No 6
Tiistaina Helmik 11 p:nä 1919
SIVU YKSITOISTA
Kauniin ystävyy
den katkera loppu
Monta vuotta olivat Irja ja
Vilho olleet ystäviä He olivat
naapurusten lapsia He pitivät
niin paljon toisistaan etteivät
milloinkaan vastustaneet toisten
sa leikkejä vaan sen minkä toi
nen ehdotti toinen aina heti hy
väksyi Ile olivat jo leikkineet vhdes-
r "
Lastenosasto
Auttakaa!
puhtaampia paikkoja ja repi niis-
tä siteen ystävänsä' sormeen
Irja ihaili Vilhoa niin kihti
'hän oli aina hänelle ollut
Kuu sormi oli sidottu riensi
Vilho talaisin saman rojuka
san luo josta äsken tävtvi ois
sa monta kevana kesaa syksyä tua Siinä oli niin suuri kasa
ia talvea Monta hauskaa lerk- kaikkea mielenkiintoista Tnos-
ja vieläpä monta sa lääkenulloien keskellä kimal-
picntä tosin tahtomatta tehtyä teli joku esine kirkkaana ia välk-
Jle
lapsia
kansa
laajat
siellä
Lumi suli
retkeä
'pahaa tekoakin" heillä oli muis
tissaan Myöskin oli heillä mie
lessä monta valheista johtunutta tuneula
tunnonvaivaa ja niiden johdosta
vanhemmilleen tehtyä tunnustusta
olivat köyhien työläisten
ja siksi heidän Icikkipaik-
eivat olleet läheskään niin
ja tilavat kuin heidän 'vil
kas mielikuvituksensa olisi vaa
tinut Siksipä he juoksivallkin
usein pihan taustalla olevaan li
'kakujaau leikkimään sillä 'kuja
oh pitkä eikä kukaan
heidän leikkejään
Oli jälleen kevät
auringon lämmöstä ja lukemat
tomat purot juoksivat lumipäl
vekkeiden välitse avarampaan
mailinaan laajoille alankomaille
Likakuja oli täynnä tällaisia pie
niä purosia Tuota purojen tun
tematonta mailmaa teki Irjan ja
Vilhon mieli näkemään Ile kii
peilivät lahonneille aidoille näh
däkseen paremmin' mihin joku
puro päättyi Jos jonkun puron
tiellä oli esteitä ettei se päässyt
vapaasti jatkamaan matkaansa
niin he poistivat ne ajattele
matta että joku oli ehkä laitta
nut nuo esteet ettei likakujan
saastainen vesi pääsisi tuomaan
saastaa ja taudin siemeniä hä
nen pihaansa
"Katsoppas Vilho kuinka'
kaunis -kakin kuva tuon lohipur
kin kyljessä on!'' huudahti Irja
"Ota sinä se pois tuon luuka
san alta Minä' en sitä saa kun
se on jaatynvt !knnni Irja -ko- jolloinkin varotettu
etti vielä kiskoa purkkia irti kun mitään kujalta
Vilhoa ci kuulunut mutta purk-
ki ei irtaantunut "Vilho hoi I
Missä sinä viivyt?"
Kun Vilho tuli Irjan luokse
näki Irja heti että hänellä oli
jotakin hyvin tärkeää mielessä
icyvana LUiKalian se on f — fn
täpä jos se olisi kultainen rin-
än penkoi kasaa ja
heitteli mielestään kelvottomat
esineet kuten kenkärajat mä
däntyneet hedelmät paperit ja
muut sellaiset syrjään saadak
seen kirkkaan esineen "Jos se
vain on rintaneula vien minä
sen äidille" päätteli Vilho mie
lessään "Nyt se purkki lähti irti kun
minä sitä oikein potkasin" kuu
lui Irjan huuto "Katso kuin-
häirinnvt ka kaunis tuo kalan kuva on"
'Alä nvt vain huuda" sanoi
Vilho "mutta katsohan kun si
nun hameellasi on ihka eläviä
matoja"
Irjaa 'pudisttitti mutta hän ei
huutanut kun katsoi hameel'aan
kömpiviä matoja Hän pudotte
li ne tikun avulla maahan ja
huomasi vasta että hänen kä
tensä haisivat mädäntyneelle ka
lalle Hänen kättänsäkin alkoin
pakottaa kovasti
"Tuossa sulle !" sanoi 'Vilho
heittäen Iljalle kasasta löytä
mänsä likasen aarnillakin jonka
Irja iviuraen laittoi päähänsä
Vilho pisti kainaloonsa kuvakir
jan ja sai vihdoinkin irti kasan
keske'tä sen kauniilta näyttävän
esineen Se oli kauniiksi kuvi
tettu kuHareunainen' juomaastia
he jossa äiti sairastui keuhko
tautiin ja kuoli '-Monena kuu
kautena kävin hänen luonaan ja
näin siellä tämän mukin Miten
on se teille joutunut?
Isä ja äiti katsoivat hämmäs
tyneinä toisiinsa ja vihdoin äi
ti sanoi: "Kyllä se on varmaan
kin samanlainen kuin lääkäri on
siellä nähnyt mutta ei se ole
sama muki siilä tämän on Vil
ho saanut naapurin emännältä
siltä siimalta jonka tyttären te
pelastitte verenmyrkytyksestä
viime keväänä"
Silloin otti lääkäri eräänlaisen
suurennuslasin ja alkoin sillä
tutkia mukia illänen kasvonsa
muuttuivat aivan kalpeaksi ja
hän kutsui isän ja äidin myös
kin katsomaan siihen lasiin Irr
ja näki kuinka äiti tähysteli la
sin takana olevaan astian hal
keamaan ja kuinka hän sitten
puristautui kasaan aivan kun
peljäten jotakin
Auttakaa oi auttakaatte
liiastanne vähän suokaa!
Avun tarpchessa kerjään —
pienokainen pyy täin huokaa
Isä kuoli äiti sairas
vaimentakaa nälän tulta! '
Tänään viel' ei yhtään syöty
eilen loppui leipä kulta
Jos en apua voi saada
hautaan sortuu äiti varmaan
Tahdotteko kuoloon 'syöstä
ainoan oppaitani parhaan?
Käsi kohoo pyytäjällä
rikas ohi kiirehtääpi
Toivotonna pienokainen
itkemähän yksin jääjii
Kylin' on sydän onnekkaalla
ne ci köyhän hätää liemiä
Voi sit' jok' vois auttaa loista
eikä siltä apuun riennä!
Mikael llutancn
NEW CASTLE PA
Tervehdän kaikkia pieniä tovereita
Tämä on ehsiniäinen kerta kun mi
nä kirjoi an Toverittareen Minä olon
seitsemiin vuoden vanha 1a olen kol-
' Irja ei voinut olla cnään piilo- mannella luokalla koulussa'
paikassaan vaan syöksyi esiin Tänä talvena ei ole satanut lunta
lankesi polvilleen vanhempien e- Juuri ollenkaan Me ajoimme tehdä
teen ja sanoi : lumilinnan mutta el ole ollut yhtään
"Rakas täti ja setä Ikyllä lää- märkää lunta Yhden kerran oli niin
käri on oikeassa Me löysimme paljon että minä voin tehdä lumi
mnkin kujalta romujen- seasta ja uiton Minä sain joululahjaksi ma
Vilho niin kovin mieltyi siihen kelslaatikon maalauslaatikon ja rum
mun Veljeni Jorma eni viulun ky
nälaatikon ja makeisia Meidän s s
osaston sunnuntaikoululapset suorit
tivat ohjelmaa kuusijuhlassa Meidän
sunnuntaikoulussa on kolme luokkaa
Minä olen kolmannessa luokassa
Kun kesä tulee niin me menemme
äidin kanssa Ashtabulaan uimaan
Lopetan nyt tällä kertaa Toivo
tan hauskaa kalkille pikku tovereille
Kalevi Pulkka
eli muki
iinä oli pitkä hai- 1
kcama unitta kyllä se vettä pi
tää päättelivät -lapset ja päät
tivät keksiä jonkun valheen van
hemmilleen siitä niistä he tuon
mukin löysivät sillä heitä oli
ottamasta
Vilho
kalpea
Vilho koetti irrottaa purkkia
mutta se ei vam lähtenyt irti
Silloin Irja tarttui purkin syr
jään ja alkoi vetää yhdessä 'Vil
hon' kalissa 'Oi voi!" hän kil
jasi yhtäkkiä 'Purkin terävä
syrjä oli viiltänyt suuren haavan
hänen sormeensa josta veri vuo
ti aivan virtana
"Vä itke! Ei se' kannata it
keä vaikka se vähän sattuukin"
lohdutteli Vilho Minun isäni
tuntee erään naisen jolta leikat
tiin koko käsi poikki ja hän räin
katseli hänelle tuotua kukkavih
koa ja hymyili" valehdella sut
kautti Vilho jonka lennokas
mielikuvitus oli siinä
keksinyt tuon jutun
Irjan poskille 'vierineet kyy
neleet putoilivat kurapuroihin ei
kä uusia enään tullut niin 'limi
tettynä hän kuunteli Vilhon ker
tomusta "Mihin se käsi sitten
pantiin?" kysyi Irja mutta Vil
ho ei cnään kuullut kysymystä
Hän penkoi erään takaportin
luona olevaa romu- ja likakasaa
Hän löysi viimein etsimänsä 'Se
oli vaalea vaatcriekale Se oli
kyllä osittain pahannäköiscn vis
van tahraama mutta Vilho etsi
oli sairas laihtunut ja
Idän oli sairastanut ko
ko syksyn 'Sairastaessaan ajat
teli Vilho usein Irjaa "Olihan
Irjakin 'parantunut verenmyrky
tyksestä jonka hän sai likaku
jalla saadusta haavasta eikä tä
mä ole kuin yskää miksi hän
ei voisi parantua" ajatteli Vilho
kerran juuri kun Irja tuli sisään
Kun he jäivät kahdenkesken
leikkimään sanoi Irja: "Tiedät
kö Vilho olen ajatellut että
jos tuo muki sieltä kujalta ei
ollutkaan puhdas ja että sinun
sairautesi ehkä johtuu siitä ku
ten minun vcrenmvrkytyskiu
johtui siellä"
Hän -oli tuskin ehtinyt lopettaa
lausettaan kun Vilhon äiti ja isä
tulivat sisään lääkärin kanssa
hvvin huolestuneen - näköisinä
paikassa Irja uiosteli lääkäriä ja pistäysi
siksi aikaa piiloon toiseen huo
neeseen
Lääkäri tutki kauan sairasta
Sitten hän kyseli onko ketään
suvussa kuollut keuhkotautiin ja
ihmetellen vaan ravisteli pää
tään Sitten hänen silmänsä o
suivat mukiin joka piti Vilhon
toivomusten mukaan aina olla'
hänen juomaastianaan "Missä
olen nähnyt tämän mukin? Ja
ha nvt muistan Tuolla toisel
la kadulla tuon likakujan tuolla
puolen eräässä talossa asui per-
koska tiesimme teidän sen hä
neltä kieltävän niin päätime sa
noa että niiniin äitini on antanut
sen hänelle Me valehtelimme
— Oi antakaa se meille anteek
si — Ja te hyvä lääkäri pelas
takaa Vilho!"
Lääkäri nosti Irjan ylös ja ta
lutteli häntä olalle sanoen:
''Valheenne kylki tulee korjatuk
si anteeksi annolla muut toinen
puoli tässä on korjaamaton"
rja ei ymmärtänyt nuta lää
käri talla tarlcotti
Lääkäri kutsui Vilhon vaiv
henimat hiukan syrjään ja puhui
heille "Kaikki ne kihisevät elä
vät jotka näitte suurennuslasin
läpitse ovat 'keuhkotaudin basil
leja 'Lapsenne on jo niin nii
den turmelema ettei hänen elä
mänsä enään ole pitkä"
Irja puheli Vilholle kaikenlai
sista uusista suunnitelmista joi
ta he talvella panisivat toimeen
kun Vilho paranee mutta Vil
ho ei jaksanut niihin innostua
Hän näytti kovin väsyneeltä ja
vakavalla VIRGINIA M I N N
Halloo kalkki pienet Toverittaren
Taas oli lämmin herttainen lukijat'! Minäkin päätin kernin kir-
kevät Linnut laulelivat kukat Jottaa Toverittareen tilallakin Tääl-
kasvoivat niinkuin ennenkin läkin olivat koulut sulettuna influeirs-
mutta Irjan pienessä sydämessä san takia ennen jouhia multa nyt ne
oli jotakin niin raskasta 'Ei taas on avattu Minä olen kolman-
CHISHOLM MINN
Hyvää päivää Toverittaren lukijat!
Meidän 'koulumme oli suljettuna in
fluenssan takia kaksi kuukautta Nyt
se on taas alkanut ja koulun pihaan
on -tehty luistinrata Minäkin olen
käynyt siinä luistelemassa Meidän
koulumme nimi on Lincoln koulu
Minä olen 10 vuotta vanha ja olen
viidennellä luokalla koulussa Tämä
on ensi kerta kun kirjotan Toverit
tareen ja jos tämä tulee lehteen niin
kirjotan toistekin Toivon kaikkea
hauskaa kaikille Toverittaren pinnille
lukijoille — Ilinnl Mattson
ollut niinkuin silloin kun he Vil
hon kanssa yhdessä leikkivät
Vilho oli viety kalmistoon erää
nä tiiiskuisena talvipäivänä ja
laskettu siellä syvään kylmään
nella luokalla koulussa ja olen 9
vuotta vanha Meidän luokan opetta
jan nimi on Miss HowIaud Minulla
ei olo yhtään veikkoa eikä siskoa
Minulla on vain pieni kissa hoidetta-
hautaan Iria cli ollut mvöskin "vana MinU lausuin runon viime sun-
siellä haudalla ja hänestä oli nuntalna ohjelma-Iltamassa Viime
tuntunut että pian hänkin kuo- kesänä minä lausuin runoja ja sain
lee Kuinka hän jaksaisi kestää k8' palkintoakin Kun tulee vähän
tämän elämänsä ensi surun sitä keväisempi niin toivon että saamme
hän ei tiennyt taas perustetuksi ihanneliiton Mell-
Senjälkeen kun Vilho kuoli Iä 0i ihannellttto viime kevännäkin
hän ei ollut kertaakaan käynyt mutta kun tuli kesä niin aikaiseen
takakujalla ja hän oli päättänyt niil1 opettajat menivät järven rantaan
kieltää jokaista siellä käymästä i mullle huvimatkoille eivätkä tul
jonka vakituisena leikkbaikka- leet enäiiu opettamaan meitä lapsia
na kipat vielä olivat
Usein nähtiin Irja kotinsa por
tailla istumassa pää käsiensä va
rassa Irja muisteli rakasta Icik
kitoveriansa ja oli usein näkevi
nään kuinka Vilho kurkisteli
nurkan takaa huutaen: "Tule
Irja!" Klaudie-täti
Me opimme lhanneliitossa lukemaan
ja laulamaan — AIH Elo
PORTLAND ORE
Siitä on yli kolme kuuta kun tulin
tänne Portlandlin vanhempieni kans
sa Kun ei kukaan minun pienistä
tovereistani Eurekassa Cal ole
(Jatkoa kahdcnnclatoista sivulla)