SIVU KAHDEKSAN
Tiistaina marrask 19 p 1918
No 47
Jaanvvaisia
Adam ja' Eeva
Kirj Hilja Pärssinen
Meidän päiviemme Adam ja
Eeva eivät ole koskaan nähneet
paratiisia Ja kuitenkin keväin
sen taivaan iliosesti maata 'kat
taessa eteläisten tuulten läm
mintä 'huokuessa kulkevat he
kylän kujasia tai tummenneitten
talojen reunastamia kaupunki
laiskatuja ja uneksivat 'paratiisis
ta ~ -
He ovat nuoria Sydämensä
sykkii niin kiihkeästi silmissään
tuikkii aivan kuin aamunkoin
välkettä Vaaleat kutrit varjos
tavat vapaasti ohimojaan ja ko
ko olennossa on kuin jotain odo
tuksesta jännittynyttä
Adam on varhaiskypsynyt nuo
rukainen ja Eevassa heijastuvat
'puoleksi tytön puoleksi naisen
mielentilat samalla kuin hänen
liikuntonsa on sulavaa ja olen
tonsa hienostunut kuin taiteili
jan taltan viimeistelemänä
Heillä ei ole paratiisia vain
kova todellisuuden maaperä oh
dakkeita ja orjantappuroita kas
vava Ikuuluu heille
Ja kuitenkin heidän sielunsa
kätkevät 'Edenin kuvaa kuin sa
laista kalleutta
Kuiskien puhuvat 'he siitä toi
silleen: '
j— Miten hurmaavat sen kuk
kaiskummut ja vihannat nurmi-kot-
— Kuinka tuntuu hyvältä
juostessa paljain jaloin sen ruo
hotanhuoita — Ylväät ja värikkäät ovat
'Edenin puut lau'hkean tuulen
huojutellessa niitten lehviä
— 'Hopealta välähtävät siellä
virtojen laineet solistessaan ke
peästi uomiaan pitkin
—-Korkealta kajahtaa lintujen
laulelo' — Hyvä hyvä täällä on
ihmisen olla ja armastaan - lem
piä -"-Adam kn katselen sinun
silmiesi syvyyksiin uskon minä
Edeniimme — virkkaa 'Eeva ui
naileva ilme kasvoillaan
— Ja kun sinä nojaat olkapää
hänf tiedän minä että meitä
varten on olemassa Edeni vas
taa Adam Meidän tulee vain
se saavuttaa Meidän tulee ala
ti tähystää sen kuvaa sielumme
syvyydessä ja taistella ja tehdä
työtä että sen portit meille au
kenevat — Miten luja sinä olet miten
miehekäs- Ja kun Eeva pai
naa kätensä Adamin käteen niin
tuntuu hänestä että matka Ede
niin on niin lyhyt — että Ihe
kohta ovat sen portilla
-'Meidän aikamme Adam ja 'Ee
va eivät ole tulleet ihmeen kaut
ta mailinaan 'Sentähden on
(heillä takanansa lapsuuden aika
— ei mikään huoleton päivän
paisteinen vaan köyhyyden kol
ikontama Aikaisin on heidän täytynyt
'hakea tiensä mailmaan — vaiva
loinen vastuksell incn ura kul
kea Ja nyt kun heidän kaipausten
sa korkein lento on tavannut
vastakaikunsa toistensa sydämis
sä nyt kasvaa heille aivan kuin
siivet joilla tahtovat lentää E
denin portille ja sivuuttaa Ra-han-Kertibiinin
joka välkkyvällä
miekallaan sisäänpääsyn autuu
teen sulkee
Näissä unelmissa kulkivat
meidän päiviemme Adam ja Ee
va Adam raatoi päivin rikasten
töissä ja Eeva oli orjapiikana
parempiosaisilla Mutta he oli
vat niin nuoria ja kevät oli hur
maavan ihana sekä kun he sun-nuntai-hetkinään
tapasivat toi-
sensa "puistikossa pikkulinnut vi
sersivät niin riemuisan helkky
västi että he eivät saattaneet
ajatuksissaan pysähtyä julmaan
todellisuuteen He tunsivat et
tä heidän täytyi saada uneksia
ja lentää ajatuksissaan onnen au
tuaille maille
Kyllähän he sitten illoin kun
sellaisten taivaallisten retkeily
jen jälkeen palasivat asuntoloke
roihinsa paneutuen yksinkertai
sille vuoteilleen arkipäiväisessä
köyhässä ympäristössään tunsi
vat itsensä raukoiksi ja aivan
kuin sammuviksi mutta uusi aa
mu toi uutta elämää sielutin ja
uusi rakkaimman kohtaaminen
loihti taasen esiin entisen hui
mauksen Ja niin kulkivat he sen keväi
men ja kesän
Syksyllä sitten Adam ja Eeva
asettuivat yhteen asumaan Hei
dän tuli nyt tästä lähtien jakaa
keskenään elämän ankara arki
päiväisyys ja ennen kaikkea kes
tää kovaa olemisen taistelua
- Kaikki muuttui Eden etään
tyi toiveitten katseelta näkymät
tömiin ja nyt oli enää kysymys
siitä että sai vain elää — elää
täsä köyhyydessä joutumatta
heitetyiksi yhteiskunnan hylky
jen kurjaan joukkoon Näin ku
lui aika vuodesta toiseen — —
Kovin ovat Adam ja Eeva
muuttuneet niin että heitä on
vaikea tuntea kun heidät tapaa
ohkasesti puettuina harhailemas
sa kylän kujasia tai kaupungin
katuja -
Tukan suortuvat ovat ojen
neet kelmeys kuvastuu poski
päissä Adamin rinta on sisään
painunut ja 'Eevan askeleet laa
hustavat kun hän raastaa kanta
muksiaan Raukein katsein sil
mäilevät he pienokaisiaan elä-
män varjopuolelle syntyneitä
Maa taivas ja kaikki mitä hei
dän ympärillään on näyttävät
totisilta uhkamielisen synkiltä
Ja he kävelevät kuin peläten a
jettuina kauas unelmiensa Ede
nistä Poispäin paratiisista 'vaeltavat
Adam ja Eeva raskain askelin ja
masentunein mielin
Kun taasen pitkien talvien pe
rästä saapuu kevätajat ja linnut
helkyttelevät :puistojen puissa
eivät he enää näiden laulua kaiu
le Eivät toisilleen hymyillen
autereisista kauneuksista kuis
kaile vaan tuijottavat tyhjyyteen
ja mykistyen tuntevat vajoavan
sa Teponniemen
asukkaat ::
KIRJ HELMI MATTSON
(Jatkoa viime n:roon)
"Teponniemen ympäristöllä on
hyviä metsästysmaita Tavalli
sesti ei niillä tienoilla mene ai
ka hukkaan metsänriistaa etsies
sa "Sielläkö päin ovat metsot e
niten soitimessa hi hi hi!" ilk
kui nimismies
"Mutta kuten puhuttu Väi
nö ollaan sitten kohta valmiina
sopivana tyyneeni aamuna jol
loin ilma on selkein Silloin löy
tää helpommin otuksen"
"Niin mutta muista sinä pyy
dystää se toinen otus varmojen
telkeiden taa" naurahti Tiihalan
isäntä
"Se villitsijä 1 Ole huoletta
Hän kyllä on pian satimessa
He' he!" Nimismies yskäsi ja
röyhkeästi röyhisti rintaa Väi
nöstä tuntui nimismiehen käy
tös' karkealta vaikka hän tun
nusti ettei hän itse ollut paljoa
sen parempi
Ilkeydellään häh ei tosin ko
peillut niinkuin nimismies
KUUDESTOISTA LUKU
Niityt pellot haat
Metsät marjakkaat
Ne On mun lempipaikkojani —
Mä kuljen yksin vain
Huoli rinnassain —
Aamutervehdyksen armaan
Nyt mielitiettyn saa
Näin yhä uudelleen
Silmän suljen — aukaisen
Mä uskon palaavaksi onnen mun
Kerran lemmen puhtoisen
Jaan kanssaan silloisen
Vaikk' kohtalooni kovaan kie
toudun Syksyinen aurinko on korkeal
la Muutamia harmaita pilviä
kulkee sinisellä taivaanlaella ne
kin aina häipyen tiehensä ääret
tömässä avaruudessa : Syksy
tuuli heiluttelee nuoren tytön
tummia kutria ja leppoisesti hi
velee poskia
Suruisena istuu Teponniemen
Ilmi kivellä ' '
Hän -oli aikasin aamulla läh
tenyt marjoja poimimaan —
punaiset kypsät puolukat en
nenkuin halla koskee ja parhaan
mehun turmelee Mutta häntä
ei nyt puolanpoiminta huvittanut
niinkuin aina ennen
Ei hän tuntenut riyt iloa ' —
Monenkertaiset surut painosti
vat Hän ei tiennyt kumpi olisi loh
duttavampaa kirotako vai itkeä
Itkeä itsensä uuvuksiin niin et
tä kyyneleitä ei enää heruisi
Kirota sitten — V
Hänen kaunis lempeä siskon
sa kuoli! Kovanonnen tyttö!
Sortui ennenaikaiseen hautaan
Tauti murti hänen nuoren rin
tansa juuri kesän kukkasten
tuoksuessa hempeimmillään
Hänen hautakummullaan ovat
jo kukkasetkin kellastuneet!
Kukapa sinne uusia taimia e
nää ensi kevänä istuttaisi Tus
kin kukaan käy hänen haudallaan
itkemässä
Rakkaus ruostuu kun kuollut
kuopataan
Olaf tekee velvollisuutensa
kun huoltäa lastansa — —
Uusia lemmen pauloja hän
Ikuuluu taas kietovan
Sisarvainajani häpäisijä on nyt
Tiihalan nuorimman neidiii lem
men unelmien esineenä
"Ooh Ne kurjat!"
Tyttö itki
"Mitäpä itken Hän on koh
talonsa kestänyt
Hän on maan multa ja tomu
Ainakin villiruusut kukkivat
hänen kummullaan"
- Tyttö pisti marjoja suuhunsa
tuohisesta jota piti sylissään
"Tuh! Jopa ovat kirpeitä! Hai?
lan koskemia nuokin"
"Kohta taas talvikin lunta tuo
Vihreän keltaisen metsän peit
tää valkovaippaan"
"Tumma — tumma on minul
lakin tulevaisuus edessäni"
Tilaa ajoissa Kalen
teri v 1919 Työmiehen
Joulu ja Lasten Joulu
— i
Kirj Ida' Niemelä
On kulunut kaksi vuotta siitä
kun lähdin kotoa vieraalle maal
le maahan josta kaikenlaisia ih
meellisyyksiä kerrottiin haaveil
len laulettiin että sinne sitä läh
detään lännen kultalaan onneam
me varmaa saavuttamaan Pi
dettiin onnellisena niitä joilla oli
tilaisuus lähteä tähän luvattuun
maahan) siellä hyvin muka me
nestyivät vieläpä joku paläsi-kotiinkin
sievät säästöt mukanaan
Kuitenkin kun aloin todella aja
tella lähtöäni ei se ollutkaan niin
hupaista kuin luulin Minä ajat
telin ja samoin kai ajattelee mo
ni muukin raatajatoveri koetta
essaan olpjansa parantaa että
ei kai minun asemani voi paljoa
huonontua jos - ei paranekaan
Näin ajatellen en huolehtinut tu
levaisuudesta Tiesin että koh
talo on tuntematon Mahdolli
sia onnettomuuksia jotka voivat
murskata elämän on monessa
muodossa ja kaikkialla varsin
kin työläisten tiellä vaan onnen
mahdollisuudet ovat perin niu-
kät Näin on asia yleensä kaik
kialla Minä tahdoin lähteä Ainoa
mikä sai kyyneleitä silmiini oli
ero kodista Veljet vanhin 12 ja
toinen 9 vuotias olivat kovin
murtuneita Lapsiraukat heillä
oli vielä tuoreessa muistossa van
himman siskon lähtö hänkin oli
noin pari vuotta sitten lähtenyt
lännen maille Vanhin veli tuli
sanomaan jäähyväisiä turhaan
koettaen peittää ikäväänsä Vai
voin sai hän soperrettua jotain
hyvinvoinnista ja pian kotiin ta
kasin tulosta Aloin etsiä nuo
rinta veljeäni vaan en löytänyt
Hän oli nähnyt parhaaksi pii
lottautua jonnekin välttääkseen
eron hetkeä Miksi tunkee suru
pienenkin sydämeen ?
Minun äitini oli parhain äiti
maailmassa Aina säilyy muis
tossani hänen viimeiset sanansa
kun hän kättäni puristaen lausui
"Toivoir sinulle onnea Ei suin
kaan minulla ole enää tilaisuutta
sinuii hyväksesi muutakaan teh
dä" v :
Ero lapsuustovereistäni ' oi'
myöskin ikävä vaan katkerampi
piisi ollut jos olisin edes aavis
tanut mitä tulevaisuus voi tuoda
mukanaan tai jos olisin käsittä
nyt kuinka paljon jättää 'kun
jättää lapsuustoverit ja nuoruus
ystävät Ajattelin' silloin että
kyllä niitä tuttavia pian saa ja
saahan niitä Vaan se ystävyys
on niin teeskenneltyä ei mitään
todellista 'yhteisymmärrystä
Kaksi vuotta on kulunut kuin
muutama päivä Olen tyytyväi
nen elämääni täällä ei ole vielä
rnDMinVävmiCPt IfnJl rl El tl 11 PPt '[ I-
sein tulee mieleen koti ja koti
seutu Joku aika takaperin sain
kirjeen veljelläni' Arvaattehan
mitä ne kirjeet nykyisin sisältä
vät! Niin hän mainitsee kym
menen nimeä mutta hän lisää
että nämä ovat vain harvat si
nunkin tunnetuistasi jotka ovat
joutuneet sodan uhriksi -olivat
vain lähimmistä naapureista to
vereita joille silloin heitin hy
västit veitikkamaisesti uhmail
len : "Te raukat ette uskallakaan
lähteä kotiveräjää kauemmaksi"
sanoin heille — Turma on tun
keutunut siellä nyt jokaiseen ko
tiin Älkäämme sanoko että tuo
ni on niittänyt uhreja Ei! Vaan
sortajaluokka on ollut pyövelinä
Koskahan koittaa heille tilinteon
päivä !
On hirmuvalta niittänyt kallis
ta viljaa Jalot toverimme ui
nukaa hiljaa!