SIVU KAHDEKSAN Tiistaina lokakuun 28 p 1918 No 44 YLPEILLE Kirj Eräs" " 1 Sortuneita: ohjaa neuvo ja huolla ! Hylkynä potki : ela mutta puolla Ihmisyys heissä pakosta turtui yhteiskunnan painossa tahtonsa murtui Kiveä heitä elä mutta kysy syy miksi sorruit? Elä vieroen pysy i peljäten lian tarttuvan tiellä — Katsoppas poyees' mitä löydät siellä Halpana köyhät luotasi poistat Ylpeytes' mahtisi alati toistat — Sala-ampujan tavoin takana närsit Itselles' koituu tyhmyytes' — kärsit Elä persoonasolvauksin toiselle kosta Alaspäin sysää elä mutta nosta! Itselleen kauniimman 'kunnian kantaa ken toiselle osaa arvoa antaa Nainen jolla oli Valko nen viuhka Kirj Anatole France (Suomennos englanninkielestä) Tchouang-Tsen ' Soungin maal ta oli oppinut mandariini Iloi sena ja tyytyväisenä siitä ajatuk sesta että hän oli pelastunut ih misten yleisestä hulluudesta — riklraiiHpn ia turhan kunnian ta- vottelusta kulutti erakko kaiket päivänsä harhaillen kotinsa kuk kaisilla mäkirinteillä Kävelles sään eräänä aamuna ilman var sinaista päämäärää hän havait si olevansa suurella hautaus maalla jossa vainajat lepäsivät multakumpujen alla Noiden lu kemattomien hautakumpujen nä kemisestä johtuivat hänen aja tuksensa ihmisen kohtaloon "Tämä on viimeinen lepopaik ka" hän mutisi "Kun olet 'hau dassa on sinulta päivänvalo ikuisesti poissa" Syviin ajatuksiinsa vaipunee na hän yhtäkkiä huomasi pit ' kään valkeaan löysään surupu kuun puetun nuoren naisen istu van hiljattain luodulla hautakum mulla jonka yllä hän leyhytteli suurta valkoista viuhkaa Tchouang-Tsen oli utelias tietämään syyn noin omituiseen menette lyyn Hän kumarsi kohteliaasti naiselle sanoen: "Saanko olla niin julkea matami että kysyn: kuka lepää haudattuna tähän ja miksi vaivaatte itseänne viuh kaartialla sitä multaa mikä hänet peittää?" Pysähtymättä hetkeksikään kummallisesta tehtävästään rou va punastui painoi päänsä alas ja kuiskaili joitakin kuulumatto mia sanoja Vaikka Tchouang Tsen uudisti kysymyksensä mon ta kertaa ei- nainen välittänyt hänestä sen enempää vaan ley hytteli viuhkaansa suuremmalla innolla Mandariinilla ei ollut muuta keinoa kuin jatkaa matkaansa Kävellessään hän katsahti taak sensa ja näki viuhkan yhä ley hyttelevän ' haudalla kuin suuri valkonen perhonen Vanha vaimo jota hän ei ollut nähnyt viittoi 'häntä seuraamaan itseänsä ja kun vaimo oli hänet johtanut syrjäiseen paikkaan hän sanoi:' "Minä yastaan ky symyksiin joita äsken teitte e männälleni ja toivon että palk kioksi siitä annatte minulle niin paljon rahaa että saan papeilta taikakiehkuran elämäni pidentä miseksi" Tchouang-Tsen antoi vaimolle rahan ja vainio alkoi kertoa : "Tuo nainen on "matami Lu kaksi viikkoa sitten kuolleen op pineen mandariinin M Taon les ki ja se on hänen hautansa jolla näitte hänen istuvan He rakastivat toisiansa uskollisesti eivätkä tahtoneet erota" "Itkien miehensä sairasvuo teen ääressä josta hän ei mil loinkaan poistunut kutsui vai mo jumaliä todistajikseen etta hän ei jäisi elämää miehensä kuoleman jälkeen ja että hän ha luaa jakaa hänen ruumiskirstun sakin kuten oli eläessään jaka nut hänen vuoteensakin Kuole va mies sanoi: " 'Matami älä vanno sitä' "'Ainakin jos kohtalot tuo mitsevat minut Elämään jälkeen kun sinut viedään minulta minä vannon pysyväni sinun kskenäsi elämäni loppuun asti' " 'Matami älä vanno sitä' sa noi hänen miehensä " 'Salli minun kuitenkin van noa että kokonaista viisi vuot ta kuluu ennenkuin menen toi sen vaimoksi' sanoi itkevä vai mo "Mutta M Tao sanoi : 'Vanno ainoastaan säilyttäväsi muistoni uskollisesti niin kauan kuin mul ta minun hautakummullani on tuoretta' "Matami Lu teki vakavan va lan ja hyvä M Tao veti viimei sen henkeyksensä Rouvan epä toivo oli sanoin ' kuvaamaton hän puristi terävät kyntensä vaa leisiin poskiinsa repi hiuksensa ja itki silmänsä punasiksi ja ki peiksi Mutta aika vaimentaa kaikki tuskat ja niinpä hänenkin surunsa Muutamien päivien kuluttua tuli eräs M Taon nuori oppilas osottamaan viimeista kunnioitustaan kuolleelle ja ma tami Lu tuntien ettei voi vält tyä ottamasta häntä vastaan huoaten käski laskea hänet tu lemaan „ "Hän oli hyvin hieno puvul taan ja käytökseltään ja hyvin komean näköinen Hän puhui hiukan M Taosta ja hyvin pal jon matami Taosta Hän sanoi matamin olevan viehättävän ja rakastavansa häntä koko sydä mellään Matami salli hänen näin puhua edelleen Hän lu pasi tulla takasin matamin luok se ja sillä aikaa matami nyt ku luttaa kaiket päivänsä istuen miesvainajansa hautakummulla väsymättömällä viuhkansa leyhy tyksellä kuivaten sen multaa niin pian kuin mahdollista" ' Postilähetysliikkeessä Kirj John Caer Liikerakennuksen elevaattori oli epäkunnossa Tillie oli jo ilmankin kaksi mi nuuttia myöhäsempi kuin taval lisesti ja hänen oli käveltävä 10- teen kerrokseen Neljännen ja viidennen ker roksen välisissä portaissa hän vielä juoksi keveästi ' mutta jo 8:lle kerrokselle noustessaan hän alkoi väsyä Olin varma ' ettei hän ehtisi ajallaan työhönsä: Työkellon ensimäinen soitto jc kuului Tilliellä oli siis enään ai noastaan kaksi minuuttia aikaa kiivetäkseen kolmen kerroksen portaat merkitä aikansa ja rii sua hattunsa ja takkinsa ennen kuin kello soisi viimeisen ker ran Hän kokosi kaikki tarmonsa juostakseen matkansa päähän mutta jo yhdeksänteen _ kerrok seen noustessa alkoi horjuen laa hustaa Näytti ettei hän voisi enään kauan kestää Jos hän ei olisi paikallaan toi sen soiton aikana menettäisi hän $150 Firman apulaistilastojen ottaja oli laskenut että jos jo kainen liikkeen l500sta työläi 'sestä myöhästyisi yhden minuu tin päivässä tuottaisi se firmal le $6347 häviötä viikossa Firma oli päättänyt tehdä parhaansa (tai pahimpansa) vakuuttaakseen työläisilleen oikealla ajalla tulon välttämättömyyttä Töidenkin osastojen johtajat varsinkin nii den joilla työskenteli ainoastaan nuoria tyttöjä pakottivat myö hästyneet ottamaan sen päivän vapaata Tillie ei halunnut vapaapäivää Puolitoista dollaria oli hänelle suuremmasta merkityksestä kuin firmalle $6347 ja siksi hän pon nisteli epätoivoisesti eteenpäin melkein tukehtuamisillaan hen gästyksestä Juuri kun hän saapui 9:lle lat tialle hän kompastui hameisiin sa kaatui ja pyörtyi Hänen ruumiinsa vapisi rasituksesta rintansa huohotti poskillaan pa loi tummat täplät ja huulensa o livat sinertävät Joku poikanen haki lasin vettä ja minä — joka pelkästä uteliaisuudesta olin seu rannut häntä — hieroin hänen käsiään ja valelin vedellä kasvö jaan Hän virkosi ja riistäytyi irti meistä ja lähti heti juokse maan viimeisiä portaita ylös Juuri kun hän pääsi 10:lle lat tialle' soi työkello toisen ker ran Tillie oli myöhästynyt Hän katseli ympärilleen ikään kuin ei olisi jaksanut käsittää mi tä tapahtui Sitten hän lysähti lattialle ja painoi päänsä käsiin sä ja' itki katkerasti Oh kuin ka katkerasti hän itki! Koetin lohdutella häntä luva ten puhua hänen puolestaan joh tajalle ehkä hän antaa Tillielle anteeksi ja elevaattorikin tulee viikon tai parin perästä kuntoon Yhtäkkiä Tillie hypähti ylös_ 'kuin säikähtänyt riisui hattunsa ia heilutti sitä ilmassa nauraen hermostuneesti "Oh kuinka hullu minä olen !" hän huusi "Kuinka hullu minä olen! Minä vallan unohdin et tä tänään on maanantai jolloin johtaja tulee vasta kello 10:ltä !" KÄRSIMYKSET "VALKOI SESSA" SUOMESSA "Uskoimme huutavan vää ryyden jota kärsimme he rättävän osanottoa tovereis sa ulkomailla" Tunnettua on kuinka heti Suomen luokkasodan alussa 1 alt tarien joukot valtasivat pohjois suomen vangitsivat työläisiä joukottain ja pakottivat osan a se kädessä taisteluun työläis veljiään vastaan Tämän takia olikin luokkasodan aika pohjois suomen työväelle toivon ja epä toivon aikaa Ihan viimeiseen saakka toivottiin siellä punais ten aseille voittoa sillä sehän o lisi lopettanut tuhansien vanki na olevien työläisten kärsimyk set puhumattakaan siitä mitä työläisarmeijan voitto olisi ko ko työväenluokalle merkinnyt Ja kun pöhjois-Suomeen tuli tieto saksalaisten sekaantumi sesta Tampereen menetykseltä y m merkitsevistä tapahtumis ta ' mursi se tuhansien mielen ja moni jäi turtuneena ajatte-1 lemaan : "minkä takia piti vää ryyden vielä voittaa?" Eräälle Tukholmassa oleval le suomalaiselle on hiljattain saapunut Pohjanmaalta eräältä työläistytöltä noita aikoja ku vaava kirje Julkaisemme sen tässä jotta lukijamme saisivat mahdollisimman tarkan kuvan niistä ajatuksista joita kärsinei den työläis veljieni jne ja sisari emme mielissä näinä kärsimys ten aikoina "valkoisen" 'Suomen alueella on liikkunut ja' edelleen liikkuu Kirje on seuraava: Toveri ! Tervehdykset täältä kotipai koiltasi ! " Paljon on tapahtunut sen jäl keen kun viimeksi yhdessä ju teltiin Niin paljon kärsimyksiä mittaamaton määrä kärsimvksiä ja ääretöntä tuskaa ! Kuka on se ihminen joka voi si mitata niiden sekä sielullisten että - ruumiillisten kärsimysten määrän joita tässä maassa on kärsitty Tuntuu kuin olisi näh nyt kauheaa unta tai kuin olisi painajainen ahdistanut Selittä mättömältä tuntuu kuinka kaikr ki on oikeastaan tapahtunut Luulen hyvä toveri että vaikka sata vuotta eläisin en ikinä- u nohtaisi sitä aikaa jonka näinä viitenä kuukautena olen elänyt ja yhä edelleen elän On kuni Damokleen miekka olisi alin omaa riippunut pääni päällä hiussuortuvan varassa Tämä ai ka on ollut jotain niin kauheata että vain harvat ja valitut ih mispolvet sellaisia saavat kokea Toisinaan pn tunutunut kuin ei järki kestäisi ja toisinaan on herännyt kiihkeä halu luopua vapaaehtoisesti elämän taakkaa" kantamasta päästäkseen _ siten näkemästä kaikkea sitä hirmui suutta mitä ympärillä tapahtuu" Mutta — aina on usko päremman Toivo se pettävät lohduttaja on aina saanut odottamaan pe lastusta Uskoimme että huu tava vääryys jota kärsimme et tä suuri tuskiemme taakka - he rättäisi sääliä osanottoa tove reissa ulkona maailmassa — ' us koimme että he jotain hyväk-r semme yrittäisivät Emme me uskoneet että voitaisiin noin vaan kylmästi katsella sitä teu ' rSstusta"'' ja kiduttamista jota meikäläisten täytyi täällä kärsiä — 'Mutta Vieri viikot kului kuu kaudet toivon toisensa jälkeen meidät pettäessä kunnes lopul takin huomasimme1 ettei mak sanut vaivaa odottaa apua ul koa Lisäksi huomasimme ettei ollenkaan häirinnyt ulkona ma ilmassa olevien toverien rauhaa se että jonkun maan työväestö ' kokonaisuudessaan taisteli kuo leman taistelua Kuinka pitkiä olivat ne viikot ja kuukaudet joina odotimme jotain merkkiä' siitä että olisi edes tahdottu jo tain hyväksemme tehdä ja Kuin ka katkera oli pettymys huoma tessamme kaiken toivon ulkoa tulevasta avusta olleen turhaa Minusta tuntuu että tällaises sa koetuksen kiirastulessa voisi kadottaa kaiken toveruuden- tun teen kaiken sen jota sanotaan internationalistiseksi työväen luokkatunteeksi ja että jälelle jäisi vaan Tcatkera kokemus sii tä että on saanut yksin taistel- (Jatkoa toisella sivulla)