Tiistaina helmikuun 5 p 1918
SIVU SEITSEMÄN
IIHilHHmimStSmiSIiUKHIilsSlllIlimHIMHJMIMS
N:o 6
txmtnx ffisaata
IHIUIIHHmiHIMllIIIIIHmHIMIIHIIimiUIIIIIIJM
PAYNESVILLE MICH
Nyt tervehdän ensi kertaa kaikkia
Toverittaren lukijoita Ei täältä näy
kirjottiksia Nuorison osastossa Minä
vähän kerron sen syitä Kyllä täällä
on nuoria mutta ne on kapitalismi
li jossa he käyvät tanssimassa mut
ta minun mielestäni siilienkin väsyy
Nuori kaipaa ltehittävämpää kuin on
tanssi Kyllä sekin on joskus paikal
laan mutta kun se on aivan tapana
Kun s s osaston haalilla oli ohjelma
iltama niin sinne tuli joitakin nuo
ria ja lie tekivät niin paljon elämää
ettei kuullut toveri Lahden puhetta
Heitä kiellettiin ja sitten kun he läh
tivät ulos ja tekivät paljon elämää
niinkuin sivistymättömät ihmiset
Täällä käy pappi joka kuukausi saar
naamassa sivistystä mutta sen on
turha ei se pappi osaa olla itsekään
sivistynyt Ei saa moittia näitä nuo
ria Heitä ei ole koskaan opetettu
tuntemaan työväen puoluetta Kyllä
te lapset ja nuoret olette onnellisia
te joiden vanhukset opettavat Mi
näkin -olen saanut itse hakea tietoja
Työläisjoukot tulkaa lippunne juu-
relle ja vannokaatte taistelevanne
riistäjiänne vastaan urpo
KAUNIS ON ILTA
Kaunis on ilta kuuluit kun
loistaa
Ja mieli on kevyt niin onnellinen
Tähtien välke kun taivaalla
hohtaa
Ja ilma niin lauha niin lämpöi
nen Kaunis on ilta niin valkea maa
IJerttaisan unen se helmassaan
soisi
Rauhaisan levon myös syömmel
lc toisi
Kaunis on ilta kun 'keralla kuljet
Sen mi on syömmesi valloittanut
Kätes' kun armaan käteen sä
suljet
Silmiis kun kulta on katsahtanut
S— a S
TOINI TUULENSUU
(Jatkoa)
Ja minä olen köyhä Metsolan
alustalaisiin kuuluva meikin tyttö
Ainoana turvana vanha jköyhi
äiti Minulla ei ole mitään muu
ta tulevaisuutta kuin avara kolk ¬
ko mailina Kuinka raina usKai
lan antaa sieluni ja ruumiini tun
teelle joka ei ole minun alemas
sani olevalle sallittua-imuin näh
den?" — —
Hän huokasi
"Kuule armaani !"
"Jos se siinä vain on ei hätää
Meidän rakkautemme on suurem
pi kaikkia noita - Rakkaus ei ky
sy sukuja eikä syntyjä
Katso minua katso!
Puhtaasti minun sydämeni mi
nulle sykkiin Tule omakseni
sillä minun olet! — Minun ohn
armas tyttö " Arvo kuiski
— He uinuivat toisten
sa syleilvssä kauan Tuultu
levhkä vilvoitti heidän kunnin
kiihtyneitä karvojaan ja selvitti
heitä tuosta onnenliumalasta
XVII Luku
— "Jopa minä ihmeitä taas
olen kuullut Tulin kertomaan"
Reeta-muori hengästyneenä jo o-
'fuulen-
suun muoria tapaamaan
Reetakin oli ollut paremmissa
voimissa taas kesän ajan Ei o-
Jeskellut niin paljon enää" Tmi
lensuussa kun jaksoi enempi kv
lällä kulkea
Hienoissa paikoissa häntä pi
detäänkin hyvänä halusi hiin ke
hästä "Minä niille osaan ollakin niin
mieliksi että kyllä niissä aina
kahvia tarjotaan meni minne ta
hansa" Eikä sitä auta köyhän ihmi
sen kvllä sitä pitää rikkaiden'
suosioon pyrkiäkin sillä ei sitä
muutoin leivissä pysy ja on e
niin mukavaa muutenkin Saa
aina tietoonsa yhtä ja toista Ui—
hi-hi"
— "Raukasi niin vanhoja lin
—
tani
nuitta en vain malttanut
tänne tallustamatta 'kun
taas kuulin uusia''' i
Reeta istahti hengähtämään -
"On noilla rikkaillakin omat
surunsa vaikka sitä ei luulisi
Niillä kun sitä maallista on yl
lin kyllin Ei ole puutetta tän
taivaallista Mutta löytää ne vain
surunsa neui
Tuokin Metsolan neiti"
Toini ei tähän asti paljon vä
littänyt kuunnella Reetan jtr
titja Ne kun menivät aina si
tä vanhaa latua Mutta kun hän
Saimista kuuli akan puhuvan
tuli hän lähemmäksi kuullak
seen mistä taas on kysymys
Muori ei ollut puhunut mitään
Metsolasta pitkin aikoihin Tus
kin Toini oli kuullut niistä hä
neltä sitten kun kevättalvella
viimeksj Siksi hänen uteliaisuu
tensa sitä paremmin heräsi
"Hi hi hi ! Suree se Met
solan neiti nyt — mitä lie sure
:eekin Ei ole kemuja ollut
yhtä' ahkeraan Tässä ensin ke
väästä oli aina väkeä kuin kie
varissa talo täynnä Hi hi hi!
Mikähän tyttöselle tuli On
sitä odotettu kihlausta lukkari-'
vessa sanoi kun tuli
pojan kanssa Siitähän tässä alm- ei saa kukaan selvaa Ensin han
oinani siellä puhuttiin mutta ei- kin oli vähän iloinen ja hyvd
päs kuulu valmista Jokohan lään kun poika kirjotti mutta
otti poika sanansa takaisin kun näyttää nyt kuin jotakin olisi
ei kuulu enää usein Metsolassa tullut väliin Vaikka Vilho ii
käyvänkään ahkeraan kirjottanut näkyy Toi-
I rännissään se on Mannilan ui niihin hyvin harvoin Vastaa
vanha äitikin kun poika noin van — Toinia ei kuulunut se-
välinpitämättömäksi heittäytyi
:iiint-i:in kuvin vanhan rouvan
toivovan että poika Metsolan
vävvksi joutuisi Olisihan siinä
taloa ja tavaraa
Kaikkensa kuu-
lui sisarkin tehneen ennenkuin
pois lähti Mutia se poika olla
jurottaa vain ei ota kuullak
seen Jo minäkin sanoin kun
kuuiin että hullu se on tuo luk
kari kun ci huomaa Mistä tääl
lä nyt senkään parempaa otti
Mikä mahtoi olla kuu talvella
kelpasi eikä nyt "
— Toini ei voinut kuunnella
enempi Hän pelkäsi herättä
vänsä huomiota kun poskia al
koi niin kovin polttamaan
— Toinin äidill
jatkoi alennetulla äänellä :
"Kyllähän sitä puhutaan jo
vähän muutakin mutta ei itä
vielä oikein uskalla pulitta Sitä
vasta voin m mi tain at salavihka'
hörievät mutta lieneekö perää''
"Katsoin minäkin siihen Met
solan neitiin vähän pitkään kun
tässä viimeksi siellä kävin Ettei
tain olisi jo pahempi surun syy?
Mutta olisi se hullua jos kävisi
silläkin lailla kerran hienolle ja
komealle kuin Metsolan tyttä
relle" n:i]e
ilisi" lokasi Toinin
am
tuoiion Kyiiapaiian eläisi vai
il!-
ka viisi jos olisi useampi tul
lakseen Ooh! Mutta se maine ja
kunnia! — Vaikka en minä us
ko että ne sitä niin pitkälle
päästävätkään että häpeä ehtii
tulla Auttavat muuten aika
naan tai pakottavat sen otta
maan joka on tekosen tehnvt
Kyllä siinä nyt säitten lukkari-
poika pistettiin pihtiin
K_ 1 1 ii ne sen panevat nyt lu
jille Pakolla naimisiin jos i-i
suosiolla saa"
"Niin väinkin" virkkoi Reeta
"Mutta kuinka se sinun tyttä-
resi laita nykyisin on? — Sita
me hupistiin siihen Vilhoon tal
vella muistathan? Eikö siitä mi
tään tullutkaan? Poikako vain
meni mennessään eikä ole sen
koommin perään kysynyt? Ei
niistä kaikista arveluista näy ole
van taikaa — Vai kirjottavatko
nuo vielä?"
"Eihän niistä tiedä Uhkasi se
poika lähtiessään kun minua ja
Toinia hyvästeli tulla vielä jos
kus takasin Oli ihan kuin kyy
neleet silmien nurkissa olisi kii
lunut katsoessaan tyttööni
On se siellä kirjottanut kai u
seinkin — On niitä Toini minulle jos
kus lukenutkin joitakin paikka ja
— -
Hellästi niissä tuntuu pojan
mieli olevan — Tuosta Toinista
kään ollenkaan miellyttävän mm
Vilho viime kirieessään
viime kirjeessään unxasi
taas svksypuoieen tulia mciiie —
ainakin käymään Oikein minua
viillän harmittaa "
Muorit juttelivat nuorten asi
oista Arvelivat suuntaan ja toi
seen mutta eivät tienneet a-joiden
syitä syviä
— Kun Toini taas tuli muo
rien lähettyville vihjasi Reeta
Vilhon ja Toinin talvelli-een
seurusteluun
— Toini harmistuneena ja v
linpitäniättömänä vain va-Hi-i:
"Ei siinä mitään Hilut"
Muori ei päässyt asiasta tuon
pitemmälle Mutta akkaa näkyi
ri
Minkä nuorena oppii j
mt
sen vanhana taitaa
taas harmittavan kun ei saanut nte
haismidelleen parempaa !)!-
XVIII Luku
aatos vain mielit -et
Aina
hio
wi:Kta narvom ne viestit a
ven-el tifo —
Iit
rvom he luovat mun kulMni
hiota
Hellityn ääni kaukana raikuu
Kaihoni kannel usein täällä kai-
kuu
— Pohjaton tuskani -kestän k ö
tuota
Rannaton
ulappa on toiveeni
meri
Vaikka sykkii ja
kuohun ' dia
nuorekas veri
Niin usein niin usein inui
häntä
Suruni svytä ia kaihoni s
k n
-ta-
ja e-i saa vaikka paljoa nx
'pyy da
Vastausta varmaa häitä
Kotini tanhuan kukaksi vuotan
f sk on
toivon ja vieläkin hiotan
m niin kauan kuin korsikin
kantaa
foiyetta pientäkin niiilE " iin
antaa
— En muistele liiurheltaii! hui Ir
tain Niin
tehdes
lauloi Vilho RiVijiitvi
iän työtä väsymättöinäs-
t koimsa vainoilla
Hiki hehneiii otsalla kuumas
sa päivän paahteessa
Mutta ei auttanut ei auttanet
sillä kohota piti Ristijärvi —
Viljan piti lainehtia entistä e
hoinpana esi-isien kummulla
Nuori mies kyllä jaksaa Jak
saapa niinkin tehdä töitä silloin
kun tulevaisuus on niin kukkea -
na edessä aukeamassa
— Ja kuokka iski aura
niin vinhasti että vanha
ihmetellen katseli
kynti
säillä
i on tuossa poikaa !
Ei tee mieli maailmalle
Tl I UI
kuin toisen veljen
Hyvin käy häneltä työnteko!
Myi uudessa polvessa kuntoa jos
vain on halua
- Harvat ne noin tosissaan tänä
aikana
E-i-i-iit kyllä sanotaan olleen
eri jehuja!
— Hän Timo Ristijärvi kyl
lästyi ennen aikojaan
Vilhon ajatukset askavt
vain Tuulensuun mökisä
"Sinne jäi kukkani kasva
h
i aa n
ixasvaKoou i
mii mt sielu sna hkii
kun minä kontua kohotan!
flahka saan turpeen möjheäk
si ja viljan lainehtimaan pellol
la kehtaan Toinille jiaremmi'
kätteni töitä näytellä"
Hän ihastui omiin ajatuksiin
sa niin ettei muistanut hetkisen
ku 'kkaansa kohottaa
f jallioa lalidi-ksan-iella sivulla)