Image provided by: University of Oregon Libraries; Eugene, OR
About Toveritar. (Astoria, Or.) 19??-1930 | View Entire Issue (March 25, 1919)
No 12 Tiistaina-maalisk 25 p: 1919 11 Suomen toverit Ile itkevät viime itkujaan nuo heimoni nä'käiset lapset Vei konnat teuraakseen kansani parhaat jälelle jääneiden mielet on kar vaat ' sitä itkee nyt harmajähapset Vaan he itkevät viime itkujaan heiltä -kyyneleet kuivuvi kohta sieluissa heillä on suuri usko silmihin siintävi aamurusko uuden ajan on ilmassa hohto Ile niittävät kohta voittojaan sillä tiedonnuiuri on vankka Heili' edessä taistelu suuri ja aava sjitä he varmaan on voittoja saava turvana heillä on joukko sankka Ne joukot pelvotta rynnistää heili' on rinnoissa aatteen kilvet Matkalla heili' on veriset kunnaat niin kalliit on ihmisyys- oikeus lunnaat kohta haihtuvi svnkeät pilvet M L Muistikirjani 'Kuinka monta kertaa olen si nut avannut kirjottaakseni val keille lehdillesi elämäni kirjavia päivän tapahtumia! Kuinka monta salaisuuttani sinä roisit kaan mailmalle ilmottaa jos si nut jälkeeni jätän sillä sinä olet ainoa joka elämäni tunnet su runi ja katkerat kokemukseni täydellisesti ymmärrät sillä nii jonnut lapsuudestani saakka jonnut lapsuudestani saakka Mierolla taivalsin silloin kun sinut toverikseni ja surujeni kaitsijaksi sain Xälkä 'puute ja parempiosaisten ylenkatse vain riitti minun osalleni vaan ei ys tävällistä kohtelua ei kodin läm pöä Ilo ja onni vieroivat mi nua mieron kulkijaa ne väis tyivät kauaksi tieltäni pian jos ne jolloinkin haaveena häämöt tivätkin Ainainen työn ras kaan raadanta se lapsuusleikkini oli ja yhä se raadanta osani on nuorussvuosienkin jälkeen kai ken tilalle se astuu mitä olin joskus toivonut Olen ke'rran minäkin toivonut elämää to dellista ihmiselämää jossa ihan teet ja hyveet sapusoinnussa hallitsevat jossa nuoret karke loivat viatonta leikkiään Kun näitä haaveilin silloin sinä muistikirjani jyrkästi karkoitit pois nuo mielettömät mietteet ja tummiin verhoihin — oman elä mäni varjopuolien muistoihin — kiersit ajatukseni — Ja kun taas niistä mietelmistä heräsin silloin sinut toverini mieron repusta esille otin sinulle taas itkien valitin ja elämääni surin Koetit lohduttaa mykkä ystävä ni ja salaisunksiani sisimpääsi kätkeä — ja senpä vuoksi sinuun luotin yhä enemmän kaikki pie nemmätkin asiat huostaasi heitin ja niillä lehtesi täytin Iin "halua tarkastella niitä enää'a lusta loppuun sillä muistot eivät elämääni hyödytä Kaiken sen mitä lehtesi kätkevät tahdon un hottaa sillä kaukainen aamurus ko sarastaa taivaan rannalta jo ka kutsuit luokseen kaikkia elä män varjopuolella vaeltavia joi ta on niin paljon Valheen vää ryyden ja tekopyhyyden verhot alkavat hiljalleen kohota sillä se joukko jota ne ovat vuosisa toja peittäneet alkavat hiljalleen heräämään ja käsittämään kur jan asemansa ja pyrkimään osal liseksi siihen mikä meille kaikil le luomakunnassa oleville ihmi sinä kuuluu Tähän joukkoon tahdon minä Nuorten kin kuulua sille elämäni pyhit tää ja vannoa työskenteleväni paremman päämäärän saavutta miseksi ihmiskunnalle Ja sen pätähden kaikki muistot taCi- (lonkin hävittää sillä ne -vain vaivaisivat minua alinomaa ja e'hkä ei työni sitten onnistuisi kaan — ehkä heikoilla hetkillä ni turvautuisin taas sinun tur viisi ja piirteleisin yhäti esiin tyviä tummia muistoja lehdil lesi Ne sinä kyllä uskollisesti säilyttäisit siksi kunnes joku vie ras käsi sinuun koskettaisi ja meidän sinun ja minun salai suudet olisivat julkisia Eroan siis sinusta sinä vanha ystäväni Kas noin ! Kirkas liekki ja jälellä on enään vain muutama hiiltynyt karsi ja kaik- ki ne monet kärsittyjen muisto jen kertomukset jotka sinä sala sit ovat nyt hävitetyt En e nään kerro kenellekään surujeni summaa sillä onhan niitä kaikil la toisillakin elämän varjopol kuja kulkevilla Ja mitäpä ovat yksilön surut? Unohdan ne ja täytän elämäni jalolla työllä sil lä työvainiolla jossa kerran kan sakuntien onnen viljavainiot he delmöivät Kvlän heittiö Talvea seuraa kevät On maaliskuu Maaliskuun perästä tulee huhtikuu Ulkona luonnon voimat raivoavat Tuulee tuiskuaa sataa ja toisinaan hetkinen aurinko pilkistää esiin pil vien takaa Kuinka ihanaa onkaan sen paiste! Kuinka hurmaakaan se luontoa tuo auringon paiste! Katsos kuinka pikku linnutkin huomasivat sen ja tulivat suojistansa visertele mään ja hyppimään pensaikkoon — mutta nousee ankara tuulenpuuska joka kulettaa mukanaan mustaa pil veä Luonto lakastui Linnut kii rehtävät suojiinsa Tuuli yltyy ja pilvi kulkee yhä rajummin ja uyt se jo peittää auringon varjostaen maata Ei nyt auringon säteet valai se etkä lämmitä sillä nyt pilvi vuotaa vettä ja tuuli raivoaa On myrsky Tämä on kamppailua Talvi ja ke sä taistelevat herruudesta Onhan nyt maaliskuu mutta sitten seuraa huhtikuu ji luonnon kamppailussa tai ven ja kesän taistelussa herruudesta on tullut ratkaisu — kesän puolelle Eräs nuoruuden ijässä oleva luok kataistelua istuu ikkunan ääressä ja seuraa ulkona olevaa mailmaa Hän huomaa sen kamppailun jolta on on käynnissä talven ja kesän välil lä ja hän vaipuu ajatuksiinsa Luonnossa on kamppailua Ankara taistelu on käynnissä talven ja kesän välillä Maaliskuuta kuitenkin seu raa huhtikuu ja talvea kesä Hä nen ajatuksensa nyt siirtyvät pois luonnon kamppailusta Ihmiskunnassa on myös kamppai lua Tuo nuorukainen huoahtna ja käy vakavammaksi Myrskyisää on luonnon kamppailu mutta myrskyi sää on myös ihmiskunnan kamppailu Luonnossa on talvi ja kesä Ihmis kunnassa on sortajuin luokka ja sor rettujen luokka Näiden luokkien vä lillä on ankara kamppailu herruudes ta Sorrettujen luokka on käynyt levottomaksi ja on ruvennut vaati maan oikeuksiaan mutta sortajain luokka on ankara kuin talvi Taistelu en ankara ja katkera Aurinko pilkistää esiin pilvien ta kaa ja hurmaa koko luonnon mutta raju tuuli nousee ja kuljettaa pilviä tukahuttaen sen paisteen Sorrettujen luokka pääsee voitolle ja pyrkii esiin sorron takaa — mut ta sortajat ovat ankaria He kokoo vat lisää voimia ja tukahuttavat sor retujen voiton sekä pyyhkäsevät ne tvyten pois avuttomaksi sorrettavak si Luonnon maaliskuun myrskyt voi vat vain hetkeksi tukalmttaa aurin non helteiset säteet Maaliskuuta seu raa huhtikuu Nuorukaisen kasvot kirkastuvat Mieli käy toivorikkaaksi Öfeäjsto Ihmiskunnan sortajain luokka voi vaan hetkeksi tukahnttna sorrettu jen voiton säteet Ne vielä pilkistä vät esiin sorron takaa lämpiminä ja kirkkaina valaisten ja lämmitäen sorron yötä Maaliskuuta seuraa huhtikuu Tal vea seuraa kesä Sortoa seuraa oi keus Orjuutta seuraa vapaus! Toivoa tarmoa! Poika FORT BRAGG CAL Halloo Toverittaren lukijat! A jattelin kirjottaa nyt kun ei ole muutakaan tehtävää Ilmat ovat olleet sateiset ja väliin on kauniita ilmoja Täällä aiotaan perustaa osuuskaup pa Minä olen jo kauan aikaa toivo nut sitä sillä kaikki tavarain hinnat ovat niin korkeat ja osuuskaupan kautta saa halvemmalla tavaraa Tov Matti Oja on ollut kovin sai raana Hänessä on reumatismi niin ettei hän tahdo päästä kävelemään ja on meillä nyt parantelemassa it seään saunan avulla Maaliskuun 29 pnä näytellään ''Punanen Laukku" kaunis unkari lainen laulunäytelmä josta olette näh neet ilmotuksen Toverissa Nuorisoliiton puolesta edustajaksi Californian valtion osastojen kesä juhliin Berlteleyssä valittiin Mandi Fräki ja ohjelmalla edustaa Iiia Vai-ley- v Oli oikein ilahduttavaa kuulla että sosialistit ovat voittaneet Suomen vaaleissa Toveruudella Vilho H Jylhä Häipynyt Unelma Kirj Otto Vuorio Tyyni kesäkuun ilta Puut te hottavat täydessä lehdessä ja 'puhjenneet kukat nurmikolla le vittävät miellyttävää tuoksua ympäriistölle Ylempänä nurmikolla sijaitsee pieni mökki ahdas pimeä tu panen Etäämpänä harvan met sikön takaa näkyy vapaa sininen järvi joka ilta-auringon loistees sa kimaltelee Mutta mökin edessä sammal tuneen kiven päällä istuu jo vanhemmalle puolen ikää ehti nyt naisolento ommellen vanhaa rikkinäistä vaatetta Uurteiset kellahtavan väriset kasvot ja lai hat karkeat kädet joissa suonet ovat vetäytyneet mustiksi risoik si sekä samea synkkä katse pu huvat elämän taisteluista ja kär simyksistä Hänen vieressään ruohikolla levitetyn peitteen päällä lepää nukahtaneena sairas kalpea mies Hän on pitikin ukko joka jo viikkokausia sai rasteltuaan on tuon vaimon no jassa tullut ulos saadakseen rai tista ilmaa1 pilaantuneisiin keuh koihinsa Jo kauemman aikaa on hän potenut keuhkotautia joka keväällä vaan yltyi kun keh noilla jalkineilla varustettuna oli työskenteleminen vesiperäisessä metsässä kunnes tuo samainen tauti hänen lopulta vuoteen o maksi painoi Nyt hän vähäsen näyttää saa neen lepoa elämän taistelujen runtelemalle ruumiilleen Mutta tuo vaimo Niin mitäpä hän ? Nauttii kai kesäisen luonnon suloudesta joka 'varmaankin on hänen 'mieleensä tuonut rauhai san vienon juhlatunnelman haih duttaen pois ohdakkeisen elon varjoiset sydäntä karmivat muistot? Siinä hän istuu kivellä katse alaspäin luotuna Sormet vaan tuimasti hypyttävät neulaa Oudon näköisiä ilmeitä alkaa liikkua hänen kasvoillaan Sor metkin hetkeksi herkeävät tvös- Kaksi joukkoa Xiin monta on mutkaa matkalla Ja tietä niin turkasen tummaa Niin monta on päivää pilvistä Tuo mielestäni on niin kummaa Se kummaa on siksi kun toisilla On kesäistä juhlaa aina Ne ei matkan mutkia tunnekaan Ei kuormat kulkua paina Näin joukkoa kaksi taivaltaa Sama alku ja loppu on heillä Ne yhdessä varmasti kulkea vois Jos eroa ei olis teillä Toista joukkoa köyhiksi kutsu taan Ja toisia rikkahiksi Köyhät kuoleman jälkeen perin nön saa — Tätä syöttää ne nälässä — miksi? Tät' ei jatkua saa se varmaa on Vaan - mc nousemme joukolla vielä ' Ja silloin te juhlijat tietäkää Että mutkat on teidänkin tiellä! ' ' M L tä neula putoaa ja kädet her vahtuen vaipuvat polvelle Tui jottava katse suuntautuu milloin sairaaseen jonka raskas rohiseva hengitys yhä kuuluu hänen kor viinsa milloin taas etäälle kohti puiden takana kiiluvan sinertä vän järven Ehkä hän aikoo sairaan leväh täessä lähteä veneellä huvikseen halkomaan järven sileätä tyyntä pintaa? Enpä luule Sinertävä vesi tuo vaan hänen mieleensä hyisiä kolkkoja aatoksia 'Ei sinne ei hän aijo Ennen hän yksin kul kisi kalmistossa pimeänä syysil tana harhailisi tuonen pelätyillä mailla valottomana yönä Kuihtuneelta rauenneelta kuin syysmyrskyjen runtelema kukka hän siinä istuessaan näyttää Mutta on sitä kerran ollut ai ka jolloin hän uskoi ja toivoi elämältä paljonkin Siiloin hän vielä oli nuori voimakas ja elä mänhaluinen nainen Kaksi ku koistavaa lasta pyöri hänen ym pärillään Niitä hän kasvatti vaali neuvoi ja rakasti Niistä hän paljon toivoi ja uskoi Us koi kerran elämisen huolien yl tyessä ja heidän — vanhempien — ijän loppu taivalta asjtuessaan löytävänsä turvan lastensa hol veissa Mutta nuo kaikki olivat vain unelmia — unelmia jotka häipy vät tyhjyvteen kadoten kuten äsken aurinko taakse tumman metsän Nuo kaksi rakastamaansa las ta olivat Oskari ja Aliina Umpeen oli tuonnoin kulunut kaksi vuotta siitä kun Oskari lähti kaupunkiin puusepän op piin Reipas ja kukoistava nuo rukainen oli hän Vanhempiaan jotka häntä hellästi rakastivat ei hän koskaan unohtanut Toivoi hänkin kerran voivansa palkita heidän vaivannäköään ja hellyyt tään Vuoden ajan oli hän ollut kau pungissa Silloin eräänä lauan-tai-iltana kun hän palasi työstä körteeriinsa nieli hänet kapakan ammottava kita V-almistamfl-laan nesteillä yhteiskunta häm ! tä järjen riisti hiljaisen ja sä vyisän nuorukaisen raivohulluksi teki joka ei voinut tekojansa hallita ja niiden seurauksia aa vistaa Hän silloin raivoisana petona ollen toveriltaan hengen riisti Sitten yhteiskunta hänen (Jatkoa kyniim-neiiuillji siviilin)