Image provided by: University of Oregon Libraries; Eugene, OR
About Toveritar. (Astoria, Or.) 19??-1930 | View Entire Issue (Dec. 31, 1918)
No 52 Tiistainat jouluk 31 p:nä 1918 SIVU VIISI Matin jouluilta Kirj Johannes V Jensen Suom Y Sirola Ingvar Hansenin talossa tuli pimeä vaikka kello ei juuri voi nut olla enempää kuin neljä Palvelustyttö kantoi vettä tu paan villahuivi kietastuna pään ympäri Mäkitupalainen tu'ii riiheltä seisoi ovessa nyppien akanoita hillastaan veti takin ylleen ja lähti tupaa kohti Saisitpa auttaa minua veden kannossa sanoi tyttö tirkistäen ison huivinsa alta Kyllä kai nauroi Matti astui portaille kopisti puukengät ja loistaan ja tarttui tuvan oven ripaan Lämmintä siellä oli kuin sau nassa hyvinvoinnilta tuoksui tu pa siellä oli "vuosikausia syöty hyvää ruokaa Emäntä seisoi pöydän ääressä sekottaen ome nataikinaa Matti tuli sanoi hän makuu huoneeseen päin Ingvar Hansen tuli tupaan paitahihasillaan ja isot olkitallukat jalassa Olisiko asiaa? kysyi hän ja is tahti töllötellen pöydän _ taa Niin nythän oli Matti täksi päi väksi vapaa — niin ja niin monta kupoa Ingvar Hansen imi piippuaan ja odotti Matti oli aikonut pyytää palk kaansa Tapanahan on lauantaisin teh dä tili sanoi Ingvar Niinpä niin niin oikein ' Mutta voithan saadakin mak sun näistä neljästä päivästä sa noi Ingvar eipä sillä estettä Ingvar meni makuuhuoneeseen josta kuului kopinaa Olin aikonut käydä kaupungis-sa-' sanoi Matti kovemmalla ja keveämmällä äänellä — olisi ha ettava apteekkitavaraa Ingvar palasi ja alkoi lukea lantteja pövtään Tässä olis sit ten sanoi ' hän Puuttuu äyri mutta minulla on vain kaksiäy rinen onko antaa takasin? Ei ollut Matti vaikeni ja ko kosi lantit kouraansa Eikö ole? Jäät sitten saamaan ävrin ' oi _ Matti hymyili — se kai on samantekevä Enpä minä tahdo sinulta äyre jä ottaa sanoi Ingvar hieman loukkaantuneena ja sysäsi kaks äyrisen Matille Jäät sitten mi nulle velkaa yhden Mattia kiusasi tämä vaieten käänteli hän lakkiaan Mutta jos menet kaupunkiin niin pistäyhän kauppias Mölle rissä ja tuo minulle mitä on tuo tavaa Ne tietävät kyllä Tuot ko? Kyllä minä sanoi Matti ja mielensä tuntui keveämmältä Kyi'ä minä — niin Möllerilta kin Matti ei kylläkään ollut aiko nut mennä kaupunkiin tänä ilta na mutta nyt hän päiitti mennä Katseensa kiersi huoneen ympäri No hauskaa joulua sitten! Hauskaa joulua Matti sanoi emäntä Matti veti lakin päällänsä ja lähti Kaksiäyrinen oli jäänyt pöy dälle Ingvar otti sen ja pisti rahakaappiin Matti pistäysi ensin kotona il mottamassa Kello olikin sitten jo viisi ennenkuin hän matkalle pääsi Kaksi penikulmaa niin että kymmeneen takasin ennät täisi jos kiirettä piti Oli jotenkin pimeä mutta lu mi loisti Matti pääsi maantiel le ja astui rivakasti tuuli oli ta kaapäin Kello seitsemän kun hän pääsi kaupunkiin alkoi hil jaa pyrytä Matti toimitti pienet asiansa Käväsi apteekissa osti neljän nesnaulan kahvia sokeria ja muuta pientä Osti myös kym menellä äyrillä rintasokeria pik kutytölle hän selitti Ja sitten meni hän kysymään niitä Ing var Hansenin tavaroita Kaup pias Möller oli jo sulkemassa kun hän tuli 'Myyjä latoi tavaroita pöydäl le Useita isoa paketteja kvm menkunta naulaa Matti kohot ti niitä kantimesta kesti Mutta mitäs tästä sanotte? Myyjä nosti pöydälle ison sink kipeltirullan Matti katsoi siihen ällistynee nä ja kohotti sitäkin Se painoi puolentoista leiviskää Hän kat seli ympärilleen Eiköhän olisi nuoran pätkää? Matti dlkoi koöta kuormaansa Onhan sitä Myyjä köytti sinkkirullan ympäri nyörin ja nosti sen Matin olalle Oli kii re päästä hänestä ja kun hän as tui ulos lyötiin rautakanki o ven sisäpuolelle Vankka kantamus hänellä nyt oli Mutta vasta kaupungin ul kopuolella ymmärsi hau millais ta pohjatuitfta vastaan oli pon nisteltava yli aukean Ja pyry sitten! Kyllä tässä on urakka edessä kun on tuota kannettavaa kin Matti asteli vinhasti viiltävä pakkanen painoi vastaan ja kyl määvä lumi pisti silmiin ja kor viin Tuuli vinkui sinkkirullan päissä Olipa se helkkarin pai nava 'Matti pysähtyi ja nosti sen toiselle olalle Taas astui hän ravakasti mutta huomasi pi an jalkojansa jäykistävän Lakkasipa ' pyryämästä ilma kirkastui mutta tuuli kävi sitä viiltäväin jnäksi Hieno vasta satanut lumi alkoi kiitää painui ojiin ja ryöpsähteli yli tien Au keitten ketojen keskellä kieppui ajolumipilviä ja hienona harsona sitä lliteli ilmassa Joka pienen mättään taakse sitä kasaantui Mätti asteli edelleen tuuli pai noi vankasti vastaan niin että hänen täytyi eteenpäin kumartu en ponnistautua joka askelta ot tamaan Kylmä nipisteli kasvo ja vaasinkin viilteli nenää ja korvia Hän pysähtyi laski ta varat maahan ja koitti hieromal la saada kivun kasvoistaan Sit ten astui edelleen taas Nuora jolla kantoi sinkkirullaa leikka si hartioita niin usein hän sitä muutti että molemmat hartiat diivat yhtä hellät Harvoin sattui tie kulkemaan talon ohi Enimmäkseen oli pelkkää aukeaa maata tuulen puhtaaksi lakasernaa ja kovaa kuin lattia Siellä täällä oli tiel läkin lumiläiskiä pitkulaisia tuu len suunnan mukaan Ei kuu lunut pakkasyössä muuta ääntä kuin kiitävän lumen rapina py ryn' yksitoikkoinen humina ja tuullen hiljainen vihellys sen koh dattua jonkin lumesta esille pis tävän korren Taivas oli poh joisen puolella kirkas ja korkea pilvet olivat jakautuneet tähdet kipinöivät Otava loisti kuin seitsenkivinen rintasolki ja muut tähdet paloivat siniliekillä Tai vaanranta oli matalalla ja yhä uusia lumiryöppyjä sieftä käsin tuli tuivertaen yli lakeuden Pit kin ojia muodostui hankia ja sil tojen kohdille ne kasaantuivat korkeammiksi Laaksopaikoissa tiukkeni tuuli ajaen vinhaa vauh tia ajolunta edellään hankea pit kin Tuuli piti peliään kuollees sa kylmässä hiiviskeli yli hyljä tyn maan Puolmatkassa dli Matti jo kuo lemanväsynyt Mutta tuuli ei hellittänyt ja yhä täytyi tapella sitä- vastaan Kantamukset tun tuivat yhä painavammilta Var sinkin se sinkkirulla Matti kan teli sitä jonkun aikaa kainalois saan levähyttääkseen hartioitaan Hän piteli sitä molemmilla kä sillään kuin lasta ja nosti lopuk si taas hartioilleen Mutta pian oli paino taas sietämätön Hän pysähtyi Jäseniä särki Hän ojensi jalkansa eteenpäin ja ku martui eteenpäin tuuli painoi housut luisia sääriä vasten Toi nen puukenkä tuntui käyvän kantapäästä matalaksi olisiko han korkorauta pudonnut? Mat ti pysähtyi ja sukkajalkaa ylhääl lä pitäen tutki kenkäänsä Pois sa se oli korkorauta Jopa nyt pian se puu kuluu kovaa tietä vasten Taas kohotti Matti kan tamuksensa ja alkoi painua päin tuuleen Hän henkisi nenäänsä kyilmää ilmaa ja räpytteli silmir ään niitä vaivasi tuuli ja hän melkein sulki ne Taas muutti Matti sinkkirrul lan asentoa muutteesta oli se nyt alhaalla lonkkaa vasten Ta kanaan oli jo kolme neljännes tä Hyvä matka Kaukaa vilk ku iii punasia tulia Joka pai kassa pidettiin joulua Kylmä hiki kohosi Matin sel kään jalat diivat jääkapuloina Olisi ollut kiirehdittävä Mutta yhdentekevää Hän hoippui e teenpäin ja kantoi sinkkirullaa taas edessään käsivarsillaan Tuon tuostakin oli levähdettävä mutta maahan ei hän enää laske nut kantamuksiaan oli niin vai valoista aina kumartua niitä ot tamaan Niin pitkä kuin yö oli niin iankaikkinen oli vaellus viiltä vää tuulta vastaan Kylmä meni läpi luiden se vihloi paljasta rintaa Matti muisteli kuinka olisi voinut olla lämmin ja olisi saanut maata nyt ei osannut unta ajatellakaan niin uupunut kuin olikin — niin uupunut ja uninen Lumi levisi hursteina maahan Sen valkoset juovat kiemurteli vat edelleen Kun Matti näki kylän tulet pysähtyi hän ja 'horjahti tuules sa Hän oli kuin sen vallassa Tuntui kuin dlisi hän alkanut liu kua sen mukana Tyhjyys oli hänet ympäröinyt ja kuiski uu pumuksen unohdusta Matti säikähti ja ponnisti vii meiset voimansa Hiki tulvahti hänen pintaansa Jäykin askelin miltei taivuttamatta polviaan as teli hän viime neljänneksen Sink kirulla oli taas sylissään Hän huohotti ääneensä Kello oli jo yli yhdentoista Ingvar Hansenilla kun joku ha puili ovea Matti siellä Väki li vielä ylhäällä ja leikitteli päh kinöillä Matti laski paketit pöy dälle Viimeksi ojensi sinkki rullan ja sanoi : Sitten vielä tä mä Mikä? sanoi Ingvar Ei se niiniin ole Kyllä kai sanoi Matti sisäl lään toivoen että se edes olisi Ingvarin Katseli ihmetellen ympärilleen KyUä kai siinä nyt on tullut erehdys En minä ole tuollaista ostanut Kauppias on muistanut väärin Matin ilme pani kaikki naura maan Taisi olla kova matka sanoi Ingvar Korvasikin on paleltuneet Elämän kohtalon määräämänä valitan murheeni omaisille ja tuttaville että rakastetun puolisoni Henry Jackson'in riisti ikuiseen uneen yli mail man raivoava kulkutauti "Flu" Phoenix'iassa B C jouluk 9 p 1918 Syntyisin Iisalmelta Kuo pion läänistä Vainaja oli 40 v 3 kk ja 11 p ijässä Kooten kultaa kapitalisteille täällä "va paassa" maassa yli 22 vuotta saaden raadantansa palkkioksi riutuneen terveyden eikä kes tänytkään ankaria taudin tus kia vaan täytyi jättää kylmän mailman syliin vaimonsa ja 6 lasta niistä 3 tyttöä 3 poikaa joista vanhin 13 v ja nuorin 2 v — Heikkiä syvästi kaipaa maan jäi 2 sisarta 2 veljeä Suomessa 2 sisarta 2 veljeä tässä maassa sekä vaimonsa si sar myös monilukuiset omaiset ja laaja toverljoukkue Mrs Emma Jackson ja lapset Samalla ilmotan että poikamme John seurasi isäänsä tuonelaan Hän oli syntvnyt lokak 1 päivä 1914 ja kuoli 18 p jouluk 1918 Oi Tuonelan kehdossa rau haisaa siell' uupunut lepohon uinahtaa Ken tuskat ja vai vat on kestänyt on tyynehen rantahan yöpynyt Leipä ja vapaus onni ja rau ha köyhiltä kalkki no riiste tään Kuollut on rinnaltani loh dutus ja turva toiveen Ikin lyö ty on uuvuksiin Nyt olemme orpoja orja-äidin lapsia ja yhteiskunnan kirot kantaa saamme Surusta vaa leni Taattomme hapsi sen tus ka puute sorti kuolemaan — Kerran meistä pienimmistä kos to nousee! Sortajista jotka imee meidän verta tultava on loppu kerta! i Kerran kerran — kavahta kaa — orjat iskee voiman ta kaa! (T) Sydämen surulla ja kaipauksel la ilmoitan että rakastettu mieheni Edward ISiemi kuoli marrask 28 p 1918 Shau novan hospitaalissa sydänhal vaukseen salrastettuaan kaksi viikkoa Spanish influenssaa — Hän oli syntynyt Suomessa Nurmijärven K maallsk 18 p 1890 siis elettyään 28 V 8 kk ja 10 p Häntä lähinnä su remaan jäin minä hänen vai monsa neljän pienen lapsen kanssa joista nuorin syntyi hä nen kuoltuaan ynnä vanha isä äiti yksi veli ja neljä siskoa Suomessa Hilma Johanna Niemi (o s Kainu) Sha-movan Sask Can Myrskyssä aavan preerin jä tit mun yksin elämän polkua jatkamaan Vailla isän turvaa ja hoivaa jätit pienokaiset harhailemaan Niin Matin korvissa oli kel taiset rakot Koko joulupäivän makasi Mat ti kotonaan uuvuksissa Mutta muuten ei mikään vaivannut I