä tuota olen jo
'vähän varannutkin itseni kosima
kuntoon tuumi Antti kaivaen
taskustaan esille soninuksen
Katsos Hilma olen tämän sor
muksen ostanut sinulle
Hilma silmät suurena väistyi
takan luo puolittain peljästy
neenä — Minä en tahdo sai
hän hiljaa sanotuksi
— No ota pois Hilma — ke
hotteli isäntä Se on kihlasor
mus sinusta tulee emäntä Tout
tulaan 'Hilmaa alkoi pelottaa entistä
enemmän nähdessään isänsä ja
Pouttus Antin kallistelevan lase
ja yhtä niittaa Hän painautui
likelle seinää" ja alkoi itkemään
— Kylläpä on ujo virkkeli
Antti Ota vaan pois se sormee
si sinulle sen ostanut olen
— 'Jätä vaan ipöydälle kyllä1
tyttö sen siitä korjaa Tyttö nä
kyy vielä olevan niin lapsellinen
Kyllä se siitä vielä järikiintyy
kun miehelään joutuu — tuumi'
isäntä
Samassa emäntä tuli sisään
maitnkiulun kanssa — No mitä
nyt taasen Hilma? Aivanhan
sinä vallan itket tänä päivänä
lapsi Tuo ei ole Hilman ta
paista Mitä sinä nyt itket?
kysvi emäntä
He 'he he Hilma vaan itkee
liikutuksesta kun Antti tässä ko
sii — rähisi isäntä viinan välke
silmissään
-r- Niin emäntä totta se on
Täällä on pöydällä sormuskin ei
tarvitse Hilman kun kättään ku
rottaa niin se on hänen — puut
tui puheeseen Antti
— Kaikkea tekin aikamiehet !
nuhteli emäntä — Eikö teillä
nyt ole muuta tekemistä kuin las
tani pelotella? Hävetä saisitte
kumipikin Älä ole milläsikään
lapseni mene tarhaan juottamaan
vasikat että joudut sitten eyö
mään Ta Hilma hiipi ulos sanaakaan
virkaamatta
— Saisit sinS jo lakata aina
häntä puoltamasta Tulee kohta
niin uppiniskaiseksi että ei lain
kaan ota totellakseen _ Naima
kauppa on jo sovittu ja sillä hyyä
— peräsi isäntä puolijuovuksissa
— Lastaniiko minä naimisiin
antaisin? Ajattele että Hilma
011 vielä lapsi vasta neljäntoista
Lopeta jo niinä en viitsi kuun-'
' nella
— Niin mitäs niistä pitkistä
puheista Ensipyhänä vaan kuu
lutuksille sillä hyvä mutisi isän
tä — Eikö Antti enää muuten saa
emäntää itselleen jos ei ala lap
sia hätvyttelemään? 'Minä en an
na Hilmaani naimisiin hän on
vielä lapsi
— Lapsi lapsi sitä ne aina
iiidit hokee ! 'Lapseksi sinä häntä
vieläkin kutsuisit vaikka hän oli
si jo viidelläkolmatta Samaa sc
sinun äiti-vainajasikin hopottl
kun minä isäsi Ikanssa tein nai
makauppoja kun sinä olit jo vii
sitoista täyttänyt vaan oletroa
tuota jo ehtinyt aikaistua — Ne
oli vempeleen aikoja ne sanoi
isäntä Antille ja tyrkkäsi häntä
kylkeen
— Ile he he — nauroi Ant
ti ja taasen tyhjensi isännän tar
joaman viinalasin
— Kyllä siinä turhaa touhuatte
kumpikin Meidän Hihnaa ei
vielä päästetä naimisiin Ja si
näkin Jaakko saisit jättää tuota
juontia vähemmälle aina pörrä-
tään viinan ikanssa ja siinä kaik
kia hullutuksia suunnitellaan
— Vaiti! — karjasi isäntä kars
'kisti polkien jalkaa ilkeä humal
tuneen kiilto silmissään Laita:
tyttösi ensi pyhänä kuulutuksille
siinä kaikki
— Emäntä katsoi parhaaksi
valjeta 'Olihan hän vuosien ku
luessa oppinut vaikenemaan "her
ransa ja miehensä" edessä Ta °
lihan hänellä vielä mustelmat kä
sivarsissaan muistona viimeisistä
markkinatuliaisista— — Ta e
nenlpää virkkamatta hän verkal
leen hämmenteli tulella olevaa
puuropataa Silloin tällöin esilii
nansa nurkalla pvvhkästen pois
'kyynclhelmen poskeltaan
Tsäntä ja Pouttus Antti istui
vat ja tärisivät !kau'an pullonsa
ääressä Isäntä kehuskellen tu
levaa vävyäan Antti taas ylis-
tellen tulevan appensa vieraan
varaisuutta Puolisen vuotta oli kulunut
Tonttukin väki vähitellen siirtyi
nukkumasijoilleen
Hilman näöinme silmät suure
na istumassa tuvan penkillä: -jonne
hän oli paennut häävierait
ten poistuttua Tuon tuostakin
hän katsoi akkunasta pihalle päin
Kaikki tuntui Hilmasta niin selit
tämättömältä hänkö oli nyt
Pouttulan morsian hänestäkö
jiyt tulee emäntä (Pouttulaan?
Kuinka mielellään hän olisi juos
sut kotilammen rantaan kuule
maan mitä kaiku nyt hänelle
vastaisi — Hän oli kuin kiinni
saatu jänis lapsekkaat silmänsä
harhailivat pelokkaina istuessaan
siinä voimatta ajatella mitään
Äiti I — äiti — sai hän vih
doin sanotuksi ja puTTkesi itkuun
vaan eihän äiti vastannut
Äitihän oli jo haudassa sc sydän
tauti hänet vei —
' Nyt kuului joku tulevan ras
kain askelin pihan poikki Hil
ma säpsähti kuivasi kiireesti
kyyneleensä — ja katsoi ulos
'Siellä hän näki Antin tulevan
tupaan päin Hilman valtasi sa
nomaton kauhu — Hän ri voinut
paikaltan Hilkkua silmät suurena
vaan tuijotti ovea kohti — Kuin
ka avuttomalta hän näytti siinä
sileässä hääpuvussaan Hihnaan
sa oli monta kyynel-karpaloa vie
rähtänyt jättäen kosteita täpliä
hameensa poimuihin
Ovi aukeni ja Antti tuli si
sään suu hymyssä lähestyen -Hilmaa
Hermostuneesti hyväillen
häntä
Hilma tunsi inhottavan viinan
löyhkän lemahtavan kasvoilleen
— hän ci lähtenyt karkuun tart
tui vaan suonenvedontaipaisestj
penkkiin kiinni Pouttus Antti
raastoi morsiamen syliinsä — -ähkien
hengästyneenä : "Mitä
tuota nyt joutavia -ujostelet -fl lii
ma? Minähän olen sinun mie
hesi Suotta minua jiellkäiit —
tule mennään kamariin älä -nyt
turhia — nyt on jo nukkumaan
menon aika Kas niin mennään
pois" Ja hän vei Hilman mu
kanaan vastusteluista huolimat
ta -Kimeästi naristen sulkeutui tu
van ovi heidän jälkeensä ' öi
nen hämärä jo hiipien laskeutui
yli metsä-kumpujen — Rastaskin
laulustaan väsähtäneenä vaikeni
öiseen lepoonpa — "
Äidin "karitsan" oli vieras vie
nyt — — —
(Jatk:)
Kirjoja äideille ja
lasten kasvattajille!
LASTEMME SIVEELLINEN
KASVATUS
Eri kasvatustieteen teorlojen
mukaan kli-j Hurina Karhinen
SUKUPUOLELLINEN KASVA
TUS TYÖLÄISPERHEISSÄ
Suomentanut Hanna Karhinen
LASTEN HAMMASTEN
HOITO
Gertrud Hevnld-Bprlliiin mukaan '
kirj Hanna Kurninen
Yllämainitut kirjat maksavat
vain 15 sentti'! kappale
Saadaan Toverin kirjakaupasta-