Image provided by: University of Oregon Libraries; Eugene, OR
About Toveritar. (Astoria, Or.) 19??-1930 | View Entire Issue (Oct. 22, 1918)
SIVU KAHDEKSAN Tiistaina lokakuun 22"p:nä 1918 No 43 "Kenestä hän puhui?" Rysyi Teponniemen muori llmilta jo ka hoiti sairasta siskoaan Ilmi surumielisesti vastasi : "Varmaankin hänestä joka on suurimpana syynä hänen onnetto muuteensa Tietäisiinpä missä se kurjimus nyt on siskoparkani pettäjä ja elämän turmelija En tiedä mitä silloin tekisin Mäki sinpä nyt hänet tällä hetkellä tänne hakisin katsomaan työ tään — Tuossa hän nyt makaa onneton Laina Kuoleman kelme on kasvoillaan Jospa hän vielä virkoaisi!" " Olaf! Olaf!" "Minkä nimen hän mainitsi? Olaf!" — Jumalani! Mitä nyt mieleeni välähti! Ettei hän vain olisi ooh !" Äiti äiti ! Minä menen hakemaan pastorin tänne" "Mutta hänhän ei halunnut pappia kuulithan kun kysyim me" "Äiti mutta menen sittenkin ennenkuin hän herää Hän tulee pian ehkä taas tajuihinsa" "Hae pastori jos tahdot! — Herra ihmi — ' mikä teki sinun noin kiihkeäksi Ilmi noin yht äkkiä?" kysyi muori "Olaf ! — hän sanoi Olaf ! — Äiti ettei hänen pettäjänsä vain olisi sama — sama Olaf Moren !" "Pastoriko?! Hemmo kuulet ko kuuletko mitä Ilmi arvelee!" Hemmo lähestyi väsynein as kelin vuodetta jolla sairas tyttö makasi Vanhus katseli surun voittoisesti kuumehoureissa sai rastavaa 'tyttöään Vedet silmiin kiertyen hän virkkoi : "Sinulla lapseni nävttää päi vät olevan luetut bmako ennen poistut kuin minä vanha kanto tässä Hentoja te naiset olette ko via kokemaan Pienet surut si nunkin lapseni murti! INajsen lempi on 'kuin palava 'hiili joka hiljaa "polttaa mutta kirveltää si tä pahemmin Mitä sanoit muori? Pastoriko se olisi hänen turmansa syy? — Samapa _ tuo nyt sitten olipa hän se tai "tä mä lierrasroikale! Omituinen tyttö! Ei vielä kuoleman lähe tessäkään halua sanoa lapsensa isää Ei sen nvt enää ole hä nelle väliä vaikka hänen salai suutensa selville saammekin — Se pyhimvs tulkoon hän kmi lemaan tuomioni pirttini kurki hirren alla Tulkoon nvt — tul koon tämän kerran vaikka muu toin minun huonettani panin jal kojen ei tarvitse tallata!" "Elä kiivastele Hemmo! Em mehän me mitään varmuudella tiedä Syytämme ehkä viatonta ihmistä " "Syytön tai syyllinen tässä tapauksessa Toku 'hänenlaisensa kuitenkin on työn tehnyt siitä olen kyllin selvillä" intti Hemmo-vanhus "Olaf — Olaf!" huokasi sai ras lieikolla äänellä Sitten hän alkoi väsyneesti au koa silmiään Tuijotti vuoteen vieressä istu vaan äitiinsä ja kysyi arasti: "Äiti! En muista mitään 0 lenko jo kauan nukkunut?" "Olet lapseni olet" "Missä minun pieni poikani on äiti?" kysyi hän taasen "Äiti minä pelkään että hän jää pian yksin maailmaan — mi nä kuolen — — Kuka hoitaa häntä sitten? Sinä äiti olet vanha — — Jos olisitkin armelias lapsel leni et voisi kasvattaa häntä mieheksi Sinä äiti seuraat mi- ' niia "Lapsesi on iloinen ja terve Ole' 'huoletta 'Hän nukkuu nyt se pikku enkeli Mutta tyt t äeni mikä estää sinua sano- (Jatkoa kolmannella sivulla f Tilille tllllli tlllllpf 1 Il Uit LUUilf lUUlls - Kirj Helmi M— n Tuule tuuli vienoinen Tuule tuuli lauha Suo nyt köyhän povehen Edes hetkiseksi rauha Tuule tuuli hiljemmin Leyhytellen nyt tuule — Tai tuule vielä vinhemmin Kun et toivettani kuule Tuule sitten rajusäin Tarmoa minuun takoin Etten istu allapäin Otsa murhevaoin " Näin mä rinnan röyhistän Rajusäille jo nauran Katseen luon ylpeän Ja ilomielin laulan: Näes kuinka elämää _ Mä uhkaan uskaltaen ! En yksinäni liuoliin jää ' Vaan joukon uljaan haen ! Myrskyraivo nyt voimakkain TCi enää nelottaisi — On joukko suuri turvanain Se mua suojustaisi Tuule tuuli tuule vaan ' Joukkoon turvaan silloin Sieltä suojusmahdin saan Jos vaara uhkaa milloin n kuin hengenmiehestä: katsos retien alVSl aSiail muijat pelkäsivät-jumalan vitsa- usta koko seurakunnalle Pasto- Kirj Arvid J rimme ollessaan nuorena miehe vissähän ' ' se poikaviikari hä — jos nimittäin ihmisten pu iuoksentelee kaiket päivät? Lu- heissä oli mitään peraa — ker kukinkerit aivan ovella eikä vielä toivat tyyten unhottaneen kym osaa edes ensimäistä käskyä pu- menennen käskyn varsinkin sen humattakaan koko vähästä kat- ensi lauseen jossa puhutaan la kismuksesta joka olisi välttämät- himäisen emännän himoitsemi tä päähänsä saatava Noita satu- sesta Menihän se pskiis nnn ja vain lukee joita ei ymmärrä km pitkä le etta sannat -oikein isompikaan ihminen mitä sitten lain avu la yrittivät vaan nuo kakarat Siitähän se pastorini- laitkin aina tahtoivat olla _ uim me varotti sunnuntaina Juma- kuin ne luetaan Vissiinkin ne lan vitsauksestahan se puhui sa- vanhat Mooseksen taulut alkupe noi sen tulevan ihmiskunnalle räisine lakineen on raapuste Itu sen oman tottelemattomuuden ja siksi täyteen molemmin puolin uppiniskaisuuden takia jumalaa etteivät he ? itsekään saa niistä mutta erittäinkin esivaltaa vas- mitaan selvaa sitten vaan tuo taan Eihän esivalta ole muu- mitaan summa mutikassa - -ten kuin jumalalta niinhän se Se laisia lain pa vehjoita kuin sanoo raamatussakin ja että esi- snta Pirttiperän Iikastakin teh valta ei miekkaa hukkaan kan- tinl Han kyllä on suuren talon - poika vaan se ei paljonkaan Tällä tavalla sätti ' Nikkisen muuta asiaa Hänestä tiili maa Kaisa villoissaan risteillen ym- herra vai mikäs se sellainen oh Päri huonetta aan joka nuta ruumin veroja "Mitä sinä eukkoseni nvt taas kantaa — herroja he ainakin o tuolla tavalla vihoittelet?" tuu- ™t kuka heidän arvonimensä masi Nikkinen - "Poikamme- tietaa Niin kauvan oh Heisin hän lukee sisältä jos minkälais- gusa ette kepin käteensä sa ja ta kirjaa paremmin kuin me silmälasit paaliansa En usko kumpikaan Ta mitäs me nois- että siellä kirjojen tuntemus pai- ta vanhoista käskyistä! Itsekin joakaan parani Silloin taa a olen ollut epäilevällä kannalla kertoivat hänen sian puoliskolla niiden suhteen jo pienestä pi- ripille päässeen — — Niinkuin täen ja nyt varsinkin juuri nv- näet ei ne suuria tietomaana kvaikana Haluaisinpa nähdä tarvitse joista herroja tulee pi edes yhdenkään joka nuo käskyt tää vain olla stä varten synty kainalossa kulkee puhumatta- nyt kuitenkin se aniharvoin sät kään niiden jälkeen elämisestä tuu koyhan ihmisen osalle Ajattelepas viidettä ja kuudet- Samassa tuokiossa tuli Petteri ta käskyä ! Koetapas sovellut- sisään taa niitä nykyaikaiseen yläluok- k„teen c kaan Luulenpa vain et ta en- Jt kllhinatr nen kuin ne niille sopivat n un - tarvitaan uusia Mooseksia ja ki- fuskasi äiti vitauluja sellainen kasa ettei y- Petteri otti kirjan käteensä ja litse näe sillä jos niitä ei kään- alkoi lukea pelonsekaisilla tun nettäisi aivam päin vastaiseen teillä puoli ääneen : "Tuntuu ajo suuntaan niin se olisi varmaan telikin hullunkuriselta- että vielä aina taulujen meno — ymmär- tänäpäivänä työläinen sopii suur räthän mitä tarkoitan? — Mitä rosvon kanssa ja varastaa omas taas poika Petteriin tulee niin ta taskustaan ainoän penninkinsä — n : — : — — ' ainakin minä tahtoisin"" hänen ymrnärtävän - muita tärkeämpiä asioita ja pitävän nuo vanhat käskyt paremmin sivuasiana sil lä nehän ovat jo niin vanhoja etteivät ne enää mahdu nykyai kaisen nuorison päähän ollen kaan Muistathan että niitä vä kipakolla paasattiin jo meidänkin päällämme? — Monasti muistuu mieleemme" se kunVlhnme rippi koulussa kuinka silloin pasto rimme aivan nyrkki sojossa pai nosti juuri niitä kohtia joissa mainittiin esivallasta koskemi nen lähimmäisemme omaisuu teen oli myös tuiman harkinnan alaisena Aina kun nämä koh dat sattuivat eteen saarnasi hän niin täydestä sydämensä kyllyy destä että vieläkin oikein puis tattaa Kyllä silloin itse kaikki valtias oli aivan sivuasiana Et kös muista sitä Korpiniemen Kreetaa joka silloin kun me kä vimme' rippikoulua kävi kolmat ta vuotta? Kyllä siinä Kreeta paha oli kovan koettelemuksen oloicAnn 1-iön kun nli väVlätl llllO- nci lukutaidostaan ja sitten kun nanen ®i Käynyt snia bum — Itse asiassa ei siinä ole mitään pahaa tapahtuuhan monelle kuo levaiselle aivan samalla tavalla mutta kun ne muijat' tahtoivat siitä vähän niinkuin pastormkin syyttää ja niinhän se Kreeta si tä itsekin sanoi — hiljaapa tie tenkin siitä niti nuhua noin niin- ja yksissä tuumin ryöstäjänsä kanssa kilahuttaa sen suurrosvon jo ennestään pulleyaan kukka roon — " "Hra se on suurta tyh myyttä aivan järjettömyyttä jo ta siedämme ympäri koko mail man" mumisee isä itsekseen "Pois ne praktikat sanon mi nä ja katkismus kouraan ja jou tuin!" tiuskasee taajä "äiti äkeis sään "No no älähän toki säikäytä lasta pyyteli Nikkinen Anta kaamme pojan lukea sitä mikä on hyödyllistä ja innostuttaa häntä Kuunnelkaamme itsekin' ja olkaamme ylpeitä poikamme älystä Johan minä_ siitä kerran puhuin että mitäs tuosta vanhas ta katkismuksesta Katsopas muori ! Nykyaikaan kun ne tuo ta hallitustakin eli sanoisinko "esivaltaa" muuttavat joka viik ko niin mistäs tiedämme vaik ka ne meille tekisivät aivan uut ta mallia katkismuksenkin ja ai na raamatusta aikain muuttaisi vat kirjat " "Kyllä sinulla loruja riittää!" tiuskasi Kaisa keskeyttäen _ "Ri pillä käyvän ihmisen ei sovi tuol laisia ajatella Esivalta on esi vnlta ja se on jumalalta olkoon se minkälainen tahansa ja totel tava sitä on Ja sinä Petteri luet katkismuksen kannesta kan teen ulkomuistiin!" Nikkinen täytti piippunysänsä "nurkantakasilia" ja Petteri tai pui jurona äitinsä käskystä Mut ta katkismuksen sanat lankesi vat kivikkoon Petteri oli uutta sukupolvea joka jo ajatteli Tvttöjen kesken "Kuulehan Stella Mr A_ sa noi että minun ääneni on aivan kuin- linnun ääni Uskotko hä nen olleen tosissaan?" "Tietysti Pitäisihän hänen se tietää Hänellä on kanafarmi" "Kun olette saavuttaneet so sialismin niin mikä tulee oleva seuraava askel edistyskulussa?" kysytään meiltä Vastaus tuo hon suureen kysymykseen on seuraava: "Seuraava askel tulee olemaan siitä nauttiminen" KUKA MINÄ OLEN Minä olen kaiken elämän pe rusta Minä olen hyvinvoinnin perusta Minä olen neron äiti Minä olen se suola joka antaa elämän sen vapahtajalle Minä olen laskenut jokaisen omaisuu den perustuksen Amerikassa Rockefellerista alaspäin _ Minua täytyy rakastaa ennenkuin minä tarjoan suurimman siunauksen ja etenen korkeimpaan päämää rääni Rakastettuna minä teen elämän suloiseksi tarkotustaan vastaavaksi ja hedelmälliseksi Minä voin tehdä enemmän nuo rukaisen edistämiseksi kuin hä nen omat vanhempansa miten rikkaat tahansa he ovatkin Nar rit vihaavat minua viisaat ra kastavat minua Minä olen e dustettuna jokaisessa leipäkan nikassa joka tulee uunista jo kaisessa junassa joka kulkee mantereen poikki jokaisessa höy rylaivassa joka porhaltaa yli valtameren Minä olen kansan vallan äiti Kaikki edistys syn tvv minusta Kuka minä olen? MINÄ OLEN TYÖ ! M l I M'H-W IIII H"H"M 1'1-H'j + T NEW YORKIN SUOM NAISTEN + ! OSUUSKOTI ! JA PAIKANVXLITYS-TOIMISTO + + 241 Lenox Ave & 122 St + + + Telefooni: 813 Mornlng side + t t 1 1 -i rTTT"