Image provided by: University of Oregon Libraries; Eugene, OR
About Toveritar. (Astoria, Or.) 19??-1930 | View Entire Issue (May 20, 1919)
Tiistaina toukok 20 p 1919 7 Mo 20 Mustaa ja vaikeaa (Jatkoa) Ke kävelivät nyt Korkeasaaressa Dora ja Paavo Kiertelivät käsi kä dessä ympäri pysähtyen välistä kat selemaan jonkun kesytetyn eläimen liikkeitä Vähäpuheisina kulkivat vaan silti kummankin aivot kiihkeästi - takoivat ja ajatusvirta vinhasti juoksi Poika katsoi tyttöön välistä kuin ihmetellen sitten edelleen ajatuksiin sa vaipuen : Tytön kulmille ilmaantui toisinaan kuni hienoja murheen ryppyjä jälleen taas selveten otsa ja äimät entistä loistavammaksi onnellisemmaksi — Tännekö me tulimme tätä merk kipäivää viettämään näin vaatimatto masti vaieten karkasimme pois ila koivien toverien seurasta sanoi poi ka — Eikö näin ole hyvä? Olisiko kihlautumistamme pitänyt huutaa ko ko mailmalle? Eihän Paavo — Ei niin! Mutta minä en tahdo vieläkään uskoa onneani todeksi Dora asetti kätensä hellästi Paa von suulle virkkoi hymyillen: " — Älä mairittele! Minusta on tun tunut aina että näin tulisi käymään Vaikka niinkuin veljenäni sinua olen vain pitänyt — Oli aika jolloin pelkäsin että sinä karkaat minulta pois saroi Paavo' saatuaan suunsa vapaaksi ty tön kädenpitelystä — Ymmärrän! Ei puhuta enempi Se pelkosi oli — nyt näet — tur haa Edellä heitä kulki toinen pari sekä yksikseen eräs omituisesti puettu hieno nainen He pysähtyivät katselemaan apinoi ta Siinä oli koiras ja naarasapina pen tuineen Vastakkaisessa kopissa oli toinen apinaperhe eri rotua Edellä kul keva mies jäi seuralaisensa kanssa toiselle puolen aitausta Yksinäinen nainen pysähtyi vastakkaiselle si vulle - Miehen ja naisen välillä alkoi kes kustelu: — Tuossa se on meidän esiisämme Katsoppas — Vai siinä — Siinä niitä on oikein kaksi per hettä mutta eivät näy olevan samaa sukua Mies heitti apinoille omenanpuo likkaan vaan se putosi aitauksien väliin eikä mennyt kummankaan a pinaperheen koppiin — Kas kun ei osunut Apinat huomasivat omenan Mo lemmat ryntäsivät yhtä aikaa tavot tamaan Miestä nauratti t — Hl hi hi hihkui hän Ihan kuin ihminen ihan kun ihmi nen! Noin sekin ryntää saaliin kimppuun tapellen siitä kuka ensi mäisen palan leikkaa kuka suurim man osan saa hi hi Yksinäinen nainen katseli näytös tä mutta lähti hiljalleen kävelemään pois Dora ja Paavo tulivat lähettyville — Siinäpä mies innostui apinoita härnäämään sanoi Dora puoliääneen — Kuulehan! Kuka tuo nainen liene Hän se oli omituisesti puettu Katsoitko sen kasvoja? Uh! 'Näyt ti kuin olisin hänet jossain nähnyt — Miks'et Dora virkkoi Hän on Kansallisteatterin näyttelijöitä Kuu luisuus Paavoa nauratti nyt nauratti oikein makeasti — No mitä sinä nyt? — Hi hi hi! Hän nauroi vieläkin — Tuommoinenkohan variksenpe lätti sinustakin olisi tullut kuului suus! Doran täytyi yhtyä nauramaan ei asialla vaan Paavolla kun hän niin erinomaisesti oli huvitettu naisen ulkomuodosta f — — — — " ' [ — — " f Mies kopin "edessä puheli apinalle: — Siinäkin meni sinun sukupuuta si Kovin on muuttunut alkuperäs tään Kuka voisi luulla että apinas ta voi kehittyä tuollaistakin Kalk kia sen Darvinin päähän on pistänyt Mutta nainen oli jo kärsimätön — Jos et sinä Juho lakkaa tuos ta irvlstelemisestäsl niin saat jäädä tänne yksin apinoiden sukupuuta tut kimaan Nainen lähti vihaisena edel lä niin miehen oli jätettävä apinat rauhaan jos mieli pysyä sovinnossa "heikomman astian" kanssa Dora ja Paavo nauroivat -j Etkö halua vir--okkeita? kysyi Paavo Menisimmekö raittiusravinto laan He kävelivät eteenpäin äänet töminä Nuoria ja vanhoja komeita herro ja ylioppilaita ja maistereita' mitä Menevätkään olleet tuli ulos ravin tolasta ilakoiden ja laskien suki keluuksia Pari vanhempaa herraa ja eräs nuori ylioppilas jäivät erilleen toi sista — Ei mennä virkkoi Dora hil jaa — Joppe kuiskasi Paavo Herrat sytyttivät savukkeitaan Lähtivät sitten hiljalleen kävele mään toisten perässä — Mennäänkö? sanoi Paavo kat soen ravintolaan päin Dora ei halunnut Hänen tuli kuuma valtimo tykytti rinta nousi ja laski rajusti Tuntui kuin olisi joku puristanut häntä rinnasta Hänelle tuli aina sama tunne kun hän jossain sattumoisin tapasi Jop pen — Ei huomiota sisarelle ei sanaa ei katsetta! Herrojen kanssa siinä meni Dora tahtoi välttämättä istua jon nekin Hänen täytyi — Täällä on sopiva paikka puun varjossa Aurinko paahtaa se tekee huonovointiseksi — Ei Paavo! Muuta minulla on He menivät puun varjoon istu maan Dora pysyi äänetönnä tuijot teli Ihmisiä kulki siellä täällä pit kin hieltotettuja käytäviä heitä sei soskeli koppien lähettyvillä tarkaste lemassa kesyjä eläimiä Ylioppilaat kulkivM siinä edesta kaisin rähisten ja-hälinöiden ääneen puhellen ja nauraen Naisia hem peissä kesävaatteissa viimeisen muo din mukaan koristetuilla sekä joita kin köyhemmästi puettuja tyttöjä ja poikia kulki ohi Paavo tarkasteli heitä kaikkia hy myili omituisuuksille ja teki arveluja kaikenlaisista asioista ulkomuodon perusteella Dora vaan ajatteli ' Hän ei katsellut ketään ei mikään herättänyt huomiota — Kihilauspäivä! Hänellä on nyt vakava ajankäänne edessä Dora Wäänänen!— — Hyvältä se kuului kin Ei äiti arvaa Doralle muis tui mieleen lapsuus se kurja aika jolloin he Joppen kanssa värjöttelivät kylmässä huoneessa sillä aikaa kun äiti oli työssä XVikströmillä Hän muisti miten hän suojeli Joppea pu ki ja holhosi häntä kuten vanhempi sisar ainakin nuorempaa Etsi vaate riekaleita kokosi niitä Jopepn ympä rille kun ulos lähdettiin Kuinka hän monta kertaa säästi pikku vel jelleen ruokaa vaikka itsellä oli an kara nälkä Jos äiti torui otti hän syyn aina niskoilleen Heidän tien sä erosivat kaikkien heidän — äidin — Doran — ja Joppen! Mullassa Malmilla lienee äidin luut Joppe — menee ohi luomatta katsettaan sisa reensa hänen kihlauspäivänään! — Katkeraa! Tuii häneltä ham paiden välistä ' — Mitä? Kysyy Paavo joka myös oli jo syventynyt ajatuksiinsa — Oh ei mitään — Muistelen vain lapsuusaikoja _ (Jatketaan) VÄSYNYT Kirj A N Koskela- 1 Rautasorvari ' Tyko Kojonen istui asunnossaan keinutuolissa ja luki jotain tieteellistä kirjaa Hänen katseensa notkealle luki jalle ominaiseen tapaan liikkui nopeasti kirjan riveillä mutta ajatuksensa eivät tahtoneet jak saa seurata silmien liikkeitä Hän luki sivun jopa kaksi kol me sivua mutta kun hän käänsi lehteä huomasi -hän että hänen ajatuksensa olivatkin liikkuneet jossakin muualla mutta ei asiois sa joista puhuttiin niillä riveillä joilla hänen katseensa oli sana sanalta liikkunut eteenpäin _ Harmistuneena hän käänsi u- seita lehtiä taaksepäin ja alkoi lukea uudelleen terästetyllä tark kaavaisuudella Tulos tälläkertaa ei ollut paljonkaan parempi Kun hän saapui sen sivun alkuun jo hon oli ensikerralla pysähtynyt ei hän käsittänyt toistamiseen lukemistaan sivuista muuta kuin joitakin lauseita sieltä ja täältä eikä niissäkään tuntunut olevan mitään järkeä Tämä harmitti häntä vieläkin enemmän suuttu neena hän viskasi kirjan pöydäl le merkitsemättä mille sivulle oli pysähtynyt Pää tuntui niin raskaalta kuin olisi sinne asetettu suuri rau tamöhkäle ja silmiä karvasteli — Väsymystäkö — ajatteli Tyko — vai mikä hemmetti minua oike astaan vaivaa Mutta kukapa si tä sunnuntaina olisi väsynyt ai nakaan se joka lauantai-iltana on mennyt aikaseen levolle ia nukkunut yönsä rauhallisesti ku ten mjuia Jotain muuta siis tä män ajatusten sekamelskan täy tvy olla mutta ei luonnollista " väsymvstä- Mutta sittenkin olenhan tuntenut tällaista monta kertaa ennenkin kenties olen kuin olenkin väsynyt ja hän kumartui kyynärpäit tensä varaan ja painoi kädellään silmäluomiaan Tuntui niin- hy vältä pitää ajatusten pinnistyk sestä ja lukemisesta rasittuneita silmiä kiinni ja hivellä niitä sor menpäillään Vähän aikaa niin istuttuaan hänestä tuntui sellai selta kuin nyt varsin hyvin voi si ottaa esille poisheittämänsä kirjan ja lukea sitä yhtähyvin ajatuksillaan kuin silmilläänkin — Olkoon nyt kuitenkin luen sen joskus toiste sanoi hän it sekseen — Kehitvksen kulku kay Hi taasti ja asteettaisesti muistui hänelle mieleen äsken lukemain sa muutamien muistiin painunei den lauseitten perusteella — Si tähän ne kaikki tiedemiehet vat kuttavat Hitaasti hitaasti oi keen etanan tavalla! Miksikä etanaa ei ole otettu ~ tieteen 'vi ralliseksi symbooliksi merkitse mään ihmisten aate- ja ajftus mailmassa tapahtuvaa kehityk sen tai oikeammin edistyksen kulkua? Totta totisesti tuo li mainen mato siksi kaikista par haiten sopisi! — -Kehitys — toisti Tyko (li kaisten selkänsä suoraksi tuolin selkänojaa vasten kehitys ih misten aivoissa miksi se ei voi kulkea harppimalla eikä niin tuskallisen hitaasti että aina py syy monta pyssyn kantomatkaa jälessä taloudellisesta kehityftc sestä? 'Miksi emme jo tänä päi vänä voi muodostaa yhteiskun taa joka olisi edes siedettävä vaikka meillä onnellisenkin ""ytt teiskunnan luomiseen olisi kyl liksi taloudellisia - edellytyksra? Näitä kysymyksiä hän imetti kauan ja keksi niille monia" err vastauksia joista jotkut hänen mielestään olivat perin järkeviä: Niiden johdosta hän siirtyi ku vailemaan minkälaiseksi tuleva- yhteiskunta oli muodostettava' Hän määritteli sen ajatuksissaan kaikkia 'mahdollisia yksityjskolT-r tia myöten edes takaisin moneen f kertaan kunnes kaikki alkoi tun-1 tua vanhalta Kyllästyneenä ajatusleikkiinsä hän ponnahti ylös tuolilta' loka" sen vaikutuksesta jäi keinumaan pitkäksi aikaa aivankttin sen- ai- le olisi asetettu säännöllisiä luk--keitä synnyttävä kone Voimak kain askelin hän niittasi muuta mia kertoja pienen 'huoneen py- sähtyi sitte ikkunan luo poydann ääreen ja sytytti paperossin Kaukaa taivaanrannalta hettti' marraskuun iltapäivän - auriniko himmeneviä säteitään ikkunan pieliin valaisten samalla heikos-v ti syysmyrskyjen alastomaksi - rti- sumaa iiiuuicumh- -iumua- en--- dun maisemaa- ! Tyko silmäili ensin kauaksi edessään ylpeile- - vaan vuoristoon- Lanemman vuoret näyttivät tavattoman suurilta ja erotti niistä toisistaan iiciirubii iiavauuivcit pciuiicvvrnT rotkot mutta mitä kaijeijiniakst : noita vuoria seurasi stfciilläänt- Olia munaa i- (iv-ij 1 1 p j tyivät lähemmäksi toisiaan kun-' nes viimein näytti ' sellaiselta kuin kukkulat kasaantuisivat toistensa päälle ja ne ikäänkuin taistelivat elämästä ja kuole-- masta — Taistelu elämästä tais- + p1i- rJpmnssnnlnn -niiolpstfi Oll- heli Tyko itsekseen savupilven -seasta aina vaan taistelua! — Eikö milloinkaan ihmiselämässä koita rauhan onnellinen _ hetki hetki jolloin saisi voittajan le vollisuudella silmätä taaksensa että taistelullaan on saavuttanut' tyydyttävät tulokset riemuita ja nauttia voitostaan Näitä miettiessään hänen kat- conici ciirrvi pt:iwtpll VllOrtCIl huipuilta nukkuvaan laaksoon joka oli aivan hänen asuntonsa edustalla Kurjalta ja tyyten kuolleelta se näytti syyspäivän ilta-auringon heikossa valobsa Tykon mieli kävi surulliseksi ja hänen ajatuksensa muuttivat suuntaa: — Mitä hyötyä on kaikista 'ih---l misten aherruksista ja uutterista ponnistuksista mitä 'hyödyttää heidän keskinäinen kamppailun- sa koska kerran kuitenkin kaik- i ki häviää Aivan samoin kuin i tuo laakso joka vain vähän aikaa1 Halkoa kolmannella sivulla ' - ( Osoite-ilmoituksia ABERDEENIN S S CLUBIN ompeluseura kokoontuu joka torstai klo 2 lp- 713 E ' lst St — Tervetuloa tSTORIAN S S O ompcluseursn kokouk- set pidetään osaston talolla joka torstai- : ilta kello Osote i ' 262 Taylor An- HOQU1AM1N 8 S O ompeluseuran k ' koukset pidetään osaston talolla 'Ahjolan--a joka torstai kello 2 jpp Osote t 315— - lOth St Hoquiara YVaah MULLAN 8 S O ompeluseuran kokoukset ': pidetään joka torstai Suomi-taaalilla - kelle S jpp Kaikki tervetulleita PORTLANDIN S S Osaston ompeluseuraa - kokoukset pidetään osaston talolla joka toinen torstai-ilta kello 8 — Osote t 719 Montana Ave - HANNAN S S O ompeluseuran kokoukset ' pidetään jokaisen viikon torstaina kello j jpp Huom Kahvia saatavana joka ko kouksen loputtua VVAUKEGANIN III 8 S O viralliset kokoukset pidetään joka kuuhau- : den ensim&isenä ja kolmantena - un- nuntaina alkaen klo 2 ip — Osasto ompeluseuran kokoukset ovat joka toi- ' nen torstai alkaen klo 2 jpp Kah via kokouksen loputtua