SIVU KAHDEKSAN
Tiistaina marrask 12 p 1918
No 4(1
Orvon laulu
Kiri Helmi M — n
Äitini hellä äänen väre vat tie voisi odottaa muutaman kohti
Kuulunut korvaani kotvaan enää vuoden?" _ ' _ Oli kirkas syksyinen päivä ja
Lapsuuskotini ovet kun suljin Nathan saapui _ New Yorkiin kirkas päivänvalo valaisi kultai-
Mailman teille orpona kuljin Olosuhteiden äkkinäinen muutos sjn sätein syksyistä maisemaa ja
Äänin haikein hätääni itkin ensin aivan hämmensi Nathanin kylän polkuja' Laulaen ja leik
Kyyneleet valuen poskia pitkin mielen Muutamia päiviä sitten kiä laskien tekivät kylän asuk
Vieraalta turvaa etsin hän eli venäläisen maalaiskylän kaat työtä pelloillaan Kuinka
yksinkertaista avaraa ja rauhal- tuo kaikki oli Nathanille tuttua !
Nyt syöttelen rikkaan rintalasta lista elämää nyt oli elämä jät- Hän tunsi kummallisten tuntei
Huolin vaalin kapaloin vyötän tijäiskanpungin jyrisevää her- ien risteilevän mielessään ja ih- -Muruilla
itse vatsani täytän ulostuttavaa hyörinää misten sääliväiset katseet _ saivat
Verhona kuluneet risat käytän Nathan antautui juutalaisten hänet hämmennyksiin Miksi he
Pilkkaa ja iskuja alati kärsin avustusyhdistyksen turviin Yh- häntä niin säälivät eivätkä tun
Armosta muka antimet järsin — distyksen sihteeri sai hänelle työ- teneet? 1
„ Olen vain orpo lapsL paikan eräässä itäpään hikipä- ' Sofia oli tulossa pellolta Xat-
jassa Ja niin alkoi Nathanille han kuuli hänen raikkaan nau-
TTsi-n H=pn nääfinvksiiri itken pliniuuria iävtävä vksitoikkoinen runsa ia suloinen väristys kävi
Vuodatan salassa kyyneleet kar- raadanta Hän teki työtä toisi- kautta ruumiinsa ja kylmä hiki
vaat naan viikkokausia nukkumatta nousi hänen otsalleen
Hoivaa ja hellyyttä konsaan en Hänen voimillaan ja tarmonaan Sofia käveli hänen ohitsensa
löydä ei näyttänyt olevan mitään rajo- säälivästi silmäten Hänen So
lina on armo ja vieraan pöytä ja Hän näytti olevan raudasta fiansa! Sofia el"" tuntenut hän
Kukaan ei vajvojan' kuunnella tehty Viikkokausia hän oli sul- tä! Sofia jonka takia hän oli
huoli jettuna pieneen sokkeloon _ suu-syöt päivät raatanut ja jonka ta-
Voi miksi äitikin pois kuoli — ressa vuokrakasaVmissa jonka kia hän oli säästäliyt! "
Hän lapsensa kyyneleet kuivais melkein kaikki asukkaat olivat ✓ "Ystävä" hän sammalsi "Tun-
tautien runtelemia netko sinä Nathania?"
Mailman teillä heitä on monta Vaikka elämä ei ollut hauskaa "Nathaniako!" huudahti So-
Tnirlpn tuskaa kukaan ei kuule
Joita vain tyrkitään sysätään
syvaau -
Ohjata koskaan ei parempaan
hyvään
Kunnes lie vihdoin tuskiinsa
turuu
Kohtalon kovan alle murtuu
Rikosten teille joutuu
Onnettomille apua viemään
Valoa kärsiväin pimeille teille
r ii 4 l-lL--rri irVi-
VJsavvuiiicn Miucu juuiivwh j"
taa
Missä ei iva ja ynseys kohtaa hän -säästi rahaa ihanaa morsi- ]eet jotakin hänestä koska ky- "Niin vaikka ne tiedetään jul
Missä on toveruus veljeys ylin antansa ja kotiansa varten Mi- svtte häntä?" kisestikin" jatkoi Väinö
Minne otetaan avoimin sylin — täpä muuta hän olisi kaivannut? Nathan pudisti -päätänsä "Vanhemmilla sisarillasi oli
Punalipun juureen sinne
v _
Siellä on kaikkien pienien paikka
Hyljättyin sorrettuin yhtymä-
kohta
Siellä murtunut sydän virkoo
Siellä sortuneen kieli kirpoo _
Vapauden onnen päivyttä kohti
Pientenkin aatos liidellä tohtii
Ohjatkaa eksyneet sinne!
Madonsyömä
Mukaelma - kirj E J
Noin neljäkymmentä mailia O-
dessasta on eräs kylä jossa asuu
noin satakunta talonpoikaa Nat-
han oli yksi heistä Hän oli
nuori räätäli voimakas ja ko-
meakin Hän oli terveyden pe-
rikva ~ i
rsatnan raitasu erasia iima
joka myöskin rakasti häntä He Sa kalvanut Hän ei huoman
aikoivat pian perustaa oman ko- mit että entinen Nathan oli hä
din Nathan oli onnellinen ja vinnyt Hän vain teki työtä ja
samoin oli kukoistava Sofiakin säästi sillä kaukana Venäjällä
Molempien vanhemmat olivat häntä odotteli kaunis lempeä
iloisia ja tyytyväisiä nuorten lii- Sofia ja onni
tosta "Heistä tulee sopiva pa- Kuukausia kului ja joka aamu
ri" sanoivat vanhukset
'Mutta eraana paivana syntyi
Nathanin mielessä aiatus— -että
häitä ei vietetäkään " ennenkuin
hänellä olisi paljon rahoja Ja
niitä ansaitsemaan hän päätti
lähteä Amerikaan
Sofia itki vaan hänen vanhem-
pansa olivat Nathanin kanssa sa- sa koneessa tvosKenteieva mies kisti vai sula tavallako lian olisi sopiva Virkatoimeni e
maa mieltä "Sellaisia nuoria häntä menemään lääkärille ja nvt alkoi etsiä kansan suosiota nempää kuin muutkaan seikat
miehiä kuin Nathan jotka kat- niin hän meni Lääkäri ei kati- Väärä tapa — hm! — miehen eivät ole esteenä Miten on si
sovat elämää eteenpäin ei tavaj nistellut hänelle hänen tilaansa tulla noin sentimentaaliseksi Ke- niin laitasi Väinö?"
ta joka päivä Nathan oli oike- vaan sanoi että on ainoastaan nen sivistyneen hänen säätyisen- "Minua ei mikään pitele Se
assa" sanoi Sofian isä "Jokai- yksi keino elämän jatkamiseen s£ naisen luulet olevan niin va- hän on mainio tuuma" ihastui
nen nuori mies joka ei pelkää — lähteä pois New Yorkista paamielisen että haluaa heti nai- Väinö
työtä rikastuu Amerikassa hä- maalle niin pian kuin mahdol- niisiin jouduttuaan ruveta kas- Jatketaan
nen tarvitsee vain tehdä työtä ja nenmainitun venäläisen maalais
säästää Ja olihan Sofia vasta kylän polkuja Hän laahusteli
seitesmäntoista — siis miksi 'ei- hitain askelin Sofian kotimökkiä
ei Nathan valitellut Han unek-
sj unelmiaan uneksi kukoista-
vuui Miuiaum" _
teki työtä säästi ja uneksi —
hän säästi niin ettei - maittanut
aina syödä Dollarit keräytyivät
hitaasti niin kovin hitaasti mut-
ta niitä kuitenkin aina keräytyi
Nathanin elämä oli yhtämit-
taista työtä tyota eika huvia
tai nautintoia Alutta nan ei
välittänyt mistään hän ei kai-
i MÄnn T-Tön rtll daamit
vaunut liiivticiii ne v -
mitä oli halunnut — työtä ja
Sanoin etta JNatnan on Kuin
raudasta tehty Mutta rautakin
ruostuu Natlianinkin rautainen
tarmo alkoi pettää hiljalleen
melkein huomaamatta hän kuih-
tui ja kalpeni Hän oli saanut
keuhkotaudin — tuon kaikkien
hikipajatyöläisten tavallisen tur-
man Nathanin silmät menetti-
vät uneksivan hehkuvan lois- iuunsa kuin turmantuojat An- tamaan kansan naisia Väinö!
tonsa hengityksensä kävi ras- kara yskänpuuska raastoi hänen Mistä se johtuu? Ei se aina
kaaksi hartiansa painuivat kouk- riutunutta rintaansa kaan ennen kuulunut tapoihisi"
kuun voimakkaat lihaksensa kuP "Hän ei tuntenut minua!" va- kysyi nimimsmies viekkaasti
vuivat ja hänen kasvonsa sai- ]tt Nathan ' "Hän ei tuntenut Eihän nyt" ollut kysymys e-
vat tuijottavan umcen ja
rvonvisiksi Mikä muutos! Vuo-
si sitten hän oli uljas jättiläinen
komea ja elinvoimainen ja nyt
hän oli sairas ja kurja Rauta hä-
nessä oli ruostunut _
Mutta Nathan teki työtä ja
fääsf Hän ei hionnutkaan
KiunKa tauti un imucu munin
alkoi ylösnousu tuntua hänestä
vaikeammalta ja jokh_ ma _icm
oli entistä väsyneempi Hanta
vaivasi alituinqrf yskä Hän us-
koi sen pian haihtuvan mutta
se kävi päivä päivältä pahein-
maksi _ _
Eräänä päivänä neuvoi toises-
lista Jos hän on vielä kolme
kuukautta ' liikipajan ilmastossa
hän kuolee varmasti
— — —
Muutamia viikkoja myöhem-
min nähtiin kumaraan painunut"
enirae miVc vplpv-in riinn pii-
"Minun Nathaniako? Han
on niennyt Amcrikaan" Ja sit-
xen nau vicia jauu Luunui
sj[ viattomuudessaan: "Minun
Nathanini tulee" takasin ja me
menemme naimisiin Oh hän on
njn komea minun Natianini!
Tunnetteko häntä?"
Nathan ei vastannut
"Kaikki rakastavat Aathania
r:„s aivan kuolen ikävästä o-
ci0ttaes'sani häneltä kirjettä Hän
_1_ I '_:nuni ULnnniciiAM
gj Qle Kirj u i uinu l njiwiitn j--
kuukauteen Oletteko te kuul-
"Oh mina en voi odottaa enaa
kauemmin häntä Minun täytyy
saa(ja pjan nähdä miaun uljas
Nathanini!" sanoi Sofia ja riensi
pojs
Nathan tuijotti kauan hänen
jälkeensä ja huokasi raskaasti
Pettymys ja elämän tyhjyys tui-
inttivät hänen särkyneeseen sie-
mnua!" "
Heikkona ia väsyneenä hän
vaipui istumaan suurelle kivelle
ja tuijotti kauan sinnepäin min-
e sDfa 0u mennyt Sitten hän
nousi vaivaloisesti ja lähti laa-
hustamaan kylästä poispäin "vie-
vää tietä
Teponniemen
:: asukkaat ::
KIRJ HELMI MATTSON
(Jatkoa viime n:roon)
"Kaj meikäläisistä ioka ainoa
saisj viedä mammalleen ainakin
yhden kasvatin jos haluaa niin
kristillisestä ja oikeuden tuntoi-
sesta käydä Turhaa tekojiy-
hyyttä!" sanoi nimismies kars-
Orjat kädet käsihin!
Klrj Fanni Virtanen
Ootte kauaa köyhiä kiusanneet
Ja kurjuutta maailmaan luoneet
:-Ootte raatajain onnen ryöstäneet
Heistä elounesteen juoneet
Kun pedot te vaanitte saalista
Ja janootte syytöntä verta
Pian tulee teidän vuoronne —
Nyt iskekää viel' kerta!
Te ootte verenimijät!
Sen nimen me annamme teille
Kun heikot lapsirautkatkin
Te ajoitte mieron teille
Te itse korskeena istutte
Ja' ivalla haastatte meistä
Mutta orjain nousun huomenta
Ob vaikea teidän väistää
Se nousee joukosta ryysyjen
Tuo totuuden aamunkoitto
Jok' antaa orjille vapauden
Vie oikeuden voittoon
Kaikk' sorretut kun ryntäävät
Päin kurjaa valhevaltaa
t Niin horjuu mahtitukeet sen
Ja orjain päivä alkaa!
He nostaa lipun punaisen
Mi liehuu kautta maailman!
He kaataa yksinvaltiaat
Ja vaatii kansat valtaan!
Siis orjat käsi kätehen!
Ett' kasvaa -joukko suuri?
Ja luja yksimielisyys
On meillä vankka muuri!
kattamaan nnlvelnsl-vttöipn lan!
saj sitä vähemmän kun tiedefj
taan eua nanen nneiiensa un iap
Sen isä"
"Hän ajattlee asian syvenniini:
kuin me" puolusti Väinö f
Ha ha ha!" nauroi nimis-
mies — "Olaf sivusta katsoen'
nävttää lähentelevän nuorinta si-i
sartasi Sattuu niin tulette vie-
ia sukulaisiksi Siskosi on tie-:
tääkseni niitä uudenaikaisia jot-1
t__ !_UA!n '
eivät perusia mielien vuiicis-
tä"
toinen katsantotapa luulen
virkkoi taas Löfberg
"Saivatko he sitten synnittö-
miä?"
„"No ei kai — ha' 'ha'' nauroi
nimismies "vaan mailman sil-
missä kyllä! Ha ha!"
"Mutta sinä ole viime aikoi-
na ruvennut hvvin usein ouol-
rttäin kansan naisista" vastani
t„a urt
"Mutta mitä taas heihin tulee
ovat he mielestäni ainoita to-
tiellisiä naisia siinä ymfnärryk-
sessä kun minä naista käsitän"
"Varmaan tarkotat maalaisnai-
sia" pisti nimismies "Mitä mi- j
na muistan puheistasi kansan
naisista Helsinkiajoilta eivät he
sinun lasKuissasi silloin olleet e
rittäin todellisia ihannenaisia
jos s en väärin muista tai ym
märtänyt Mm ! Mutta mieli
piteetkin voi muuttua" irviste
li Löfberg kun ei Väinö hahin
nut juttua jatkaa
x "Mitäs noista" virkkoi nimis-j
mies edelleen "Eikö olisi mu-
kavinta näin syksyn ratoksi ja j
mielen virkistykseksi lähteä ly- j
hyelle metsästysretkelle? Aika]
!