Nol
Tiistaina tammik 7 p:nä 1919
SIVU SEITSEMÄN
Autuas surussa
Kirj Selma Lagerlöf
Nykyään' ei
litä pienestä
enää kukaan
rististä joka
Ta
on kul-
Sclnvartzin hautausmaan
massa Ihmiset kulkevat
koon eivätkä katso siihen
kirk
Eikä
siinä ole mitään ihmeellistä Ris
ti on niin matala "että sinikellot
ja apilat ulottuvat sen poikki
puuhun Ei kukaan siinä py-äh-dy
lukeakseen ristissä olevaa kir
jotusta jonka kirjaimia sade on
kuluttanut eikä nähtävästi ke
nenkään mieleen tullut korjata
risti ja uudistaa päällekirjotus
Ja kuitenkin joskus oli tämä pik
kunen risti herättänyt suurta
hämmästystä ja kiinnittänyt run
sasta huomiota Oli aika jolloin
jokainen joka sattui tulemaan
Sclnvartzin hautausmaalle meni
katsomaan pientä ristiä Mutta
jos nyt vielä joku pysähtyykin
sen eteen niin ainoastaan van
hukset joiden silmien edessä ta-
paus oli sattunut
Taas he näkevät miten koko
kunta oli talviuneen vaipuneena
tasaisen puolentoista metrin sy
vän valkoisen1 lumen peitossa
Valkoiselle tasangolle lähdetään
1 matkalle kuin merelle — kom
passin kera Ei voi erottaa' ran
toja järvestä Muokkaamaton
pelto on yhtä yksitoikkoinen ja
tasainen kuin se josta jo sata
kertaa on leikattu kaura Tiet
ovat muuttaneet suuntaa harmai-
den aitojen 'välillä: ne kulkevat
suoraan peltojen ja jäätyneitten
järvien ylitse - talojen luona
huomaa saman sekavuuden : Esi
merkiksi huomaa että polku kai
volle kulkee kukkatarhan aidan
Mutta vaikeinta on löytää hau
tausmaata Kiyiumurt sen ym
pärillä on kadonnut ja kuolleit
ten pelto laajenee yhtämittaisena
toisten peltojen jatkona jotka
kuuluvat hyvinvoivalle papistol
le Lumi makaa niin tasaisena
ettei näe hautoja eikä kumpuja
lumi on peittänyt kaikki Ohuet
rautalevyt jotka riippuvat ris
teissä1 ja joita tuuli tavallisesti
heiluttelee eivät enää helise su
rullisesti jotkut pistäytyvät e
siin syreenipensaiden alta mut
ta kapeat oksat ovat kaikki niin
toistensa näköisiä ettei niissä ole
mitään suunnan merkkiä Van
hat mummot jotka ovat tottu
neet käymään joka sunnuntai
rakkaitten Vainajiensa haudoil
la kykenevät korkeintaan teke
mään vain muutaman askeleen
keskikäytävää pitkin Sitten he
pysähtyvät koettaen arvata mis
sä on heidän omaistensa haudat:
tuonko pensaan juurella vai tä
män? Ja syvään huoaten he o
dottavat milloin lumi sulaisi Ai
van kuin vainajat olisivat äkkiä
etäytyneet "jonnekin ihyvin kauas
eikä enää näv heidän hautojaan
Siellä täällä kohoavat korkeat
hautakivet mutta ne ovat niin'
harvoja ja lunta on niin paljon
niiden päällä ettei niitä voi toi
sistaan erottaa Yksi ainoa ku
ja on puhdistettu se joka vie
pieneen hautakappeliin Sinne
tuodaan kirstut ja pastori lukee
hautausrukoukset ja virret Ei
ole ajattelemistakaan laskea kirs
tut maahan niin kauan kuin kes
tää talvi Ne jätetään kirxkoon
siksi kunnes ITerra suvaitsee lä
hettää suojan jolloin voi päästä
maan syliin kuokan ja kangen
avulla
Kerran hyvin pakkasena talve
na kuoli Lemmin seppä Sande-
rilta lapsi Se oli hvvä sepän-
paja Lerumissa ja seppä oli rikas
mies Hiljattain oli hän raken-
tanut itselleen perhehaudan Lu-
mi oli kyllä peittänyt peiihehau
dan mutta ei voinut pyyhkäistä
sitä pois maanpinnalta Kivi
muuri ja rautaketju sitä ympä
röivät ja keskellä on graniittiki
vi mihin on hakattu yksi ainoa
sana: "Sander'' Xuo suuret kir
jaimet näkyvät yli koko hautaus
maan Nyt kun lapsi kuoli ja se piti
haudata sanoi seppä vaimolleen :
— Minä en tahdo että lapsi tu
lisi minun viereeni
Oi aamiaisaika Hän istui ruo
kasalissa syöden yksin sillä se
oli hänen tapansa Hänen vai
monsa 'Ebba Sander seisoi ikku
nan luona josta oli näköala jär
velle ja sen koivusaarille Hän
seiSoi siinä ja 'itki Mutta mie
hensä sanoista kuivuivat hänen
silmänsä Hän oli ennestäänkin
pieni mutta nyt pelosta hän lyy
histyi vielä enemmän ja alkoi
vavista
— Mitä sinä sanoit? kysyi hän
vavisten kuin vilutaudissa
— Se häiritsee minua vastasi
seppä -Minun vanhempani ovat
sinne haudatut Sanderin nimi
on hakattu kiveen Minä en
tahtoisi että lapsi makaisi hei
dän vieressään
— Niinkö sinä ajattelet! lausui
nainen yhäti vavisten Minä tie
sin että sinä kostaisit
Mies viskasi salvetm nousi
pöydästä seisahtui vaimonsa e
teen pitkänä tanakkana Ei ol
lut hänen tapansa pakottaa tois
ta alistumaan nitkillä iaarituksil-
la Vaimon piti vmmärtää että
hän ei voi muuttaa näätöstään
nähdessään hänet tuollaisena
Hän jähmettyi kuin malmi itse
päisyydessään — Minä en tahdo ollenkaan ke
nellekään kostaa sanoi hän ko
rottamatta ääntään — minä en
vain vrii sitä sallia
— Sinä puhut aivankuin olisi
kysymys uuden tilan tekemisestä
lapselle sanoi vaimo Hän on
kuollut hänelle se on yhdente
kevä mutta minusta tulee men
nyt nainen
— Olen sitä ajatellut sanoi
mies enkä sittenkään voi
Aviopuolisot jotka ovat elä
neet yhdessä jonkun vuoden kä
sittävät toinen toisensa yhdestä
sanasta Ja vaimo käsitti jo
että on turha koettaa taivuttaa
miestä
— Niin miksi sinä sitten an
noit minulle anteeksi? vaikeroi
hän murtaen käsiään Miksi f al
lit minun jäämään Lerumiin ja
pysymään vaimonasi?
Mies ei tahtonut hänelle pahna
ja koetti antaa myöten äärimmäi
syytceiv saakka
— Keksi joku syy naapureille
vastasi Jiän Sano että perhe
haudassa on paljon 'vettä ja vä-
hau tilaa' että sinne mahtuu vain
isän ja äidin kirstut ja
jaa
tilaa
enää vain sinulle ja minulle
— Ja luuletko että minua us
kotaan ? '
— - Niin keksi sitten jotain
muuta
Hän ei ollut vihainen Vaimo
näki ettei hän ollut suutuksissa
Hän istui nojatuoliin nojaten
päänsä käsiin ja yhä tuijotti ik
kunasta etäisyyteen
i — Eikö ole kauheata että elä
mässä on niin paljon asioita jot
ka ovat meitä voimakkaammat?
ajatteli hän Mutta vielä kau
heampaa on kun meissä herää
voimia joita emme voi hallita
Rakkaus oli syttynyt hänessä
muutama vuosi sitten kun hän
iii jo naimisissa ja pidettiin jär
kevänä vaimona Se rakkaus oli
niin tulinen ettei hän voinut edes
yrittääkään voittaa sitä Ja nyt
onko hänen miehensä yhtä so-
Ruskaan murheen painamana
llmotan sukulaisille ja tuttaville-
että rakastettu puo
lisoni ja lasten isä
Edvard William Viitala
nukkui kuolon uneen Revelsto
ken B G C P n hospitaa
lissa Canadassa 2G p jouluk
1918 salrastettuaan 11 vuoro
kautta yleisesti tunnettua kul
kutautia ja keuhkokuumetta
Vainaja oli syntynyt Kauhaval
la V 1 25 p maalisk 1892
ollen kuollessaan 26 vuoden 9
kk ja 1 päiviin ikäinen Vaina
jaa jäi suremaan niinä hänen
vaimonsa ja 5 lasta yksi veli
ja kaksi siskea ja isä ja äiti
sekä lukuisa sukulais- ja tutta
vapiiri AMANDA VIITALA ja LAPSET
Sinä säälimätön kuolema
joka kuljet oikoteitä
et kuule itkuja orpojen
etkä valituksia leskien
joita usein jälkeesi heität
s Mara B G jChii
tniiiii l it iiiifnii fii i i i f i
+ 4
+ NEW YORKIN SUOM NAISTEN +
4 4
t OSUUSKOTI t
4-JA PAIKANVÄLITYS-T0IMIST0 4
4- 241 Lenox Ave & 122 St_ 4
4-
4- Telefooni: 813 Mornlng Ide 4
t)i4H-HH-4-l-f-l-l-l"M-t
SUOSITTELEMME AJURI
LII K ETTÄ M M El
Olemme aina valmiit palve
lemaan teitä kaikenlaisella
ajuriliikkeen alaan kuuluvalla
työllä
SEABORG TRANSFER CO
Puhelin 466 Astoria Ore
MEILLE SYNTYI j
TERVE POIKA I
10 u:vft- joulukuuta 1918 jota A
Aloimme kutuea nimejlil:
Armi Uribktf j
SANNA ja FRED KIVELÄ
Chase River B C Canada
H-+4H-HHH-4-HH-4-+4H-4+H-4-H-++
keasti koston tunteen vallassa?
Hän ei ole koskaan ollut vihai
nen vaimolleen Kun- tämä tuli
ja kertoi- hänelle lankeemukses
taan antoi hän anteeksi "Sinä
olet erehtynyt ja menettänyt jäl
kesi" sanoi hän ainoastaan ja
jatkoi ylnbseläiuää hätien kans
saan Multa on helppo myön
tää anteeksi sanoilla ja vaikea it
se asiassa lunnainkin vaikea se
on sille joka luonteeltaan on it
sepäinen ja taipuvainen raskas
mielisyyteen joka ei unohda mi
tään vaan kokoo kaikki' -Hän
aina ajatteli että olisi ollut pa
rempi jos hänen miehensä olisi
lyönyt häntä Sitten hän olisi
hyvä taas sen jälkeen Mutta
tuota itseensä sulkeutunutta ja
itsepäistä miestä hän aina pel
käsi Hän kulki elämän taivaita
kuin hevonen aisojen välillä Ta
kana istuu joku ruoska kädessä
vaikket sita kavtakaan iMutia
n vt viimein hän heilautti ruos
kalla — ja hänestä" tulee kadon
nut nainen
(Jatk) '
Syvällä surulla ja murheella
llmotan kaukana oleville su
kulaisille ja tuttaville että
mieheni
Johan Kustaa Paavola
kuoli täällä kotonaan Canmo
ressa Alta joulukuun 27 p
1918 sairastettuaJin toista vuot
ta keuhkotautia ja lopukBi an
karaa vatsapoltetta joka lo
petti parhaassa miehuuden ijäs
sä hänen elämänsä langan Vai
naja oli syntynyt Lapualla Tiis
tenkylässä V 1 v 1S83 ollen
kuollessaan 35 vuoden 2 kk
ja 22 päivän vanha Häntä lä
hinnä kaipaamaan jäin minä
hänen vaimonsa viiden pienen
lapsen kanssa sekä isä ja äiti
ja sisko' Suomessa ja täSFÄ
maassa yksi sisko ja kaksi vel
jeä sekä muita sukulaisia ja
tuttavia täällä ja Suomessa
HILMA PAAVOLA
(o s Viinikka)
Box 102 Canmore Alta Can
Täällä vuoriston kolkossa kal
mistossa
Hän Taunonsa vieressä unelmoi
Jättäen orvoiksi meidät tänne
Mieron tielle vankiloin
Hän raivasi pelloksi niityt vai
niot Ja uhrasi- terveytensä eeslä
elämisen
Kun rintaansa taudin hän kum
man sai
Joka kannelta tuonen hiille snl
— Hilma Paavola
Lepää rauhassa isä parhain —
Pois muutit sä liian varhain
— Lapset
Täten saan katkeran ja raskaan
surun murtamana ilmoitan!
että kuolon kylinä käsi pois
tempasi minulla rakkaan
mieheni ja Paulilta hel
län isän
Isak Rikhard Tyni
Kuoli Maspie Mine Ont Can
marraskuun 11 p 1918 salras
tettuaan 10 vuorokautta anka
raa Spanish influenssaa Viil
nnja oli syntynyt Alahärmiin
pitäjässä Vaasan läänissä 9 p
joulukuuta 1892 Hiin oli siis
kuollessaan 25 vuotta 11 kuu
kautta ja 2 p vanha Häntä
hellästi kaipaamaan jäin minä
hänen vaimonsa ja pikku poi
kamme Pauli ia laaja sukulais-
ja tuttavapiiri Suomessa isä (S
äiti ja 2 siskoa ja 5 veljeä ja W
raana yKsi tao perneeusa kuih
sa ja lukuisa tuttavapiiri
PAUL JA ALIINA TYNI
fo s Kiiihä)
Mun kesäin mennyt on oi!
Seukiis verran sua nähdä sain!
Voi minne poistuitkaan — —
Oi tule kesä tule vielä kerran
— Vaan ethän tule nnäii mil
loinkaan Kun kesääni mä muistelen
ja rakkaimpaani
Käy mielein msutaks' niin kuin
syksyn yö
Ja rintain riehuu viriää kuohujansa-
#
Tyyntyy hetkeks' turhaa on
sen työ
Mun kesäin käynyt on syksyks'
ijälseksi
Ja ystäväni muuttanut on pois
Mä toivon tulven lunta pcitte-
heksi
Kenties se toiveet turhat peit
tää vois
Nukkuos nukkuos rauhassa
rakastettu kaivattu (21)
f