-~ 'HtL 23 ~ '"— -If-J
8
Tiistaina kesäk 10 p 1919
No 23
Yrjö joka tah
toi vankilaan
1 Kirj H :L-r
"Sun" lehti kirjoittaa että e
räässä kaupungin oikeudessa toi
sella vifkolla oli ammattiriKoK
sellinen tunnettu nimellä Goer
geBeatty joka oli tuotu sinne
syytettynä varkaaksi työaseiden
sekä revolverin kantamisesta
Hän oli ollut takuulla vapaana
ja tuotiin (paikallisen oikeusistui
men eteen Tuomarille hän sa
noi: "Tuomari olen väsynyt
tahdon mennä pois joksikin ai
kaa" Mihin oli hän 'väsynyt? Tä
hän elämään 'jota yhteiskuntam
me tarjosi hänelle Hän oli
vaan 21-vuotias ja 9 v oli hän
ollut rangaistus- eli ojennuslai
toksessä Hän ei ole koskaan
muuta ' ollut kuin rikoksellinen
siltä ainakin näätää- Siinä ijäs
sä jossa muille mieSiille "elämä
hymyilee" kuten tavataan sanoa
niin Yrjö on Jo väsynyt — lain
rikkomiseen ja haluaa päästä
pois joksikin aikaa Hän ei voi
levähtää vankilan ulkopuolella
sillä vapaus hänelle merkitsee
vaan taistelua ja pettymystä ole
massaolonsa puolesta
— Voisimmeko 1 tehdä jotain
Beatty'n suhteen? kysyy lehti
ja jarkaa' että valtio on tehnyt
parhaansa Yrjön puolesta ja se
paras teki hänestä mitä 'hän nyt
on Valtio piti häntä ensin o
jennuslaitoksessa ja uskoi hä
nessä olevan niin paljo vielä hy
vää jälellä että uskalsi laskea
hänet sieltä ulos sen karkean
kasvatuksen jälkeen jonka hän
sai Mutta vapaaksi päästyään
ei Äiä H voinut olla rikkomatta la
kia ja sama valtio otti hänet jäl
leen suojaansa Näin on käynyt
jo monet kerrat ja nyt taas on
Yrjö menossa' "levähtämään"
Yrjön tähedn on valtio ja ih
miset 'kuluttaneet paljon rahaa
Veron maksajain täytyy maksaa
hänen ylöspidostaan silloin kilin
hän on vankilassa Nekin kan
salaiset joilta hän varasti saivat
vielä maksaa hänen hoidostaan
Mutta Yrjö ei siltikään elänyt
kovin ylellisesti vankilassa eikä
vapaanakaan _ Ja kuitenkin ne
rahat mitä Yrjön takia on jo ku
lutettu' tekevät suuren summan
Elika' Yrjö olikin jotenkin sairas
silloin kuin valtio rupesi 'häntä
ojentamaan Ehkä hän 'oli hen
kisesti sairas 'Ehkä sairaala o
lisi ollut Yrjölle soveliaampi
paikka kuin ojennuslaitos heti
silloin alussa kun valtio iski kyn
tensä liäneen Kuka tietää eh
kä 'Järjestelmällinen hoito sairaa
lassa tai leikkaus tottuneen lää
kärin avulla olisi ollut parempi
kuin ojennuslaitoksen tarjoama
hoito
Mutta nyt on Yrjö menossa
taas vankilaan Hän on niin lä
peensä "paha!" Hänestä ei ole
cnään toivoa ei valtiollakaan
Hän on niin paha että hän on
väsyn3rt ia mihinpä hän muualle
menisi kuin 'vankilaan levähtä
mään sillä siellähän hän on ol
lut lapsesta asti
: On olemassa tuhansia samal
laisia Yrjöjä joiden elämän val-
tio on pilannut väärällä kasva
tustavalta Sosialistien päämää
rä on muuttaa valtiovalta kan
san käsiin jolloin vankilat muut
tuvat sairaaloiksi ja jokaisella o
lisi tilaisuus saada leipänsä muu
toin kuin varastamalla
Toveri jokaiseen työläiskotiin!
Nmirtett
Kaksikymmentä
kuusi ja yksi
Kirj Maxim Gorjki
(Jatkoa)
Hän istui jauhosäkille sekä jut
teli kauvan ja kaunopuheliaasti
miten ihastuneita naiset oikein
olivat häneen ja kuinka osaavas
ti hän taisi niiden kanssa mene
tellä Sitte hän meni ja kun ovi
oli kitisten sulkeutunut istuim
me me kauan hiljaa sekä ajatte
limme häntä ja hänen kertomuk
siansa Vihdoin rupesimme kaik
ki yhtaikaa puhumaan ja tulim
me yksimielisiksi siitä että pi
dimme erinomaisesti hänestä Mi
ten alhainen ja siivo hän on —
tulee vain sisään istuu ja jut
telee! Ei kukaan ollut koskaan
ennen tullut luoksemme ei ku
kaan ollut niin ystävällisesti pu
hellut kanssamme Ja me jut
telimme lakkaamatta hänestä ja
hänen vastaisesta menestykses
tänsä koruompelijattarien luona
jotka tavatessaan meitä piha
maalla joko väistyivät sivulle
huulet ylenkatseellisesti yhteen
nipistettyinä taikka kävivät suo
raan päällemme ikäänkuin olisim
me olleet tyhjää ilmaa Me taa
sen aina katselimme heitä ihail
len niinhyvin kartanolla tavates
samme kuin nähdessämme heidän
akkunamme ohi kulkevan puet
tuina talvisin pieniin huomiota
herättäviin myssyihin ja turkki
nutuihin sekä kesäisin kukitettui
hin hattuihin ja käsissä kirjavat
päivänvarjot Mutta kostoksi pu
helimme keskenämme heistä ta
valla joka jos olisi tullut hei
dän korviinsa olisi tehnyt heidät
häpeästä ja vihasta mielipuolik
si "Kunhan ei hän vain myös
Tanjuschkaa turmelisi!" sanoi
äkkiä vanhin sälli huolellisella
äänellä
Kuullessamme nämä sanat vai
kenimme kaikki ja hämmästyim
me Olimme silmänräpäykseksi
unhottaneet Tanjan — sotamies
kauniilla voimakkaalla vartalol
laan oli ikäänkuin kaihtimit hänet
meiltä Sitte syntyi meluinen rii
ta: — jotkut sanoivat että Tanja
ei alentuisi semmoiseen toiset
taasen väittivät ettei hän voisi
vastustaa sotamiestä ja eräät eh
dottelivat että jos sotamies ru
peaa tyttöä hännystelemään pi
täisi meidän hakata hänet mäsäk
si Lopuksi päätimme yksimieli
sesti pitää tarkkaa vaaria sota-
miehesta ja Lanjasta seka varoit
taa tyttöä niin että voisi olla va
ruillansa Tämä teki lopun rii
dasta IV
Kuukausi oli kulunut Sota
mies leipoi sokerileivoksia käveli
koruompelijattarien kanssa ja tu
li usein meille mutta ei puhunut
mitään valloituksistansa -vaan
väänteli ainoastaan viksiänsä ja
nuoleskeli tyytyväisenä huulian
sa Tanja tuli yhä vielä joka aa
mu rinkilöitä hakemaan ja oli
iloinen ystävällinen sekä rakas
tettava kuten ennenkin Puhuim
me hänen kanssaan sotamiehes
tä — Tanja nimitteli häntä "mul
kosilmäiseksi vasikaksi" ja se
rauhoitti meitä Olimme ylpeitä
tytöstämme samalla kun näim
me kuinka koruompelijattaret
riitelivät sotamiehestä Tanjan
©saata
käytös kohotti meitäkin omissa
silmissämme ja ikäänkuin mat
kiaksemme tyttöä aloimme myös
kin- kohdella sotamiestä jonkun
laisella halveksimisella Mutta
Tanjaa me rakastimme- vielä e
nemmän kuin ennen sekä terveh
dimme häntä aamusin entistä iloi
semmin ja sydämellisemmin
Kerran tuli sotamies meille
hiukan hiprakassa istui ja purs
kahti nauramaan ja kun me ky
syimme tuommoisen iloisuuden
syytä sanoi hän:
"Kaksi tytöistä Lidka ja
Grusehka ovat tapelleet mi
nun takiani Miten ne pieksi
vät toisiansa! Ha ha ha! Kis
koivat hiuksista ja kaatuivat ku
moon porstuassa toinen maka
si allapäin toinen päällä ha
ha ha ! Raappivat toistensa naa
maa ja repivät vaatteet repaleik
si Se oli nähtävää olisi voi
nut nauraa itsensä pilalle! Min
kähän vuoksi ei akkaväki koskaan
osaa tapella säädyllisellä tavalla?
Miksi he aina kynsivät miksi?"
Tuossa istui hän penkillä ter
veenä ja hupaisena sekä nauroi
Me olimme vaiti Tällä kertaa
oli hänessä jotain mikä meitä
kiukutti
"Perhana miten hyvä menes
tys minulla on naisten luona Sil
le voi nauraa itsensä piloille Mi
nun tarvitsee vain vilkahuttaa sil
määni niin jo on asia valmis
Piru vieköön ellei se ole totta !"
Hän kohotti valkeat kullalta
loistavilla karvoilla peitetyt kä
sivartensa sekä läimähytti niillä
polviinsa ja katseli meitä niin
hauskan hämmästyneillä silmäyk
sillä kuin olisi hän itsekin ihme
tellyt menestystänsä kauniin su
kupuolen luona Täysinäiset pu
nakat kasvot paistoivat itsetyy
tyväisestä riemusta ja huulet
maiskuttelivat himokkaasti
Paistaja raapasi äkäsesti uuni
lapiolla takkakiveä sekä virkahti
pilkallisesti :
"Pienten kuusenvesojen nyhtä
miseen ei tarvita suurtakaan voi
maa mutta koetahan kerran käy
dä kiinni oikeaan honkaan !"
"Onko se tarkoitettu minulle?"
kysyi sotamies
"Kyllä"
"No mitä sinä tahdot sillä sa
noa?" '
"En mitään se johtui vain
kiireessä mieleeni"
"Hei vuotapasi Mitä sinulla
on hampaasi kolossa? Mikä se
honka on?"
Paistaja ei vastannut mitään
vaan rupesi innokkaasti hääri
mään uunin kanssa Hän heitte
li sisään keitetyt rinkelit sekä
otti ulos jo paistuneet ja viskeli
ne melulla lattialle jossa poika
set pujottelivat niitä niininauhoi
hin Hän näytti tykkänään u
nohtaneen sekä sotamiehen että
keskustelunsa Mutta sotamies
kävi yhtäkkiä kovin levottomaksi
Hän nousi ylös ja meni uunin
viereen missä oli vähällä saada
nyhjäyksen rintaansa leipälapion
varresta joka hermostuneesti hei
lui ilmassa
"Sinun täytyy sanoa mitä si
nä oikein tarkoitat ! Sinä olet
loukannut minua Minua ei
kykene kukaan vastustamaan
kuuletko sinä ei kitkaan ! Ja
sinä tulet minulle sanomaan sem
moisia hävyttömiä sanoja"
Löytyy ihmisiä joille ruumiil
linen taikka henkinen sairaus jo
ka heitä vaivaa on paras ja ar
vokkain elämässä He laahaavat
Vaa'an viippuessa
Tulkoon mitä tulkoon !
Hiipiköön huoli harmaa
yks on sentään vuoren varmaa:
valveill' orjamailma on!
Turruttanut tylsyyteen
ei sit' elontaakan paino
riisto ei vääryys vaino
Sytti sielun suruiseen
joukkotuska tuimin vaan
joukkovoiman ihmetunnon
nosti kuihdutetun kunnon
kuumeisiniipaan toimintaan
"Minkä vaati menneisyys
minkä elinkautiskurjuus
nyyhkyttävä murhe nurjuus
minkä mustin miero hyys —
kaiken velkoo kasvuilleen
tuskan katkaisema kansa
vaatii vastaisuudeltansa
asti aikaan ikuiseen
Vaaka vielä viippukoon
olkoon kiinni kirja elon
vallassa ei kansa pelon
vaan on valmis taisteloon
Enään ei se epäröin
hetken oikust' etsi pohjaa
väkevämmän vaisto ohjaa
väkevämpää voimatoin
— Viestistä
sitä mukanansa koko elämänsä
ajan elävät yksinomaan siinä
saavat ravintonsa siitä valitta
vat sitä muille ja siten kääntävät
huomion itseensä saavuttavat
toisten ihmisten osanottavaisuu
den ja se on ainoa josta he vä
littävät Ota heistä tämä sai
raus paranna heidät niin he tu
levat onnettomiksi sentähden et
tä menettävät ainoan elämänhar
rastuksensa ja jäävät aivan tyh
jiksi Ihmisen elämä on toisi
naan niin köyhää että hän tah
tomattaan joutuu pitämään vir
heitänsä hyveinä ja elämään niis
sä — valhettelematta voi sanoa
että ihmiset joskus tulevat hen
kisesti raajarikoiksi pelkästä ikä
vystymisestä Sotamies oli kuten sanottu va
kavasti loukkaantunut sekä kävi
yhä paistajan kimppuun huutaen :
"Sinun täytyy sanoa mitä sinä
tarkoitat?"
"No sanon sen !" vastasi tämä
nopeasti
"Sano sitte!"
"Tunnetko Tanjaa?"
"Tunnen — kuinka niin?"
"HJntä minä tarkoitan! Koe
ta kykyäs häneen !"
''Pyh se kai on pikkuasia mi
nulle"!" "Saadaan nähdä!"
"Sinä saat nähdä ! Ha ha ha !"
"Saat rukkaset !"
"Kuukauden sisässä on hän
minun"
"Semmoinen lörpöttelijä sota
mies" "Neljässätoista päivässä! Mi
nä näytän teille Onpahan o
tuskin tuo Tanja Pyh!"
"Mene tiehes täältä olet
tiellä!"
"Neljässätoista päivässä on
kaikki valmista!"
"Lähde siitä sanon minä!"
Paistaja raivostui ja löi lei
pälapiolla sotamiestä Tämä ve
täytyi säpsähtäen taaksepäin
katsahti meihin oli vaiti silmän
räpäyksen ajan ja sanoi sitte ma
talalla onnettomuutta ennusta
valla äänellä: "No hyvä!" sekä
meni sen jälkeen matkaansa
(Jatketaan)
TILATKAA Toveritar omaisillenne ja
Tuttavillenne Suomeen