Tiistaina lokak 30 p:nä 1917
SIVU YKSITOISTA
fuiiniuuiiHSHiiiiiuiiiuiiiHuiiimm
Minkä nuorena oppii §
sen vanhana taitaa §
N:o 44
iiniiiiiininmmiiiiiiiimimiiiimfm
KÖYHÄN KANNEL
Kirj Helmi M— n
Kaikuuko muille kantelen kieli
Säveltä niin ilotonta
Näin köyhän lapselle se muistuttaa
Vaan surua loppumatonta
i
Luulisi saavan sen sävelmeren
Päivänpaistetta mielihiin
Vaan ei se haihduta huolia pois
Vaikka kajookin kantelon kieliin
Se sysää vaan surua syvemmälle
Jos hetkisen ilakoipi —
Niin pohjalla siellä murheen sävel
Sitä suruisampana soipi
KUVIA KIRJAVASTA
IHMISELÄMÄSTÄ
Tämä sarja kuvia todellisesta
elämästä on yhtä loppumaton
kuin elämäkin Kun tämä nykyi
seltä kirjottajalta katkeaa voi
sitä joku toinen jatkaa
10
Joka ilta ja monta kertaa päi
vässä kumartui hän ristiinnauli
tun kuvan eteen ja rukoili ollen
varma siitä että rukouksensa
tulee huomioon otetuksi sillä
hän ehdottomasti luotti Juma
lan apuun
Hän oli nuori saksalainen avio
vaimo jonka nuori aviomies oli
sotarintamassa ja miehelleen hän
pelastusta rukoili 'Eikä kukaan
ole koskaan hartaammin ja vil
pittömämmin rukoillut kuin hän
Ja hän uskoi eitä Jumala suo
jelee hänen miehensä ja johdat
taa terveenä jälleen hänelle ja
lapselleen jota hän nyt kantaa
sydämensä alla Eihän Jumala
muutoin voisikaan tehdä
Ja sitten eräänä päivänä tuli
sanoma — kuolon sanoma Mie
hensä oli kaatunut sotakentällä
Murhaava pommi oli hänet sii
poin li t tuntemattomaksi Koko
nainen joukko miehiä oli men
nyt yhdellä kertaa ja hänen
1'ritzinsä oli siinä joukossa
Se oli odottamaton sanoma
hämmästyttävä tyrmistyttävä
Kuinka voikaan Jumala niin jul
ma olla olihan hän niin us
kollisesti niin vilpittömästi ja
luotta vasti rukoillut
Hän katsoi kauan ristiin-naulitun
kuvaa silmiin tuli kum
ma kiilu
— Ei ole jumalaa ei ole mi
tään ! kirkasi vaimo ja kaatui
pvörtvneenä alas (Jatk)
VIINIRYPÄLEEN
MUSTA TERTTU
(Kirj Klatitlie Parkkonen)
(Jatkoa)
Kirj Klaudie Parkkonen)
Heidän tultua pääkäytävälle joka
johti rakennukselle sai VVladimir
hetkeksi entisen tyyneytensä ja itse
luottamuksensa takaisin ja jotenkin
käskevällä äänellä joka ei lainkaan
sopinut hänen raihnaiselle ulkonäölle
virkkoi:
"Minä menen eteenpäin tästä ohit
se Sinä sillä välin ilmoita asiasta
emännällesi Sano että joku nuori
mies odottaa häntä viinirypäle köyn
nöskaton alla ' Hän kyllä arvaa kuka
olen"
"Vai niin" sanoi puodinvartija puo
leksi ihmetellen puoleksi ivaten ja
tunnusteli taskuaan tuliko ase mu
kaan "Vai nuori mies! Hyvä minä
ilmoitan hälle mutta tulen itse mu
kaan Mikä heittiö lienetkin Voisi
luulla vakoojaksi Kas kun tuota
en ennemmin huomannut Vai nuo
ri mies! Ha ha haa!"
Mies puheli aivan itsekseen sillä
VVladimir ei kuullut häntä
Wladimir oli kulkenut rakennuk
sen ohi Oli somaa kulkea noin
vain Ei oltu Magdaa siis vartioitu
pitkään aikaan Häntä ei siis odo
tettu takaisin tulevaksi Mutta mitä
puhui portinvartija äsken hänelle
luutnantti Mousherista? Ennenhän
ei tuntenut mustasukkaisuuden kal
vavaa tuskaa sillä hän tiesi olevan
sa koko olennoltaan ja ulkonäöstään
sekä ulkoasustaan aina voitolla luut
nantista Mutta nyt hän oli rampa
toissilinäinen
Niin katkeraa riipi hänen sydä
meensä mutta hänellä ei ollut enää
sitä entistä selvää harkintakykyä
jonka hän oli muiden hyvien omi
naisuuksiensa kanssa tarpeettomasti
kantanut "isänmaansa" puolesta so
dan uhrialttarille Pian häipyi mus
tasukkaisuuden tunne ja hän oli va
kuutettu siitä että hänen kaunis
morsiammensa rakastaa häntä yhtä
tulisesti ja pian on hän hyväilevä
häntä onnetonta Sitten taas su
mänräpSvkseksi vilahti uusi ajatus
Mahtaisiko kauniin nuoren rikkaan
naisen rakkaus tehdä hänet jälleen
onnelliseksi? — Mutta olivathan he
vannoneet rakkautta ikuista rakkaut
ta toisilleen
Hän kulki ihanan kauniita polkuja
tapaamatta yhtään ihmistä matkal
laan Polut kiertelivät oikealle ja
vasemmalle ja olivat taitavasti reu
nustetut mitä erinomaisemmilla kuk
ka lajeilla Syksyinen aurinko va
laisi niin herttaisesti joskin jo su
rullisesti osaltaan seutua Tämä he
rätti tunteita herätti hetkeksi el
vyksiin terveen järjen joka pysyi
jonkun aikaa yllä Ja se oli ennen
niin kauniin uljaan ja kunnioitetun
Wladlmirin elämässä viimeisen ker
ran Oh nyt hän tajusi mikä oli se
kalvaTa tunne joka piinasi häntä
yöt ja päivät jota hän ei voinut
ennemmin selvittää Hän oli vailla
lähimmäisen osanotto? Hän tahtoi
että häntä ymmärrettäisiin oikein
Mikä oli aianut hänet tällaiseen kur
juuteen Kuka voisi ymmärtää hä
net täydellisesti? Ymmärtää että
hän ei ollut itse syyllinen kurjaan
kohtaloonsa vaan että nurjat olosuh
teet ja tietämättömyys olivat johta
neet hänet ensin sotaan jota hän ei
ollut koskaan ihaillut ja sitten kaik
keen siihen jota oli saanut kokea
sen jälkeen "Äi-ti!" Miksi nousi
tuo sana niin usein hänen huulil
leen? Mitä yhteyttä oli sillä hänen
kurjan elämänsä kanssa? Jaa se oli
totta Katkeraa julmaa mutta totta
sittenkin Äiti oli yvllinen siihen
ettei hän omannut Mämän vakau
musta "Kirottu mu'siosi Kirottu
ainiaaksi"
Hän oli saapunut sille paikalle
jossa hän hyvästiä sanallessaan oli
suudellut Magdea Tuo vanha huvi
maja tiesi sen illan tapahtumat Hän
ia luutnantti Mouslier olivat ampuil
leet pimeässä kumpikin jäänyt eloon
ja niin paljon muutoksia oli tapah
tunut sen jälkeen hänen elämässään
Hänestä tuntui että tuo eloton lnu
liiatiimit linvimaia surkutteli häntä
Huoaisten hän sivuutti sen ja alla
päin kulki viinitarhan halki kapeaa
polkua myöten rypäleköynöskaton al
le Kuka olisi uskonut että hän vie
lä tulee näkemään nämä herttaiset
rakkaat paikat Himmeämmältä kun
ennen näytti valo täällä Kaikkea
katsellessaan täytyi hänen jännittää
ainoan silmänsä näkökykyjä "Olen
ko taas jälleen täällä tapaamassa
morsiantani! Kuka olisi uskonut
että niin monien taistelujen jälkeen
saan omistaa hänet"
Hän kuuli kevyeitä juoksevia aske
leita jotka tulivat rakennukselta
päin ja yhä lähenivät Mutta ne kier
sivät viinitarhan totseen päähän näh
tävästi sitä tietä tullakseen katoksen
alle Vladimir tarkasti katseensa
sekä kuulonsa Ne olivat kaksi nais
ta Tuon toisen lyhyt vartaloisen
hän tunsi kohta Se oli Marja Ta
lon vanhin palvelija Makdan imet
täjä hoivaaja ja ystävä Hänellä
oli entiseen tapaan yllään vaalea
leninki ja valkoinen esiliina oasiale
sä oli hänellä pötsistä tehty soma
päähine jota hän käytti tavallisesti
jullia tilaisuuksissa Siis hän ken
ties! tulikin häntä tapaamaan VVla
dimir oli vähällä huutaa hänelle
tervehdyksensä Olihan tuo kytty
räselkäinen vanhus niin rakas hänel
le Hän kunnioitti tätä sillä oli
oppinut tuntemaan häntä rehelliseksi
ja järkeväksi ihmiseksi Mutta hä
nen hulitonsa jäi aikeeseen Hänen
katseensa kiintyi nyt toiseen naiseen
jota Marja näkyi vetävän perässään
Kuka hän oli? Voimatta vastata
tähän hän käänsi äkkiä kasvonsa ra
kennukselle päin Sillä sieltä tuli
kaksi henkilöä köynöskatokseen päin
Edellä kulki Magda Jumala! Hän
oli puettu surupukuun Suri isänsä
kuolemaa "Entä jos hän tietää että
minä olen hänet tappanut? Niin se
hän ei sentään merkitseisi mitään
Mutta?" Kymmeniä erilaisia aja
tuksia viilaili hänen aivoissaan Ne
olivat tärkeitä kysymyksiä jotka
asettuivat toinen toisensa tielle saa
den kiihkeään toimintaan aivot Ja
joihin hän ei kyennyt vastausta an
tamaan MagdR sulki kevyein askelin ma
jesteetillisen juhlallisesti Musta silk
ki puku somasti verhosi hänen kau
niin notkean vartalonsa Hänen tum
ma hipiänsä peittyi hetkeksi kalpeu
della ja mustaripsiset silmäluomet
jännityksestä raskaina laskivat alas
Mitä oli aaltoilevan rintansa sisällä?
Mitkä tunteet täyttivät sen?
Hänen jäljessään kulki portinvar
tija liattu kädessä Oliko kuuma
vaiko kunnioitus vaati sitä? Nyt
saapui surupukuinen kaunotar köy
nöskatoksen alle ja Wladimir kau
neuden häikäisemänä unhoitti kaiken
muun ja riensi pidättämättä iloaan
häntä vastaan Niin pian kun väli
matka lyheni ja ylhäältä riippuvat
marja tertut ja lehdet harvenivat
näkivät he toistensa kasvot Sano
maton riemun tunne valtasi vaivai
sen soturin Hänen hermostonsa
oli kestänyt kiusallisen jännityksen
vaan nyt voimat loppuivat Hän
tunsi herpaantumista joka ilmeni sai
raaloisena punana hänen kalman kal
peilla poskipäillä ja heikot väristyk
set läpi ruumiin puistattivat onne
tonta sulhasta
Magda kiliäsi kauhusta peräytyi ja
kätki kasvonsa käsillä " Pieni siro
Sonninen kätönen teki torjuvan e
leen Siinä kiilui Wladimirin anta
ma sormus vielä Portinvartija hy
pähti vierelle tohtimatta sentään
koskettaa karkealla kädellään sel
laista kaunotarta
"Ei pelkoa Ei vaaraa! Minulla
on revolveri mukanani"
"Oh jättäkää minut Ei tuollai
nen raukka voi vahingoittaa minua"
Mies poistui kumartaen Magdan
kasvoilla oli iltaruskoa muistuttava
puna Vaan ilme niillä oli: ylenkat
se ia inho
VIadimir seisoi siinä kädet ojen
nettuina häntä kohti Säälittävältä
hän näytti Vääristynyt ruumiinsa
tyhjä takin toinen hiha Takki täyn
nä takiaisia Toinen silmäkuoppa
tyhjänä Uuma arpi otsassa ei suin
kaan kaunistaneet häntä
"Magda!"
Magda oli kääntynyt selin hä
neen Hänen tuuhea palmikkonsa
puolittain auenneena verhosi kaunis
ta vartaloaan
"Magda! Minä näen että olet
säilyttänyt sormukseni mutta
minun niin minun sormukseni
jonka annoit se katosi käden muka
na" Soturin kasvoilla nousi kauhun ja
'ratkeruuden ilme Hän ei ollut siis
järkensä puolesta niin terve kun oli
Uskotellut itselleen Ei ollut ennen
muistanut sormustaan Kuinka pal
jon lie ollut asioita joita hän ei
muistanut Hänen huulensa väriin-
telivät niinkuin lapsella joka pidät
tää esiin pyrkivää itkua
"Magda! Rakas morsiameni minä
olen sentään sama kun emienkin'
En voi sille mitään jos näin on
käynyt"
Magda otti niin ylevän ryhdin kun
hänelle mahdollista oli ja virkkoi:
"Kannoin sormusta siksi kun en
tiennyt missä olette En uneksinut
kaan että olisitte olleet taistelemas
sa rakasta kansaani vastaan"
Vladimirin korvissa kaikui vielä
ne sanat jolta Magda kerran sanoi
sanelleensa isälleen "Mitä merkit
see minulle Kansallisuus ja maine"
Mutta jospa hän muistaa väärin jos"
ei Magda ole koskaan ollutkaan
muu kun se mikä nyt on Jos hän
vaan on sen - itse päähänsä saanut
ja kuvitellut niin
"Isäni on kuollut taistelussa ve
näläisten kanssa Hänen urhoolli-
nen kuolemansa tuotti suurta mai
netta miilulle Saksan kuuluisa ken
raali on kaatunut isänmaansa puo
lesta Mutta hänen maineensa elää
ja elää hänen ainut lapsensa hänen
tyttärensä joka uhraa kaikkensa
isänmaansa tähden"
Hän kulki kiihtyneenä erään pys
tytetyn tangon luo ja hennoilla kä
sillään alkoi vetää nuorasta Pian
tangon päähän nousi hänen kansal
lisuutensa lippu ja uhmaten hän
ojensi kätensä osoittaen sitä
HANNAN S S O ompeluseuran kokoukset
pidetään jokaisen viikon torstaina kello 8
jpp Huom 1 Kahvia saatavana joka ko
kouksen loputtua
HOQUIAMIN S S O ompeluseuran ko
koukset pidetään osaston talolla Ainolas
sa joka torstai kello 2 jpp Osotc: 315 —
lOth St Hoquiam Wash
PORTLANDIN S S Osaston ompeluseuran
kokoukset pidetään osaston talolla joka
toinen torstai-ilta kello 8 — Osotc: 719
Montana Ave
ROSSLAND B C Canada S S Osaston
( Hox 454) ompeluseura kokoontuu joka
kuukauden ensitnäisena ja kolmantena torstai
iltana kello 7:30 Kausanhaalissa jossa s s
osaston kokouksetkin ovat joka toinen sun
nuntai Kello 3 jpp
ASTORIAN S S O ompeluseuran kokouk
set pidetään osaston talolta joka torstai
ilta kello 8 Osote: 262 Taylor Avc
MULLAN S S O ompeluseuran kokoukset
uidetään joka torstai Suoini-haalilla kello
8 jpp Kaikki tervetulleita
VVAUKEGANIN 111 S S O viralliset
kokoukset pidetään joka kuukauden ensi
mäisena ja kolmantena sunnuntaina alkaen
kello 2 ip — Osaston ompeluseuran ko
koukset ovat joka kuukauden toisena torstai
na alkaen kello 2 jpp Kahvia kokouksen
loputtua
sTÖCKETT'IN S S O ompeluseuran ko
koukset pidetään joka torstai-ilta kello 7
Saapukaa kaikin
Jos olette
Xipcd
Pyytäkö VAPA LA A K E KIRJA N g
Jossa ylf 23 erilaista miesten ja naistentautia
on Botitetty sek ii täydellinen luettelo luoma
la Ui ta lUiikköiataILuhettiikiiii taudin nimi
eli taudin oireet ja me esitiimme töille mik_
liiiSkG olisi tiltittava lääkkeen hinnan y m
(Lääkkeet eivilt ole patenttiliiäkkeitä vaan
tosi suomalaisia l&ikkeiui)
(Tilmän kirjan snatte vapaasti Ja pitiUel olla
Iikasen Huom alisen kodissa ai lm ette tiadik
oska tarvitsette sitil Varokaa hunibuuk
lääkkeitä ja humbuuki tohtori
Ligneirin Apteeki on suurin— —--
— guom Apteekt Yhdysvalloissa——
P A LIQNELL CO Superfor Wl