Tiistaina kesäkuun 11 p:nä
No 24
niiimmiuiiiHiHiiiBuiiiii
IHmiUIHimillllHlllllllimillHmim
J£!iS:S!3JISIS9SiSlIIIIIII
Minkä nuorena oppii
sen vanhana taitaa
SIVU KAHDEKSAN
mmilllHIIIIIKSiHilliEIIIHIKillKHMIIIIim
Teponniemen
asukkaat ::
KIBJ HELMI MATTSON
Ensimäinen luku
Vuolaat vedet ympäröivät joka
suunnalla kaunista niemeä Siitä
iaskeutuvat vesiuomat muodos-
t„„f tunnnmnans kuohuvaksi
koskeksi jonka humina ja kohina
kuului monien kilometrien mat-
kuului monien
kalle
Tältä niemeltä jota kylän kes-
ken sanottiin Tepon-niemeksi
saattoi kesa-iltoma kuulla selveni-
min kuin mistään Uitamon kos
ken riehuvien kuohujen hakkaa
van äkäisenä rantakallioita
Tähän Tepon-niemeen oli muu
an kulkurimies ovsähtvnyt 'Hän
tuli ties inistä mutta outo 'han
nuimi Vj j j
oiLVaUntnlillp Hän mu-
hui iotain outoa murretta mutta
kiirempinä työ-aikoina Myös
jonkun määrätyn vuoden kulut
tua piti torpan veroina maksaa
osa torpan tuotteista taloon
Mitään kirjallista sopimusta ei
tehty
Innalan isanta pui seiiaisui
tekoa joutavana Ei han itse o-
sannut kirjottaa Eikä nyt tuol
laisiin asioihin muka vierasta ih
mistä palkan edestä viitsinyt
vaivata _
Johan tuon kunniallisen ih
misen puheen uskoo ilmankin
Herman Grönroos niin kutsui
tämä vieras uutisasutuksen etsi
jä itseään ajatteli samaa :Mitä
ne kirjat pyhittää ! Eikä se hä
nen ' ristiin vedetty jörövii yansa
siinä 'kirjassa mitään auttaisi e
nempi kuin isännänkään Saman
laisen he kuitenkin kumpikin oli
sivat tehneet kun olivat molem-
mnf konini kHvmättömät '
s kst selvään että hänen puneen- mav saivai umicisi uiivm imu ' ""u 't"
si livvin tajuttiin hajanaisia ja ristiriitaisia että ne maan ryppyyn punertavatkin hupsujen Saviljeifien kanssa Inh-
"Tm3 „kniP:1Pn nii caamit vain kahta enempi kiihottivat ih- poskipäät liian aikastn — Xnn- teä mihinkään?" Ilokseni hiiö-
7vtiTnniAyt mite" uteliaisuutta kuin hänenkin Monta on iskua mäsin etteivät vanhukset kuullat
oikeuden raivata Tepon-niemi v 1- arv„uvat Pttö r saanut kokea o ennenkuin on tllntn h„nniantiSta
ie vkselle Sen luvan Hankki _"""J ""r -i „iu(jmnt™„Pnm
i t:i„u i„„„sif: 'Cnni kos Siina mantaa ona KaiKettyna Fnj-i "v
han Tuhalan isäni alta Sopi- umpimielisenä y- Kun varhaiseen aamukylmään
mitksena oli suorittaa joitakin Jn mies noin umpimielisenä kahdeksan vuotiaana
työpäiviä Tuhalan talossa kesän ]ysyy---- nnKni™ n„„fCnnc ur-
Annettiin se asia jäädä - Hei- "f kun on kerran o nirsimoK
man Gröönroos alkoi siis väKnu- kl- "ml Teppo-Hemmo juu
heens noialla aukasemaan Te- valmistuneessa tuvassaan
pon-niemcä asutukselle
Hyvänen aika! Jo on kaunis
paikka mies ihasteli Mutta työ-
tä on on sitä ennenkuin Tepon-
niemi kukoistaa! Muukalainen
ei hellittänyt Jyske kuului kau-
as Teponniemeltä
Siellä löi Teppo-Hemmo se oli
kyläläisten antama' nimitys kir-
vesta
ahkerana
petäjien kupee- — lii ole nerKKua 'Mgne xei
hon elämä Olla ikänsä karjapii
seen
Kaatui siinä korven puut ei
mikään auttanut Mökki met
sään ilmstvi
Kauniin katsoi mies mokmpai- vain olisi yksikin sarvekas kuu
kan Asetti sen rannalle nie- se oma olisi Saisi itselle Valke
inen terävimpään kärkeen Sii- an'maidon siivilöidä
näpä on kesäilloin 'kaunis katsel- — Ei tullut silloin kysytyksi
Ja aavaa aukeaa veden välkettä' vaikka huulilla oli jo asia Ali
kiiltoa kiehtovaa virran liopea- kä hänet keskeytti Vaikka
kalvojen loisketta laineen kuk- vielähän sitä nytkin Nyt se
kapään ! vasta sopivaa onkin kun on mök-
Kuulipa sieltä kumman kos- ki kun on Teponniemi
ken kuohunnan sen ärjynnän ä-
'kaisen
Eikö siinä jo mielen huvia kyl-
liksi metsän erakolle uutisasuk-
kaälle? — Jo olen maita mante
reita kiertänyt kulkenut olen i
dät ja lännet Tuttu on pohjoi
nen tietty on etelä — 'Ei liene
liian aikaista asettua erämaan
eläjäksi - _
— Kulkevan ruumis kuni koi-
ran raato kuopataan Un vn-
sain edes' pysähtyä ja asettua
kuin ainakin kunnon kansalainen
yhteen olinpaikkaan 'Siihen kun
työtä tekee kodin piiriin kaikki
kasvaa näkee kättensä työil jos-
sakin ' '
TCnn nurmi nnusee keväisin Te-
pon-niemellä saa ajatella micles-
sään että itseppä minä laiholle
maaperän valmistin Tvöni tu-
]osta se on tuo 1
Mäin miPa kuvitteli mielessään
kaataessaan Tepon-niemen kor-
Dea '
Otsalle oli ilmestynyt uurteita
vaikka vanhuuden varjoiksi niitä
ei sopinut vielä lukea f Miehellä
ei ollut vielä ikaa paljon yli koi
menkymmenen vaan eletty elä
mä oli otsalle" merkkinsä paina-
dri plikä iiUkpnsä iättänvt
sairaus eli muua kukatiesi
HpmiTin nli vflhämihpinen Vai-
_
vana saivat 'kyiaiaiset tietoja na-
ne tä hänen ennen eletystä ela-
mästään Nekin mita uteliaim
emmo
komille arveluille
' — 'Hirsimökki oli valmis Tu
van ympäristön tasotti Hemmo
kuin viheriän pöydän sieväksi ja
sileäksi
Uitamon koski pauhasi lauloi
e rWi ta1vpn tlna
ry J kah1ehtisi taaä jää_
hän vedet ja väylät — E' ottai
si enää kauan kurr taas piti tai
venkengissä kulkea — Mies mö
kissä ahersi kuin kuumeessa
Yksinäistä oli erakon elämä
Itse keksi riistan itse keitti ja
söi mitä valmisti Touhutessa
riensi aika Päivisin ei tunnit
pitkiltä tuntuneet Mutta annas
tulla pimeät syksy-illat Ikäväksi
veti miehen mielen — Ei ole
hyvä olla yksin
Karhu yksin 'kuopassaan talven
makaa ia kämmeniään imee —
m'na elKa " 7 !
— Tulisikohan- tänne toveriksi
Signe lerho sieltä AJustian Ka--
tauosta Siellä sitä ennen yh-
dessä työtä tehtiin saman herran
palveluksessa
Ei tullut silloin kysytyksi kun
ei ollut mökistä tietoa kun hän
vielä silloin mailman kulkurina
vietti viikon siellä toisen täällä
kana Toisen ammuvia elä
mänsä ijän syötellä _
Olisi se mukavampi vaikka
Teppo-Hemmo ihastui niin aja-
tuksistaan että yksinäisessä tu-
vassaan aivan latihvks pisti
lT„ft„
sitten nau vanan uin-
käini
'Eihän hän oie Signe Terhosta
kuullut sen jälkeen LSnta on jo
pan -vuotta kun lian viustian
_ cq p kv in TPinKKnasT vera- 1- ifoHL m cn tii-
! emmo naurann liseKseen mu- uuuiiaiuoUiU r"-""--
kartanossa töissä oh Kuka- nijggksi
tiesi oli 'Signe jo ehättänyt jon
kun toisen ennen häntä
-tii tuota neu uuumaiiuui aja-
telia
Maksaisiko se vaivan muis-
telia häntä enemmän?
Pitikö -nyt naisen takia stehdä
sellainen matka että lähteä varta-
vasten Mustiaan katsomaan? —
Muuten sitä ei saanut tietaa
Mitä jos kirjottaisi Hm!
Ei sitä ei voinut kun ci itse o-
sannut Herrathan ne kirjeillä
kosii Ja kukapa taalla oudol-
la seudulla hänelle kirjuriksi ru -
peaisi — Postineiti kyllä mutta
hän voisi nauraa 'Urkkisivat
Sltte Vlcla haiaiauuiaia iiduciia —
senkin pöhköt! 'Vieläpä tässä
sellaisista tuumistani puhuisin
Salaisuuksia muka! Kvllä kai
sitä on jokaisen työihmisen elä
mässä kyllin paljon salaisuutta
ios sitä penkomaan rupeaa
— On kylliksi salaisuutta kär
sityistä vääryyksistä leipähuo-
lf„ m -illin fiictictn A
iyyu j n™
oat inanMu nyvai sm imua-
maan vaot valoisammallekin ot-
tää nähneensä päiviä
Sama on kohtelu kehdosta hau-
taani
Lähde ja lähde vain vaikka rin
tasi viimeistä rykää yskii
Miestä seurasi synkkä ajatus
joka häntä alati1 jäyti ettei valoi
sammille tunteille tahtonut jää
dä tilaa
Sitä Signe Terhoa hänen piri
muistella Minne 'hän jäikaan?
— Että kirjottaa 'Ei hän toki
houreitaan muille tahdo tunnus-
taa
Hemmoa nauratti väkinäisesti
— Eikq nytJikempää olisi löy
dettävissä naisihmistä joka mök
kiin toveriksi tulisi
— Miksi se piti juuri alla Sig
ne Terho Mustian karjapiika
Hemmo mietti Tuumi viikon
tuumi toisen vihdoin päätöksen
valmiiksi sai
Täytyi lähteä katsomaan vielä
kö Signeä saisi käsiinsä Mökin
ovi salnaan ja heti ensi hengeii
kantimilla matkaan Tie on pit-
kä
(Jatketaan)
ORJAN TARINA
Kirj ANNIE RUISSALO
(Jatkoa edell numeroon)
Tävtyy tunnustaa että mekin
-olimme Ivanin kanssa noita pel
kureita Kun näimme kuinka va
pautta rakastavia kohdeltiin pyy
simme armoa ja siis vielä olem
me hengissä
Naiset käsittivät ensin vapau
den merkityksen ja alkoivat sn
tä puhua ja innostaa miehiäkin
pyrkimään 'vapauteen -r— Olihan
TOVERITTAREN TILAAJILLE JA
LUKIJOILLE!
Nvt on Dostitettu jokaiselle lehtemme tilaaja!-
}e kirjelmä jossa käsitellään tärkeitä kysymyk-
lphtilijkkeemme elvyttämiseksi
~
Tutustukaa jokainen tanan Kirjeimaan aiKaa
sivuuttako siinä esitettyjä asioita vaan yhtykää
i:aarma raiivoofiiff q
iiiCiöunuii jrniciocn
Toveruudella
sorto Kaunea ineiia Kam-iua on-
taan vaan me naiset olimme
vielä näiden orjaraukkojen orjia
ja siksi oli vapaus meille vielä-
kin toivotumpi
"Haluaisin nähdä ne linnan
rauniot" sanoin vanhuksille
VL-tleko tule opastamaan minua
sinne?"
Ivanin kasvoille tuli synkkä ll-
me Hetken mietittyään hau
virkkoi : "Kukaan ei ole siellä
vuosikausiin käynyt 'Siellä on
jälellä vain kauheat maanalaisen
luolat joulen näkeminen ei tuota
ivt iicntiaaii muuict ivuui lusimici
Mutta jos niin tahdotte lähdcm-
me Dunjan kanssa v iemään yteitä
sinne"
'Lähdimme kävelemään kirkolle
päin 'Vanhukset eivät jaksaneet
liikkua nopeasti joten matka ku
!ui kovin hitaasti Pyysin van
huksia "Hartoonaan" nauttimaan
' lt 'i TT- I 1 1
urvu-Mveita ivuium joimim
nitomauttavan etta jopa "neidi
hienoa seuraa Kuinka
Kun saavuimme kirkolle tar
kasti Ivan seutua löytääkseen
pensaikosta vanhan tien joka vei
si linnan raunioille "Tässä o i
' ' 1' _ "1"
ela ana" ' 7ol an JalKa' J e
iHina uc vie nuiiaan sauui iiui:
ja niin jatkoimme matkaa
Vanhan rakennuksen tila kas
voi ruohoa ja siellä täällä oli so
raläjiä jotka olivat jo rohottu
neot ja risujen peitossa (Paikka
näytti tekevän kummallisen vai
kutuksen vanhuksiin Johtuiko
se pelosta vai entisistä Katkerista
muistoista? Kysyin vanhuksilta
linnan entisistä asukkaista
"Silloin 'kuin tulin Osselkiin"
sanoi Ivan "sanoi joku että uk
kosenttili oli sytyttänyt linnan
ja polttanut sen poroksi 'Nuo so
raläjät ovat jälellä linnan savisei
nistä Täällä on aina nähty hal
tioita ja kuultu kummittelevan
Sentähtlen kaikki ihmiset kammo
vat tätä paikkaa Tällä linnalla
lienee verinen historia"
Maasta muodostetut loivat por
taat johtivat maanlaiseen luolaan
Portaat olivat hyvin ajanhampaan
kuluttamat Orjantappurapen
saita kasvoi niin -sakeana maan
alaisen käytävän suulla että I
vauin täytyi mennä edellä ja teh
dä tietä meille Dunjan kanssa
Käytävän aukosta tuli sen ver
ran valoa sisään että näimme
kulkea" Käytävä oli noin kolme
kyynärää leveä ja yhtä korkea
Siellä kuului omituista kohinaa
'Minua alkoin pelottaa ja kysyin
Ivanilta mitä se kohina oli 'Hän
sanoi siellä juoksevan maanalai
sen virran joka laskee Laatok
kaan Käytävä oli mutkikas joten tu-
hmme pian aivan pimeään Ait
(Jatkoa seitsemännellä sivulla)
iijnicti v um tovwvvi
Liikkeenhoitaja
ia on
m
ff
I
s
-v
II
f5
1
rtf
I
i