Painos on nyt 7157
Am?ri!tan suomalaistun työläisnaisten äänenkannattaja
Organ ot toe Finnish Vor&Ing Womcn In America
No 40
TIISTAINA LOKAKUUN 2 P— TUESDAY OCTOBER 2
1917 — Seitsemäs vuosik
Ne lasien tarhat
Kirj Emma Mattila
Kun luin Toverittaren n :o 35
kirjotuksen otsakkeella: Lasten
tarhat niin muistui mieleeni jo
pikku tyttönä kuulemani tule
vaisuuden kuvat lastentarhoista
Nuo kuulemani kuvaukset kuu
lin sosialismin vastustajilta ja
niiltä jotka tietämättömyydes
sään olivat heidän kannallaan
Muistan niin hyvin kuinka äi
dit epätoivoissaan juttelivit niis
tä kauhuista joita sosialismi tul
lessaan muka tuo kuinka lapset
kin riistetään vanhemmiltaan ja
pannaan yhteiseen karsinaan ku
ten lampaat jossa he saavat
kasvaa kuten itse haluavat eivät
kä tiedä isästään eikä äidistään
mitään Vanhempien suhde lap
siin olisi tietysti sama Jotenkin
tällainen oli ensiniäinen kuva
lastentarhoista joka luotiin sie
luni silmien eteen Aikojen ku
luessa on tuo kuva paljon muut
tunut Muuttunut yhdessä mieli
piteitteni kanssa Se kuva jonka
nyt näen sieluni silmillä tulevai
suuden lastentarhoista on niin
kaunis — niin ihana että jos
voisin elää niin kauan että voi
sin sen nähdä luonnollisilla sil
milläni niin en milloinkaan vä
syisi sitä katselemaan Sellainen
jossa elämä lapsilla olisi ainaista
päivänpaistetta aamusta iltaan
jossa he voisivat kehittää ainoas
taan hyveitä jossa heidän koko
olentonsa uhkuisi lapsen viatonta
iloa ja onnea Eikö todellakin se
olisi katsomisen arvoinen!
Mutta kun siirrän tuon kuvan
hetkeksi luotani ja katselen sitä
kuvaa jonka pakostakin täytyy
nähdä joka päivä nykyaikana ni
mittäin likaiset kadut ahtaat ja
epämukavat asunnot jotka taval
lisesti ovat työläislasten tarhoja
Yläluokan lapsilla on tietysti o
losuhteet päinvastaiset mutta
esimerkiksi ne ovat kuitenkin
kelpaamattomat Sillä ne eivät
edusta sitä mitä me sosialisteina
vaadimme lastentarhoilta
Nykyisen järjestelmän aikana
emme kuitenkaan voi saada vaa
timuksiamme vastaa-via lasten
tarhoja sen me kyllä hyvin tie
dämme Täytyykö siis jäädä odotta
maan ?
Emmekö voisi nyt jo hiukan
lieventää sitä huutavaa kurjuut
ta jonka ympäröimänä luokkam
me lapset jo ensi askeleensa ot
tavat Emmekö voisi ulottaa o
suustoimintaa tällekin alalle?
Tänä hirveänä aikana jolloin
kehitys kulkee eteenpäin usko
mattoman nopeasti jolloin van
haa revitään mutta samalla uut
ta rakennetaan syntyy myöskin
yhä uusia tarpeita Kun miehet
murhataan sodassa ja naiset pa
kotetaan yhä suuremmassa mää
rässä miesten tilalle teollisuuden
palvelukseen niin tulee yhä pul
mallismmaksi kysymys: mihin
panna lapset?
Tällaisen asiantilan vallitessa
käy lastentarhojen tarpeellisuus
yhä painostavammaksi Suurissa
teollisuuskeskuksissa joissa äi
tien täytyy käydä ansiotyössä ei
olisi mielestäni ollenkaan mah
doton ulottaa osuustoimintaa
tällekin alalle Onhan meillä o
suuskauppoja osuusleipomoiti
osuusmaitoloita ynnä muuta ja
kuinka paljon tärkeämpiä olisi
osuus-lastentarhat
Onhan se niin tavallista että
äiti joka käy ansiotyössä on pa
kotettu jättämään lapsensa jon
kun toisen äidin hoitoon (joka
syystä tai toisesta ei itse voi
käydä työssä) katsomatta ollen
kaan saavatko lapset suunnille
kaan sitä hoitoa jota äiti toi
voisi niiden saavan Onhan luon
nollista että täten saadulle hoi
tajalle täytyy maksaa määrätty
summa hoitopaikkaa ja koska
tällainen hoitaja on tavallisesti
sellainen henkilö jonka on pak
ko hankkia jotain tointa elääk
seen katsomatta ollenkaan miel
lyttääkö toimi häntä tai ei
Tästä johtuu että hänen täy
tyy säästää 'hänelle maksetusta
palkasta niin paljon Ikuin mah
dollista itselleen ja jättäii hoi
toonsa uskotut lapset sitä vä
hemmälle Siis välikäsi tavallaan
Alutta emme suinkaan voi kut
sua häntä penikaksi joka syö
lasten leipää sillä hänen on pak
ko teljdä sitä
Mutta jos nyt äidit löisivät
tuumansa yhteen ja perustaisi
vat osuus-lastentarhan niin' tu
los olisi paljon parempi
Jos nyt olisi esim sata lasta
äimiksi ja jokaisesta maksettai
siin 7 dollaria kuussa niin kart
tuisi siten 700 dollaria Täten
saaduilla rahoilla voitaisiin vuok
rata tarpeen vaatima huoneusto
nitkoa kolmantielh sivulla)
ieltolaki ja työväen levottomuus
New York Tribunen kirjeen
vaihtaja Seattlesta reporteeraa
uuden väitteen kieltolakia vas
taan jonka lännen puutavara
kapitalistit ja muut rikkaat työn
antajat ovat keksineet
Ile valittavat että työväen le
vottomuus johtuu siitä ettei työ
miehillä ole juopottelupaikkoja
missä he voisivat unhoittaa vas
tuksensa ja herätä seuraavana
aamuna rahattomina tuntien tar
peen mennä taas työhön Kir
jeenvaihtaja kertoo asiasta seu
raavaa: "Miehet tulevat kaupunkiin
kämpiltä paljon rahan kanssa ja
se kestää niin kauan Ile ovat
kokonaan uusia miehiä he ovat
itsenäisiä I Y V liiton joh
tajat avoimesti tunnustavat että
nämä selväpäiset parempivoipai
set työmiehet ovat parempaa ai
nesta heidän muokattavakseen
kuin olivat verestävä-silmäiset
vvhiskyn liottamat joukot jotka
tapasivat vetelehtiä I V Y lii
ton huoneustoilla suojaa saadak
seen Nyt he ovat kiintyneet ta
loudellisiin kysymyksiin ja_ he
haluavat kuulla vakavia jopa
vallankumouksellisiakin puheita
Ile alkavat ajatella Hyvin puet
tuina ja pestyinä he alkavat kä
sittää elämän vakavan puolen he
alkavat miettiä että puhuja pu
luni oikeen kun hiin sanoo että
heillä on aivan yhtä paljun jär
keä ia enemmän ruumiillista voi
maa' kuin työnantajillaan ja ai
noastaan siitä syystä että he
sallivat tuon oletetun 'herran'
olla isäntänsä eivät he omista
teollisuuksia missä he työtä te
kevät" Jos I W V liitto voi tehdä
näin paljon metsä- ja rakennus
työläisten hyväksi länsipohjoi
sessa niin on se ansainnut kii
tollisuutemme Mitä puutteelli
suuksia tuossa opissa löytynee
kin niin nuo hereille saadut mie
het jotka alkavat ajatella vaka
vasti hylkäävät ne ennemmin tai
myöhemmin joko eroamalla tuos
ta järjestöstä tai muodostamalla
sen sisäistä paremmaksi
Näiden työnantajain todistuk
set jotka kirjeenvaihtaja on
muistiin kirjottanut toteavat am
matti unioiden järjestäjien lau
sunnot Coloradosta ja Vvashing
tonista että kieltolaki on osot
tautunut siunaukseksi työväen
liikkeelle Työväenjohtajamme aika vat
nopeasti huomaamaan sen tosi
seikan että poliittinen liitto vä
kijuomien ja työni välillä on ol
lut suurena haittana työväen pyr
kimysten tiellä ja että työläisiä
on kerran toisensa perään petet
ty väkijuumatehtailijuitten tabul
ta joiden puoleen se on käänty
nyt tarpeen hetkellä Mr Com
persin sitkeä vastarinta kieltola
kia vastaan ei tule cnäiin kauaa
aikaa kestämään sen kasvavan
mielipiteen edessä mikä on tyo
väenpiireissä kieltolain puolesta
— "The Public"
TOVERIT
Kirj Thyllis Mcltzer
Vrähet katselivat säälivästi alas
taistelutantereelle Oli kulunut
tavallista ankarampi päivä i Haa
voittuneiden ja kuolevien vali
tuksia kuului joka puolelta "Oi
Jumalan äiti ainoastaan kuole
maan — ainoastaan kuolemaan"
kuului valitus saksan ranskan ja
englanninkielellä
Yläpuolella vallitsi yön kuula
kas rauha yläpuolella maan —
ja sellahien 'helvetti maan pällä!
ikäänkuin kiusotellen puhalsi
leuto tuulen puuska silloin täl
löin täyttäen ilman katkeralla
katkulla ympärillä olevista mätä
nevistä kasoista antaen sotilaille
uutta tuskaa Nläytti kuin ei mi
tään tuskaa heiltä säästettäisi
Yö oli niin pimeä ettei voinut
nähdä paljon paitsi siellä täällä
liikkuvat väpättävät valot osoit
tivat punasen Uistin joukkueen
lähenemistä Mutta sellaisena
yönä oli heidän kulkunsa hidasta
Taistelukentän laidassa lähellä
pensaikkoa 'Karl August von
Ereibeck veti viimeisiä henkäyk
siään Hän oli urhoollisesti tais
tellut isänmaan puolesta koko
kuluneen verisen päivän ja vih
doin oli sharpnelli kohdannut hä
nen selkänsä Hän makasi liik
kumattomana Elämä nyt vii
meisinä hetkinä lennätti hänen
ajatuksiinsa monta problemia
'huolimatta ruumiilisista tuete
taan Kerran hän heikosti ään
nähti: "Toveri" Epätoivo hän
tä tavoitti Hän oli kuoleva ai
van yksin yhdenkään kanssaih
misen huomaamatta yksin —
ei- välittänyt Keisari oi Jumala
Vastaan kuului valitus vierel
tään läheltä joka sai 'hänet taas
heikosti kuiskaamaan: "Toveri
toveri oletko vielä siellä? Vas
taa" "Kyllä toveri täällä vasomal
la " vastasi ääni
"Oletko pahoin 'haavoittunut?"
kysvi Karl
"Kuolemaan asti" vastasi ääni
yössä "Mutta voi se tulee niin
hitaasti! 'Ah mitä me olemme
tehneet minä ja sinä veljeni että
meidän elämämme pitää tällä ta
valla loppuman? 'Sano tiedätkö
sinä? Olitko sinä rikokscllinen?
Oletko koskaan tehnyt kenelle
kään mitään suurta vääryyttä?
Mitä itseeni tulee niin olin aina
iloinen luonne enkä voi muistaa
rikkoneeni ketään vastaan — o
len elänyt ja rakastanut — tais
tellut siellä' ja täällä kunniani
puolesta kuten toisetkin iloiset
nuoret ylioppilaat Mutta to
veri sinä et puhu mitään Olet
ko kovassa tuskassa? Minun
(Jatkoa toisella sivulla)