AT 401 V -i l
SIVU KAKSITOISTA
TOVERINI
On minullakin toveri pieno
Ja pehmeä-tassuinen
Sen karva on puhdas ja hieno
On ketterä käynti sen
Sen Uno mulle kerran antoi
Ja oli niin herttainen
'Että kotihini asti sen kantoi
Jossa laski sen lattialle
Se silmihin mu a katsoo
Ja päätänsä kallistaa
Näin sylihini silloin tahtoo
Kun muut sitä ahdistaa
Äiti sääntöjä toverille laati
Jotka toveri hyvin ymmärtää
Siks' ei se pöydälle kaahi
Vaan nurkkaansa kyyrähtää
Sinne maitoa sille annan
Ostan joskus lihaakin
Jotiluks' makkaran kaupasta kan
nan Sytytän sille kynttilänkin
Oi jospa kaikk' ihmispolot
Olis' niinkään turvaiset
Ett' loistais heillä jouluvalot
Eikä vatsat olis' nälkäiset!
Olavi Järvin
SEURUSTELUTUVAN TAK
KAVALKEAN ÄÄRESSÄ
Vuosikausia olen aina joka
viikko pilkistänyt tänne Tove
rittaren Lastenosastoon jota o
len omaksi huvikseni kutsunut
Lasten Seurustelutuvaksi Näh
kääs tämä on sellainen yhteinen
seurustelutupa jossa pienet so
sialistit vaihtavat mielipiteitään
ja kertovat toiminnastaan maan
eri osissa
Tuossa kirjotuspöytäni taka
na seinällä on Pohjois-Amerikan
kartta johon olen merkinnyt lä
hes sata punasta merkkiä eli
tähteä Olen antanut nuo puna
sct merkit kunniatähdiksi niille
paikkakunnille joista olen näh
nyt kirj otuksia täällä Lasteno
sastossa sillä olen varma että
niillä seuduilla ainakin taotaan
nauloja kapitalismin ruumisark
kuun Mutta kartassani on pal
jon kaupunkeja joille sietäisi an
taa musta merkki siksi kun siel
tä ei ole vielä koskaan ollut
minkäänlaista kirjotusta Lasten
osastossa ja aniharvoinpa sieltä
näkee kirjotuksia missään työ
läisten omissa lehdissä
Mutta minun pitikin puhua
vaan itsestäni eli oikeammin e
sittää itseni teille Lastenosaston
lukijat Niinkuin sanoin olen
kauan aikaa pilkistellyt tänne las
ten tupaan ja aina ajatellut et
tä ensi viikolla minä varmasti
tulen sisälle vaan se on aina
jäänyt siihen Nyt kuitenkin ky
syin Maiju-tädiltä lupaa — ja
hän kuten kaikki tiedätte on
erinomaisen kohtelias kutsui
minut sisälle vaan sanoi että
täällä ei sallita tyhjäntoimittajia
Toisin sanoen hän antoi minun
ymmärtää että minun pitää olla
kuten taloustieteilijät sanovat:
yhteiskuntahyödyllinen Minun
pitää läsnäolollani jo enkin hyö
dyttää kaikkia niitä pieniä sosia
listeja jotka joka viikko kokoon
tuvat tänne seunistelutupamme
takkavalkean ääreen
Tiistaina joulukuun 10 p 1918
Koska en ole mikään erikoi
nen satujen kertoja niin päätin
että minä teen sitä ~mitä voin
parhaiten tehdä 'Enkä minä voi
tehdä mitään niin hyvin kuin
vastata lasten kysymyksiä! Ky
syttepä minultavaifcka mitä ja
inistä niin kyllä minä vastaan
Tässä numerossa vastaan jo
yhteen kysymykseen ja tiedän
että te jokainen tulette kysy
mään uusia kysymyksiä
Mutta minäkin voin erehtyä
ja jos mielestänne vastaan jo
honkin kysymykseen vanhoilli
sesti ja väärin niin teidän tulee
heti kirjottaa oma mielipiteenne
asiasta ja lähettää se tänne las
ten tupaan Kirjeenne julaistaan
ja toimittaja ja lukijakunta ovat
tuomareita
Toivomukseni on siis että het
ket seurustelutupamme takka
valkean ääressä tulevat olemaan
entistä hupaisemmat — ja kan
sanvaltaiset jossa kaikki lausu
vat oman mielipiteensä kaikista
kysymyksistä
Hauskaa joulua jokaiselle pie
nelle sosialistille toivoo:
Serkkunne Eva
MINKÄ TÄHDEN EIVÄT
SORMEMME OLE KAIK
KI SAMAN MITTAISIA
Arvatkaapas! kuulen jonkun
pojan sanovan että ne ovat si
ten käytännöllisemmät Mutta
hän on aivan väärässä Sillä jos
ne kaikki olisivat yhdenmittaisia
olisivat kätenne paljoa voimak
kaammat Tarkotan että jos
kaikki sormet olisivat _yhtä_ pit
kiä kuin isosormi silloin voisim
me saada Varmemman otteen
painissa ja nostaessa Myös
kin pianoa soittaessa samoin
kuin kirjotuskoneen käytössä o
lisivat pitkä peukalo ja pikku
sormi mainiona apuna
Mutta minkätähden sitten?
Nähkääs me olemme perineet
kätemme nelijalkaisilta esi-isil-tämme
joitten kädet olivat sa
malla myöskin jalat Asettakaa
pa kätenne pöydälle aivan kuin
aikoisitte lähteä sorvienne va
rassa kävelemään Huomaatte
kuinka hyvän tasapainon tuo
kömpelö peukalo ja hento pikku
sormi antavat noille kolmelle e
nemmän yhdenmittaiselle sor
melle Voitte myöskin tarkas
tella koiran ja kissan käpäliä
niin huomaatte että sormiemme
mittojen epätasaisuus on kotoi
sin kaukaisesta menneisyydestä
jolloin esi-isämme elelivät vielä
villinä metsän eläiminä
Eva-serkku
EVA SERKULLE JA LAPSILLE
Tervetuloa joukkoomme liyvä serk
ku! Ja kiitos lupauksestasi ruveta
vastailemaan niihin moniin kysymyk
siin joita kaikilla tämän osaston
lukijoilla mielissään pyörii
Eikö pienet toverit Eva-serkun
mielikuva Lasten osastosta sellaise
na yhteisenä seurustelutapana ole
kin hauska? Tässä seurustelutuvas
sahan me olemme jo joitakin vuosia
toisiamme tavanneet olomme tutus-
-
Eeron uudet kengät
Äidin johdolla kirj
Irja Jarvin
Illan hämärtyessä oli Eero pol
villaan akkunan ääressä ja kat
sellessaan ulos akkunasta painoi
hän nenänykerönsä litteäksi la
sin kylmää pintaa vasten Yk
sinäisyys ja ystävyyden kaipuu
pyrki nyyhkyttämään hänen po
vessaan vaan Eero taisteli mie
huullisesti sitä vastaan ja koet
ti lohduttautua ajatuksella että
äiti oli luvannut työstä palates
saan tuoda hänelle uudet ken
gät Kauan sai Eero odottaa en
nenkuin äiti vihdoinkin tuli
vaan hänellä ei ollut Eeron odot
tamia kenkiä Eero painautui
jakkaralle istumaan ja hänelle
ominaisella hiljaisella tavalla
seurasi katseillaan äidin liikkei
tä Äiti sytytti lampun ja alkoi
asetella puita pesään jota teh
dessään hän puheli : "Kovin on
huone jäähtynyt kylmäksi onko
minun pojallani ollut täällä vi
lu?" Se yksinäisyyden tunne joka
oli Eeron povessa nyyhkyttänyt
äidin poissa olless"a ei ottanut
haihtuakseen äidin tultuakaan
kuten ennen" vaan muuttui kat
keraksi mielipahaksi joka oli
kohonnut rinnasta kurkkuun jos
sa se nyt kuristi niin että Eero
sai suurella ponnistuksella vas
tatuksi : "Ei äiti ei minun ole
vilu" ja kyynelten vieriessä hä
nen silmistään jatkoi hän: "Si
nähän lupasit tuoda minulla uu
det kengät"
"Niin rakkaani minä lupa
sin ja olisin ne tuonutkin aivan
varmasti ellei kauppias olisi vaa
tinut loppusuoritusta siitä velas-
tuneet hieman toistemme ajatuksiin
ja toimintaan
Olemme tosin vielä hiukan ujos
telleet emmekä ole seurustelleet niin
vapaasti kuin oikein hyvät toverit
mutta kun me alamme viettämään
useampia hetkiä tämän tupasemme
ilosen takkavalkean ääressä jossa
uuden ystävämme Eva-serkun kans
sa keskustelemme (kaikenlaisista ky
symyksistä jossa tutustumme yhä pa
remmin toisiimme jossa kuuntelem
me toistemme tai jonkun tädin tai
vanhemman serkun satuja ja ker
tomuksia ja jossa kerromme toimin
nastamme sosialismin hyväksi häviää
meistä ujostelu kokonaan "
Kiltin Eva-serkun tulo joukkoomme
on aivan kuin joululahja tälle nuor
ten sosialistien piirille Mikä voisi
ollakaan een miellyttävämpi lahja
kuin sellainen tieto että joku oikein
ystävällinen vanhempi serkku lupaa
joka viikko koota kaikki nuoremmat
toverit opettavaiseen ja hauskaan
seurusteluun kanssansa? Miettikää
hän nyt pienet toverit kysymyksiä
Eva-serkulle ja sanokaa kukin ensi
kirjeessänne lausutteko tämän uu
den toverin tervetulleeksi joukkoom
me Minä toivotan Eva-serkulle teidän
puolestanne sekä omasta puolestani
hauskaa joulua — Maiju-täti
No 50
ta joka sinne jäi isän sairastus
aikana" vastasi äiti ja kyyne
leet pakkasivat kohoamaan hä
nenkin silmänurkkiinsa sillä hän
tunsi pettymystä povessaan
Eero koetti olla tyytyväinen
sillä hän oli jo tottunut elämän
pettymyksiin ja sitäpaitsi hän
tiesi että viikkopalkka oli niin
pieni ettei siitä riittänyt enään Ä"
muualle kuin heidän elantoonsa
koska siitä oli jo täytynyt pan
na 7 mk velan maksuksi
Hiljaisina söivät he äidin val
mistaman yksinkertaisen illalli
sen jonka jälkeen Eero riisuu
tui ja meni levolle Äiti istui
vuoteen ääressä ja parsi Eeron
sukkia jota tehdessään hän loh
dutteli Eeroa :
"Alä ole palloillasi lapseni en
si viikon tilistä ostaa äiti var
masti pojalleen aivan uudet ken
gät Odotathan sinä vielä vii
kon — odotathan?"
"Odotan" — vastasi Eero
mutta hänen mieltänsä ahdisti
ajatus että vielä koko viikon
täytyy hänen kärsiä sitä pilkkaa
jota pojat olivat tehneet koulus
sa hänen rikkinäisistä kengis
tään Hän muisti kuinka kaup
piaan Toivolla oli uudet kengät
jalassa kun eräällä välitunnilla
tallasi tahallaan hänen varpail
leen jotka pilkistivät ulos ken
gän ratkeimista jota tehdessään
Toivo huusi: "Koetellaan onko
uudet perunat kypsiä" jolle toi
set pojat nauroivat niin ilkeä
mielisesti että se vieläkin vihloi
Eero-raukan pientä sydäntä
Näistä ikävistä ajatuksista hä
net kuitenkin vihdoin vapautti
se lasten ystävä Nukku-Matti
joka on yhtä uskollinen ystävä
niin köyhäin kuin rikastenkin
lapsille
Aamulla Eeron herättyä pu
heli äiti hänelle: "Nouse nyt pie
neni pukeutumaan Yöllä on sa
tanut lunta joten sinä et voi
mennä kouluun niillä rikkinäisil
lä kengillä vaan täytyy sitoa
jalkoihisi nuo minun paremmat
kenkäni Eivät ne ole raskaat -kyllä
sinä niilläkin voit kävellä
kun totut ja olet varovainen et-i
tet lankea"
Eeron olisi tehnyt mieli vas
tustaa sillä hän tiesi että pojat
tekevät piikkaa siitäkin jos on
liian suuret kengät vaan äiti sa
noi jo hyvästi ja painoi oven
kiinni sillä hänen täytyi joutua
määräajalla työhönsä
Eero puki vaatteet yllensä si
toi äidin kengät jalkoihinsa jä
söi pienen aamiaisensa jonka äi
ti oli asettanut pöydälle Tä-
män jälkeen hän lähti laahusta
maan koulua kohti Lähestyes
sään koulua näki hän poikajou
kon telmivän lumisilla koulun
pihamaalla Kun pojat huomasi
vat Eeron alkoivat he viskoa
häntä lumipalloilla jotka olivat
liian kovia ja tekivät kovin kw
peää Eero yritti juosta pakoon
mutta kompastui suuriin kenkiin
sä joka synnytti poikajoukossa
hirveän naurunremakan ja kaup
piaan Toivo huomattuaan Eeron
isot kengät huusi täyttä kurk
kua: "Katsokaa pojat katsokaa
Salosen akka on vannaankin it
se pannut jalkoihinsa miesvainan
jansa lapikkaat koska on omaf
kompuransa sitonut poikansa jaln
kaan !" (Jatketaan)]