SIVU KAHDEKSAN
Tiistaina lokakuun 28 p 1918
No 44
YLPEILLE
Kirj Eräs"
" 1 Sortuneita: ohjaa
neuvo ja huolla
! Hylkynä potki
: ela mutta puolla
Ihmisyys heissä
pakosta turtui
yhteiskunnan painossa
tahtonsa murtui
Kiveä heitä
elä mutta kysy
syy miksi sorruit?
Elä vieroen pysy
i peljäten lian
tarttuvan tiellä —
Katsoppas poyees'
mitä löydät siellä
Halpana köyhät
luotasi poistat
Ylpeytes' mahtisi
alati toistat —
Sala-ampujan tavoin
takana närsit
Itselles' koituu
tyhmyytes' — kärsit
Elä persoonasolvauksin
toiselle kosta
Alaspäin sysää
elä mutta nosta!
Itselleen kauniimman
'kunnian kantaa
ken toiselle osaa
arvoa antaa
Nainen jolla oli Valko
nen viuhka
Kirj Anatole France
(Suomennos englanninkielestä)
Tchouang-Tsen ' Soungin maal
ta oli oppinut mandariini Iloi
sena ja tyytyväisenä siitä ajatuk
sesta että hän oli pelastunut ih
misten yleisestä hulluudesta —
riklraiiHpn ia turhan kunnian ta-
vottelusta kulutti erakko kaiket
päivänsä harhaillen kotinsa kuk
kaisilla mäkirinteillä Kävelles
sään eräänä aamuna ilman var
sinaista päämäärää hän havait
si olevansa suurella hautaus
maalla jossa vainajat lepäsivät
multakumpujen alla Noiden lu
kemattomien hautakumpujen nä
kemisestä johtuivat hänen aja
tuksensa ihmisen kohtaloon
"Tämä on viimeinen lepopaik
ka" hän mutisi "Kun olet 'hau
dassa on sinulta päivänvalo
ikuisesti poissa"
Syviin ajatuksiinsa vaipunee
na hän yhtäkkiä huomasi pit
' kään valkeaan löysään surupu
kuun puetun nuoren naisen istu
van hiljattain luodulla hautakum
mulla jonka yllä hän leyhytteli
suurta valkoista viuhkaa Tchouang-Tsen
oli utelias tietämään
syyn noin omituiseen menette
lyyn Hän kumarsi kohteliaasti
naiselle sanoen: "Saanko olla
niin julkea matami että kysyn:
kuka lepää haudattuna tähän ja
miksi vaivaatte itseänne viuh
kaartialla sitä multaa mikä hänet
peittää?"
Pysähtymättä hetkeksikään
kummallisesta tehtävästään rou
va punastui painoi päänsä alas
ja kuiskaili joitakin kuulumatto
mia sanoja Vaikka Tchouang
Tsen uudisti kysymyksensä mon
ta kertaa ei- nainen välittänyt
hänestä sen enempää vaan ley
hytteli viuhkaansa suuremmalla
innolla
Mandariinilla ei ollut muuta
keinoa kuin jatkaa matkaansa
Kävellessään hän katsahti taak
sensa ja näki viuhkan yhä ley
hyttelevän ' haudalla kuin suuri
valkonen perhonen
Vanha vaimo jota hän ei ollut
nähnyt viittoi 'häntä seuraamaan
itseänsä ja kun vaimo oli hänet
johtanut syrjäiseen paikkaan
hän sanoi:' "Minä yastaan ky
symyksiin joita äsken teitte e
männälleni ja toivon että palk
kioksi siitä annatte minulle niin
paljon rahaa että saan papeilta
taikakiehkuran elämäni pidentä
miseksi" Tchouang-Tsen antoi vaimolle
rahan ja vainio alkoi kertoa :
"Tuo nainen on "matami Lu
kaksi viikkoa sitten kuolleen op
pineen mandariinin M Taon les
ki ja se on hänen hautansa
jolla näitte hänen istuvan He
rakastivat toisiansa uskollisesti
eivätkä tahtoneet erota"
"Itkien miehensä sairasvuo
teen ääressä josta hän ei mil
loinkaan poistunut kutsui vai
mo jumaliä todistajikseen etta
hän ei jäisi elämää miehensä
kuoleman jälkeen ja että hän ha
luaa jakaa hänen ruumiskirstun
sakin kuten oli eläessään jaka
nut hänen vuoteensakin Kuole
va mies sanoi:
" 'Matami älä vanno sitä'
"'Ainakin jos kohtalot tuo
mitsevat minut Elämään jälkeen
kun sinut viedään minulta minä
vannon pysyväni sinun kskenäsi
elämäni loppuun asti'
" 'Matami älä vanno sitä' sa
noi hänen miehensä
" 'Salli minun kuitenkin van
noa että kokonaista viisi vuot
ta kuluu ennenkuin menen toi
sen vaimoksi' sanoi itkevä vai
mo "Mutta M Tao sanoi : 'Vanno
ainoastaan säilyttäväsi muistoni
uskollisesti niin kauan kuin mul
ta minun hautakummullani on
tuoretta'
"Matami Lu teki vakavan va
lan ja hyvä M Tao veti viimei
sen henkeyksensä Rouvan epä
toivo oli sanoin ' kuvaamaton
hän puristi terävät kyntensä vaa
leisiin poskiinsa repi hiuksensa
ja itki silmänsä punasiksi ja ki
peiksi Mutta aika vaimentaa
kaikki tuskat ja niinpä hänenkin
surunsa Muutamien päivien
kuluttua tuli eräs M Taon nuori
oppilas osottamaan viimeista
kunnioitustaan kuolleelle ja ma
tami Lu tuntien ettei voi vält
tyä ottamasta häntä vastaan
huoaten käski laskea hänet tu
lemaan „
"Hän oli hyvin hieno puvul
taan ja käytökseltään ja hyvin
komean näköinen Hän puhui
hiukan M Taosta ja hyvin pal
jon matami Taosta Hän sanoi
matamin olevan viehättävän ja
rakastavansa häntä koko sydä
mellään Matami salli hänen
näin puhua edelleen Hän lu
pasi tulla takasin matamin luok
se ja sillä aikaa matami nyt ku
luttaa kaiket päivänsä istuen
miesvainajansa hautakummulla
väsymättömällä viuhkansa leyhy
tyksellä kuivaten sen multaa niin
pian kuin mahdollista" '
Postilähetysliikkeessä
Kirj John Caer
Liikerakennuksen elevaattori
oli epäkunnossa
Tillie oli jo ilmankin kaksi mi
nuuttia myöhäsempi kuin taval
lisesti ja hänen oli käveltävä 10-
teen kerrokseen
Neljännen ja viidennen ker
roksen välisissä portaissa hän
vielä juoksi keveästi ' mutta jo
8:lle kerrokselle noustessaan hän
alkoi väsyä Olin varma ' ettei
hän ehtisi ajallaan työhönsä:
Työkellon ensimäinen soitto jc
kuului Tilliellä oli siis enään ai
noastaan kaksi minuuttia aikaa
kiivetäkseen kolmen kerroksen
portaat merkitä aikansa ja rii
sua hattunsa ja takkinsa ennen
kuin kello soisi viimeisen ker
ran Hän kokosi kaikki tarmonsa
juostakseen matkansa päähän
mutta jo yhdeksänteen _ kerrok
seen noustessa alkoi horjuen laa
hustaa Näytti ettei hän voisi
enään kauan kestää
Jos hän ei olisi paikallaan toi
sen soiton aikana menettäisi hän
$150 Firman apulaistilastojen
ottaja oli laskenut että jos jo
kainen liikkeen l500sta työläi
'sestä myöhästyisi yhden minuu
tin päivässä tuottaisi se firmal
le $6347 häviötä viikossa Firma
oli päättänyt tehdä parhaansa
(tai pahimpansa) vakuuttaakseen
työläisilleen oikealla ajalla tulon
välttämättömyyttä Töidenkin
osastojen johtajat varsinkin nii
den joilla työskenteli ainoastaan
nuoria tyttöjä pakottivat myö
hästyneet ottamaan sen päivän
vapaata
Tillie ei halunnut vapaapäivää
Puolitoista dollaria oli hänelle
suuremmasta merkityksestä kuin
firmalle $6347 ja siksi hän pon
nisteli epätoivoisesti eteenpäin
melkein tukehtuamisillaan hen
gästyksestä Juuri kun hän saapui 9:lle lat
tialle hän kompastui hameisiin
sa kaatui ja pyörtyi Hänen
ruumiinsa vapisi rasituksesta
rintansa huohotti poskillaan pa
loi tummat täplät ja huulensa o
livat sinertävät Joku poikanen
haki lasin vettä ja minä — joka
pelkästä uteliaisuudesta olin seu
rannut häntä — hieroin hänen
käsiään ja valelin vedellä kasvö
jaan Hän virkosi ja riistäytyi
irti meistä ja lähti heti juokse
maan viimeisiä portaita ylös
Juuri kun hän pääsi 10:lle lat
tialle' soi työkello toisen ker
ran Tillie oli myöhästynyt
Hän katseli ympärilleen ikään
kuin ei olisi jaksanut käsittää mi
tä tapahtui Sitten hän lysähti
lattialle ja painoi päänsä käsiin
sä ja' itki katkerasti Oh kuin
ka katkerasti hän itki!
Koetin lohdutella häntä luva
ten puhua hänen puolestaan joh
tajalle ehkä hän antaa Tillielle
anteeksi ja elevaattorikin tulee
viikon tai parin perästä kuntoon
Yhtäkkiä Tillie hypähti ylös_
'kuin säikähtänyt riisui hattunsa
ia heilutti sitä ilmassa nauraen
hermostuneesti
"Oh kuinka hullu minä olen !"
hän huusi "Kuinka hullu minä
olen! Minä vallan unohdin et
tä tänään on maanantai jolloin
johtaja tulee vasta kello 10:ltä !"
KÄRSIMYKSET "VALKOI
SESSA" SUOMESSA
"Uskoimme huutavan vää
ryyden jota kärsimme he
rättävän osanottoa tovereis
sa ulkomailla"
Tunnettua on kuinka heti
Suomen luokkasodan alussa 1 alt
tarien joukot valtasivat pohjois
suomen vangitsivat työläisiä
joukottain ja pakottivat osan a
se kädessä taisteluun työläis
veljiään vastaan Tämän takia
olikin luokkasodan aika pohjois
suomen työväelle toivon ja epä
toivon aikaa Ihan viimeiseen
saakka toivottiin siellä punais
ten aseille voittoa sillä sehän o
lisi lopettanut tuhansien vanki
na olevien työläisten kärsimyk
set puhumattakaan siitä mitä
työläisarmeijan voitto olisi ko
ko työväenluokalle merkinnyt
Ja kun pöhjois-Suomeen tuli
tieto saksalaisten sekaantumi
sesta Tampereen menetykseltä
y m merkitsevistä tapahtumis
ta ' mursi se tuhansien mielen
ja moni jäi turtuneena ajatte-1
lemaan : "minkä takia piti vää
ryyden vielä voittaa?"
Eräälle Tukholmassa oleval
le suomalaiselle on hiljattain
saapunut Pohjanmaalta eräältä
työläistytöltä noita aikoja ku
vaava kirje Julkaisemme sen
tässä jotta lukijamme saisivat
mahdollisimman tarkan kuvan
niistä ajatuksista joita kärsinei
den työläis veljieni jne ja sisari
emme mielissä näinä kärsimys
ten aikoina "valkoisen" 'Suomen
alueella on liikkunut ja' edelleen
liikkuu
Kirje on seuraava:
Toveri !
Tervehdykset täältä kotipai
koiltasi ! "
Paljon on tapahtunut sen jäl
keen kun viimeksi yhdessä ju
teltiin Niin paljon kärsimyksiä
mittaamaton määrä kärsimvksiä
ja ääretöntä tuskaa !
Kuka on se ihminen joka voi
si mitata niiden sekä sielullisten
että - ruumiillisten kärsimysten
määrän joita tässä maassa on
kärsitty Tuntuu kuin olisi näh
nyt kauheaa unta tai kuin olisi
painajainen ahdistanut Selittä
mättömältä tuntuu kuinka kaikr
ki on oikeastaan tapahtunut
Luulen hyvä toveri että vaikka
sata vuotta eläisin en ikinä- u
nohtaisi sitä aikaa jonka näinä
viitenä kuukautena olen elänyt
ja yhä edelleen elän On kuni
Damokleen miekka olisi alin
omaa riippunut pääni päällä
hiussuortuvan varassa Tämä ai
ka on ollut jotain niin kauheata
että vain harvat ja valitut ih
mispolvet sellaisia saavat kokea
Toisinaan pn tunutunut kuin ei
järki kestäisi ja toisinaan on
herännyt kiihkeä halu luopua
vapaaehtoisesti elämän taakkaa"
kantamasta päästäkseen _ siten
näkemästä kaikkea sitä hirmui
suutta mitä ympärillä tapahtuu"
Mutta — aina on usko päremman
Toivo se pettävät lohduttaja
on aina saanut odottamaan pe
lastusta Uskoimme että huu
tava vääryys jota kärsimme et
tä suuri tuskiemme taakka - he
rättäisi sääliä osanottoa tove
reissa ulkona maailmassa — ' us
koimme että he jotain hyväk-r
semme yrittäisivät Emme me
uskoneet että voitaisiin noin
vaan kylmästi katsella sitä teu
' rSstusta"'' ja kiduttamista jota
meikäläisten täytyi täällä kärsiä
— 'Mutta Vieri viikot kului kuu
kaudet toivon toisensa jälkeen
meidät pettäessä kunnes lopul
takin huomasimme1 ettei mak
sanut vaivaa odottaa apua ul
koa Lisäksi huomasimme ettei
ollenkaan häirinnyt ulkona ma
ilmassa olevien toverien rauhaa
se että jonkun maan työväestö '
kokonaisuudessaan taisteli kuo
leman taistelua Kuinka pitkiä
olivat ne viikot ja kuukaudet
joina odotimme jotain merkkiä'
siitä että olisi edes tahdottu jo
tain hyväksemme tehdä ja Kuin
ka katkera oli pettymys huoma
tessamme kaiken toivon ulkoa
tulevasta avusta olleen turhaa
Minusta tuntuu että tällaises
sa koetuksen kiirastulessa voisi
kadottaa kaiken toveruuden- tun
teen kaiken sen jota sanotaan
internationalistiseksi työväen
luokkatunteeksi ja että jälelle
jäisi vaan Tcatkera kokemus sii
tä että on saanut yksin taistel-
(Jatkoa toisella sivulla)