Toveritar. (Astoria, Or.) 19??-1930, July 30, 1918, Image 8

Below is the OCR text representation for this newspapers page. It is also available as plain text as well as XML.

    00"
SIVU KAHDEKSAN
Tiistaina heinäkuun 30 p :nä
No 31
Kulkuri-vanhus
Miks' kuljen kuljen kartellen kat
setta nuorien
Ja armopalaan tyytyen käyn met
sään levollen?
Miks' lepopaikkaa peläten mä hau
taa karttelen
Ja huudan lailla huuhkalmen maan
elelen? Mä liian vanha lienen mua ivaa
' nuoret nuo
Niin usein mielivaltaisen poiskäskyn
katseen suo
He eivät huomaa ensinkään kuink'
joutuin aika vie
Ja ennenkuin he tietääkään käy
tänne heidän tie
He tällä lailla muistuttaa mun omaa
nuoruuttain
Ja ilon kaiken sammuttaa — mä
silloin itken vain -Mä
olen lapsi uudestaan taas ilman
hoitajaa
Ja lapsuusmuistot tulvimaan mun
kyynellähteet saa
Maantiellä leikin köyhien lasten
kanssa toisinaan
Ja siinäkin vain hetkinen kun hei
dän seuraa saan
Niin ilonkyynel kimmeltää mun sil-
mäkulmissain
l vaan kohta pois vierähtää se hetken
viipyy vain
Taas kiroon lailla tottuneen ja uh
mamielin noin
Mä kostaa tahdon konnille mun ko
van kohtaloin — '
Vaan jännittäissä jäntereen ne her-
poo verkalleen
Ja lapsen lailla taipuen saan taas
kin kyyneleen
Mä tiedän voiman vähyyden yksilön
vanhuksen
Ja hudan lailla huuhkalmen maan
tiellä metsille:
Seis nuori! Huomaa viltiö käy tais
toon joka mies
Tai muuten kurja yksilö käy tänne
sunkin ties!
Sunpoikas kuolee kehdossaan tyt-
täres' raiskataan
Sun nuori vaimoa' peitetään alkuisin
alle maan
Sun maasi toinen omistaa sun kar-
jas toinen vie
Niin silloin — silloin huomaat vaan
nyt eess' on mierontie
Elli F Mäkinen
Olen pettänyt oman
luokkani
Vanhalta ja ränsistyneeltä
näytti tuo kolme 'huonetta sisäl-
- tävä torpparakennus joka sijait
si 20 km pohjoiseen eräästä
[Länsi-Suomen suurimmasta kau-
- pungista Jos rakennus oli van
ha niin ei sen asujametkaan ol
leet nuoria Torpan isäntä Juho
Jokivaara oli 75 'vuotias ja 'vai
monsa Hanna melkein saman i
käinen Vanhukset asuivat kah
den vaikka heillä oli ollut kah
deksan lasta kuusi tyttöä ja kak-
( si 'poikaa Tytöistä oli kaksi
kuollut ja neljä matkustanut
Amerikaftn Pojista jotka oli
vat nuorimmat ja kasoiset oli
Thorsten jopienenä annettu kasvatti-pojaksi
kartanon omistaja
Rosenlundille ja hänen vaimol
leen jotka olivat lapsettomat
Kaksi vuotta tämän jälkeen oli
Rosenlund kuollut ja tila siirty
nyt myynnin kautta uudelle o
mistajalle Rouva oli matkustanut
ulkomaille vieden pojan muka
nansa Vielä lähteissään oli
rouva lohduttanut vanhempia
että poika tulee saamaan hyvän
kasvatuksen ja että Thorstenista
tulee sivistynyt mies
'Walter se oli toisen pojan ni--mi
oli ollut vanhuksien ainoa
tuki tyttärien pois lähdettyä
Torpan 'hommissa oli iValterin
aika kulunut melkein kokonaan
ja lopun aikaansa oli hän käyt
tänyt yhteispyrinnöihin paikka
kunnan työväenyhdistyksessä oli
hän yksi innokkaimmista
Hiljalleen mentiin eteenpäin
Leipää riitti kolmiheikiselle
perheelle 'Vaan sitten tapahtui
jotain uutta ja surullista — —
Kapitalistit alkoivat Europan
sodan Se koski raskaasti puo
lueettomiinkin maihin joihin
Suomikin kuului puhumattakaan
sotivista maista Elintarpeiden
hinnat hohosivat huimaavassa
määrässä joka taasen enemmin
koski köyhiä joihin Jokivaaran
kin perhe kuului ' Sempätähden
oli Valtterin lähdettävä johon
kin liikekeskustaan ansaitse
maan siten turvatakseen van
huksien toimeentulon
Sotatilanteen tähden oli olo- -suhteet
kaikkialla käyneet ras
kaiksi jaj kipeimmin se koski
Venäjän kansaa Silloin porva
risto työväestön avustamana
päätti kukistaa tsaarivallan —
Keisarivalta kukistui
Mutta työväestö huomasi että
vallankumouksen eduista porva--rit
vain tulivat osallisiksi Työ
väestö toimi rohkeasti uuden val
lankumouksen ja onnistui ja sii
tä tuli Suomikin osalliseksi Suo
mella oli jo oma työväenhallin
tojoka järjesti osan työläisiä
niin sanottuun punaiseen kaar
tiin syystä kun porvaristo ei
tahtonut taipua kansanvaltaiseen
hallitusmuotoon Punasen kaar
tin riveissä taisteli AYaltterikin
valkokaartia vastaan joka edusti
porvareita
Vanhukset olivat kaliden uk
ko lukien sanomalehteä ja vaimo
laittaen niukkaa illallista Vaka
vana kohottaa ukko päänsä sa
nomalehdestä ja sanoo: "missä
hän poikamme lienevät? Ei heis
tä ole pitkään aikaan kuulunut
mitään''
"W'altteriako tarkoitat?" ky
syi vaimo jolta ei huomannut
että lauseen toinen sana lausut
tiin monikossa
"Tarkoitan Thorstenia myös
kin sillä olihan hän meidän lap
semme yhtä hyvin kun toisetkin
Olen palloillani että annoimme
hänet sille herra-vainajalle''
"Niin minäkin Olisimmehan
me voineet Thorstenin elättää
siinä kun toisetkin vaikka aika
oli ahdasta suuren perheen
kanssa ja lisäksi katovuosi Vaik
ka ei sentään läheskään niin
kurjaa ollut kuin nyt" jatkoi
vaimo pyyhkien kyyneleen kuih
tuneelta poskeltaan
Illallisen jälkeen vielä puhut
tiin molemmista pojista Ukko
Jokivaara pelkäsi Thorstenin
taistelevan herrojen riveissä!
Jättäkäämme vanhukset unek
simaan pojistaan ja seuratkaam
me poikien jälkiä
Ensimäinen taistelupäivä on
loppuun kulunut tuossa valloi
tuksen alaisessa kaupungissa
Kummankin puolen taistelijat
viettävät lepöhetkeään eri ryh
missä Eräässä kolmannen luokan ma
jatalossa viettää lepöhetkeään
osa valkokaartiin kuuluvasta ta
lonpoikaisjoukosta Mieliala on
niin alakuloinen joukon keskuu
dessa jonka sanoiksi tulkitsee e
räs pikkutilallinen "pallotellen
että kun tuli istuttua herrojen
kelkkaan Vaan "perääntyminen
ei auta käty kuten punaisten lä
hettiläille että tutkimatta ammu
taan" Edellistä päinvastainen mieli
ala vallitsee siinä joukossa joka
lepöhetkeään viettää työväenta
lossa imellyttävän näköinen
nuori mies jota toiset kutsuvat
iValtteriksi Jo n juuri lopettanut
puheensa seuraavan päivän tais
telun järjestämisestä illän ke
hotti taistelemaan "viimeiseen
vereen asti vaikka kaatuisimme
kin sillä meiltä on kaikki oikeu
det riistetty Miten kävi lähetti
läillemme? Ne ammuttiin tuon
ylpeän kenraalin käskystä vaik
ka olivat sovintomatkalla"
Kolmas ryhmä johon kuuluu
joukko valkokaartiin kuuluvaa
herrasluokkaa ja ulkomaalaisia
päälliköitä viettää iltaansa vie
rasta kieltä 'ptfhuen juoden ja
pelaten eräässä 'hienossa hotel
lissa 'Kotkannenäinen ulkomaa
lainen upseeri johtaa joukkoa
hän oli aina valmis heittämään
pilkkasanoja niille jotka eivät
hänen mielestään tarpeeksi reu
hastele "Maljamme pojat! Ja sinä
Rosenlund siellä nurkassa ihan
kun hautaussaatossa tule jouk-"
koon katsomaan ovatko hertta
kvmpit meidän puolellamme huo
misessa ottelussa!"
Kaksi viimeistä lausetta hei-i
tettiin nuorelle luutnantin pukui
selle miehelle joka ei 'vielä ollut
ottanut osaa hurjasteluun 'Hä
nen ajatuksensa näyttivät olevan
kaukana korttipöydästä
Toinen taistelupäivä on mel
keen loppuun kulunut Taistelu
kiihtyy — on muuttunut rai
voksi— Säälimättä niittää tuonen
viikatemies kesken aikaansa kat
keavaa viljaa
Tuon haaveilevan luutnantin
pistin tunkeutui nuoren miehen
rintaan joka on niin 'huomatta
vasti hänen näköisensä
Tunti sitten taistelu taukoÄi
Kuolleita ja haavottuneita etsi
tään sähkölamppujen valossa Et
sijäin joukossa näemme tuon
nuoren luutnantin johon pari
päivää sitten hotellissa lutusiim
me Hän juuri irroittaa kuolleen
nuoren miehen veren tahraamaa
pukua jolle hänen kätensä kuo
lon tuotti Vasemmasta rintapie
lestä tulee pieni syntymämerkki
näkyviin
Luutnantin kasvot käyvät lu
mivalkeiksi "Onneton mitä olen
tehnyt ! Olen murhannut oman
veljeni! Tuosta syntymämerkis
tä sinut tunsin josta kasvatus
äitini minulle kertoi — Oi Yalt
ter jos eläisit syyttäisitkö minua
vaan niitäkö joiden - kasvatti
olen? Kansanvapauden puolesta
henkesi menetit ! Taantumusta
tukeissani jalon elämäsi lopetin !
Isä ja äiti voisitteko antaa Thors-
tenille anteeksi? — Olen pettänyt
oman luokkani sen luokan jon
ka verta ja lrhaa olen En tahdo
elää petturina "
Yksi kumea lalikaus ja toinen
kin veli on- 'poistunut elämän
näyttämöltä
Jokivaaran vanhukset odotta
vat tietoja pojistaan — Miljoo
nat toiset odottavat vaan minä
pelkään etä he saavat odottaa
liian kauan! 'Salontvtto
Teponniemen
:: asukkaat ::
KIRJ HELMI MATTSON
(Jatkoa viime n:roon)
SEITSEMÄS LUKU
Teponniemessä myös oli kii
re Oli aivan erikoisempaa tou
hua kuin tavallisesti Paras ke-
Sankarien naudalla
Lehmukset suhiskaatte lempeästi!
Suhiskaatte suven ijiengen kaunihigti!
Kiertäkää vihreet käslvartenne
Ylitse kalmiston miss' uinuu sankarit!
Kauniina kasvakaat orapihlajat
Ylitse sankarien hautakumpujen
Joiss' lepää nuoret urhot uljahat
Kuin sydänverens' antoivat
Eestä vapauden
Ihana rauha teille sarar'veljet!
Nää hurmeella piinaamanne tanteret
Ne kantaa päällään uutta polvea
Mi keraan unelmanne toteuttaa
Te kaaduitte vaan ei aate suuri jalo
Jälelle jäi se meidän sydämiin
Se versoo nousee kukkii kerran
sieltä
Ja kostaa kärsltnämie vääryyden
H O
Bellevue Alta Can
sätvön aika heinänkorjuu ja
muut hommat sivussa
Mutta -mitäs niistä sehän oli
tavallista
Kun tyttäret kirjottivat Hel
singistä että nyt he tulevat ko
tiin ja tuovat sulhaset mukanan
sa niin Teponniemen Signe muo
ri oli häärätä itsensä kuoliaaksi
"No kun nyt tulevat juuri pa
himpaan aikaan" hän voivotte
li ' "Ehdin juuri Uniinkin antaa
Tiiholaan ettei nyt ole edes a
pulaista töitä tekemässä Pitäisi
toki olla paikat kunnossa ja puh
taana kun vävyjä tulee Oikein
poliisimies! Tuokohan sieltä Lai
na sen venäläisensä myös? Oli
si' se joutanut olla omaa rotua
Lainankin sulhanen mutta min
käpäs sille voi Itsepähän pi
tävät minkä valitsevat Ja jos
on herra kuten kertovat niin
mikäs siinä "
Teponniemen tyttäret saapui- )
'vat
Poliisimies tuli mukana mut
ta ei venäläistä —
Tyttäret olivat paljon muuttu
neet Näyttivät hieman kalvet
uilleen Sanoivat kaupungin ilman ole
van syynä
Olivat he muutenkin osanneet
mukautua suuren mailnian tapoi
hin Hatut ja hansikat ' oji —
ja senkin seitsemät rimpsut
Ympärys vyötetty kireälle —
Signe muori katseli -ihastellen
hienoja tyttäriään Aivan ve
det silmiin kihosivat — Ei olisi
uskonut että noin koreita lap
sia hänkin On mailinaan kasvat
tanut — Kuu osaavatkin noin
herrastua
Hänkin tyhmyyksissään nuore
na ollessaan vain lehmäpiikana
palveli eikä sen parempaa ym
märtänyt vaikka kaikki koreak
si häntä kehuivat —
Mutta kylläpäs jo tyttäret ym
märtävät Saa vain Hilmakin
herraspäivät kun kaupunkiin po
jusin rouvaksi joutuu -
Siitä venäläisestä ei oikein tie
dä kun ei nyt tullut edes itse
ään näyttämään Miten lienee
Lainan asiat sen venäläisen
kanssa tätä nykyä Tyttö ei pu
hu koko miehestä Ei sano sitä
eikä tätä Jos olikin juttua ko
ko puhe — Toista on Hilma
JokafSelle kehuu kauppojaan
Syksykesällä jo kuuluvat häät
pidettävän Nyt vain kihlattu
na kuhertavat Otanpa kun
otankin selvän mikä Lainaa vai
vaa !
Muori aprikoi asiaa
Sitten päätti hän kysyä Lai
nalta suoraan josko "venäläinen
on mielensä muuttanut ja' alka
nut katselemaan jotakuta toista
Vai onko Laina itse ymmärtänyt
luopua mokomasta Tai oliko
koko jutussa lainkaan perää
(Jatkoa seitsemännellä sivulla)
!ft
I
S®
H
A
'
"t
( '
ll
1 J
'ii
I?
li
lii
H
ii
'4
L i
1 i
i t"
I s
1! r
! r
ii