-Tiistaina toukokuun 7 p
SIVU SEITSEMÄN
niKiuimuiHiEUHiUiiif:iuii!iuuHiiiimiiiiHm
Minkä nuorena oppii H
sen vanhana taitaa I
No 19
immiiiirrri imriiiiinniiimnnitiriiriminniiiriu
HILMA
Usein muistelen- häntä nuo
ruudert ystävääni Muistelen' ai
kaä jolloin olimme lapsia ja lei
kimme ja peuhasimme yhdessä'
jolloin ei ollut liuolta eikä mur-
hptta mistään iy Hilloin lövctrn
me ilon aihetta kaikenlaisista
pikku seikoistakin tumien joiiKossar ivuuiKa monia
Meidän vaihempamme olivat leitä ° täälä siksi että ln'"tf
muutamanlaisia kiihkouskovaisia "Kurjuus ja toivottomuus on heil
iotka kutsuivat itseään "jumalan ta larjen valon sammuttanut?
lapsiksi" mutta joita yleensä vihdoin tuotiin ystäväni luok
nimitettiin hihhuleiksi He kuten senl- Tunsin hänet heti mutta
muutkin siihen lahkoon kuuluvat i1'1 ei näyttänyt tuntevan minua
pakottivat lapsensa olemaan mu-
kana seuroissaan )oka pakko ja
ankaruus synnytti meissä vain
vastenmieltä niitä hommia- koh-
taan ja vanhemmiksi tultuamme
uskalsimme naureskellakin hei
dän kummallisille-' tempuilleen
josta saimme vihaa ja nuhteita
Hilman vanhemmat ja hän hei
dän mukana tniiuttivat Ameri
kaan En nähnyt häntä pitkiin
aikoihin Sattumalta sitten sain
kuulla ystäväni surullisesta koh
talosta Vaikka Hilman vanhemmat ai
na vakuuttivat- ettei maallisia
rikkauksia kannata koota eikä
mailmallisiä iloja ja natitinnriita
hankkia niin he kuitenkin pani
vat niin suuren arvon maalliselle
rikkaudelle että pakottivat vielä
alaikäisen Hilman vaimoksi ho
pea'hapsiselle ukolle joka vakuut
ti olevansa rikas He uskoivat si
ten tekevänsä tyttärelleen hyvin
kun saavat hänet rikkaalle vaik
ka ikälonulle vanhukselle vai
moksi Mutta tuo maallinen rik
kaus ei tuottanut Hilmalle onnea
Hän tunsi olevansa alhainen ra
hasta myyty orjatar ei parempi
kuin prostitueerattu ja 'hän suri
ja häpesi elämäänsä niin että ei
kestänyt kauan ennenkuin hänen
järkensä petti ja hänet vietiin
mielisairaana New Yorkin lähellä
olevaan Randall saaren mielenvi
kaisten parantolaan
- Kuultuani lapsuuden' ystäväni
kohtalosta riensin häntä katso
maan mainitulle saarelle Pieni
höyrylaiva kulettaa tavallisesti
niaanantai-iltapäiväjlä vieraita
saarelle Ilarleni-virran yli Kai
ken mailman kansallisuuksia on
näiden vieraiden joukossa Kai-
kiila on yhtä ja toista viemistä
litilassaan saaren onnettomille a
sukkaille Saaren rannalla on
konttori josta annetaan numeroi
tu lippu et lä osaa mennä oike
aan osastoon '
Raivohullujen osastosta kuu
lui kainaloita vihaisia kirkuvia
huutoja ikäänkuin sirkuksen nä
lissään olevien petojen häkeis
tä Ikkunoista näkyi sairaitten
kasvoja joista toiset irvistelivät
toiset itkivät toiset olivat tylsät
ja ilmeettömät Aina kun avat
tiin erään osaston ovea kuului
sieltä itkun sekaisia valittavia
ääniä ikäänkuin rikkinäisen po
setiivin räminää joka aivan sv
däntä kouristi kuuntelijalta Yk
sitellen hoitajien saattamina ku
letettiin sairaita omaistensa ja
tuttaviensa luokse Siinä oli mo
ncnlaisia näkyjä Sydänäsärkeviä
ihmiskohtaloita kulki kuin pano
raama ohitseni odottaessaui ys
täväni tuloa iljetin itsekseni :
niiksi kaikki tämä on olemassa
niistä johtunut ? Kuinkahan mon-
'ta väkivallan ia- Väärinkäytetyn
"oikeuden" uhria ' jonkalainen
ystävänikin oli on noiden onnet-
'-mitteli n nauta parilla sanalla
iuuiict iiaii Adincn liipanneen ja
näytti tahtovan' pois Koetin pa
lauttaa hänen mieleensä yhteisiä
lapsuutemme iloisia aikoja seu
roissa käyntejä koulua ja opet
tajia ja vihdoin 'hänen kasvonsa
saivat toisen ilmeen Hän hyinvi-
li katsoi kauan sumuni puristi
kättäni ja koetti sanoa jotakin
vaan ei minut Se olikin juuri
hänen tautinsa omituisuus ettei
hän voinut puhua mitään Yksi-
näinen mietiskely ja äänetön su-
ru oli hänet tehnyt sellaiseksi —
En voinut puhua pitkään aikaan
yhtään sanaa sillä vstäväni on-
nettomuuden näkeminen ahdisti
rintaani etten vainut En osaa
kuvata sitä sielun ilmettä mikä
kuvastui Hilman silmissä hi-
nen koettaessaan puhua Niin eh-
kä katsoisi kuoleva rääkätty ja
avuton eläin joka ei voisi pu
heellaan 'hätäänsä ilmaista ja ru
koilla apua
Vaikka ulkona olp-kirkas ja
kuuma kesäpäivä tuntui tuon lai
toksen sisällä olevan kylmää ja
kolkkoa' kuin ruumishuoneessa
Ta ruumishuonehan se olikin sil
lä -sairaat olivat henkisesti kuol
leita eläviä ruumiita En ollut
ennen koskaan osannut kuvitel
lakaan tätä puolta- elämästä
Hyvästelin ystävääni ja lähdin
Hän katsoi minuun niin surulli
sesti ja minusta tuntui kuin tuo
katseensa olisi heijastanut kuo
lemaa Vuosi sen jälkeen sain kiireel
lisen kutsun tulla tapaamaan ys
tävääni sairaalassa Kirjeessä sa--nottiin
että -Hilma on kovassa
kuumeessa ja haluaa nähdä- mi
nua Kiiruhdin heti saarelle Kil
ma istui vuoteellaan tyynyjen vä
rassa heikkona ja kalpeana Hä
nen sylissään oli lähettämäni
kukkavihko ja näytti kuin hänen
ajatuksensa liitelisivät jossain
kaukana Hän oli jo saanut puhe
kykynsä takaisin ja toivotti mi
nut heikolla äänellä tervetulleek
si kun menin hänen luokseen
Koetin puhella hänelle iloisesti
ja tarjoilin tuomisiani Hilma säp
sähti kun hoitajatar tuli sisään
Arvasin että häntä oli kohdeltu
huonosti ja olinhan edellisillä
käynneilläni tehnyt havaintoja
että paljon siellä harjotettiin ai
heetonta ja raakamaista kuritusta
noita onnettomia kohtaan 'Muun
muassa teetettiin siellä köyhillä
sairailla kovaa työtä jos he oli
vat vähänkään sellaisia että oli
vat vaarattomia '
En ehtinyt montakaan sanaa- hän ei enää kestänyt sen jänni
sanoa ystävälleni- kun huonee- tystä hän oli murtunut ii im-
seen tuli tutiseva vanna ukko
Arvasin että 'hän oli' ystäväni
mies Ukko suuteli Hilmaa hitik-
sille ja lupaili viedä hänet ko-
tiin Sana: kotiin näytti saavan
Hilman pois suunniltaan Näytti
että hän lopultakin- menettää jär-
kensä Hänen silmänsä paloivat
ja hän heittelehti tuskallisesti
vuoteellaan Hän katsoi minuun
ja 'huomasin 'hänen suurissa sil
missään kauhua aivankuiii hän
olisi katseellaan huutanut apua
Minut valtasi ajatus että hän on
putoamaisillaan hirveään kui
luun josta el koskaan pääsisi
ylös Olin varma että hän ei ol-luf-koskaan
ollut mielenvikainen
ainoastaan kiusaantunut ja sai
ras Hän olisi kaivannut vapautta
lohdutusta iloa ja rauhaa Päi
vänpaistetta laulua ja kukkia ikä
vöi ystäväni nuori sydän Hän
oli kuin siipirikko lintunen jonka
sydämetön metsästäjä on stilke-
nut ahtaaseen häkkiin niistä ei
koskaan pääse pois Inho ja vas-
tenmielisyys ukkoa- kohtaan ja
pelko uudelleen joutumisesta hä-
nen valtaansa oli liikaa ystäväni
kiusatulle mielelle Äänettömästä
rauhallisesta potilaasta hän muut
tui äkkiä raivottareksi Hänestä
tuli yksi noita eläviä ruumiita
Hän lakkasi 'olemasta ihminen
i1 elämä sulki häneltä viimeisen
kin ovensa
Riensin pois tuolta saarelta jo
ka kätkee niin monta- poloista ih
mislasta joita siellä on niin pal
lon Koko saan tuntui henkivän
kolkkoa tukahuttavaa tuskaa ja
surua ja katseet rfiutaristikkojen
takana jättivät tulkitsemat tomaiv
ajatuksen mieleeni
' A A
TOMIN ÄITI
Kirj Henry Goodman
Suomennos
(Jatk edell n:roon)
"Mikäkö vaivaa häh ? Se' pik
ku rosvo on karannut ja varasta
nut minun rahani Sinä kai olet
opettanut hänelle sellaista" Ko
oin silmät leimusivat vihasta kun
hän jatkoi: "Odotahan niin näet
mitä minä sille vekaralle teen
kun saan hänet käsiini"
iMinenKiiiH- iary elit i sanoa
tiiltään nli Ri1
h jo poissa — Tom
noissa! Se tieto
kommaksi kuin
teki hänet hei
inkaria rääkkä
ys Tom poissa ! Kuinka tyhjää
ja kolkkoa hänen elämänsä olisi
ilman poikaansa — Sitten hänen
mieleensä välähti ajatus pikaisen
toiminna välttämättömyydestä
Hänen täytyi löytää poikansa
Hän lähti seuraamaan miestänsä
ja hätä ja kauhu täytti hänen
mielensä ajatellessaan mitä hän
mahdollisesti tekee pojalle jos
saa hänet "käsiinsä
Etsintää kesti myöhään iltaan
Mary seurasi miestään Manhat
tan sillalle ja siitä suurten teh
taitten ja varaston uoneitten var
joon Tiheä su mj) alkoi laskeutua
kaduiHe himmentäen niitä Va
laisevien muutamien lamppujen
valon Mary väsyi ' etsimiseen
pimut Suru poikansa katoani i-
seat a oli niin raskas ettei hän
voinut edes itkeä hän vain nyyh-
kytti kyyneletöntä nyyhkinää ia
hänestä tuntui että tuska sär-
kee hänen sydämensä Hänkään-
tv takaisin kotiaan kohden Huo
limatta sumusta ja iltahämäräs
tä leikki Cherry kadulla suuri
joukko lapsia Joku vingutti van
haa hanuria ja joukko tyttöjä y-ritt-i
tanssia soiton mukaan Kiih
keästi vaikka aavistaen sen tur
haksi tarkasteli 'Mary lapsilau
maa nähdäkseen jos Tom olisi
niiden joukossa vaan häntä ci
näkynyt
Mary tuli kotiinsa Hän istui
pimeässä keittiössään ja mietti
Huoneessa vallitseva kaamea yk
sinäisyys synnytti kaikenlaisia
hirvittäviä epäilyksiä hänen mie
leensä tukehuttaen kaiken järjel
lisen harkinnan Hän kurkisteli
ulos ikkunasta ja kuunteli eikö
poikaa kuuluisi kotiin tulevaksi
Hän juoksi käytävälle vaan ei
siellä ollut ketään Pelko ja hätä
sai hänet kokonaan pois suunnil
taan Mitähän jos Tom olisi ijäk
si pois häneltä? Kadonnut!
Ehkä hän oli hukkunut? Hän ci
voinut enää sietää kalvavaa epä
tietoisuutta hänen täytyi päästä
ulos
Käytävältä kuului Tomin ääni
se kuului hirveältä käheältä-korinalta"
Päästä minut päästä !"
Mary riensi poikansa avuksi ja
rukoili: "päästä hänet Bob hyvä
Hob päästä hänet !"
"Vai liitäisi minut päästää hä
net? Siniä kiinni ja anna minun i
olla ! Kvllä minä opetan hänet
karkaamaan — ja -sinutkin 'Ehkä
sinä juuri oletkin opettanut 'hä
nestä sellaisen" Hän iski poikaa
nyrkillään kasvoihin ia 'hartioihin
ja karjui: "Vai karkaatko sinä?
Minä murskaan sinun luusi!"
Ääni käheänä huudoista ja pe
losta rukoili Tom: "Älä lyö enää
isä älä lvi") Minä lupaan olla hy
vä" Mary ei voinut enää katsoa
tuota rääkkäystä Tiikerin raivol
la hän hyökkäsi Bobin kimppuun
ja hakkasi häntä nyrkeillään Hä
nen kasvonsa olivat kamalan nä
köiset ia vääristyneet kun hän
iski ja kynsi kuin raivotar mies
tään saamatta kuitenkaan häntä
lopettamaan lapsen rääkkäystä
"Minä tapan itseni" hän huusi
äänellä iossa kuvastui koko hä
nen sielunsa raivo ja epätoivo ja
hän avasi ikkunan osoittaen ai
kovansa hypätä alas siitä
Tämä Maryn uhkaus oli Haoil
le niin odottamaton että 'hän
päästi nojan irti ja sieppasi 'Ma
ryn pois ikkunasta ia sulki sen
Seurasi kamala hiljaisuus jol
loin Mary sulki Tomin syliinsä
ia 'puristiiiäntä rintaansa vasten
Tom vapisi ja nyyhkytti ja va
litti tuskallisesti Tiobin raivo oli
lamaantunut ja hän tuijotti hti-
hin kuin tvhmä eläin tylsin vc-
restävin silmin
"Oh Tom enkö minä -pvytä-iwt
sinua olemaan kotona? Sh
sh hän tuuditti Tomia kuten
(Jatkoa kahdeksannella sivulla)