f [ f L
't
SIVU KUUSI
Tiistaina marraskuun 6 p :hä
No 45
KUVIA KIRJAVASTA
IHMIS-ELÄMÄSTÄ
(Taikoa toimelta sivulta)
liisti avaavat tien vihureille kas
vipaarn luu Mutta se ei ole si
nun syysi minä ymmärrän sen
Sinä olet tehnyt kaiken minkä
olet voinut ja enemmän kuin ku
kaan mmi Olen nähnyt sinun
raksivan oksia tuuhcimmilta pai
sutin hyvin nuorena kirjottamani
ainakin Alutta voinhan muuttaa
loppupuolen ja nuottien kirjot
tujakin olisi jo Nyt sain jo Hii
rien l-mltm ionki sovitan viimei
seen näytelmään Sen kirjotin Jka voisi kantaa Hedelmän ker
tuolla kellarissa aina värsyn ker- ran jos ei sitä pimeys peittäisi
rallaan sen mukaan kuin pyykin Mutta hyvä ystäväni meitä
harkaukselta joudin Pyykkini on on vasta kaksi ja me olemme
pcstv mutta voi merkillistä ne kumpikin naisia Auo miehet
non hienoa kauniin kaunista saa
Ja sinä tiedät että kukin kirjot
taja valaa kirjotuksiinsa omia
tunteitaan Siksipä ovat kynäni
iniuisei cimi voi ei --ooiianisesii
della rakastanut
ni tiedät miten
nuun
Sitten asetin
aatteisiin
sinä ystävä
e vaikutti mi-
luottamukseni
olla sitä mitä ennen lapsen ltiot-
koilta että aurinko olisi valaissut taniuksessani ja rakkaudessani o
edes yhden lehden siitä kasvista Iin luullut heidän olevan niin
ne samat kiireet taas edessä- jotka ovat vahvempia kulkevat myksen jälkeen
ovat he kuitenkin vhteisessä asi
assamme aatteessamme jaloja
Mutta löysin vilppiä itsekkyyttä
omanvoiton pvvntiä ja sortoa
sielläkin pettymyksen petty- VIINIRYPÄLEEN
ia usein liian usein ia vas
takaikua ovat ne löytäneet vaan
kärsivissä jotka kärsimyksiä ym
märtävät Iloitseville ja naura-
ville en osaa kirjottaa niin pel-
kään
(Jatk)
m jotka jo kolmena viikkona onitse neula on
estivät minua kirjottamasta As- maan ensin puita
ken juuri korjailin lasten vaattei
ta ja ajattele ystäväni ratkesin
katkerana itkuun Tuota en ole
tehnyt moneen vuoteen Mutta
nyt en voinut hillitä enää itseä
ni Miksi ei saa kirjottaa se ken
kure ravista
omien kasvi
ensa luota Sanoin: meitä on
vasta kaksi Missä ovat ne toi
set joilla on sama pyrkimys
samat toiveet? Ovatko he vielä
niin ujoja ja arkoja etteivät toh
di pyrkiä siihen mihin pyrkivät mään
kirjottaa haluaa? Miksi ei- anne- viestoverit? Niin saada kirjottaa
ta sille kehittymisen malidolli
suutta joka niin hartaasti ja vä
symättä sitä on kaivannut ja et
sinyt monta vuotta? Minä itkin
niin kauan ja se helpotti hiu
kan Tätä kirjettä tässä nvt kir-
Saada kasvattavaa arvostelua et
tä oppisivat kirjottamaan niin
että siitä olisi hyötyä lukijoille
ja puolueellemme Tiedän että
moni kirjottaja 'pelkaa joutuvan
iUiitta aian varrella olen op
pinut paljon olen oppinut tarkas
tamaan syyn ja seurauksen toi
mintaa tutkimaan erilaisia ih
misluonteita erilaisten olojen
luomia ja oppinut antamaan an
teeksi — toisin sanoen ymmärtä-
välttämättömyvden lain
sellaisena kuin se on Olen op
pinut etta suurin osa
arvostelee toisia sellaiseksi mitä
he ovat itse siis oman mittansa
mukaan ja arvostelun ja (la
hojen puheiden esineeksi joutu-
MUSTA TERTTU
sa arvosteltavaksi siten miten vat ne jotka eivät pahaa ja vilp
jotan ja tuo kulunut vaatekappa- naisten henkistä työtä tavallisesti
le koneen päällä saa vuorostaan
vartfoa tekijää Imi pallottele si
tä miksi iitää minun sitä paik
kaaman ruveta Mutta pallotte
len sitä niiksi pitää se tehdä
juuri silloin kuri koko olemuk
seni on täynnä toisenlaisen työn
intoa Ia sitten vielä jos joskus
arvostellaan Mutta tata ei pi
täisi säikähtää Kuu me naiset
rupeaisimme todenteolla vaati
maan samaa huomaavaisuutta
puolueellamme mitä se lainaa
miespuolisille kynäilijöille niin
saataisiin sitä varmasti ainakin
alussa ensin niin paljon että nii-
pia tunne vaan näkevät ihmisis
sä vaan hyvää kaunista ja jaloa
ja rakastavat ihmisiä lapsen rak-
KirJ Klaudie Parkkonen)
(Jatkoa)
Tuo kaunis saksatar näytti tällä
hetkellä hyvin hoidetulta kissalta jo
ka oli saanut kynsiinsä hiiren ja en
nenkuin tappaa sen haluaa hän leik
kiä silä hetken Hän toivoi näkevän
sä vaivaisen miehen jalkojensa luona
polvillaan vannovan ikuista rakkaut-
ihmisistä taan lupaavan kuolla hänen nimen
sä huulillaan Mutta niin ei käynyt
"Minä menen! Hyvästi!"
Vladimirin kylmäverisyyteen lie
johtanut hänen murtunut mielenti
lansa Katsomattakaan kaunottareen
hän läksi poispäin astelemaan Mag
da kavahti
"Vladimir!" pääsi hänen kauniilta
rusohuuliltaan kuin tahtomatta Sil
loin oli Vladimir jo hänen luo-
kaudella ja lapsen luottamuksel- naan Mutta nähtyään jälleen ru-
la Tiedän että ios tämä kirien- mat arpiset vaivaisen miehen kasvot
ni joutuisi vleisön luettavaksi
heitti hän niin purevan ivallisen ja
li nl vpk 1 vnn l-ntoon oHn VI o rl im iv
niin moni lukija syytäisi oma- tunsi itsensä raukkamaisen tyhmäksi
vanhurskauden ja ulkokullaistiu- ja pää allapäin läksi hän jälleen
den syytöksiä kir jotta jaa vas
oisin kirjotellen saa jotain aikaan tä kirjotuksia viitsisivät edes lu
lliin työn loputtua kauhukseni kea tarkoin ennenkuin ne hyljä-
1) erään mietteistäni tahan kirot
tuun maailmaan ja aivan häpeän
kenellekään edes mainita että
olin niin ajattelematon että val
voin puoli yötä vaan sentähden
että sain lisätä jonkun arkin kir
jotusta kaapin laatikkoon jossa
jo ennestään on niin suuret piu
kat Oh jos voisi olla edes jon
kun aikaa kirjottamatta
Kustanusliikkcet eivät omaa
tarpeeksi rahaa voidakseen jul-kai-t'a
jotain sellaista mikä ei
ole allekirjotettu tunnetun kir
jottajan nimellä Ja ovathan ne
minunkin kirjotukseni korjauskia
vailla mutta harvoinpa saa tie
tää niissä kohdin vika on Ja
kun ei tälle tehtävälle ole pal-
-k a Itu erikoista henkilöä niin ei
soi juuri vaaliakaan niiltä kelle
tämä tehtävä ei kuulu Ja ym
märtäen tämän seikan olen mi
näkin aivan arkaillen lähestynyt
kustanusvhtiöitä Se raha se
kirottu raha! Sen puutteessa saa j"„
nahda ruumiillisia seka henkista
nälkää ja muutamilla sitä rahaa
n niin että sen loistossa uivat
ja hukkuvat
On sentään hauska palata a
jaluksissa nykypäiviin Sinit o
let minulle sitonut maakaistaleen
— jota minä saan muokata is
tuttaa taimia ja nähdä niiden
nousevan vihreinä Mutta kuk
kivMko nuo istuttamani taimet
koskaan Vastaa! Niitä verhoo
nuo mahtavat ikivanhat hongat
Niiden lehtien lomitse ei pääse
aurintron säteet hyväilemään
nuoria taimia ja
niiiä — ja Onkohan niin? Ne
eivät koskaan voi kantaa hedel
mää Kun vaan nousee myrskyt
syksyllä ja nuoret juuret ja run
ko olisi säilytettävä pakkasilta
että kasvi voisi nousta taas ensi
keväänä niin silloinpa ovat hon
kien oksat jo alastomat ja au-
täan
Olen vertaillut omia kirjotuk
siani micskvniiilijöiden kyhäyk
siin enkä ole niissä sanottavaa
eroa huomannut ja tämä on juu
ri minua rohkaissut ja antanut
toivoa parempaan Kun me nai
set opimme ensin antamaan itse
arvoa omalle työllemme niin ru
peavat miehetkin työtämme ar
vostelemaan sen arvon mukaan
eikä kirjottajan sukupuolen mu
kaan Minä en tarkota =itä että
minun omat kirjotukseni olisivat
tulleet hyljätyiksi juuri tästä
syystä vaan tiedän joitakin nai
sia jotka ovat siihen käsitykseen
tulleet itseensä nähden ja säi
kähtäneet ensi kolahdusta Roh
keutta vaan Rohkeutta vaati
maan puolueetonta arvostelun
työn arvon mukaan tahdon huu
taa teille
Ja sinulle ystäväni toivon vä-
svmaionta intoa loiia voit roli-
aista niitä joilla on sama kai
puu kuin minullakin
K
Rakas ystävä K— Vaikkakin
kirjeesi oli odottamaton ei se
minua hämmästyttänyt Sanoit
kuulleesi minusta enemmän pa
haa kum hyvää Niin minäkin
Ja voi olla paljon vielä sellaisia
puheita joita en ole kuullut en
kä siis tiedä mitä ne ovat ja
kuinka pahoja Kusiksi nuo kuu
lemani olivat minut vähällä mur
taa olivat hävittää luottamuk
seni kaikkiin ihmisiin juuri sil
loin kun sen häviäminen olisi
vahvistamaan kukatiesi saattanut minut vihaa
min? Ne maan kaikki-! ihmisiä Se o1l
siihen aikaan kun näin vaan hy
vää ja kaunista ihmisissä jolloin
en tiennyt ilkeyttä kateutta ja
vilppiä löytyvän Ja sitten kun
sitä löytyi löytyi niissä ilmi isis
sä joihin olin lapsellisesti luot
tanut joita olin lapsen rakkail
taan Mutta vaikka kuinka
"vanha aatami" toisinaan panee
vastaan niin täytyy heille an
taa anteeksi ja vaieta Heidän
olisi mahdoton ymmärtää seli
tystä että voi olla täysi-ikäisiä
ihmisiä jotka ovat perineet esi
vanhemmiltaan ja niistä oloista
niissä esivanhempansa vanhem
pansa tai itse on kasvanut niin
rehellisen avoimen ja puhtaan
luonteen ja myöskin sellaisen
fyysillisen olotilan että on via
ton kuin lajisi ja siis suhtautuu
lapsen luottamuksella toisiin ih
miisin Tiedätkö ystäväni että jos
mailmassa ei olisi lapsia eikä
sinunlaisiasi niin ei siinä olisi
mitään joka voisi elähyltää ja
antaa ihmiselle todellista elämiin
halua ja elämän nautintoa
Toisinaan tuntuu että olisi pa
rempi olla tietämätön parempi
etten tuntisi ihmisiä niin perin
pohjaisesti On hirveätä tuntea
koko ihmiskunnan kärsimykset
— kärsiä ne itse itsessään —
ja on hirveätä tuntea itsensä o
saksi siitä suunnattomasta pik
kuruisuudesta ja avuttomuudes
ta mitä ihmiskunta edustaa jo
ta ikuisuuden kaikkiuden rau
taiset voimat kehityksenlaki pi
telee kuin rapakakkua muokaten
sen oman mielensä mukaan
Mutta sitten taas kun pieno
kaiseni kietovat käsivartensa
pääni ympäri ja painavat suute
lon loisensa jälkeen huulilleni
poskilleni puhuvat minulle lap
senkiellä ja hymyilevät koko ole
muksellaan niin silloin häipyy
sieluni silmistä kaikki ruma ja
ilkeä ja näen taas ihmisissä vaan
hyvää ja kaunista
1'uliut halustasi kirjottaa kir
jottaa kuinka hyvin sinua ym
märrän Olen itse sen kaikki ko
kenut mutta tilaisuutta ei ole
tullut sen alan kehittämiseen ja
hiomiseen kynäni kärki on
jäänyt toppeloiseksi ei sillä hie-
Magdasta tuntui että hänen mentyä
meni myös jotakin hänestä itsestään
tuon miehen mukana Mutta hän oli
saanut perinpohjaisen isänmaallisuu
den opetuksen luutnantti Mousherilta
Vladimirin poissaollessa ettei muille
tunteille hänen rinnassaan ollut tilaa
"Vladimir! Kuule minua! Voin
han sääliä edes sinua" Mutta sanat
eivät tehneet enää mitään vaikutusta
ja murtunut perinpohjaisesti asteli
ulos viinitarhsta
Tyhjää onttoa ja sanomattoman
katkeraa oli sydämmessään nyt Ilta-auringon
viimeiset säteet suuteli
jat onnettoman arpisia kasvoja Au
ringon hohde lankosi köynnöskaton
lävitse erään kypsyneen viinirypäleen
tertun päälle joka hellästi kosketti
Vladimirin tulista otsaa sitten sei
sahti ja putosi maahan Se oli niin
kylmää se kosketus se synnytti kyl
miä väreitä ruumiissa
Kuului kimeää vihellystä siihen
vastineeksi hovin luota kahlekoirien
ulvahdus Kahleiden ääni ja portin
vartijan hätääntyneet askeleet Taos
Magda vihelsi merkitsevästi ja raa
alla naurulla siiesti sitä Vladimiria
vastaan juoksi kaksi julman isoa koi
raa ja jäljessä heitä vastaan juoksi
Magda osoil ellen:
"Tämä tässä Tsh! Tsh! Hei
Uljas! Tänne Mahti!"
Kuului kaksi naisen ääntä Ne oli
vat tuskan ja kauhun huutoja Nii
den seasta kuului heikompana Vladi
mirin tuskanhuudot Muutaman sil
mänräpäyksen kuluttua eläimet väsy
neinä saaden käskyn kauniilta emän
nältään läähättäen poistuivat raadel
ltin uhrinsa luota seuraten uutta
määräystä mennä saamaan "hyvä pa
la" ansiokseen Verisenä suupielet
pärskyivät ne ja maistelivat ihmis-vereta
Maria oli juossut piilopaikastaan
seuralaisensa kanssa He kumpikin
olivat nähneet hirveän ottelun kah
den koiran ja vaivaisen miehen välil
lä Nyt seisoi Marfa paikallaan nä
ennäisen tyyneenä Hän oli oppinut
kärsimään kaiken valittamatta Hir
veä tuska raivosi hänen sielussaan
Siinä makasi nyt se mies josta hän
toivoi Magdaile elämän toveria Hän
rakasti Magdaa niin kuin omaa las
taan ja olisi ollut onnellinen jos oli
si nähnyt hänet Vladimirin rinnalla
kulkevan elämän taivalta Silloin
tällöin runsaita kyyneleitä putoili
hänen kurttuisille poskilleen Toinen
nainen oli polvistunut Vladimirin luo
Tämän pää lepäsi hänen sylissään ja
(Jit!'a si it nLin lli sivulb)