Toveritar. (Astoria, Or.) 19??-1930, January 15, 1918, Page PAGE SIX, Image 6

Below is the OCR text representation for this newspapers page. It is also available as plain text as well as XML.

    sivu rajusi
Tiistaina tammik 15 p 1918
No 3
Minkä nuorena oppii
tm
Sen vanhana taitaa g
jläEgiE!iäa21Il!IHnaiIIlKJilllllI132:snäiäI!1Si:s:E:
I!I!3IH!t:!!nHlKnUUIinilHNUIIHiI3ll!HU3SHftUIIIIHIIHIIIUIiaXRI2IfinUHllf)iHI
TOIHI TUULENSUU
Kirj Helmi Mattson
(Jatkoa)
Toini punasteli tuollaista kuul
Jessaan Hän ci tiennyt ra iti a-
latella Mil-si se hänelle nyt
ai—
j:aa-iiqiii makeilla'
Multa silti hän ei voinut olli
luulemalla hyvää mieltä kun
liänlä kauniiksi ylistettiin
Ja sen sanoi vielä tuoli lineu
jiieno mies
'Viilutkaan vaikka niin paljon
yhdessä oltiin ei kertaakaan
ihänlä n iin 'päin krisvoia kehti-
pill
IJc olivat tulleet ri:rinkoisti
valtatiet: jo hetken matka:! pn-lic-llen
kaikenlaista
Toini ihmetteli itsekseen kun
Ci hänen seuralaisensa jo ajat
tele takasin paluitta vaikka jo
ollaan enemmässä kuin liiuohvä-
Iissä in alkaa
Vaan tulkoon letin
oniian se hauskemn
haluttaa
li änclle-
Iin
— Multa J-nm 1: sa- puivat
metsämeuiiaau josta oikotie
i:äänlyi Tuulensuuhun huoma-
i ' -r t : :„
mu i miu eua liuitn uensj
:ääutyy nyt [iois valtatiestä
"Tahtoisitteko minut jo ker
naasti Okaisin palaamaan" mu
rahti Arvo
l Toim ei osannut mitäiri sa
jioa t "Jq- (allitte tulen kauhanne
'vielä edemmäksi vaikkapa ko
lliinne asti Minulla ci ole mi
tään kiiieltä"
Piliän sitä Toini vastustanut
— Pii vi paistoi kuumasti aivan
iliiolti
Jleis-lä tuntui paljon muka
'vammalCa J-mlkca sitä metsäistä
loppumatkaa
Täällähän on paljon viileämpi
ja licrtaisemp! kävellä Ainahan
se "lopussa l iitos seisoo"
— "Olisiko täällä mitään imi
Juivaa n iikkaa minne voisi istua
hetkeksi Vai eihän teitä mikään
estäne puhelemasta kanssani vie
lä jonkun aikaa
Minua hiivittäisi jos !e vain
pidätte seurastani?" —
'Toini o'i neuvotonni luiti
taas tuohon sanoa
Häntä luntenkin mielytli
- Arvo Mannilan k oh teli as ja
sievä käytös ettei Fin muka
voinut toisia lonkain wai suos -tui
hetkisesi jäämään jos nä
kyisi joku niuknva lovähdys
1'aikka Samassa hän muisli e irti vä
Jiän edempänä on kirkas lähde
lähellä lietä Sinne hiin oli jos
iitts yksinkin kulkiessaan poi
kennut ja istahtanut huoahta
maan 5-ii'kolta palatessaan —
Tänä kesänä ei (osin kertaakaan
mutta eihän hän ollut vielä u -jfcln
tänä suvena kirkolla käy
nytkään Arvo oli varsin halukas me
nemään sinne
"Sehän onkin sopiva pysäh
dyspaikka Siellä saa virvotusta
j'aiioiiiei] sielu
:a"a
kertai1
iVfji _ hänellä oli ollut siel-
li tuoliikinpo viimekin kesänä
sitävarteu että kulkiessa saattoi
juoda
"Pistin sen aina lähellä seisova-van
koivun onkaloon piiloon
Lieneekö siela vielä vai olisiko
joutunut hukkaan" 'puhui Toini
Ki ole väliä vaikka ei olisi
kaan tehdään uusi Kai taskus
tani joku veitsi löytyy jolla saa
vuoltua koivun kytkeä" innostui
Arvo jatkamaan
' Lähde siellä kiilsi kirkkaana
kuten ennenkin Linnut lauloi
vat lahipuissa suloisesti
Hieno tuulenhenki hääti pois
liikaa hiottavaa kuumuutta
"Tämäpä -oi: herttainen paik
ka" ihastui Arvo 'Täalläfco te
olette eunenkir istuskelin': Toi
ni?" Tom: istui läiUie-i:
kaatuneen puunrungot
Arvo Ma nti ii? a sk a
hisen teospa
"lo teillä on siitenki
reunalle
piialle
teli tuo-
i suloista
täällä metsässä Suotta minä
teille ehdotin että pois muut
taisitte Tämän herttaiseni paa e
lamiu ei missään liene Ihan po
vi sykkäilee ihastuksesta" rie
muitsi Arvo h ur tuli tuohisen
sa kanssa Toinin luo
"Niin sc on kesällä Tn vaih
taisi elämääni mihinkään
Talvet ovat hankalia tiet tu
kossa paljon lunta"
lian muisti monta kärsimystä
talvisaikaan mutta ei tahtonut
jatkaa niistä kertomaan " ettei
häititseisi toisen iloa
mi-
Nyt on kesän ihanin aika
täpä muusta!
Kihäu näin ihanan kesäpäivä
nä luonnon helmassa viitsinyt
kärsimyksiään muistella vaike
uksia mieleensä johdattaa vaik
ka kuinka ne sinne pyrkivätkin
Hauskahan
tenkiu nyt on
meillä taalla
eikö olekin?'
kui-
" ky
atteli syi Arvo
"Ihanaa! Ihan
1 1"
Toini mielessään
Ihanampaa kuin tusi
loinkaan ennen mutta e
tä avomielisesti toiselle
o'n mi!
i hän si-tunnus-
tan ut vaan
Yirkkoi
hi
:a :
Uu
pa niin"
Lähde kiilsi ji kimalteli kirk
kaana ihmislapset rupattelivat
reunalla Äurink
jälleen länteen
lapaansa
Tuota ci tari
ncet eivät muistane
lua Vasla ulan vineyaestä huo- kutsua vaan "halusi entiseen la
masi Toini että he mahtoivat paansa oleskella mieluummin va
olla metsässä jo kauan paassa luonnossa
— Äiti luulee minun olevan Toiset tarkkasilmäisimmät vä
isäni hautaa kukittamassa näin hän ihmettelivät miksi Arvo ei
mvotiaau Miia lian ataclelisi
kun tietäisi että
lähellä kot ia e n k"
otenkm
nam
vaan -
"Kyllä n inui: nyt p
(cä kiirehtiä jo kotiin
odottaa jo fcuinkaka
myöhä ?"
' "On tosiaan täällä ai
tiut Emmehän ole
neet sitä kumpi!-::'
vo
Jatkoi vielä: "Saatan teitä lä
liiemmäksi kotianne Toini mut-
ta en nyt tule sinne enaa talla Mannila menevät naimisiin Kih
kertaa Tulen toiste ioskus jos laus julaislaan tuossa paikassa
saan luvan?
"Kiitos vain! Tervetuloa!"
Toini oli hyvillään kun ei Arvo
nyt tullutkaan hänen kanssaan
perille
On mukavampi ettei äiti tien
nyt Saahan hän olla siinä us
kossa että hän viipyi kauem
min hautausmaalla Voisi vielä
otaksua jotakin jos nyt veisi
seuralaisen
Mutta siten Toini oli vähän
epäluuloinen tulisiko Arvo enää
toistakaan kertaa vaikka lupasi
Fipä hän tullut viime kesä
näkään Vaan Arvo Mannila lisäsi hä
nen ajatuksiinsa toivon kun hän
virkkoi tytölle:
"Olen viettänyt kanssanne i
hanan päivän Soisin ettei se o
lisi viimeinen"
Hän puristi Toinin kättä jää
hyväisiksi ja katsoi syvästi ty
tön silmiin -
Toini lensi punaiseksi
Arvo heilutti vielä mennes
sään liattua Toinille ja katosi
skten vihreän metsikön taa
Metsolassa elämä jatkui enti
seen tapaansa
Talon komeutta ja rikkautta
koetettiin näyttää kaikella ta
valla Nyt oli taas kutsuttu kesävie
raita kaupungista
Niitä tuli ia meni Aina ol
tiin tuomassa tai viemässä —
-Humua olla piti Siellä oli kylän
hienoston keskus
Metsolan neiti -Metsolan nei
ti" häneupä nimensä oli alitui
sesti 'herraskaisten suussa Fi
pä ollut sitä kemua eikä kekke
riä ettei Saimi ollut ylinnä kai
kista
Puhuttiin paljon
pian tapahtuvasta
'hänen ehkä
kihlaukses
taan
Olihan se leisesti tiettyä että
Saimi oli kevät-talvella voittanut
lukkarin pojan suosion ja että
mahdollisesti kesiin ajalla teh
täisi liitto
Tosin ei Arvo Mannila enääu
viime aikoina ollut niin altati-
seen
Metsolan ieraana Vaan
aceutui h i 1 - arveltiin etta se poissaoleminen
in entiseen johtuu Jjartaasta luonnon ja ul
koilman ihailusta joka 'hänelle
t huoman- oli luontaista Siksi hän muka
t ajan ku- ei malttanut noudattaa- jokaista
lamkaan en ta etsi baimin seu-
ra a vaikka ouiuu toukrssa nui
vaan kana Päinvastoin ikäänkuin
karttaa kuu voi sen tehdä sopi
ä jäh- valla tavlHa
Äitini Saimi taas nuolestaan oli Ar
an lienee von lähettyvillä niin ipalion kun
voi — Aivan Hah'loi toisille näyt
uka kulu- tää' että hiin tässä on ollut jo
huoman- puolilla
"::oi Ar- Tieneel-ö sekin ollut Sai
min tahdolta lähtösin kun
Met-
- - solasta levitettiin ihuhuja että
pian Metsolan neiti ja Arvo
' Kiihkeästi - sitä odotettiin
mutta ei sitä uutista vain kuu
lunut — — Näin pääsi kesä jo
puoliväliin
Arvo keksi jos minkälaisia te
kosyitä joiden nojalla koitti va
pautua metsolaisten alituisesta
ympäröimiscstä
Häntä ilahutti tieto kun sai
kuulla että 'hänen äitinsä halusi
lulla maalle hänen luokseen
Arvo sai kirjeen sisarellaan
lähikaupungista jossa sisko oli
jossain konttoonvirassa
äidin kanssa Arvua tervehtimään
pikapuoliin niin pian kun saisi
lomaa virastaan
Äiti mahdollisesti jäisi cnem
mäksi aikaa Arvon luokse -jos
Arvo vain 'sen suvaitsi?
Olisi vanhalle ihmiselle tervey
deksi maalaisolo ja parempi il
masto Se sanoma oli Arvolle mieleen
Ehkäpä sitten heidän turvin
voisi keksiä parempia tekosyitä
joilla voisi ipuoliustaa poissaolo
aan Saimin hu-ia
Se tietenkin riippuu siitä mille
kannalle äiti ja sisko asettuvat
metsolaisiih nähden
Siskonsa Arvo kyllä tiesi ole
van kovin seuranhaluisen ja ver
taisiaan etsivän Hän voisi qlla
Metsolan jokapäiväisenä vieraa
na Siitä Arvo vähän välitti
Sillä hän YVarma Mannila ei
saanut pitkää loma-aikaa Niin
ollen se ei merkinnyt mitään
millä 'hän Metsolan asioita arvos
teli hyvin 'tai pahoin
— Toisia se oli äidin kanssa
— Kampahan nyt näkisi ovatko
he hyödyksi tai vahingoksi 'hä
nen tuumilleen
Arvo kiihkeästi odotti sukulais
tensa tuloa —
XVI LUKU
hdlös luota lemmen hurmaan
'Ki kesän karkeloihin
Syksy hallat huurteen hio "
Sulo suven unelmoihin
Pettää lintuin livenykset
Valat armaan unhoon jää
J alella vain kärsimykset
Syksy tuulet viillättää
— Suloisemmin kuin milloin
kaan laulelivat linnut lähteen luo
na kuiviipuussa
Koivun lehdet olivat jo aiko
ja sitten kasvaneet täyteen ko
koonsa ja puu näytti ikäänkuia
suoristaneen valkoista varttaan
Mahtavasti katseli se alas läh
teeseen jonka vierellä se seisoi
Viipeinä siitä että sai niin usein
suojaa antaa juurellaan kahdelle
kauniille ihmiskpselk' jheilutti
koivu uksiaan keskikesän hiljai
sessa tuulessa
Taaskin he tulevat sieltä miet
ti koivu ja lMniutti innokkaasti
enimmin vihreitä lehtiään
Sieltä tulevatkin ne nuoret ih
miset iolka lähteen vierustalla