No 32
Tiistaina elokuun 6 p:tiä
SIVU SEITSEMÄN
VVEIRTON W VA
Täällä myllykylässä sitä toimitaan
kuten muissakin kylissä vaikka" nyt
Fourth of Julyn aikana on toiminta
ollut vähän hiljaisempaa Myllymie
het saivat jonkun päivän lomaa ja
useat heistä lähtivät vähän juhli
maan virkistäukseen itseään tulevia
koettelemuksia varten Eihän sitä tie
dä työläinen mitä vastaan sattuu
tällaisena aikana Täällä on myös
tyiipakkolaki niinkuin yleensä kai-
kissa valtioissa jos ei mene työhön
niin joutuu putkaan
Tämän kesän ajalla on osasto pi
tänyt useampia "piknekkiä" ja on
kin meillä kaunis kenttäpaikka vaik
ka tämä seutu ei muuten ole niin
luonnonihanaa niin on se paikka
kauniilla paikalla Ohio-joen varrella
mäen rinteessä joten siitä on kau
nis näköala ympäri joka puolelle
Osasten soittokunta tapaa myös soi
tella juhlatilaisuuksissa joten se luo
mieliin virkistystä kun raikkaat sä
veleet kaikuu heleän puhtaana il
moille Näytelmäseura toimii myös
hiljaa mutta varmasti vaikka ei siinä
ole nyt palkkaa nauttivaa johtajaa
Viimeksi on näytelty sarjanäytelmää
"Korpi nukkuu ja korpi herää" Sit
ten seuraa loppuosat
Täällä Weirtonissa on myös osuus
kauppa toiminut jo toista vuotta
koko hyvällä menestyksellä Se on
kin ainoa suomalainen sekatavara
kauppa On siinä myös joillakin tois
kielisillä osakkeita Nyt siinä on juu
ri liikkeenholtaajn muutos kun van
ha hoitaja eroaa ja lähtee parem
mille markkinoille Tänne tuli vali
tuksi tulevaksi johtajaksi A Vainio
Hannasta Wyo Toivon hänelle me
nestystä virassaan
Olipa jäädä aivan unholaan ne
osaston suuret arpajaiset jotka pi
detään osaston talolla puolivälissä
elokuuta Päivänmäärää en tiedä vie
lä sanoa Kovasti he muijat ovat
hommassa käsitöiden kanssa josta
ehkä arvaa että voittoja on jos mis
tä sortista Yhtään tyhjää lippua ei
tule olemaan Jokaiselle lipulla saa
voiton Huono-onnisetkin saavat edes
lyijykynän tai postikortin
Ehkä tämä jo kerraksi riittää
Sivustakatsoja
BELDEN N DAK
Täkäläisetkin maanviljelijät alkavat
pian nähdä mitä he tulevat saa
maan tämän vuotisista kylvöistään
Ikävä vain että taaskin saamme
pettyä toiveissamme sillä kuivuus
on tuhonnut viljan kasvun
Sanna Kannasto on ollut puhu
massa täällä Hänen puheensa ovat
olleet hyvin opettavaisia niille jot
ka tahtovat tulla ymmärtämään elä
män tärkeitä kysymyksiä He jotka
eivät tahdo tutkia asioita ominta
keisesti eivät tietysti opi hyvistä
kään pulleista Nyt jos koskaan tu
lisi kaikkien työtä tekevien ihmisten
ajatella mikä asia se edesauttaisi
työväenluokkaa johon mekin maan
viljelijät todella kuulumme Luonto
on varustanut köyhänkin ihmisen jär
jellä Siksi käyttäkäämme sitä niin
että saamme edes riittämään asti
_ sitä jokapäiväistä leipää johon kuu
luu: ruoka juoma vaatteet koti
kartano raha tavara y'm joita
Lutherus katekismuksessa mainitsee
Sanna puhui myöskin lasten kasva
tuksesta joka on yksi tärkein van
hempien velvollisuus Yhteiskunta
velvottaa vanhemmat huolehtimaan
lastensa ruumiillisesta sekä henki
sestä hyvinvoinnista koska he ovat
heidät mailmaan saattaneet Mutta
meidän työläisten on kehitettävä
lastemme mieli oman luokkamme e
tujen mukaisesti Meidän on opetet
tava heitä ymmärtämään sitä aatet
ta jota me järjestyneet työläiset
harrastamme Seuraavassa osaston ko
kouksessa elok 4 p joka pidetään
Erik Mäen asunnolla tullaan kes
kustelemaan nuorisoliiton perustami
sesta Sellaisessa liitossa voimme ke
hittää lastemme tietoisuutta ja sa
malla myöskin itseämme Tulkaa
siis kaikki kokoukseen päättämään
tästä ja muista asioista Toivon puo
lestani liiton tulevan perustetuksi
Sofia Husa
"Mitä varten sinä olet maalan
nut poskesi noin räikeästi Elsa?"
"Oh Tiili aikoo viedä minut
varieteehen tänä iltana ja minä
tahdon hänelle tiskottaa että o
saan vielä punastua"
SJaHtnt ©saata
KAKSOSET
Pelästyen koettivat lapset ku
jalla piilotella itseään sillä oli
han tänään erinomainen kummi
tus ajanut tänne köyhien ku
jalle Kujan puolialastomat lap
sukaiset jotka eivät koskaan ol
leet ennen nähneet sellaisia vau
nuja jotka liikkuivat itse ilman
hevosia luulivat automobiilia
kummitukseksi Heidän pelko
aan lisäsi vielä ne kauniit nai
set jotka siinä ajelivat Ne oli
vat niin kauniita kuin enkelit
joista äiti oli puhunut
Tehtailija Granholmin rouva
oli nähnyt ilmotuksen lehdessä
jossa Andersonin perhe kysyi
kaksoislapsilleeti kasvatusvan
hempia jotka ottaisivat sen o
makseen Heillä oli jo viisi las
ta ja nyt näiden kaksosten tulo
tuotti suurta huolta äidille jon
ka' täytyi mennä tehtaaseen työ
hön heti kun tulee terveeksi ja
vanhin kymmenvuotias tyttö ei
jaksaisi hoitaa kaksosia Siksi
oli automobiili ajanut kujalle
Pian näkivät lapset kun toinen
naisista kantoi lasta ja vaunut
ajoivat pois Pelästyneet lapsu
kaiset taas kerääntyivät yhteen
siinä vihdoin joku joka oli pii
lotellut Andersonin rappukäytä
vään tiesi selittää että Ivarin
veikon oli tuo nainen vienyt ko
tiinsa Tämän kuultua Ivar it
kien juoksi sisälle Ivar joka
oli vasta kuusivuotias oli niin
iloinnut kun äitillä oli kaksi
pientä lasta jotka olivat hänen
veikkojaan Hän itki vielä ko
vemmin kun näki että toinen
noista kaksosista oli poissa Äi
ti joka vielä makasi vuoteella
oli itsekin itkenyt kun hänen
lapsensa vietiin Hän oli vielä
luvannut ei koskaan kysyvänsä
lasta Äiti koetti lohdutella Iva
na sanoen että hänellä on nyt
vähän rahaa kun tuo rikas rouva
antoi sillä hän ostaa kangasta
ja tekee Ivarille uuden puvun ja
nyt saa Ivari 2 äyriä jolla saa
itselleen Ranskan pullan Se rau
hoitti Ivaria
Äiti virkosi pian tautivuoteel
ta ja neuloi ahkeraan lapsille
vaatteita Hän oli päättänyt ol
la kotona vielä kaksi viikkoa
Hän sai vähän rahaa tehtailijal
ta joien ei puute heti pakottanut
työhön Kun perhe oli lisäänty
nyt näin suureksi ei isän ansio
riittänvt ja siksi äiti jätti nuo
remmat lapset vanhemman kym
menvuotiaan hoitoon ja itse kävi
tehtaassa -
Oli kulunut 8 vuotta Kovat
kärsimyksen vuodet ne olivat ol
leet Andersonin perheelle Äiti
oli sairastellut pitemmät ajat
vaikka oli väliin koettanut käy
dä tehtaassa Nyt jo oli äidin
työ helpottunut sillä isommat
kolme lasta olivat ansiotyössä ja
pian saisi neljäskin ruveta juok
sutytöksi Äiti ei enää käynyt
tehtaassa vaan hoiteli kotia
Kotona oli Wilhelm kaksoislap
si hänen surunsa sillä hän sai
rasteli vähän väliä Koulussa
hän sentään edistyi hyvin ja oli
jo toisella luokalla Tänään äi
din ajatukset liitivät kauas taak
sepäin hän ajatteli tuota toista
kaksoislastaan miten silloin kah
deksan vuotta sitten antoi sen
vieraalle ja hän muisti miten hä
nen toivonsa nähdä lasta oli ker
ran neljä vuotta sitten toteutu
nut kun hän näki lapsensa hoi
tajansa kanssa kadulla
Hän olisi tahtonut rientää sen
luokse ja syleillä sitä vaan ei
uskaltanut Hän muisti miten
katkerasti hän itki kun tuli ko
tiin ja näki toisen kaksosista ma
kaavan vuoteellaan kalpeana ja
laihana Näihin ajatuksiin vai
puneena hän istui kun äkkiä
kuului kova huuto ja itku ku
jalla Hän riensi ulos Kujalla
oli ilmitappelu Yhteiskoulun
pojat jotka olivat herraslapsia
olivat tänään päättäneet kurittaa
kansakoululapsia jotka asuvat
kujalla Andersonska riensi pe
lastamaan poikaansa Wilhelmiäl
jota eräs pojista löi kepillä Hän
tarttui lyöjään ja hämmästys oli
suuri Ei hän ' hämmästynyt
Vilhelmin itkun punottamia kas
voja vaan hän tunsi lyöjän se
oli hänen lapsensa Hän otti
lyöjää ystävällisesti molemmista
käsistä ja kysyi: "kuka olet?"
Poika suuttuen vastasi : "Olen
tehtailija Granholmin poika
Päästä minut eukko!"
"Oi mikä ero!" huusi äiti kat
soen vuoroon AVilhelmiä vuo
roon tehtailijan poikaa Oskaria
"Wilhelm on köyhyyden ja kur
juuden esikuva kalpea kasvoi
nen ja sairas ja Oskar on rik
kauden ja upeuden esikuva jon
ka kasvoilta loistaa terveys ja
hyvinvointi"
Hän sanoi Oskarille: "Elä lap
si koskaan lyö köyhää poikaa
silloin voit lyödä veljeäsi Ole
aina hyvä köyhille lapsille sillä
nekin ovat ihmisiä ja silloin si
nua aina ihmiset kunnioittavat
Mene nyt kotiisi" Hän ei voi-
nut pidättää itseään vaan suu
teli Oskaria ja päästi hänet me
nemään Kyyneliä pyyhkien ot
ti hän Wilhelmiä kädestä ja vei
kotiin
Oskar oli niin hämmästynyt
tuon naisen ystävällisistä sanois
ta vaan häntä kiukutti se että
tuo nainen suuteli häntä Hän
päätti ei enää koskaan lyövänsä
köyhiä lapsia ja kujalle ei hän
koskaan uskalla mennä kun siel
lä tuollaiset naiset häntä suute
lisivat Oskari ei koskaan saanut tie
tää että tuolla kujalla hiin oli
syntynyt ja nainen joka häntä
suuteli ' oli hänen äitinsä
Svea-täti"
Pikku-Tipun purjeh
dusmatka Pikku-Tipun äidillä — kana
rouvalla — oli ankara päänkivis
tys ja hän oli levännyt koko päi
vän marjapensaan juurella ja hä
nen lapsensa olivat leikkineet
hänen ympärillään paitsi Pikku
Tipu Pikku-Tipu tuli äitinsä
luokse vaan silloin kun äiti hän
tä kutsui
Hanhi-Jussi oli kertonut Pik-ku-Tipulle
kuinka hauskaa oli
soudella lammikolla ja oli luvan
nut jolloinkin viedä Pikku-Tipun
kanssansa soutelemaan Pikku
Tipu oli mieltynyt) jo kauan ai
kaa kuinka hän pääsisi tuolle
Hanhi-Jussin "lupaamalle purjeh
dusmatkalle sillä kana-rouva
pelkäsi kovasti kaikkea vettä
mikä ei ollut astiassa ja siksi
ei luvannut Tipun mennä veteen
niinkään luotetun vanhan ystä
vän kanssa kuin Hanhi-Jussi oli
Kana-rouva piti Tipusta niin
tarkkaa huolta ettei sillä ollut
mitään tilaisuutta päästä edes
karkaamaan lammikon rannalle
Pikku-Tipu tiesi että kana-
äiti nukkuu aina silloin kun
hän on huononvointinen ja sitä
hän nytkin odotteli Ja aivan oi
kein äiti antoi varotuksen lap
silleen pysyä lähellä häntfi ja
ummisti silmänsä uneen Pikku
Tipu lähti kiireesti juosta sipsut
tamaan lammikkoa kohden ja
koetti piipittää oikein kovalla ää
nellä että Hanhi-Jussi huomaisi
hänet Hän näki suuren mustan
kiven aivan veden rajassa ja hän
ajatteli: "Nousen tuolle kivelle
ehkä Hanhi-Jussi näkee minut'
paremmin "Hän levitti pienet
siipensä ja lensi kivellle Mutta
tuskin hän oli päässyt sen pääl
le kun se lähti liikkumaan lam
mikolle päin Hän näki että
vesi alkoi tulla syvemmäksi ja
hätä tuntui jo kouristavan val
lattoman Tipun pientä sydäntä
Yhtäkkiä hän näki Hanhi-Jussin
soutelevan kiireesti häntä
kohden Hanhi-Jussi näytti häm
mästyneeltä ja sanoi äkkiä:
"Lennä kiireesti minun selälleni
Pikku-Tipu !"
Pikku-Tipu totteli ja kysyi :
"Olinko minä vaarassa? Tuolla
kivellä taisi olla jalat allaan"
"Kyllä Sinä olit vaarassa"
selitti Hanhi-Jussi "sitä heti
kun tuo kivi näki minut aikoi
se sukeltaa veteen ja sinä olisit
hukkunut sillä ei sinun sukusi
osaa uida Se kivi oli kilpikon
na Minä en muuten ymmärrä
miten te voitte elää koko ikänne
koskaan kastelematta itseänne"
Hanhi-Jussi purjehti pitkin
lammikkoa ja Pikku-Tipusta se
oli niin hauskaa ettei hän ollen
kaan huomannut kuinka toiset
hanhet ja ankat katselivat heitä
ihmetellen ja että kalkkunat ja
kanat seisoivat rannalla hämmäs
tyneinä Kun Hanhi-Jussi ja Pikku-Tipu
saapuivat takasin rantaan oli
kana-rouva heitä vastassa Hän
oli niin säikähtänyt kuullessaan
vallattoman lapsensa olevan lam
mikolla purjehtimassa ettei hän
edes muistanut olevansa sairas
Kaikki toiset kanat koettivat loh
dtnetlla kana-äitiä Vanha musta
kana sanoi: "Tiedäthän sinä hy
vä naapuri että Pikku-Tipun iso
isä oli hanhi Voithan odottaa
että joku lapsistasi osottaa tai
pumuksia isänsä puoleen"
"Mutta hän hukkuisi veteen
sillä hän on kuitenkin enemmän
kanan sukua vaikka hänen iso
isänsä olikin hanhi" selifä kana
rouva "Mutta enhän minä hukku
nut!" selitti 'Pikku-Tipu "Minä
en edes kastellut jalkojani"
Tämän jälestä ci kana-rouvan
varotukset enää auttaneet mi
tään PikkuTipu kävi usein pur
jehtimassa Hanhi-Jussin kanssa
Tipun äiti-parka seisoi aina sen
aikaa rannalla ja oli palloillaan
että hänellä täytyi olla noin kum
mallinen lapsi
Syyspuolella kesää oli Pikku
Tipu jo niin suuri että Hanhi
Jussi ei jaksanutkaan häntä kan
taa selässään Pikku-Tipu oli
kasvanut koreaksi kukoksi' Hän
ei koskaan enää mennyt veteen
vaan asettui vakavasti - holhoa
maan nuoria kanoja
"Näehän nyt" sanoi Tipun äi
ti kerran naapurilleen ruskealle
kanalle "tulihan siitä Tipusta
sentään sukuunsa 'Minulla ei
ole ollut yhdestäkään lapsestani
niin paljon huolta kuin Tipusta"
"Niin eihän sitä tiedä minkä
laisia koreita kukkoja niistä tu
lee" tuumaili ruskea kana 'kat
sellen hellästi omia pieniä poika-
NAISTEN OSUUSKOTI
2185— 15th St
SAN FRANCISCO CAL
Telefooni: Market 3958
SAN FRANCISCO