i
SIVU KAHDEKSAN
Tiistaina elokuun 27 p :nä
No 35
Pakolaiset
Kirj Arvid Johnson
rättää poikaansa: "Nouse sydän
käpyni nouse! Joutukaamme
matkaan" — Käärittyään myt
tynsä ja taitettuaan palan pettu-
Riennä YVilhartti riennä! — -r w rv ivastaan ltscnecn seka pojal-
Tuolla on tuoa metsän laidas- I lee" suuret vesipisarat vierahti-
kuSn hio " muste ukko ilvi aa- sankanc" ?ven hfneyan he saisin pääni pitää kutsuisimme saan poikansa kuumeentapaista
vu taa meidät Aha ' Xyt [o !"'"tatavat ehpuolet Pj sita "Linnunpesäksi" - ruokahalua Samassa riensivät
löi salama aivan päämme pääl- Jtetun nnnom vasten viholh- Enhän saattanut kieltää en to he matkaan kohti tuntematonta
ui diviii pddimuc jjddi sen painetteja He tahtovat kos- t I Ihanat nnelm-mi nlivnr lävt oäämäärää
la Tuossa tuokiossa olemme t tuhinmV vuodin n™! -ittniP „r -tnanat unelmani oin ai td)t- paamaaraa
likomärkiä Anna kätesi tKnne t""ans a vuos a ruoskittujen tyneet entiset tuulentupan a '
a jöutukaamme"8 ja PolJeujen es-isensa puoles- koivat muuttua todellisuudeksi Totuuden toveri
Am kori™ pussia Olallansa orJmtettl'en vaunojen ja Syksyn tullen aloimme rakentaa
iossa -o? oetäiär Lfsta Ta kS e"Sa I?U°eSta' m"tta heidan "Pää" Kahden nuoren rautai- Poikasen arvostelu E V
pssa oi petäjän kuorista ja nvmsä lakastaan pois Olematto- s i]a voimilla teimme tvöfi - Debsistä
kaurajauhoista valmistettu lei- rvi- t ui„ V vomli1J lemllle tjota — -ueoiibut
näkan nikka ia ioitakin kuluneita ~~ pa 6 huokaus Iloisten laulu en kaikuessa koho- D t TJ
pakannikka ja joitakin K uineita hdnen nnnastaan _nllo kiro DesämmJ s!nit Rvt:„tpi KlrJ- Rohen Hunter
vaatenekaleita hänen seka poi- „Un„i i tn f pesämme seinät Kuisten
kansa käytettäväksi Siinä kaik- _ c °' °L ZTl l- Ja räiskyen kaatuivat korven Km olin noin 8 tai 9 vuoden
ki mitä hänellä oli iälellä koi- Y'TJssa naee "an uusia kuuset Joutohetkemme nuo vanha olin kerran kävelyllä isä
melk lienen uunli- herttaiset hetket vietimme lu- ni kanssa Tcrre Hauten kamii
nasta Tie pitkänä ja synkkänä f Vtc y PT™m kien' Hän kertoi minulle sosia- Komea pitkä nuorukainen
edessä mutta otsa kirkkaana he 1 enuessa neiue avuksi o- lsmista uudesta aatteesta jos- pysähtyi puhelemaan isäni kans-
riensivät eteenpäin tupaa koh- T™?? etlne"ass)a avo"r sa kaikki ihmiset ovat yhdenver- sa Ensin minun huomiotani
den äidin hiljaa itseksensä kuis- 'i-n Sa -ff' " talsia'' väkevämpi ei sorra hei- kiinnitti se tapa miten he ter-
katen: "He kai ovat sieltä jo f aa° Kltava miekka jo- kompaa ja missä orjuus on tun- vehtivät toisiaan ja katsoivat
lähteneet sillä mehän olemme ff „„tfiZnopmAel: tematonta J Te taistele- suoraan silmiin ja sitten minuun
aivan viimeisiä pakolaisia Oi ! " u'n smln vat saavuttaakseen tämän pää- vaikutti heidän vilkas keskuste
jumalani varjele heitä!" kuiska- ♦ f !" määrämme- ~ Ehkä j" tä!Iä 'llsa- He puhelivat niin kan
si hän kuumeentapaisella innol- V- J?"Kot taisteevat ui- hetkellä on koko kohtalo ratkais- an että minusta tuntui kuin se
la silmänsä loistaen toivosta P81 J° Ensimanen ti-Oi jospa olisikin! Eiköhän olisi kestänyt useita tunteja ja
Samassa hän käännähti ympäri "unmaKas taistelu mailman lus- ne sittenkin tehneet väärin ~än- minä aloin nykimään isäni takin
ja katsahti taaksensa Etäällä t0"assa on voltettl tautuessaan taisteluun? Sosialis- liepeestä ja pyytelemään häntä
hän oli kuulevinaan tykkien jy- lna nanen tuumiessaan on mihan ei hväksy verenvuodatusta lähtemään Vihdoin he kuiten
rinää "He taistelevat siellä — "kkonen jo sivuuttanut heidän Sosialismi vaatii että kaikki asiat kin erosivat ja isäni sanoi minul
— jumala heitä varjelkoon sillä ränsistyneen majansa mutta sa- ratkaistaan rauhallista tietä -- le vakavasti: "Sinun-ei pidä mil
li e taistelevat mailman historian (lePlsarat putoilevat raskaina n mutta niinhän Jie tekivät- loinkaan keskeyttää minua kun
kuliniakkäintä taistelua ! jre permannolle läpi rikki ammutun kin Mehän äänestimme mia- puhelen jonkun kanssa Tuo
taistelevat koko mailman kärsi- katol Ha" kumartuu poikan- hemme eduskuntaan ja luotini- nv1orj mies on yksi mailman suu
vän ja poljetun' työtä tekevän sa y'1 koetellakseen josko hän "ie heihin olivathan lie kansan -impia sieluja ja sinun olisi pi-
luokan vapauden puolesta " kastuu ja peitelläksensä hänet valtuuttamat mutta nuo kirotut tänvt kuunnella mitä hän pu-
miten paraiten voi mammonan palvelijat joilla on hui "
Sa massa lähestyivät he mök- Yhä ollessaan rauhatomia ja aivot vatsassa tarjosivat kansan Senjälestä kuulin usein puluit
kiä se oli autio Ennen niin kuunnellen tarkkaavana mitä syville riveille muruja — samo- tavan "Gene'stä" ja monet oli
sievä vähäinen puutarha oli run- ympärillä tapahtuu juolahtaa hä- ja muruja joita he ennen jo tu- Vat ne kertomukset joita hänes
neltuna ja revittynä ja pienet nen mieleensä väkisinkin ajatus hansia vuosia olivat heille jaka- tä kerrottiin Kuulin kaikkien
sieväksi laitetut viljavainiot tai- pienestä rauhallisesta kodistaan neet Voiko kansa niihin tyy- puhuvan hänen ystävyydestään
lattuna yhdeksi kuraliejtiksi Aina kun tämä ajatus hänelle tu- tyä? Ei taivaan nimessä ei! köyhiä kohtaan Hän ei voinut
' ltl~ — mennä sisälle lee koettaa hän sitä karkottaa Kansallahan- kansana oli oikeus pjtää rahaa taskuissaan Hänen
— — Äiti kylän setä on viha- pois kaikilla mahdollisilla kei- omaansa vaimonsa kertoo että hän antaa
nen miksikä kylän setä on suut- noilla vaan tällä kertaa pienokai- He kuvasivat meille valtiota ja ajna vaatteensa pois tarvitseville
tunut ja särkenyt puutarhan ja sensa nukkuessa tuntuu sen muis sen lakeja " jonkinlaisena yli-inhi- jotka tulevat hänen ovellensa'
kaikki miksikä äiti?" to niin valtavalta ja puoleensa millisenä koneistona jota on ai- pyytämään eikä hän anna huo- '
Äiti otti poikansa syliinsä pu- vetävltä että hän ei voi sitä noastaan nöyrästi toteltava — noimpia vaan parhaita vaattei
risti häntä hellästi rintaansa vas- vastustaa — Tuo rauhallinen Mutta mitähän on valtio ilman tansa
ten ja kuiskasi: vaikka pienoinen mutta siisti siiliä asuvia ihmisiä? Sehän on "Gene" on aina ollut TOTUU-
"Oi -poikani sinä olet vielä koti jonka me kumpikin olles- paljas maakaistale ääriviivoilleen DEN seuraaja Hän ei kysy mi
pieni et ymmärrä että niail- samme nuoria ja jänteviä raken- Jos yhdellä ihmisellä joka tuhan- kä on politikoimista mikä on vii
massa on niin paljon pahoja ih- simme kauniin viheriän metsä- nesta on oikeus ottaa osaa maan Sasta tai mikä oii sopivaa hän
niisiä ja raakoja koko mailina lammen laitaan paikkaan jota hallintoon silloin sellaisessa ainoastaan kysyy mikä on totuus
?"raaka' Yeliet taistelevat yel- jo lapsuusikäni ihailin ja raken- maassa ei voi olla muuta kuin Hän rakastaa totuutta yli kaiken
jiaa" vastaa maiman kaikilla telin tuulen tupia sen rantasella herroja ja orjia Mutta tarjo- Totuus on hänen hallitsijatta
äärillä Ei pienintäkään valon Oi niitä ihania kesäiltoja istues- tapa tuolle yhdelle tuhannesta tä- rensa jonka kanssa hän on vael
pilkahdusta missään! Ei sitä sani ja katsellessani kalojen hyp- tä orjan asemaa niin luulenpa tanut rikkaudessa ja köyhyydes
ei sallita! Se tallataan lokaan pjvän sen peilityynellä pinnalla vaan että siinä aukeisi edullisia sä suosiossa ja epäsuosiossa To-
juuri kuin nuo viljavainiot tuos- — Sitten eräänä lauantai-iltana tilaisuuksia ' revolverikaupusteli- tuus on kulkenut hänen kans
sa 'Eikös ne näytä hirveiltä? kun juuri lauloin iloisena saa- joille ! sansa suurissa sekä pienissä tch-
Ja kuitenkin ovat ne omien pui hän painaen kätensä silmie- Kaikkia näitä tuumiessaan oli tävissä Hän on seisonut totmi
kanssaveljiemme työtä" ni päälle ja kysyi: yö kulunut ja aamu alkanut sa- den puolesta kaikkia sen viholli-
He astuivat säsään huoneseen "Etpä arvaa! Ethän arvaa? rastaa Hän nousi ylös ja aste-via vastaan Totuuden vuoksi
Sen ikkunat olivat hajalleen am- Jos arvaat niin saat " H revityn ikkunan luo Sade oli hän On usein näyttänyt uhraavan
muttuna muuri säpäleinä Siel- "Sanokaa toki niitän saan niin tauonnut ja ensimäiset auringon kaiken maallisen voiton ja otta
lä täällä seinissä oli kuulanreikiä koetan?' säteet välähtelivät kirkkaina pui- van vastaan väärinymmärrystä
Katto vaikka jotakuinkin pa- "Suutelon" kuiskasi hän hil- den välistä metsän takaa — — väärintulkintaa ja melkein yli'
hasti revittynä kuitenkin tarjo-jaa j "Mitähän jos kiiriHitaTme mailman ulottuvaa tuomitsemis-
si yhdellä kulmallaan suojaa "Kyllä arvaan mutta älähän matkaan ?" — Samassa hän kat- ta ilman vähintäkään tuskan tun-
rankkasateelta Sinne levitti äi- tuolla lailla Ville " sahti poikaansa [oka edellisen netta Totuuden tähden hän on
ti vaateriekalcensa käärien poi- "Mitä lotikkasinko sinua? — päivän väsymyksestä yhä sikeäs- ollut toisinaan vksi suosituim
kansa huolellisesti suojataksensa Olethan sinä kiltti ja annat an- ti nukkui — "Voi poika rauk- mistä miehistä ' tässä maassa
lla"ta kylnlalla' teeksi?" kani synkältä näyttävät elämäsi Hän on ollut totuuden toveri sil-
Mutta ati miksi emme me- Samassa istuutui hän vierellä- ensimäiset vuodet! Synkkä on loin kuin kaikki uskoivat totuu
ne kotia isän luokse? Isän on n ja puheli niin iloisena myöskin tällä hetkellä tulevai- teen ja silloinkin kun totuuteen
ikävä siellä yksin ja hän on niin "Käydäänpäs katsomaan tuon- suutesi Jos ymmärtäisit tämän uskominen on merkinnyt vanki
hyyä onhan äiti?" ne Tulehan siellä on minulla kaiken syyttäisitkö minua koh- laa ja rautaristikoita
Aiti painautui poikansa vie- jotakin näyttämistä se on niin talostasi? Sanoisitko: Äiti mik- -ir:lä ()ien 0Uoinkin ollut eri
reen puristaen häntä rintaansa kaunista ihailen sitä aina si saatoit kurjan ihmisolennon infeIä Genen" kanssa Olen
Va"n!! VvAl Sin°fn:- l" Läimme heti Samassa tuo- kärsimään? - Olisinko minä siis j0i0'inkin sanonut häneile että
On ilharti isa on hyvä ha- laossa osotti hän minulle kali- syyllinen kärsimyksiisi? — En hänen tekonsa on eDäviisas enä
nella on jalo sydän ja lian kan- ta pienoista lintua jotka lenteli- tuhat kertaa en ! Sinä olet svn- poliittinen ia vaarallinen ' ' Sei
nattaa jaloja aatteita antaen kai- vät levottomina edestakasin — tynyt maailmaan yhtä hyvillä 'oi- jcissi tnmuksissa kihisen "ir
ken mitä hänellä on pyhintä mei- "Katsopas noita — eivätkö ne keuksilla kuin yksikään 'muu ih- tehm alaisen t hän on aina
Stä ' n!re'-nreiL1 °ekin Siev!f? IS täiUa 0n Vie- "nmailmassa ja jaloimmas- cmpeä muita iäÄähtämätön ja
edestä mutta erittäinkin luodak- ]a enemmänkin" sa tarkotuksessa kuin yksikään e hänen omatuntonsa kun
seen sinulle valoisampaa tuleva- "Mitä - pienoinen pesä ja noista jotka tänä päivällä eneni- vastaa silloin kvsven: "Mutta
suutta Jumala heitä aut- neljä pientä poikasta? — Oi m a n kuiji koskaan ennen vertani- on]0 se nkein ? Qko se totta?
takoon jospa saisin olla toinen noista me janoovat Ei ethän syyttäisi ' 1 — L_l
laman sanottuaan vaipui hän pesän omistajista!" -minua päinvastoin jos ' olisit rossland b c c„da s s o™
mietteisiin — rlan on nakevi- 'Emmeköhän vain heidän läh- mies taistelisit vapaudestasi in 4S4) omP'useitra kokoontuu joki
nään taistelun riehuvan verisenä dettyään rakenna tähän tilalle oikeuksiesi puolesta isäsi' rimal- SÄBoTlS"
ja ankarana näkee vapauden omaa pesäämme Ja sitten jos la Samassa alkoi hän he- uT kei"o°f Tpp" °Vat ''0" un'