f [ f L 't SIVU KUUSI Tiistaina marraskuun 6 p :hä No 45 KUVIA KIRJAVASTA IHMIS-ELÄMÄSTÄ (Taikoa toimelta sivulta) liisti avaavat tien vihureille kas vipaarn luu Mutta se ei ole si nun syysi minä ymmärrän sen Sinä olet tehnyt kaiken minkä olet voinut ja enemmän kuin ku kaan mmi Olen nähnyt sinun raksivan oksia tuuhcimmilta pai sutin hyvin nuorena kirjottamani ainakin Alutta voinhan muuttaa loppupuolen ja nuottien kirjot tujakin olisi jo Nyt sain jo Hii rien l-mltm ionki sovitan viimei seen näytelmään Sen kirjotin Jka voisi kantaa Hedelmän ker tuolla kellarissa aina värsyn ker- ran jos ei sitä pimeys peittäisi rallaan sen mukaan kuin pyykin Mutta hyvä ystäväni meitä harkaukselta joudin Pyykkini on on vasta kaksi ja me olemme pcstv mutta voi merkillistä ne kumpikin naisia Auo miehet non hienoa kauniin kaunista saa Ja sinä tiedät että kukin kirjot taja valaa kirjotuksiinsa omia tunteitaan Siksipä ovat kynäni iniuisei cimi voi ei --ooiianisesii della rakastanut ni tiedät miten nuun Sitten asetin aatteisiin sinä ystävä e vaikutti mi- luottamukseni olla sitä mitä ennen lapsen ltiot- koilta että aurinko olisi valaissut taniuksessani ja rakkaudessani o edes yhden lehden siitä kasvista Iin luullut heidän olevan niin ne samat kiireet taas edessä- jotka ovat vahvempia kulkevat myksen jälkeen ovat he kuitenkin vhteisessä asi assamme aatteessamme jaloja Mutta löysin vilppiä itsekkyyttä omanvoiton pvvntiä ja sortoa sielläkin pettymyksen petty- VIINIRYPÄLEEN ia usein liian usein ia vas takaikua ovat ne löytäneet vaan kärsivissä jotka kärsimyksiä ym märtävät Iloitseville ja naura- ville en osaa kirjottaa niin pel- kään (Jatk) m jotka jo kolmena viikkona onitse neula on estivät minua kirjottamasta As- maan ensin puita ken juuri korjailin lasten vaattei ta ja ajattele ystäväni ratkesin katkerana itkuun Tuota en ole tehnyt moneen vuoteen Mutta nyt en voinut hillitä enää itseä ni Miksi ei saa kirjottaa se ken kure ravista omien kasvi ensa luota Sanoin: meitä on vasta kaksi Missä ovat ne toi set joilla on sama pyrkimys samat toiveet? Ovatko he vielä niin ujoja ja arkoja etteivät toh di pyrkiä siihen mihin pyrkivät mään kirjottaa haluaa? Miksi ei- anne- viestoverit? Niin saada kirjottaa ta sille kehittymisen malidolli suutta joka niin hartaasti ja vä symättä sitä on kaivannut ja et sinyt monta vuotta? Minä itkin niin kauan ja se helpotti hiu kan Tätä kirjettä tässä nvt kir- Saada kasvattavaa arvostelua et tä oppisivat kirjottamaan niin että siitä olisi hyötyä lukijoille ja puolueellemme Tiedän että moni kirjottaja 'pelkaa joutuvan iUiitta aian varrella olen op pinut paljon olen oppinut tarkas tamaan syyn ja seurauksen toi mintaa tutkimaan erilaisia ih misluonteita erilaisten olojen luomia ja oppinut antamaan an teeksi — toisin sanoen ymmärtä- välttämättömyvden lain sellaisena kuin se on Olen op pinut etta suurin osa arvostelee toisia sellaiseksi mitä he ovat itse siis oman mittansa mukaan ja arvostelun ja (la hojen puheiden esineeksi joutu- MUSTA TERTTU sa arvosteltavaksi siten miten vat ne jotka eivät pahaa ja vilp jotan ja tuo kulunut vaatekappa- naisten henkistä työtä tavallisesti le koneen päällä saa vuorostaan vartfoa tekijää Imi pallottele si tä miksi iitää minun sitä paik kaaman ruveta Mutta pallotte len sitä niiksi pitää se tehdä juuri silloin kuri koko olemuk seni on täynnä toisenlaisen työn intoa Ia sitten vielä jos joskus arvostellaan Mutta tata ei pi täisi säikähtää Kuu me naiset rupeaisimme todenteolla vaati maan samaa huomaavaisuutta puolueellamme mitä se lainaa miespuolisille kynäilijöille niin saataisiin sitä varmasti ainakin alussa ensin niin paljon että nii- pia tunne vaan näkevät ihmisis sä vaan hyvää kaunista ja jaloa ja rakastavat ihmisiä lapsen rak- KirJ Klaudie Parkkonen) (Jatkoa) Tuo kaunis saksatar näytti tällä hetkellä hyvin hoidetulta kissalta jo ka oli saanut kynsiinsä hiiren ja en nenkuin tappaa sen haluaa hän leik kiä silä hetken Hän toivoi näkevän sä vaivaisen miehen jalkojensa luona polvillaan vannovan ikuista rakkaut- ihmisistä taan lupaavan kuolla hänen nimen sä huulillaan Mutta niin ei käynyt "Minä menen! Hyvästi!" Vladimirin kylmäverisyyteen lie johtanut hänen murtunut mielenti lansa Katsomattakaan kaunottareen hän läksi poispäin astelemaan Mag da kavahti "Vladimir!" pääsi hänen kauniilta rusohuuliltaan kuin tahtomatta Sil loin oli Vladimir jo hänen luo- kaudella ja lapsen luottamuksel- naan Mutta nähtyään jälleen ru- la Tiedän että ios tämä kirien- mat arpiset vaivaisen miehen kasvot ni joutuisi vleisön luettavaksi heitti hän niin purevan ivallisen ja li nl vpk 1 vnn l-ntoon oHn VI o rl im iv niin moni lukija syytäisi oma- tunsi itsensä raukkamaisen tyhmäksi vanhurskauden ja ulkokullaistiu- ja pää allapäin läksi hän jälleen den syytöksiä kir jotta jaa vas oisin kirjotellen saa jotain aikaan tä kirjotuksia viitsisivät edes lu lliin työn loputtua kauhukseni kea tarkoin ennenkuin ne hyljä- 1) erään mietteistäni tahan kirot tuun maailmaan ja aivan häpeän kenellekään edes mainita että olin niin ajattelematon että val voin puoli yötä vaan sentähden että sain lisätä jonkun arkin kir jotusta kaapin laatikkoon jossa jo ennestään on niin suuret piu kat Oh jos voisi olla edes jon kun aikaa kirjottamatta Kustanusliikkcet eivät omaa tarpeeksi rahaa voidakseen jul-kai-t'a jotain sellaista mikä ei ole allekirjotettu tunnetun kir jottajan nimellä Ja ovathan ne minunkin kirjotukseni korjauskia vailla mutta harvoinpa saa tie tää niissä kohdin vika on Ja kun ei tälle tehtävälle ole pal- -k a Itu erikoista henkilöä niin ei soi juuri vaaliakaan niiltä kelle tämä tehtävä ei kuulu Ja ym märtäen tämän seikan olen mi näkin aivan arkaillen lähestynyt kustanusvhtiöitä Se raha se kirottu raha! Sen puutteessa saa j"„ nahda ruumiillisia seka henkista nälkää ja muutamilla sitä rahaa n niin että sen loistossa uivat ja hukkuvat On sentään hauska palata a jaluksissa nykypäiviin Sinit o let minulle sitonut maakaistaleen — jota minä saan muokata is tuttaa taimia ja nähdä niiden nousevan vihreinä Mutta kuk kivMko nuo istuttamani taimet koskaan Vastaa! Niitä verhoo nuo mahtavat ikivanhat hongat Niiden lehtien lomitse ei pääse aurintron säteet hyväilemään nuoria taimia ja niiiä — ja Onkohan niin? Ne eivät koskaan voi kantaa hedel mää Kun vaan nousee myrskyt syksyllä ja nuoret juuret ja run ko olisi säilytettävä pakkasilta että kasvi voisi nousta taas ensi keväänä niin silloinpa ovat hon kien oksat jo alastomat ja au- täan Olen vertaillut omia kirjotuk siani micskvniiilijöiden kyhäyk siin enkä ole niissä sanottavaa eroa huomannut ja tämä on juu ri minua rohkaissut ja antanut toivoa parempaan Kun me nai set opimme ensin antamaan itse arvoa omalle työllemme niin ru peavat miehetkin työtämme ar vostelemaan sen arvon mukaan eikä kirjottajan sukupuolen mu kaan Minä en tarkota =itä että minun omat kirjotukseni olisivat tulleet hyljätyiksi juuri tästä syystä vaan tiedän joitakin nai sia jotka ovat siihen käsitykseen tulleet itseensä nähden ja säi kähtäneet ensi kolahdusta Roh keutta vaan Rohkeutta vaati maan puolueetonta arvostelun työn arvon mukaan tahdon huu taa teille Ja sinulle ystäväni toivon vä- svmaionta intoa loiia voit roli- aista niitä joilla on sama kai puu kuin minullakin K Rakas ystävä K— Vaikkakin kirjeesi oli odottamaton ei se minua hämmästyttänyt Sanoit kuulleesi minusta enemmän pa haa kum hyvää Niin minäkin Ja voi olla paljon vielä sellaisia puheita joita en ole kuullut en kä siis tiedä mitä ne ovat ja kuinka pahoja Kusiksi nuo kuu lemani olivat minut vähällä mur taa olivat hävittää luottamuk seni kaikkiin ihmisiin juuri sil loin kun sen häviäminen olisi vahvistamaan kukatiesi saattanut minut vihaa min? Ne maan kaikki-! ihmisiä Se o1l siihen aikaan kun näin vaan hy vää ja kaunista ihmisissä jolloin en tiennyt ilkeyttä kateutta ja vilppiä löytyvän Ja sitten kun sitä löytyi löytyi niissä ilmi isis sä joihin olin lapsellisesti luot tanut joita olin lapsen rakkail taan Mutta vaikka kuinka "vanha aatami" toisinaan panee vastaan niin täytyy heille an taa anteeksi ja vaieta Heidän olisi mahdoton ymmärtää seli tystä että voi olla täysi-ikäisiä ihmisiä jotka ovat perineet esi vanhemmiltaan ja niistä oloista niissä esivanhempansa vanhem pansa tai itse on kasvanut niin rehellisen avoimen ja puhtaan luonteen ja myöskin sellaisen fyysillisen olotilan että on via ton kuin lajisi ja siis suhtautuu lapsen luottamuksella toisiin ih miisin Tiedätkö ystäväni että jos mailmassa ei olisi lapsia eikä sinunlaisiasi niin ei siinä olisi mitään joka voisi elähyltää ja antaa ihmiselle todellista elämiin halua ja elämän nautintoa Toisinaan tuntuu että olisi pa rempi olla tietämätön parempi etten tuntisi ihmisiä niin perin pohjaisesti On hirveätä tuntea koko ihmiskunnan kärsimykset — kärsiä ne itse itsessään — ja on hirveätä tuntea itsensä o saksi siitä suunnattomasta pik kuruisuudesta ja avuttomuudes ta mitä ihmiskunta edustaa jo ta ikuisuuden kaikkiuden rau taiset voimat kehityksenlaki pi telee kuin rapakakkua muokaten sen oman mielensä mukaan Mutta sitten taas kun pieno kaiseni kietovat käsivartensa pääni ympäri ja painavat suute lon loisensa jälkeen huulilleni poskilleni puhuvat minulle lap senkiellä ja hymyilevät koko ole muksellaan niin silloin häipyy sieluni silmistä kaikki ruma ja ilkeä ja näen taas ihmisissä vaan hyvää ja kaunista 1'uliut halustasi kirjottaa kir jottaa kuinka hyvin sinua ym märrän Olen itse sen kaikki ko kenut mutta tilaisuutta ei ole tullut sen alan kehittämiseen ja hiomiseen kynäni kärki on jäänyt toppeloiseksi ei sillä hie- Magdasta tuntui että hänen mentyä meni myös jotakin hänestä itsestään tuon miehen mukana Mutta hän oli saanut perinpohjaisen isänmaallisuu den opetuksen luutnantti Mousherilta Vladimirin poissaollessa ettei muille tunteille hänen rinnassaan ollut tilaa "Vladimir! Kuule minua! Voin han sääliä edes sinua" Mutta sanat eivät tehneet enää mitään vaikutusta ja murtunut perinpohjaisesti asteli ulos viinitarhsta Tyhjää onttoa ja sanomattoman katkeraa oli sydämmessään nyt Ilta-auringon viimeiset säteet suuteli jat onnettoman arpisia kasvoja Au ringon hohde lankosi köynnöskaton lävitse erään kypsyneen viinirypäleen tertun päälle joka hellästi kosketti Vladimirin tulista otsaa sitten sei sahti ja putosi maahan Se oli niin kylmää se kosketus se synnytti kyl miä väreitä ruumiissa Kuului kimeää vihellystä siihen vastineeksi hovin luota kahlekoirien ulvahdus Kahleiden ääni ja portin vartijan hätääntyneet askeleet Taos Magda vihelsi merkitsevästi ja raa alla naurulla siiesti sitä Vladimiria vastaan juoksi kaksi julman isoa koi raa ja jäljessä heitä vastaan juoksi Magda osoil ellen: "Tämä tässä Tsh! Tsh! Hei Uljas! Tänne Mahti!" Kuului kaksi naisen ääntä Ne oli vat tuskan ja kauhun huutoja Nii den seasta kuului heikompana Vladi mirin tuskanhuudot Muutaman sil mänräpäyksen kuluttua eläimet väsy neinä saaden käskyn kauniilta emän nältään läähättäen poistuivat raadel ltin uhrinsa luota seuraten uutta määräystä mennä saamaan "hyvä pa la" ansiokseen Verisenä suupielet pärskyivät ne ja maistelivat ihmis-vereta Maria oli juossut piilopaikastaan seuralaisensa kanssa He kumpikin olivat nähneet hirveän ottelun kah den koiran ja vaivaisen miehen välil lä Nyt seisoi Marfa paikallaan nä ennäisen tyyneenä Hän oli oppinut kärsimään kaiken valittamatta Hir veä tuska raivosi hänen sielussaan Siinä makasi nyt se mies josta hän toivoi Magdaile elämän toveria Hän rakasti Magdaa niin kuin omaa las taan ja olisi ollut onnellinen jos oli si nähnyt hänet Vladimirin rinnalla kulkevan elämän taivalta Silloin tällöin runsaita kyyneleitä putoili hänen kurttuisille poskilleen Toinen nainen oli polvistunut Vladimirin luo Tämän pää lepäsi hänen sylissään ja (Jit!'a si it nLin lli sivulb)