Image provided by: University of Oregon Libraries; Eugene, OR
About Toveritar. (Astoria, Or.) 19??-1930 | View Entire Issue (Dec. 10, 1918)
VT HftY Wl t- -' ' ' SIVU NELJÄTOISTA Jimmy Donellyn kujeet (Jatkoa sivulta kuusitoista) tulet aina minua katsomaan" sanoi mummo lempeästi "Laitanko kuumaa teetä enti nen on jäähtynyt?" Muori-Donelly pudisti päätän sä ja kysyi: "Onko sota jo lop punut?" Naapurit silmäsivät toisiaan ja huokasivat Eikö mummo mil loinkaan säästäisi heitä tuolta kysymykseltä "Ei se ole vielä loppunut — se on vasta mutta enkö saa auttaa tätiä vuoteelle" puheli Martha "Kiitos kiitos — mutta minä haluan istua vielä hetkisen Vuo teellani herään usein melkein tukehtuneena — - ikäänkuin oli sin mudassa vallihaudassa — Oletteko varmat että sota ei ole vielä loppunut? Vaimojen vastaukset kuuluivat melkein hysteerisiltä mutta Anna-muori ei niitä kuullut Hän kysyi yhä uudelleen oliko Mart ha varma ettei sota ollut lop- punut ja mitä siinä sanomassa olikaan jonka Marthan poika liud oli tuonut Jimiltä Eikö Martha kertoisi sitä taas uudel leen — Tällöin Martha kiivas tui ja sanoi: "Mitä hyötyä on kertoa uudelleen ja uudelleen sa moja asioita" Mutta kun mum mo vain itsepintaisesti pyyteli hän heltyi ja kertoi : "En tule koskaan takasin raa jarikkona tiedä se iso-äiti' Juu ri noin Jimmy sanoi 'Sano hä nelle niin Bud' hän oli sano nut" 'Muori-Donelly tuli äänettö mäksi Huoneessa kuului aino astaan vanhan seinäkellon epäta sainen naksutus "Täti-Donclly" alkoi Martha — mutta muori keskeytti hänet: "Menkää nyt menkää Te olette molemmat hyviä tyttöjä" hän jatkoi lempeästi "Menkää levolle täti Ei siitä seuraa hyvää kun istuu ja unek sii" "Eikö seuraa hyvää häh?" mummo kertasi "Eivätkö unet olisi hyviä? — Mutta ne saatta vat minut niin onnelliseksi kun saan kuulla Jimmyn äänen ja nähdä hänet — minulla on unis sani vielä aina selvä näköni Näin hänet aina sellaisena kuin hän lähti niin uljaana ja nuo rena Niin samana päivänä kun hän lähti tunsin ensi kerran näköni himmenevän — Ja kyy neleet — katkerat kyyneleet ovat vieneet lopun näöstäni Mutta miksi tuvassa on niin hil jaista? — Oletteko varmat sii tä että sota ei ole loppunut ?" Martha keskeytti mummon lauseen terävästi: "Ei ei! Em mekö me juoksisi ensiksi siitä kertomaan sinulle täti-kulta?" "Hän ci milloinkaan tule taka sin — sitä hän tarkotti — ei milloinkaan" Kun Jimmy kurkisti mummon tuvan ovesta sisään puoli tun tia myöhemmin oli mummo si keässä unessa nojatuolissaan Mummo oli itkenyt pelosta ettei enää koskaan näkisi Jimmyä ja oli viimein nukahtanut itkuunsa "Se on hän" kuiskasi Jimmy Tiistaina joulukuun 10 p 1918 toverilleen "Se on mummoni" hän lisäsi äänensä värähdellen ilosta ja hellyydestä "Juuri tuollaiseksi olen kuvi tellut mummoni muuttuneen — Oh kuinka paljon hän on kär sinyt ! — Kaikki hänen poikan sa on sota vienyt — ja minä minä olen jälellä vain raajarik kona — Kuule Brady paras toveri minä en voi enää lisätä hänen surujensa taakkaa ilmot tamalla hänelle ettei minusta ole kuin osa jälellä — 'Ei ennen minä surmaan itseni ja lopetan kaikki siihen — Olin jo vanno nut etten jäisi elämään päivää kään raajarikkona kun Bud Con ner saapui kotoaan lomalta ja kertoi mummosta Minä halu sin hänet vielä kerran nähdä ja nyt minä olen hänet nähnyt Jimmy ja toverinsa aikoivat juuri poistua kun tulisijan luo ta kuului nukkuvan mummon kummallinen katkonainen nauru "Sinä nuori vekkuli" mutisi mummo unissaan "enkö jo sa nonut että lopeta kujeesi" Tuo kummallinen nauru nosti punan Jimmyn kalpeille poskil le "Kujeesi" hän mutisi ja löi tyhjällä hihallaan jalantynkään sä vasten kiroten katkerasti Jimmyn äänen kuultuaan mum mo heräsi "Jimmy !" hän huu dahti kiihkeästi ja kääntyi ovea kohden "Onko täällä ketään?" Jimmy ja Brady katsoivat ää nettöminä toisiaan Jimmy ei voinut puhua Ei milloinkaan ennen ollut mummon huuto ta vannut häntä ilman leikkisää vastausta vaan nyt hän ei voi nut puhua Hän nojasi ovipiel tä vasten Huoneessa vallitsi hiljaisuus Mummo huokasi ja vaipui takasin tuoliinsa lämmit ti käsiänsä takkavalkean ääres sä ja nyökytteli päätänsä suru mielisenä Hän oli taas petty nyt Kuinka usein hän oli en nenkin herännyt ja luullut kuul leensa Jimmyn äänen Mummo vaipui taas uneen ja Brady ai koi poistua "Kuulehan Brady" kuiskasi Jimmy "Eihän hänen tarvitse tietää" "Mitä tietää?" "Että minä olen raajarikko Jumalan kiitos hän ei voi näh dä sitä — Kun hän herää mene sinä hänen luokseen ja ole Jim my" "Ei sitä minä en voi tehdä !" "Kyllä sinä voit Ole vain hiljaa kun hänen vanhat käten sä koskettavat sinua kyllä mi nä puhun Meissähän ei ole suurtakaan eroa — tai ei ollut ennen" "Kyllä minä teen sinun hy väksesi vaikka mitä ystävä par ka mutta tätä minä en tahtoisi" sanoi Brady "Ole edes sen aikaa että saan hänelle kertoa tulleeni hyvin ly hyelle lomalle ja meneväni heti takasin vaan poikkesin häntä katsomaan — tai muuta sellais ta — Hän on odottanut poiki ensa askeleita ja saanut kuulla ainoastaan' heidän kuolinsano mansa Hän odottelee minua ja näkee ja kutsuu minua unissaan vaan minä en voi antaa hänen rakkaitten käsiensä koskea mi nuun — tällaisena Mummo parka" Mummo-Donelly heräsi ja läh- ka ainoastaan lyhyt tynkä ja ti Jimmyn ääntä kohden hapuil- joka hyppelee kepin avulla kuin Ien pitkin seinänviertä 'Jimmy") ruma sammakko Parempi sel hän kuiskasi "oletko sinä tääl- laiselle ettei hän tule takasin" lä?" Jimmyn äänessä oli niin kat- Jimmy pidätti henkensä — kera sävy että mummo huudah "Mummo" — hän alkoi entiseen ti säikähtäneenä: "Mikä sinul iloiseen tapaansa ja lähti van- le on tullut poika? Jotakin on luista kohden unhottaen koko- väärin — r- Jimmy!" Hän vai naan kainalosauvansa hän koni- pui Jimmyn viereen penkille jo pastui ja vaipui penkille Säih- ka pusersi hänet lohdutellen sy kyvin silmin hän vaati toverin- liinsä "Mummo pieni rakas sa nyt näyttelemään hänen o- mummo" hän kuiskaili" saansa mummolle "Sinun iso-äitisi on vanha htip- "Se ei ole siis unta" sanoi su Jimmy Mutta mutta mummo "Tällä kertaa se on menetkö sinä takasin? Ei siis totta Mutta missä sinä olet älä vastaa vielä jos vastauksesi sinä nuori vekkuli!" Mummon on "ikävä mutta jos se on hyvä haparoivat kädet tapasivat Bra- niin vastaa heti" dyn käsivarren "Minun poika- Jimmy ei vastannut ni — minun pikku poikani!" "Ei mitään kujeita poika vas hän soperteli nyyhkyttäen ja sy- taa: menetkö takasin?" leilien häntä "En minä ainakaan mene" Jimmy istui penkillä kostein "Sota on siis loppunut onko silmin mutta hymyilevin huulin Jimmy?" Hän ojensi oikean kätensä ja "Minun kohdalleni se ainakin painoi sen jälleen rintaansa vas- on loppunut" ten merkiksi Bradylle miten hä- "Sota on ' loppunut !" huusi nen tulisi syleillä mummoa Bra- mummo käheällä äänellä tupan dy totteli vaikka ensin äänettö- sa ovelta naapureille "Martha mästi vastustellen Uudelleen ja kuule sota on loppunut ja si uudelleen hän sulki ilosta itke- minkin poikasi tulee pian kotiin" vän mummon hellästi rintaansa Naapureita juoksi mummon vasten tupaan "No no älä itke mummo-kul- "Mitä tämä on täti-Donelly" ta" kuului Jimmyn ääni sanoi Martha Conner Hän huo- "Älä lörpöttele irkethän sinä masi Jimmyn ja huudahti häm itsekin kuulen sen äänestäsi" mästyneenä: "Jimmy Donelly!" Mummo koetteli Bradyn kas- Marthan hämmästynyt huu voja "Sinun kasvoni ovat kui- dahdus Jimmyn nähdessä teki vat mutta sinun äänessäsi on lopun näytelmästä Jimmy läh kuitenkin itkua sinä pikku va- ti kainalosauvoilleen ovea kohti lehtelija" _ "Niin Mrs Connor iso-äiti ei "No sitten minä en puhu mi- ymmärtänyt" sanoi Jimmy tään" Sauvojen koputuksen' kuultu- "Vai et sinä puhu!" Mifmmo aan kysyi muori-Donellyr' "Mi tarttui Bradya lujasti kiinni iti o- tä kuulenko kainalosauvojenko lempiin käsivarsiin ja pudisti putusta?" häntä minkä jaksoi _ "Vai et si- "Niin sinä kuulet mummo" nä puhu! Sinä et voi puhua niin vastasi Jimmy paljon että se haihduttaisi mi- "Ovatko — ovatko ne si nun mielestäni kaikki ne pitkät nuti?" yksinäiset hetket — ne synkät "Ovat minun ne ovat Se pimeät hetket Jimmy sinun 0!i minun toverini joka äsken mummosi on sokea Kyyneleet esitti minua Minä ajatte- kyyneleet heidän ja si- ]n että peittäen onnettomuute nun vuoksesi ovat vie'neet nä- ni vähentäisin sinulta surua koni Jimmy tuuppasi Bradya sau vallaan joka ymmärsi että mum moa on hyväilyllä lohdutettava 'Minä tulen olemaan sinulla silminä mummo-kulta" sanoi fca sjnun on käynyt" Jimmy kyynelten valuessa pit- Jimmy johti mummon työn kin poskiaan kovettaman käden tyhjälle hi- „ „' lialleen ja katkenneelle jalantvn- Smun täytyy myöskin olla Rjj]]een " minulla korvina sillä kuuloni on alkanut pettää Sinunkin ääne- Muori-Donelly ei puhunut uu si kuuluu korvissani niin hei- tään Näytti kuin hänen aja kolta ja' kaukaiselta — Ja sinä tuksensa olisivat liikkuneet jos olct tullut takasin eheänä ja sain kaukana Huoneessa val terveenä joka jäsen koskematto- htsi raskas painostava hiljaisuus mana! Mitä sinä tarkotit si!- Vihdoin mummo kohotti alas vai lä sinä nuori lurjus kun lähetit puneen päänsä ja sanoi: "Hy sellaiset terveiset että et tulisi vää yötä naapurit! Sota on milloinkaan takasin raajarikko- loppunut — Jimmyn ja minun na? Olivat nekin kauniit ter- puolesta" veiset lähettää vanhalle isoäidil- Kun ovi sulkeutui viimeisen lesi joka odotteli sinua päivät naapurin jälestä avasi mummo ja yöt" sylinsä ja puristi Jimmyä rinnal- Jimmy ei voinut vastata heti leen aivan kuin en™n Pienenä "Minä en tahtoisi olla 1 säras - tuksena sinulle mummo" hän sanoi "Kuinka sinä sanoit?" "Tarkotan minä olisin vain kuormaksi sinulle Mitä sellai- sella miehellä tekee jonka toi- nen hiha on tyhjä ja toinen jal- No 50 mummo" sanoi Jimmy surulli- essti Mummo haparoi Jimmyn ään tä kohden "Ei mitään valheita enää anna minä koettelen kuin- "i _ I""" kani sinä kuitenkin vielä elät Tättilirin entn minnllp rrles - :h'en raajarikon pojan niistä monesta LEMAsiMIA (Rubbr stamps) kaikesta laadusta aa tilata Toveria Kirjakaupasta