Image provided by: University of Oregon Libraries; Eugene, OR
About Toveritar. (Astoria, Or.) 19??-1930 | View Entire Issue (June 11, 1918)
Tiistaina kesäkuun 11 p:nä No 24 niiimmiuiiiHiHiiiBuiiiii IHmiUIHimillllHlllllllimillHmim J£!iS:S!3JISIS9SiSlIIIIIII Minkä nuorena oppii sen vanhana taitaa SIVU KAHDEKSAN mmilllHIIIIIKSiHilliEIIIHIKillKHMIIIIim Teponniemen asukkaat :: KIBJ HELMI MATTSON Ensimäinen luku Vuolaat vedet ympäröivät joka suunnalla kaunista niemeä Siitä iaskeutuvat vesiuomat muodos- t„„f tunnnmnans kuohuvaksi koskeksi jonka humina ja kohina kuului monien kilometrien mat- kuului monien kalle Tältä niemeltä jota kylän kes- ken sanottiin Tepon-niemeksi saattoi kesa-iltoma kuulla selveni- min kuin mistään Uitamon kos ken riehuvien kuohujen hakkaa van äkäisenä rantakallioita Tähän Tepon-niemeen oli muu an kulkurimies ovsähtvnyt 'Hän tuli ties inistä mutta outo 'han nuimi Vj j j oiLVaUntnlillp Hän mu- hui iotain outoa murretta mutta kiirempinä työ-aikoina Myös jonkun määrätyn vuoden kulut tua piti torpan veroina maksaa osa torpan tuotteista taloon Mitään kirjallista sopimusta ei tehty Innalan isanta pui seiiaisui tekoa joutavana Ei han itse o- sannut kirjottaa Eikä nyt tuol laisiin asioihin muka vierasta ih mistä palkan edestä viitsinyt vaivata _ Johan tuon kunniallisen ih misen puheen uskoo ilmankin Herman Grönroos niin kutsui tämä vieras uutisasutuksen etsi jä itseään ajatteli samaa :Mitä ne kirjat pyhittää ! Eikä se hä nen ' ristiin vedetty jörövii yansa siinä 'kirjassa mitään auttaisi e nempi kuin isännänkään Saman laisen he kuitenkin kumpikin oli sivat tehneet kun olivat molem- mnf konini kHvmättömät ' s kst selvään että hänen puneen- mav saivai umicisi uiivm imu ' ""u 't" si livvin tajuttiin hajanaisia ja ristiriitaisia että ne maan ryppyyn punertavatkin hupsujen Saviljeifien kanssa Inh- "Tm3 „kniP:1Pn nii caamit vain kahta enempi kiihottivat ih- poskipäät liian aikastn — Xnn- teä mihinkään?" Ilokseni hiiö- 7vtiTnniAyt mite" uteliaisuutta kuin hänenkin Monta on iskua mäsin etteivät vanhukset kuullat oikeuden raivata Tepon-niemi v 1- arv„uvat Pttö r saanut kokea o ennenkuin on tllntn h„nniantiSta ie vkselle Sen luvan Hankki _"""J ""r -i „iu(jmnt™„Pnm i t:i„u i„„„sif: 'Cnni kos Siina mantaa ona KaiKettyna Fnj-i "v han Tuhalan isäni alta Sopi- umpimielisenä y- Kun varhaiseen aamukylmään mitksena oli suorittaa joitakin Jn mies noin umpimielisenä kahdeksan vuotiaana työpäiviä Tuhalan talossa kesän ]ysyy---- nnKni™ n„„fCnnc ur- Annettiin se asia jäädä - Hei- "f kun on kerran o nirsimoK man Gröönroos alkoi siis väKnu- kl- "ml Teppo-Hemmo juu heens noialla aukasemaan Te- valmistuneessa tuvassaan pon-niemcä asutukselle Hyvänen aika! Jo on kaunis paikka mies ihasteli Mutta työ- tä on on sitä ennenkuin Tepon- niemi kukoistaa! Muukalainen ei hellittänyt Jyske kuului kau- as Teponniemeltä Siellä löi Teppo-Hemmo se oli kyläläisten antama' nimitys kir- vesta ahkerana petäjien kupee- — lii ole nerKKua 'Mgne xei hon elämä Olla ikänsä karjapii seen Kaatui siinä korven puut ei mikään auttanut Mökki met sään ilmstvi Kauniin katsoi mies mokmpai- vain olisi yksikin sarvekas kuu kan Asetti sen rannalle nie- se oma olisi Saisi itselle Valke inen terävimpään kärkeen Sii- an'maidon siivilöidä näpä on kesäilloin 'kaunis katsel- — Ei tullut silloin kysytyksi Ja aavaa aukeaa veden välkettä' vaikka huulilla oli jo asia Ali kiiltoa kiehtovaa virran liopea- kä hänet keskeytti Vaikka kalvojen loisketta laineen kuk- vielähän sitä nytkin Nyt se kapään ! vasta sopivaa onkin kun on mök- Kuulipa sieltä kumman kos- ki kun on Teponniemi ken kuohunnan sen ärjynnän ä- 'kaisen Eikö siinä jo mielen huvia kyl- liksi metsän erakolle uutisasuk- kaälle? — Jo olen maita mante reita kiertänyt kulkenut olen i dät ja lännet Tuttu on pohjoi nen tietty on etelä — 'Ei liene liian aikaista asettua erämaan eläjäksi - _ — Kulkevan ruumis kuni koi- ran raato kuopataan Un vn- sain edes' pysähtyä ja asettua kuin ainakin kunnon kansalainen yhteen olinpaikkaan 'Siihen kun työtä tekee kodin piiriin kaikki kasvaa näkee kättensä työil jos- sakin ' ' TCnn nurmi nnusee keväisin Te- pon-niemellä saa ajatella micles- sään että itseppä minä laiholle maaperän valmistin Tvöni tu- ]osta se on tuo 1 Mäin miPa kuvitteli mielessään kaataessaan Tepon-niemen kor- Dea ' Otsalle oli ilmestynyt uurteita vaikka vanhuuden varjoiksi niitä ei sopinut vielä lukea f Miehellä ei ollut vielä ikaa paljon yli koi menkymmenen vaan eletty elä mä oli otsalle" merkkinsä paina- dri plikä iiUkpnsä iättänvt sairaus eli muua kukatiesi HpmiTin nli vflhämihpinen Vai- _ vana saivat 'kyiaiaiset tietoja na- ne tä hänen ennen eletystä ela- mästään Nekin mita uteliaim emmo komille arveluille ' — 'Hirsimökki oli valmis Tu van ympäristön tasotti Hemmo kuin viheriän pöydän sieväksi ja sileäksi Uitamon koski pauhasi lauloi e rWi ta1vpn tlna ry J kah1ehtisi taaä jää_ hän vedet ja väylät — E' ottai si enää kauan kurr taas piti tai venkengissä kulkea — Mies mö kissä ahersi kuin kuumeessa Yksinäistä oli erakon elämä Itse keksi riistan itse keitti ja söi mitä valmisti Touhutessa riensi aika Päivisin ei tunnit pitkiltä tuntuneet Mutta annas tulla pimeät syksy-illat Ikäväksi veti miehen mielen — Ei ole hyvä olla yksin Karhu yksin 'kuopassaan talven makaa ia kämmeniään imee — m'na elKa " 7 ! — Tulisikohan- tänne toveriksi Signe lerho sieltä AJustian Ka-- tauosta Siellä sitä ennen yh- dessä työtä tehtiin saman herran palveluksessa Ei tullut silloin kysytyksi kun ei ollut mökistä tietoa kun hän vielä silloin mailman kulkurina vietti viikon siellä toisen täällä kana Toisen ammuvia elä mänsä ijän syötellä _ Olisi se mukavampi vaikka Teppo-Hemmo ihastui niin aja- tuksistaan että yksinäisessä tu- vassaan aivan latihvks pisti lT„ft„ sitten nau vanan uin- käini 'Eihän hän oie Signe Terhosta kuullut sen jälkeen LSnta on jo pan -vuotta kun lian viustian _ cq p kv in TPinKKnasT vera- 1- ifoHL m cn tii- ! emmo naurann liseKseen mu- uuuiiaiuoUiU r"-""-- kartanossa töissä oh Kuka- nijggksi tiesi oli 'Signe jo ehättänyt jon kun toisen ennen häntä -tii tuota neu uuumaiiuui aja- telia Maksaisiko se vaivan muis- telia häntä enemmän? Pitikö -nyt naisen takia stehdä sellainen matka että lähteä varta- vasten Mustiaan katsomaan? — Muuten sitä ei saanut tietaa Mitä jos kirjottaisi Hm! Ei sitä ei voinut kun ci itse o- sannut Herrathan ne kirjeillä kosii Ja kukapa taalla oudol- la seudulla hänelle kirjuriksi ru - peaisi — Postineiti kyllä mutta hän voisi nauraa 'Urkkisivat Sltte Vlcla haiaiauuiaia iiduciia — senkin pöhköt! 'Vieläpä tässä sellaisista tuumistani puhuisin Salaisuuksia muka! Kvllä kai sitä on jokaisen työihmisen elä mässä kyllin paljon salaisuutta ios sitä penkomaan rupeaa — On kylliksi salaisuutta kär sityistä vääryyksistä leipähuo- lf„ m -illin fiictictn A iyyu j n™ oat inanMu nyvai sm imua- maan vaot valoisammallekin ot- tää nähneensä päiviä Sama on kohtelu kehdosta hau- taani Lähde ja lähde vain vaikka rin tasi viimeistä rykää yskii Miestä seurasi synkkä ajatus joka häntä alati1 jäyti ettei valoi sammille tunteille tahtonut jää dä tilaa Sitä Signe Terhoa hänen piri muistella Minne 'hän jäikaan? — Että kirjottaa 'Ei hän toki houreitaan muille tahdo tunnus- taa Hemmoa nauratti väkinäisesti — Eikq nytJikempää olisi löy dettävissä naisihmistä joka mök kiin toveriksi tulisi — Miksi se piti juuri alla Sig ne Terho Mustian karjapiika Hemmo mietti Tuumi viikon tuumi toisen vihdoin päätöksen valmiiksi sai Täytyi lähteä katsomaan vielä kö Signeä saisi käsiinsä Mökin ovi salnaan ja heti ensi hengeii kantimilla matkaan Tie on pit- kä (Jatketaan) ORJAN TARINA Kirj ANNIE RUISSALO (Jatkoa edell numeroon) Tävtyy tunnustaa että mekin -olimme Ivanin kanssa noita pel kureita Kun näimme kuinka va pautta rakastavia kohdeltiin pyy simme armoa ja siis vielä olem me hengissä Naiset käsittivät ensin vapau den merkityksen ja alkoivat sn tä puhua ja innostaa miehiäkin pyrkimään 'vapauteen -r— Olihan TOVERITTAREN TILAAJILLE JA LUKIJOILLE! Nvt on Dostitettu jokaiselle lehtemme tilaaja!- }e kirjelmä jossa käsitellään tärkeitä kysymyk- lphtilijkkeemme elvyttämiseksi ~ Tutustukaa jokainen tanan Kirjeimaan aiKaa sivuuttako siinä esitettyjä asioita vaan yhtykää i:aarma raiivoofiiff q iiiCiöunuii jrniciocn Toveruudella sorto Kaunea ineiia Kam-iua on- taan vaan me naiset olimme vielä näiden orjaraukkojen orjia ja siksi oli vapaus meille vielä- kin toivotumpi "Haluaisin nähdä ne linnan rauniot" sanoin vanhuksille VL-tleko tule opastamaan minua sinne?" Ivanin kasvoille tuli synkkä ll- me Hetken mietittyään hau virkkoi : "Kukaan ei ole siellä vuosikausiin käynyt 'Siellä on jälellä vain kauheat maanalaisen luolat joulen näkeminen ei tuota ivt iicntiaaii muuict ivuui lusimici Mutta jos niin tahdotte lähdcm- me Dunjan kanssa v iemään yteitä sinne" 'Lähdimme kävelemään kirkolle päin 'Vanhukset eivät jaksaneet liikkua nopeasti joten matka ku !ui kovin hitaasti Pyysin van huksia "Hartoonaan" nauttimaan ' lt 'i TT- I 1 1 urvu-Mveita ivuium joimim nitomauttavan etta jopa "neidi hienoa seuraa Kuinka Kun saavuimme kirkolle tar kasti Ivan seutua löytääkseen pensaikosta vanhan tien joka vei si linnan raunioille "Tässä o i ' ' 1' _ "1" ela ana" ' 7ol an JalKa' J e iHina uc vie nuiiaan sauui iiui: ja niin jatkoimme matkaa Vanhan rakennuksen tila kas voi ruohoa ja siellä täällä oli so raläjiä jotka olivat jo rohottu neot ja risujen peitossa (Paikka näytti tekevän kummallisen vai kutuksen vanhuksiin Johtuiko se pelosta vai entisistä Katkerista muistoista? Kysyin vanhuksilta linnan entisistä asukkaista "Silloin 'kuin tulin Osselkiin" sanoi Ivan "sanoi joku että uk kosenttili oli sytyttänyt linnan ja polttanut sen poroksi 'Nuo so raläjät ovat jälellä linnan savisei nistä Täällä on aina nähty hal tioita ja kuultu kummittelevan Sentähtlen kaikki ihmiset kammo vat tätä paikkaa Tällä linnalla lienee verinen historia" Maasta muodostetut loivat por taat johtivat maanlaiseen luolaan Portaat olivat hyvin ajanhampaan kuluttamat Orjantappurapen saita kasvoi niin -sakeana maan alaisen käytävän suulla että I vauin täytyi mennä edellä ja teh dä tietä meille Dunjan kanssa Käytävän aukosta tuli sen ver ran valoa sisään että näimme kulkea" Käytävä oli noin kolme kyynärää leveä ja yhtä korkea Siellä kuului omituista kohinaa 'Minua alkoin pelottaa ja kysyin Ivanilta mitä se kohina oli 'Hän sanoi siellä juoksevan maanalai sen virran joka laskee Laatok kaan Käytävä oli mutkikas joten tu- hmme pian aivan pimeään Ait (Jatkoa seitsemännellä sivulla) iijnicti v um tovwvvi Liikkeenhoitaja ia on m ff I s -v II f5 1 rtf I i