SIVU KAHDEKSAN
Tiistaina Elokuun 13 p:nä
No 33
He ja Me
Kirjoitti Mimmi
He juovat ja hekumoivat
Ja pukevat purppuraan
Heille vapauden kantelot soivat
Ja elämon leikkiä vaan
On paratiisi heili' täällä
Eivät huolia tunne he
Vaan tanssivat kukkain päällä
Ja nauravat tuhkille
Ei vainot heitä uhkaa
Ei vaarat ympäröi
EI tunne sydän tuskaa
Ei silmät kyynelöi
Heillä palatsit upeat oivat
Ylös kohoopi korkeuteen
Jotka orjat heille loivat —
Itse sortuen kurjuuteen
Ja marmorltemppeleissään
Mitkä taivasta muistuttaa
He Molokin alttarilla
Veriuhria suitsuttaa
Ja orjain vnrestä kultaa
He jauhavat myllyissään
Heidän raatonsa hautaavat multaan
— Kullan säästävät hyllyissään
Ja sieltä he joskus vähän
Orjillekin viskaavat —
Jos et tyydy sä tähän
He sun uhrata uhkaavat
Jos vaan oikeutta hiukan
Orjat vaatia uskaltaa —
Asemasta he leivän niukan
Saavat lyijyä vankilaa
He rakentavat vankiloita
Joissa orjia murhaavat
Työn uljaita ritareita
Ne täyteen ahtaavat
"Meille valtikka kuuluu ja kunto!"
Näin he orjille uskottelee
Ja Mooseksen kuivunut runko
Yhä vieläkin kummittelee
Orvot ne kujilla huokaa
Kun pitkä on mieron tie
Leskien kyyneleet vuotaa —
Osa onneton heilläkin lie
Kun orjain nälkäiset laumat
Käyvät ain' yhä sankemmaks' —
Orja-herrojen Ihraiset vatsat
' Vaan paisuvat vankemmaks'
Vaan odottakaahan kun orjat
— Vuossatoja uinuneet —
Ylös heräävät kaikki nuo kurjat
Jotka loassa ovat viruneet!
He silloin joukkonsa kerää
Orjaherroja uhmaavat!
Alas Molokin alttarit lyövät —
Päät tyrannien murskaavat!
Ja silloin koittavi aamu —
Jolloin orjatkin vapauden saa
Ja kurjuuden kaamea haamu
Pois häipyvi auteren taa!
Halveksittu Kirsti
eli siirtolaistyttö lännen
kultalassa
(Jatkoa)
Seuraavana päivänä oli Kirstin
asia esillä Emäntä oli tutkin
nossa läsnä uudessa komeassa
silkkihameessaan Ylimielinen ja
ivallinen hymy väreili hänen ko
villa kasvoillaan katsellessaan
Kirstiä
Kirsti tuotiin sisään kahden
kookkaan poliisin saattamana
Hän oli jo itkenyt kyynellähteen
sä kuiviin ja tuijotteli vain e
teensä kuin olisi ollut poissa jär
jiltään Voitteko arvata hänen
mielentilaansa tuona hetkenä?
Hän olisi luopunut taivasosuu
destaan jos hän olisi saanut te
konsa tekemättömäksi Häpeä
ja syyllisyys painoivat hänen
mieltään niin raskaasti että jos
Jiän olisi itse saanut määrätä
tuomionsa olisi hän tuominnut
itsensä kuolemaan
"Kuudeksi kuukaudeksi ojen
mislaitokseen!" jyrähtää tuoma
rin ääni kylmänä ja uhkaavana
"Xo mitä sinä sanot tästä?"
kysyi emäntä Mikolta ulos pääs
tyään "Minun mielestäni se oli
aivan paikallaan eli oikeastaan
se oli liian lievä rangaistus"
Yksi talon mokamiehistä puut
tui asiaan: "Minun mielestäni ei
Kirsti olisi tarvinnut muuta ran
gaistusta kuin nuhtelun Kau
pan omistaja olisi voinut ottaa
tavaransa takaisin ja uhata il
mottaa hänestä poliiseille jos vie
lä uudelleen yrittää varastaa O
len varma että Kirsti ei olisi
milloinkaan uudistanut tekoansa
sillä eihän se lapsiparka mikään
rikollinen ole"
"Tomin päässä niitä on aina
noita hullutuksia" sanoi emäntä
"Kyllä se on parempi että var
kaalle antaa heti sellaisen kyl
vyn että hän oppii olemaan kos
kematta toisen omaisuuteen Jos
sitä alettaisiin varkaita niin hel
polla päästämään niin aivanhan
ne veisivät silmät päästä Jos
ihmiset ovat niin hyviä kuin so
sialisti sanovat niin mistä ne
kaikki pahat ihmiset sitten tule
vat?" Ensimäiset viikot tuossa uu
dessa kodissa olivat Kirstin mie
lestä kovin pitkiä kun ei hän o
sannut vielä puhua yhtään sa
naa englanninkieltä Häntä ke
hotettiin ottamaan läksyjä kie
lessä johon Kirsti innostuikin
niin että melkein unohti olevan
sa vanki Tuntuipa melkein ikä
vältä lähteä pois kun kuusi kuu
kautta oli umpeen kulunut
Nyt oli Kirstillä edessä yhä
katkerampia pettymyksiä Hän
luuli kuitenkin olevansa ihminen
aivan yhtä hyvä kuin ennen tuo
ta tekoaan josta oli kärsinyt ran
gaistuksensa Eikö hän ollut so
vittanut erehdystään vankeudel
laan? Näitä ajatellen hän kä
veli reippaana entistä asuntoaan
kohti Mutta emäntä ei ollut
unohtanut sitä päivää jolloin
Kiusti pääsee vapaaksi Hän oli
varannut Kirstin vaatteet nyyt
tiin ja heti kun näki Kirstin lä
hestyvän taloa hän avasi oven
jä heitti nyytin Kirstille vasten
silmiä sanoen että kyllä Kirsti
saa uskoa ettei hänen kunnialli
nen talonsa ole mikään varkait
ten pesäpaikka
Kirsti otti nyyttinsä maasta
ja lähti kävelemään pois Mutta
minne nyt menen? oli ensimäi
nen ajatus minkä hän mielikar
vaudeltaan sai ajatelluksi Jär
veen! kuiskaili mieliapeus vaan
samassa voitti uhma ja tarmo
toivottomuuden ja" hän vannoi
nyrkkiään puristain että hän ei
sorru — "Ile jotka tahtovat
minut maahan tallata vielä nä
kevät että Kirsi ei sorru!" —
Hän oivalsi että häntä kohtaan
oli harjotettu vääryyttä ja hän
itki katkerasti Hän ei nähnyt
muuta keinoa kuin mennä ta
kaisin ojennuslaitokselle ja ker
toa johtajille minkälaisen koh
telun hän oli saanut entisiltä
tuttaviltaan Hän pyysi suositus
paperia ja vähän rahaa luvaten
heti maksaa sen takaisin kun
saa työtä Laitoksen johtaja
vanhus ei ollut ankara hän kat
soi Kirstin totisiin silmiin ja "Tun
si sydämessään että hän oli
myöskin ollut aina liian ankara
onnettomia ihmispolosta kohtaan
ja oli aivan vähällä heltyä itse
kin kyyneliin Hän oli jo muu
ten aikasemmiu kiinnittänyt huo
mionsa Kirstin tarmokkaaseen
luonteeseen uhrautuvaisuuteen
ja hyvyyteen Hän kirjotti Kirs
tille hyvän suosituskirjeen ja an
toi kymmenen dollaria rahaa sa
noen: "Ei sinun lapsirukka tar
vitse sitä rahaa maksaa takaisin
Ala sillä elämäsi uudelleen"
Kirsti ei osannut mieleistään
kylliksi tulkita kiitollisuuttaan
vanhukselle
Pian sai Kirsti palveluspaikan
josta maksettiin tavallista palk
kaa Parin kuukauden perästä
hän sai jo lähettää vähän rahaa
äidilleen Suomeen Hänen sydä
menasianaan oli ollutkin saada
auttaa köyhiä omaisiaan ja se
hän se oli hänet ajanut varkau
teenkin '
Kauan aikaa kuitenkin otti en
nenkuin hän voi itkemättä ja
kylmästi ajatella noita ikäviä ko
kemuksiaan mutta vieläkin kau
emmin ne säilyivät kristillis-si-veellisten
emäntien mielessä Jo
kaisessa sopivassa tilaisuudessa
niistä mainittiin vieläpä usein
esiteltiin Kirsti tuntemattomille
kin että tuo tyttö se on joka on
ojennuslaitoksella ollut
Kirstiä ei huvittanut käydä
juuri missään vieraisilla tai seu
rassa' Hän kulutti yksinäiset
lomahetkensä lukemalla Pian
oli raittiusseuran puutteellinen
kirjasto luettu ja hän ohjasi as
keleensa Työväen lainakirjas
toon josta oli kuullut puhutta
van Sieltä lainaamistaan kir
joista hän löysikin vastauksen
niille monille kysymyksilleen
mailmassa vallitsevasta vääryy
destä joille hän oli turhaan muu
alta vastausta etsinyt Hänelle
aukesi uusi mailma josta hän
uskonnollisten vanhempien kova
osainen lapsi ei ennen mitään
tiennyt
"Olen löytänyt totuuden!" a
jatteli Kirsti "Onko totta että
suuret kansanjoukot liikehtivät
tämän suuren totuuden voittoon
viemiseksi?" Pitemmittä agi
teerauksitta häiv yhtyi osastoon
ja otti osaa moniin sen alaosas
toihin Kukaan ei ollut epäystä
vällinen hänelle joskaan hän ei
saanut sitä huomiota osakseen
kuin monet muut Lapsesta asti
nöyryytetty sorrettu elämänsä
oli' tehnyt hänestä arkaluontoi
sen ja surumielisen jonkalaiset
ihmiset saavat useinkin oleskella
kenenkään huomaamatta - Mut
ta vaikka hän ei puhunut paljon
ajatteli hän sitä enemmän Hä
nen mielessään paloi alati kysy
myksiä: niiksi niin tai miksi
näin? Näitä hän ajatteli ja etsi
vastauksia Niinpä kerran erääs
sä ulkoilmajuhlassa nousi hal
veksittu Kirsti puhujalavalle il
man että siitä kukaan olisi edel
täpäin ilmottanut Hän sai
kaikki kuulijat hämmästymään
sillä selvällä totuuden sanomal
la jota hän julisti — Mykkä työ
juhta puhui ihmisen äänellä
Teponniemen
asukkaat ::
KIRJ HELMI MATTSON
(Jatkoa viime n:roon)
Teppo Hemmo kysyi Ilmiltä
eikö hän jo halunnut kotiin tul
la "Mahtanevat laskea -jo kun
vieraat ovat menneet Niiden
takia kun piti ottaa sisäkkö mu
ka" "Kun nyt kysyn tyttäriltä"
Ilmi vastasi "Tulen kotiin jos
laskevat"
Tiiholan neidit vuorostaan ky
syivät asiaa maisterilta josko
hän antaa luvan pitää enää yji
määräistä apulaista kun vie
raat ovat menneet
"Ooh! Noo! En tiedä Pi
täkää jos haluatte" oli vastaus
Ilmi pyydettiin jäämään aina
kin vähäksi aikaa vielä Olihan
sitä aina jotakin palvelusta jota
hän voisi tehdä
Ilmi olisi kernaammin tehnyt
muita töitä toisten palvelijain
kanssa kun tyttärien ja maiste
rin' oikkuja täytellyt
Tyttäret olivat "koppavia" ja
arvostaan arkoja ettei Ilmi par
ka tahtonut osata neitejä kyllin
kunnioittaa
Maisteri oli äreä ja oikullinen
Nyt etenkin toverien pois men
tyä Ei nuori herra ollut enää
sama Tiiholan Väinö kuin en
nen Nuorempana ollessaan sa
nottiin hänen olleen hauska i
loinen vekkuli
Mutta eipäs enää !
Yliopistotoverinsa kanssa hän
kyllä Ilmiä kiusasi Mutta hei
dän juttunsa sai Ilmin punaste
lemaan Iftintä loukkasi moko
mat lähentelyt
Väinöstä muuten kerrottiin
Helsingissä oloajoiltaan kaiken
laista Salajuoppo hän on vieläkin
sen tiesi Ilmi varmasti
Vanhuksia hän vältti kotona
ollessaan sen kuin voi eikä ha
lunnut senvuoksi näyttää pahim
pia tapojaan
Tiihalan vanha vaari ei ollut
tyytyväinen talon komentoon
Hän kulki ympäri ja mutisi
Ei ollut hänen mielestään enää
asiat siinä järjestyksessä kuin
ennen vaan hän ei enää jaksa
nut pitää huolta hallituksesta
Eikä hänen puheitaan enää huo
mioon' otettu Annettiin vain
vaarin murista tehtiin silti ku
ten halutti Vaarin mielestä ei
ilmiä olisi lainkaan tarvinnut ta
loon ottaa "Se on liikaa her
rastumista talotipoikaisihmisiltä
pitää kamarineitiä Parempi kun
Ilmi olisi kotonaan äitiään aut
telemassa ja torpan töitä teke--mässä"
vanhus päätteli
Ukko muuten piti Ilmistä Ke
hui häntä kauneimmaksi Tepon
niemen tyttäristä Hyvin on
Signe muorin tapainen- Hän
muisti Signen nuorena Hyvin
muisti niiltä ajoilta kun Hemmo
hänet Mustiasta haki Teponnie
men erakkomökkiin
Mutta on ne ajat muuttuneet!
Ukko innostui tarinoimaan en- '
tisistä ajoista Lateli pitkät ju
tut kuinka ennen elettiin "Teh
tiin työtä eikä laiskoteltu Näl
kään olisi kuoltu näillä korpi
mailla jos olisi herrasteltu Näl
kään kuoltaisi vielä nytkin jos
ei muita tulolähteitä olisi Tiiho
lassakin tarjolla Metsän turvin
on talossa eteenpäin menty Met
sää on jo myyty vaan on sitä
vielä myymätöntä! Se onkin
Tiiholan rahapaja se suuri hu
miseva hongikko! Ei taitaisi
maan antiset enää menoihin riit
tää - Jos ei olisi metsärahoja ei
hyvinkään herrasteltaisi Mutta
eläkööt miten haluavat! Kyllä
sitä hänen elinpäivikseen var
masti riittää Tiiholan talossa ta
varaa niin paljon kuin hän ja
muori tarvitsevat — — "
Ilmi jäi nyt kuitenkin Tiiho
laan vaarin vastalauseista huoli
matta (Jatketaan)
HALUTAAN naisia ja miehiä
kokoomaan sanajalkoja (ter
niä) ja "evergreenejä" väliaika
na tai työkseen Hyvä palkka
Lähettäkää palauskirjekuori )
sote The Toveritar Office
1
'S
S