No 6 Tiistaina Helmik 11 p:nä 1919 SIVU YKSITOISTA Kauniin ystävyy den katkera loppu Monta vuotta olivat Irja ja Vilho olleet ystäviä He olivat naapurusten lapsia He pitivät niin paljon toisistaan etteivät milloinkaan vastustaneet toisten sa leikkejä vaan sen minkä toi nen ehdotti toinen aina heti hy väksyi Ile olivat jo leikkineet vhdes- r " Lastenosasto Auttakaa! puhtaampia paikkoja ja repi niis- tä siteen ystävänsä' sormeen Irja ihaili Vilhoa niin kihti 'hän oli aina hänelle ollut Kuu sormi oli sidottu riensi Vilho talaisin saman rojuka san luo josta äsken tävtvi ois sa monta kevana kesaa syksyä tua Siinä oli niin suuri kasa ia talvea Monta hauskaa lerk- kaikkea mielenkiintoista Tnos- ja vieläpä monta sa lääkenulloien keskellä kimal- picntä tosin tahtomatta tehtyä teli joku esine kirkkaana ia välk- Jle lapsia kansa laajat siellä Lumi suli retkeä 'pahaa tekoakin" heillä oli muis tissaan Myöskin oli heillä mie lessä monta valheista johtunutta tuneula tunnonvaivaa ja niiden johdosta vanhemmilleen tehtyä tunnustusta olivat köyhien työläisten ja siksi heidän Icikkipaik- eivat olleet läheskään niin ja tilavat kuin heidän 'vil kas mielikuvituksensa olisi vaa tinut Siksipä he juoksivallkin usein pihan taustalla olevaan li 'kakujaau leikkimään sillä 'kuja oh pitkä eikä kukaan heidän leikkejään Oli jälleen kevät auringon lämmöstä ja lukemat tomat purot juoksivat lumipäl vekkeiden välitse avarampaan mailinaan laajoille alankomaille Likakuja oli täynnä tällaisia pie niä purosia Tuota purojen tun tematonta mailmaa teki Irjan ja Vilhon mieli näkemään Ile kii peilivät lahonneille aidoille näh däkseen paremmin' mihin joku puro päättyi Jos jonkun puron tiellä oli esteitä ettei se päässyt vapaasti jatkamaan matkaansa niin he poistivat ne ajattele matta että joku oli ehkä laitta nut nuo esteet ettei likakujan saastainen vesi pääsisi tuomaan saastaa ja taudin siemeniä hä nen pihaansa "Katsoppas Vilho kuinka' kaunis -kakin kuva tuon lohipur kin kyljessä on!'' huudahti Irja "Ota sinä se pois tuon luuka san alta Minä' en sitä saa kun se on jaatynvt !knnni Irja -ko- jolloinkin varotettu etti vielä kiskoa purkkia irti kun mitään kujalta Vilhoa ci kuulunut mutta purk- ki ei irtaantunut "Vilho hoi I Missä sinä viivyt?" Kun Vilho tuli Irjan luokse näki Irja heti että hänellä oli jotakin hyvin tärkeää mielessä icyvana LUiKalian se on f — fn täpä jos se olisi kultainen rin- än penkoi kasaa ja heitteli mielestään kelvottomat esineet kuten kenkärajat mä däntyneet hedelmät paperit ja muut sellaiset syrjään saadak seen kirkkaan esineen "Jos se vain on rintaneula vien minä sen äidille" päätteli Vilho mie lessään "Nyt se purkki lähti irti kun minä sitä oikein potkasin" kuu lui Irjan huuto "Katso kuin- häirinnvt ka kaunis tuo kalan kuva on" 'Alä nvt vain huuda" sanoi Vilho "mutta katsohan kun si nun hameellasi on ihka eläviä matoja" Irjaa 'pudisttitti mutta hän ei huutanut kun katsoi hameel'aan kömpiviä matoja Hän pudotte li ne tikun avulla maahan ja huomasi vasta että hänen kä tensä haisivat mädäntyneelle ka lalle Hänen kättänsäkin alkoin pakottaa kovasti "Tuossa sulle !" sanoi 'Vilho heittäen Iljalle kasasta löytä mänsä likasen aarnillakin jonka Irja iviuraen laittoi päähänsä Vilho pisti kainaloonsa kuvakir jan ja sai vihdoinkin irti kasan keske'tä sen kauniilta näyttävän esineen Se oli kauniiksi kuvi tettu kuHareunainen' juomaastia he jossa äiti sairastui keuhko tautiin ja kuoli '-Monena kuu kautena kävin hänen luonaan ja näin siellä tämän mukin Miten on se teille joutunut? Isä ja äiti katsoivat hämmäs tyneinä toisiinsa ja vihdoin äi ti sanoi: "Kyllä se on varmaan kin samanlainen kuin lääkäri on siellä nähnyt mutta ei se ole sama muki siilä tämän on Vil ho saanut naapurin emännältä siltä siimalta jonka tyttären te pelastitte verenmyrkytyksestä viime keväänä" Silloin otti lääkäri eräänlaisen suurennuslasin ja alkoin sillä tutkia mukia illänen kasvonsa muuttuivat aivan kalpeaksi ja hän kutsui isän ja äidin myös kin katsomaan siihen lasiin Irr ja näki kuinka äiti tähysteli la sin takana olevaan astian hal keamaan ja kuinka hän sitten puristautui kasaan aivan kun peljäten jotakin Auttakaa oi auttakaatte liiastanne vähän suokaa! Avun tarpchessa kerjään — pienokainen pyy täin huokaa Isä kuoli äiti sairas vaimentakaa nälän tulta! ' Tänään viel' ei yhtään syöty eilen loppui leipä kulta Jos en apua voi saada hautaan sortuu äiti varmaan Tahdotteko kuoloon 'syöstä ainoan oppaitani parhaan? Käsi kohoo pyytäjällä rikas ohi kiirehtääpi Toivotonna pienokainen itkemähän yksin jääjii Kylin' on sydän onnekkaalla ne ci köyhän hätää liemiä Voi sit' jok' vois auttaa loista eikä siltä apuun riennä! Mikael llutancn NEW CASTLE PA Tervehdän kaikkia pieniä tovereita Tämä on ehsiniäinen kerta kun mi nä kirjoi an Toverittareen Minä olon seitsemiin vuoden vanha 1a olen kol- ' Irja ei voinut olla cnään piilo- mannella luokalla koulussa' paikassaan vaan syöksyi esiin Tänä talvena ei ole satanut lunta lankesi polvilleen vanhempien e- Juuri ollenkaan Me ajoimme tehdä teen ja sanoi : lumilinnan mutta el ole ollut yhtään "Rakas täti ja setä Ikyllä lää- märkää lunta Yhden kerran oli niin käri on oikeassa Me löysimme paljon että minä voin tehdä lumi mnkin kujalta romujen- seasta ja uiton Minä sain joululahjaksi ma Vilho niin kovin mieltyi siihen kelslaatikon maalauslaatikon ja rum mun Veljeni Jorma eni viulun ky nälaatikon ja makeisia Meidän s s osaston sunnuntaikoululapset suorit tivat ohjelmaa kuusijuhlassa Meidän sunnuntaikoulussa on kolme luokkaa Minä olen kolmannessa luokassa Kun kesä tulee niin me menemme äidin kanssa Ashtabulaan uimaan Lopetan nyt tällä kertaa Toivo tan hauskaa kalkille pikku tovereille Kalevi Pulkka eli muki iinä oli pitkä hai- 1 kcama unitta kyllä se vettä pi tää päättelivät -lapset ja päät tivät keksiä jonkun valheen van hemmilleen siitä niistä he tuon mukin löysivät sillä heitä oli ottamasta Vilho kalpea Vilho koetti irrottaa purkkia mutta se ei vam lähtenyt irti Silloin Irja tarttui purkin syr jään ja alkoi vetää yhdessä 'Vil hon' kalissa 'Oi voi!" hän kil jasi yhtäkkiä 'Purkin terävä syrjä oli viiltänyt suuren haavan hänen sormeensa josta veri vuo ti aivan virtana "Vä itke! Ei se' kannata it keä vaikka se vähän sattuukin" lohdutteli Vilho Minun isäni tuntee erään naisen jolta leikat tiin koko käsi poikki ja hän räin katseli hänelle tuotua kukkavih koa ja hymyili" valehdella sut kautti Vilho jonka lennokas mielikuvitus oli siinä keksinyt tuon jutun Irjan poskille 'vierineet kyy neleet putoilivat kurapuroihin ei kä uusia enään tullut niin 'limi tettynä hän kuunteli Vilhon ker tomusta "Mihin se käsi sitten pantiin?" kysyi Irja mutta Vil ho ei cnään kuullut kysymystä Hän penkoi erään takaportin luona olevaa romu- ja likakasaa Hän löysi viimein etsimänsä 'Se oli vaalea vaatcriekale Se oli kyllä osittain pahannäköiscn vis van tahraama mutta Vilho etsi oli sairas laihtunut ja Idän oli sairastanut ko ko syksyn 'Sairastaessaan ajat teli Vilho usein Irjaa "Olihan Irjakin 'parantunut verenmyrky tyksestä jonka hän sai likaku jalla saadusta haavasta eikä tä mä ole kuin yskää miksi hän ei voisi parantua" ajatteli Vilho kerran juuri kun Irja tuli sisään Kun he jäivät kahdenkesken leikkimään sanoi Irja: "Tiedät kö Vilho olen ajatellut että jos tuo muki sieltä kujalta ei ollutkaan puhdas ja että sinun sairautesi ehkä johtuu siitä ku ten minun vcrenmvrkytyskiu johtui siellä" Hän -oli tuskin ehtinyt lopettaa lausettaan kun Vilhon äiti ja isä tulivat sisään lääkärin kanssa hvvin huolestuneen - näköisinä paikassa Irja uiosteli lääkäriä ja pistäysi siksi aikaa piiloon toiseen huo neeseen Lääkäri tutki kauan sairasta Sitten hän kyseli onko ketään suvussa kuollut keuhkotautiin ja ihmetellen vaan ravisteli pää tään Sitten hänen silmänsä o suivat mukiin joka piti Vilhon toivomusten mukaan aina olla' hänen juomaastianaan "Missä olen nähnyt tämän mukin? Ja ha nvt muistan Tuolla toisel la kadulla tuon likakujan tuolla puolen eräässä talossa asui per- koska tiesimme teidän sen hä neltä kieltävän niin päätime sa noa että niiniin äitini on antanut sen hänelle Me valehtelimme — Oi antakaa se meille anteek si — Ja te hyvä lääkäri pelas takaa Vilho!" Lääkäri nosti Irjan ylös ja ta lutteli häntä olalle sanoen: ''Valheenne kylki tulee korjatuk si anteeksi annolla muut toinen puoli tässä on korjaamaton" rja ei ymmärtänyt nuta lää käri talla tarlcotti Lääkäri kutsui Vilhon vaiv henimat hiukan syrjään ja puhui heille "Kaikki ne kihisevät elä vät jotka näitte suurennuslasin läpitse ovat 'keuhkotaudin basil leja 'Lapsenne on jo niin nii den turmelema ettei hänen elä mänsä enään ole pitkä" Irja puheli Vilholle kaikenlai sista uusista suunnitelmista joi ta he talvella panisivat toimeen kun Vilho paranee mutta Vil ho ei jaksanut niihin innostua Hän näytti kovin väsyneeltä ja vakavalla VIRGINIA M I N N Halloo kalkki pienet Toverittaren Taas oli lämmin herttainen lukijat'! Minäkin päätin kernin kir- kevät Linnut laulelivat kukat Jottaa Toverittareen tilallakin Tääl- kasvoivat niinkuin ennenkin läkin olivat koulut sulettuna influeirs- mutta Irjan pienessä sydämessä san takia ennen jouhia multa nyt ne oli jotakin niin raskasta 'Ei taas on avattu Minä olen kolman- CHISHOLM MINN Hyvää päivää Toverittaren lukijat! Meidän 'koulumme oli suljettuna in fluenssan takia kaksi kuukautta Nyt se on taas alkanut ja koulun pihaan on -tehty luistinrata Minäkin olen käynyt siinä luistelemassa Meidän koulumme nimi on Lincoln koulu Minä olen 10 vuotta vanha ja olen viidennellä luokalla koulussa Tämä on ensi kerta kun kirjotan Toverit tareen ja jos tämä tulee lehteen niin kirjotan toistekin Toivon kaikkea hauskaa kaikille Toverittaren pinnille lukijoille — Ilinnl Mattson ollut niinkuin silloin kun he Vil hon kanssa yhdessä leikkivät Vilho oli viety kalmistoon erää nä tiiiskuisena talvipäivänä ja laskettu siellä syvään kylmään nella luokalla koulussa ja olen 9 vuotta vanha Meidän luokan opetta jan nimi on Miss HowIaud Minulla ei olo yhtään veikkoa eikä siskoa Minulla on vain pieni kissa hoidetta- hautaan Iria cli ollut mvöskin "vana MinU lausuin runon viime sun- siellä haudalla ja hänestä oli nuntalna ohjelma-Iltamassa Viime tuntunut että pian hänkin kuo- kesänä minä lausuin runoja ja sain lee Kuinka hän jaksaisi kestää k8' palkintoakin Kun tulee vähän tämän elämänsä ensi surun sitä keväisempi niin toivon että saamme hän ei tiennyt taas perustetuksi ihanneliiton Mell- Senjälkeen kun Vilho kuoli Iä 0i ihannellttto viime kevännäkin hän ei ollut kertaakaan käynyt mutta kun tuli kesä niin aikaiseen takakujalla ja hän oli päättänyt niil1 opettajat menivät järven rantaan kieltää jokaista siellä käymästä i mullle huvimatkoille eivätkä tul jonka vakituisena leikkbaikka- leet enäiiu opettamaan meitä lapsia na kipat vielä olivat Usein nähtiin Irja kotinsa por tailla istumassa pää käsiensä va rassa Irja muisteli rakasta Icik kitoveriansa ja oli usein näkevi nään kuinka Vilho kurkisteli nurkan takaa huutaen: "Tule Irja!" Klaudie-täti Me opimme lhanneliitossa lukemaan ja laulamaan — AIH Elo PORTLAND ORE Siitä on yli kolme kuuta kun tulin tänne Portlandlin vanhempieni kans sa Kun ei kukaan minun pienistä tovereistani Eurekassa Cal ole (Jatkoa kahdcnnclatoista sivulla)