SIVU SEITSEMÄN
iimyeniEiiiiimiijSiiiimMniieioiiisiaiiiusis
EN
Minkä nuorena oppii
sen vanhana taitaa a
No 33
NESiEiimiiiiiiiiiiiMHEiiiiiiinaiiisianiiM
VIINIRYPÄLEEN
MUSTA TERTTU
Kirj Klaudie Parkkonen
(Jatkoa)
Oli kevät jälleen Hiljainen kos
tea tuuli heilutti teltan seiniä Pitkä
rivi telttoja muodosti soman näön
ulkoapäin Vaan sisältä ei suinkaan
näkö tarjonnut mitään kaunista Sillä
nämä teltat olivat taistelukentän sai
raalatelttoja Me emme jouda py
sähtymään katselemaan niiden kaik
kien sisustaa ja asujamia Mutta
pysähtykäämme tuon korkeamman ja
valkoisemmalta näyttävän teltan luo
Siellä on vain vuode jossa nukkuu
sairas kasvot ristiin sidottuna Em
me voi tuntea häntä Pöytä jolla
on pyyheliina lusikka ja muutamia
pulloja laatikko nurkassa istuimen
siainen Siinä kaikki Lattiaa ei
ollut ainoastaan muutamia lautoja
heitetty virtaavan lätäkön yli joka
näkyi tulevan ylänteiltä ja virtasi
hirveästi löyhkäävänä paikottain le
veämpänä paikoittain kapeampana
juovana poikki teltan lattian toisten
telttojen alle
Aurinko alkoi jo lämmittää ja lä
täkön ympärillä hääräili kärpäset hu
risten ilmassa ja sitten rientäen sai
raan luo istuutuen hänen kasvojensa
paljaille paikoille Sairas heitteli
päätään heikosti valitellen ja kärpä
set riensivät liottamaan jalkojaan
siinä liejussa joka virtasi ylänteiltä
Talvella siellä oli satoja kuolleita
sotilaita heidän verensä oli hyyty
nyt lumessa ja nyt se myrkyttävänä
nesteenä sulaneen lumen kanssa vir
tasi alas Kuka ties eikö siellä ole
vielä nytkin joitakin ruumiin osia
mätänemässä ja kun aurinko tekee
tehtävänsä virtaavat ne veden muka
na hienona massana alas Ei voi
aina löytää sopivaa paikkaa sairaal
lekaan ja puhdistamaan ja tekemään
perinpohjaisia muutoksia on mahdo
ton sillä eihän tiedä vaikka jo huo
menna tulisi lähtö tästä niin olisi
se sitä parempi mitä myrkyllisem
pään ilmastoon vihollinen täytyisi
joutua
Tuossa makaava sairas on Wladi
mir Hän on sotilasten vankina nyt
Ylihoitajatar sairaalassa on mieltynyt
nuoreen sotavankiin ja koittanut
kaikkensa voidakseen olla hyödyksi
sairaalle ja voidakseen lieventää hä
nen tuskiaan Wladimir makaa niin
rauhallista niin herpaisevaa unta
vaan kuitenkin herää usein avaa
vasemman silmänsä joka on vapaa
siteistä katselee ympärilleen uteliaa
na ja taas nukkuu Hän kuulee ul
koa askeleita lasin kilinää lintu
jen viserrystä ja uni sekaantuu to
dellisuuteen Laulava lintu on ole
vinaan aivan hänen vuoteensa reu
nalla O kuinka se on kaunis niin
virkku! Hän tahtoo tavoittaa sitä
vaan vasen käsi ei nouse Oikea
tuntuu keveämmältä mutta? Ja
hän vaipuu taas uneen Niin herpa
sevaa unta Ja kuitenkin hän kuu
lee ja näkee kaikki Oviaukosta as
tuu tai pikemmin leijaa valkoisen
puvun verhoama enkeli Mutta hän
kuulee askeleita sentään Heilaut
taa päätään vakuutteeksi ettei tämä
ole unta Ja enkeli näyttää nyt nai
selta Vahva rakenteinen ylevä ryh
diltään vaalea päähine päässä sii
nä punainen risti ja uni voittaa
jälleen sairaan
Täyteliäiset huulet puhuvat jotain
hänen korvaansa Ne ova niin lä
hellä häntä Hän tuntee lämpöä ja
niiden satunnaisen kosketuksen Sa
laman tapainen tulinen väre puis
tauttaa ruumista ja sitten kaikki ru
peaa kiehumaan Päässä jaloissa
seljässäkin Vaan vasen käsi on
rauhallinen — — — ? Hän ponnah
taa pystyyn ja sydän lyö niin rajusti
niin äänekkäästi ja onko se sy
dän nyt tuolla päälaella?
Ylihoitajatar kuiskii puoliääneen
painaen lujasti vuodetta vasten sai
rasta "Herra jumala! onko tämä vie
läkin varhaista? Milloinkas sitten
milloin tulee se aika että saan pu
hua kaikki Voi minä olen kärsinyt
jo kauvan Olen odottanut jo kaksi
pitkää kuukautta Te ette saa her
mostua Teidän täytyy olla tyyni
Teidän täytyy kuunnella minua
Kuuletteko Mini? en jaksa enään
olla vaiti!"
Ja täynnä intoa ja uskoa ja osaksi
sairaaloista kuumetta hän alkoi pu
humaan "Silloin kun teidät tuotiin tänne
olitte te niin kurjassa tilassa ettei
ehjää vaatekappalettakaan ollut pääl
länne Olitte loukkaantunut pahoin
Sinä päivänä meillä oli hirveän kiire
Olin valvonut edellisen yön päivän
ja halusin valvoa vielä tämänkin
yön jolloin teille tehtiin leikkaus Se
oli vaarallinen leikkaus ja olisitte
kuollut muutaman tunnin kuluttua
ellen minä olisi saanut lääkäreitä
suostumaan että siirtää edeltäjänne
vanhus joka sitten kuoli kuumeeseen
luoti niskassa Te olitte kuten sa
noin niin onneton etten tiedä toista
nähneeni huonompaa Mutta jotain
oli olemuksessanne selittämätöntä mi
kä houkutteli minua hoitamaan teitä
suurimmalla huolellisuudella Löy
sin tcmän suljetun kirjekuoren jota
kannoin povellani salaa virkaatoimit
jilta kun kuulin teidän aina kysy
vän: "missä on se kirje jonka hän
minulle antoi" Ei kukaan tiennyt et
tä se oli kenraalilta Mutta jumala
ni te kerran peloititte minut niin
kun lakkaamatta puhuitte kenraalis
ta hevosesta ja Magdasta juuri kun
lääkärit olivat aamutarkastuksella
He vaihtoivat kysyvästi silmäyksiä
mutta minä aloin puhua heille toi
sista sairaista ja tärkeistä asioista"
"Kenraali kenraali Magda"
hoki Vladimir hajanaisesti tavoitel
len ajatuksia kokoon Hoitajatar
jatkoi:
"Se oli hyvä teille nuori hoidokki
ni että ratsu kuljetti kenraalinne
sinne ja sitten molemmat putosivat
he rotkoon jos yksikään heistä tie
täisi jos yksikään edes hämärästi
aavistaisi että te olette se mies joka
lävisti miekalla urhean miehen mah
tavan rinnan niin kohtalonne olisi
erilainen Se on onni että ratsu
vei hänet rotkolle" lisäsi hän se
kavasti "Herra jumala mitä minä
puhun? Hänhän on saksalainen
upseeri päällikkö minä saksalaiseen
punaiseen ristiin kuuluva puhun näin
ole armollinen herra taivaassa!
Minä en voi muuten Niin minä
ah minä en lainkaan ymmärrä mikä
minua vaivaa mutta minun miele
ni pyrkii nauramaan Uu uh! Sa
nokaa nuori hoidokkiui eihän tässä
ole mitään naurettavaa eihSn?"
Hän tuli tumman punaiseksi kas
voiltaan repi kauluksen auki hieroi
kurkkuaan ja hätäisesti poistui Sil
mänräpäyksessä oli hän jälleen tel
tassa juoden vettä ja salaa kääntyen
poispäin Vladimirista kostutti ot
saansa Sitten hän tyyntyi ottaen
poveltaan suljetun kirjeen jonka
kuoreen oli kirjoitettu No 56 Wla
dimir G Shuranoff
"Olen kirjoittanut nimenne näin
yksinkertaisesti tälle kuorelle ja se
jonka saitte kenraalilta on tämän si
sällä Jos äkkinäisen siirtymisen tai
jonkun muun syyn tähden sattuisi
tämä häviämään niin löytäjä mitään
aavistamatta palauttaa sen teille Ei
kä tämä päällys kuorikaan aivan
tyhjä ole siellä ovat nyt ne ra liat
joira olen palkastani säästänyt ja
joita sukulaiset ovat Iähetelleet Heti
kun tulette kykeneväksi lähdemme
me pakosalle
Minä hylkään tämän helvetin
Oi herra jumala! Tuollaisia sanoja
tulee suustani aivan tahtomatta
Mutta minä en voi sille mitään
Olen kestänyt jo kauvan en jaksa
enään"
Hän pysähtyi kun oli hetken kä
vellyt edes-takas läähättäen Niin
kaikki on valmiina kun te vaan pa
lanette Mutta ah minua! Se
kestää kauvan Niin hirveän kau
van Te ette edes liikukaan vielä
Koittakaa njl nousta ottakaa
muutama askel ja hän alkoi vetää
rairasta ylös vuoteesta WI'adimir
koukistui Hän tunsi heikkoutensa
ja lisäksi aavisti jotain hirveää
Hoitajattaren kasvot olivat kalpeat
oneo ilme lepäsi niillä yhtä kammot
tavana kuin kuoleman suudelma
Silmät katsoivat häneen mutta ne
olivat niin hirveän aavemaiset ja
ulkonevat Vladimir vastusti häntä
Hän halusi rauhoittavasti puristaa
häntä vasemmalla kädellään mutta
? Mitä olenko minäkin tulossa
hulluksi niin kuin tuo tuossa?
Hän oikealla kädellään tunnuste
lee vasenta "Jaa jaa-a Totta
totta se on! Seh?n on vain tynkä
jota minä koittelen"
Tämä unohtuu kun kuuluu kumea
kaatuminen Hoitajatar makaa nyt
tuolla liejun keskellä Hän tahtoisi
auttaa mutta ei yksikään jäsen liiku
Pitäisi huutaa apua el voi Kuluu
hetkiä ja hoitajatar verkalleen alkaa
liikkua Toivon valoisa kipinä pil
kistää Whidimirin sieluun mutta ei
löydä sijaa Niin synkkää on siellä
pohjalla Hän pelkää ruveta ajatte
lemaan Ja voimat palaa Hoitaja
tar nousee on raukea ja veltto Is
tuutuu ja kumartuu lähelle sairaan
kasvoja
"Tämä on jo kuinka mones kerta
Jos he kerran huomaavat joudun mi
nä sinne josta teidät vapautettiin
joku päivä sitten kun minä pyysin
ja rukoilin"
"Vapautettiin mistä?"
"Oh te ette siis tiedä ollenkaan
Saitte sitten ankaran kuumeen ja
se vei muistinne Minä olen valvo
nut teidän tähtenne Olen pannut
terveyteni alttiiksi etlä te onnistui
sitte tuumassanne Niin minulla
on jo sen ison kenraalin puku val
miina johon minä pukeudun ja teille
oli helpompi löytää puku kun luulin
kaan Nyt vaan älyä ja kestävyyttä
ja onnekasta melskeistä tilaisuutta
Te ette näy muistavan mitään"
Lisäsi hän katkerasti hymyillen
Pyyhkien pyyheliinalla vaatteitaan
Tunnetteko minua? Me lupauduim
me pakenemaan vaan sitten teidät
teljettiin hullujen luo kun kuume
leikkauksen jälkeen raivosi Kuu
meisten hullujen luo ajatelkaa
Olin tulla hulluksi Lääkärit väitti
vät ettei ole kyllin monta osastoa
eri sairaita varten Vaan sitten sain
tämän teltan teille Nähkääs minä
lahjoin järjestysosastoa Voi miksi
minä olen se mikä olen eikä joku
muu Miksikä sydämessäni oli rak
kaudella tilaa tällaisessa paikassa
Te venäläinen minä saksalainen ia
aijomme yhdessä paeta Sama on
meillä tuska sama toivo ja päämää
rä" Wladimir kuunteli kaikkea tark
kaavaisena ja hyvin hitaasti ja se
kavina palasivat menneet tuskat ja
kärsimykset Niin katkeraksi kävi
mieli tuntui ettei täällä voi olla mi
tään toivomisen varaa Ja kuiten
kin he toivoivat kaikesta suurem
paa — — "vapautta"
Kuvaamaton tuska täytti nuoren
potilaan sielun ja vasen silmä pu
dotti kaksi kuumaa kyyneltä Hoita
jatar huomasi että oikean silmän
päältä side kostui veren sekaisella
visvalla "Verikyyneleltä!"
"En ole koskaan kysynyt kuka on
se Magda jolle tuo kenraalin kirje
on menevä Te usein kuiskitte hä
nen nimeään ja toinen oli Marusja
muistaakseni "
"Marusja Marusja!" huusi Wladi
mir tavoitellen oikealla kädellään
turhaan "Missä oli minun järkeni
missä tarmo ja päättäväisyys"
Rinta kohosi kun myrskyinen ulap
pa heikkoa valitusta kuului rinnas
ta ja valkean siteen lävitse tiukkui
toinen verinen visvakyynel Hoita
jatar riensi pyyhkimään lausuen:
"Rakastatte Marusjaa yhden te
kevää Minä kuitenkin rakastan
teitä ja tahdon tulla kanssanne on-'
tielliseksi Me rakennamme pienen
sievän kodin hiljaisessa paikassa
Niin hiljaisessa jossa ei muut kuin
linnut ja kukat vaan näkevät meitä
ja Marusjan haahmo saa lähestyä
meitä kun sylitysten istumme kuu
tamoiltana Marusja! Marusja hän
on joku suuri sielu sen olen oppir
nut teidän hourailuistanne Minä en
vihaa en kadehti häntä Tahtoisin
huoleni heittää hänelle kuin sisa
relle "
Hän nojasi päänsä Wladimirin
rinnalle vaan muisti että olkaluu
joka oli vioittunut oli vielä liian hel
lä kannattaakseen hänen väsynyttä
päätään Hän ponnahti pystyyn ja
katsoi ranteessa olevaa kelloaan
"Jaa nyt he tulevatkin tuossa tuo
kiossa Hän katsoi sairaan väsy
neeseen silmään ja olisi halunnut
suudelmalla sen sulkea uneen
Kuului askeleita ja keskustelua
ja kaksi lääkäriä ja kaksi sairaan
hoitajaa astui sisään Ylihoitajatar
sanoi näille:
"Voitte poistua telttaan 18 siellä
on heikko sairas Teen itse täällä
työt
Tuokaa ensin kiireesti lämmintä
vettä ja pumpulia"
Lääkäri alkoi selvittelemään lauk
kunsa sisustaa ja toinen tutkiskeli
morfiinipulloa ' Poistaen äkkinäisel
lä ulos hengähdyksellä nenästään
vastenmielisen hajun joka kohoni
maasta Ylihpftaiatar taitavasti au
koi käsisiteet ja kirvelevällä tuskalla
näki Wladimir toisesta kädestään ru-
mun arpisen tyngän jossa hopeai
nen ompelulanka vielä kiilui
"Luulen että on mahdoton saada
häntä suoraksi sillä olkaluu joka
pirstoutui niin pahoin rustottuu ja
hän laskee toisen olkapäänsä toisia
aleni maksi"
"El epäilystäkään" vastasi toinen
Näennäisesti kuin kone aukoi ja si
toi runneltuja ruumiin osia Sitten
tailavasti päästi hän siteet päästä
silmäkulman kohdalla oli ruma om
meltu arpi ja silmä oli pois syvä
ontto aukko peitetty ripsittömällä
silmäluomella Kaikui sydämiä vih
lova raaka nauru kun sairas ainoalla
kädellään tunnusteli silmäkuoppaa
ja tyrskähti hermostuneeseen Itkuun
Nauru se repi korvia repi järkeä ja
sydämiä
Heilutellen ilmassa verisiä ja vis
vaisia kääreitä nousi hoitajatar pöy
dälle ja alkoi laulaa: "Jumala siu
naa kuningasta" ja sitten nauraen
juoksi kentälle
Kun VVladimir oli jotensakin terve
kävi hän katsomassa ylitarkasi aja
tarta hullujen osastossa Hän oli
järjetön eläin vaan Ei tuntenut lain
kaan Wladimiria
(Jatkoa)
-H-h+-fr4"'frH"l'l"I"l"H 1 H-l-l
h 'Y
! NEW YORKIN SUOM NAISTEN +
t OSUUSKOTI t
JA PAIKANVÄLITYS-TOIMISTO-r
! 241 Lenox Ave & 122 St !
+
! Telefooni: 813 Morning side +
WH+W4HH4W4-H+H-H-l-i-
NAISTEN OSUUSKOTI 2185— 15th
St San Francisco Telef Market
3958
NAISTEN OSUUSKOTI
2185— 15th St
SAN FRANCISCO CAL
Telefooni: Market 3958
SAN FRANCISCO