SIVU SEITSEMÄN iimyeniEiiiiimiijSiiiimMniieioiiisiaiiiusis EN Minkä nuorena oppii sen vanhana taitaa a No 33 NESiEiimiiiiiiiiiiiMHEiiiiiiinaiiisianiiM VIINIRYPÄLEEN MUSTA TERTTU Kirj Klaudie Parkkonen (Jatkoa) Oli kevät jälleen Hiljainen kos tea tuuli heilutti teltan seiniä Pitkä rivi telttoja muodosti soman näön ulkoapäin Vaan sisältä ei suinkaan näkö tarjonnut mitään kaunista Sillä nämä teltat olivat taistelukentän sai raalatelttoja Me emme jouda py sähtymään katselemaan niiden kaik kien sisustaa ja asujamia Mutta pysähtykäämme tuon korkeamman ja valkoisemmalta näyttävän teltan luo Siellä on vain vuode jossa nukkuu sairas kasvot ristiin sidottuna Em me voi tuntea häntä Pöytä jolla on pyyheliina lusikka ja muutamia pulloja laatikko nurkassa istuimen siainen Siinä kaikki Lattiaa ei ollut ainoastaan muutamia lautoja heitetty virtaavan lätäkön yli joka näkyi tulevan ylänteiltä ja virtasi hirveästi löyhkäävänä paikottain le veämpänä paikoittain kapeampana juovana poikki teltan lattian toisten telttojen alle Aurinko alkoi jo lämmittää ja lä täkön ympärillä hääräili kärpäset hu risten ilmassa ja sitten rientäen sai raan luo istuutuen hänen kasvojensa paljaille paikoille Sairas heitteli päätään heikosti valitellen ja kärpä set riensivät liottamaan jalkojaan siinä liejussa joka virtasi ylänteiltä Talvella siellä oli satoja kuolleita sotilaita heidän verensä oli hyyty nyt lumessa ja nyt se myrkyttävänä nesteenä sulaneen lumen kanssa vir tasi alas Kuka ties eikö siellä ole vielä nytkin joitakin ruumiin osia mätänemässä ja kun aurinko tekee tehtävänsä virtaavat ne veden muka na hienona massana alas Ei voi aina löytää sopivaa paikkaa sairaal lekaan ja puhdistamaan ja tekemään perinpohjaisia muutoksia on mahdo ton sillä eihän tiedä vaikka jo huo menna tulisi lähtö tästä niin olisi se sitä parempi mitä myrkyllisem pään ilmastoon vihollinen täytyisi joutua Tuossa makaava sairas on Wladi mir Hän on sotilasten vankina nyt Ylihoitajatar sairaalassa on mieltynyt nuoreen sotavankiin ja koittanut kaikkensa voidakseen olla hyödyksi sairaalle ja voidakseen lieventää hä nen tuskiaan Wladimir makaa niin rauhallista niin herpaisevaa unta vaan kuitenkin herää usein avaa vasemman silmänsä joka on vapaa siteistä katselee ympärilleen uteliaa na ja taas nukkuu Hän kuulee ul koa askeleita lasin kilinää lintu jen viserrystä ja uni sekaantuu to dellisuuteen Laulava lintu on ole vinaan aivan hänen vuoteensa reu nalla O kuinka se on kaunis niin virkku! Hän tahtoo tavoittaa sitä vaan vasen käsi ei nouse Oikea tuntuu keveämmältä mutta? Ja hän vaipuu taas uneen Niin herpa sevaa unta Ja kuitenkin hän kuu lee ja näkee kaikki Oviaukosta as tuu tai pikemmin leijaa valkoisen puvun verhoama enkeli Mutta hän kuulee askeleita sentään Heilaut taa päätään vakuutteeksi ettei tämä ole unta Ja enkeli näyttää nyt nai selta Vahva rakenteinen ylevä ryh diltään vaalea päähine päässä sii nä punainen risti ja uni voittaa jälleen sairaan Täyteliäiset huulet puhuvat jotain hänen korvaansa Ne ova niin lä hellä häntä Hän tuntee lämpöä ja niiden satunnaisen kosketuksen Sa laman tapainen tulinen väre puis tauttaa ruumista ja sitten kaikki ru peaa kiehumaan Päässä jaloissa seljässäkin Vaan vasen käsi on rauhallinen — — — ? Hän ponnah taa pystyyn ja sydän lyö niin rajusti niin äänekkäästi ja onko se sy dän nyt tuolla päälaella? Ylihoitajatar kuiskii puoliääneen painaen lujasti vuodetta vasten sai rasta "Herra jumala! onko tämä vie läkin varhaista? Milloinkas sitten milloin tulee se aika että saan pu hua kaikki Voi minä olen kärsinyt jo kauvan Olen odottanut jo kaksi pitkää kuukautta Te ette saa her mostua Teidän täytyy olla tyyni Teidän täytyy kuunnella minua Kuuletteko Mini? en jaksa enään olla vaiti!" Ja täynnä intoa ja uskoa ja osaksi sairaaloista kuumetta hän alkoi pu humaan "Silloin kun teidät tuotiin tänne olitte te niin kurjassa tilassa ettei ehjää vaatekappalettakaan ollut pääl länne Olitte loukkaantunut pahoin Sinä päivänä meillä oli hirveän kiire Olin valvonut edellisen yön päivän ja halusin valvoa vielä tämänkin yön jolloin teille tehtiin leikkaus Se oli vaarallinen leikkaus ja olisitte kuollut muutaman tunnin kuluttua ellen minä olisi saanut lääkäreitä suostumaan että siirtää edeltäjänne vanhus joka sitten kuoli kuumeeseen luoti niskassa Te olitte kuten sa noin niin onneton etten tiedä toista nähneeni huonompaa Mutta jotain oli olemuksessanne selittämätöntä mi kä houkutteli minua hoitamaan teitä suurimmalla huolellisuudella Löy sin tcmän suljetun kirjekuoren jota kannoin povellani salaa virkaatoimit jilta kun kuulin teidän aina kysy vän: "missä on se kirje jonka hän minulle antoi" Ei kukaan tiennyt et tä se oli kenraalilta Mutta jumala ni te kerran peloititte minut niin kun lakkaamatta puhuitte kenraalis ta hevosesta ja Magdasta juuri kun lääkärit olivat aamutarkastuksella He vaihtoivat kysyvästi silmäyksiä mutta minä aloin puhua heille toi sista sairaista ja tärkeistä asioista" "Kenraali kenraali Magda" hoki Vladimir hajanaisesti tavoitel len ajatuksia kokoon Hoitajatar jatkoi: "Se oli hyvä teille nuori hoidokki ni että ratsu kuljetti kenraalinne sinne ja sitten molemmat putosivat he rotkoon jos yksikään heistä tie täisi jos yksikään edes hämärästi aavistaisi että te olette se mies joka lävisti miekalla urhean miehen mah tavan rinnan niin kohtalonne olisi erilainen Se on onni että ratsu vei hänet rotkolle" lisäsi hän se kavasti "Herra jumala mitä minä puhun? Hänhän on saksalainen upseeri päällikkö minä saksalaiseen punaiseen ristiin kuuluva puhun näin ole armollinen herra taivaassa! Minä en voi muuten Niin minä ah minä en lainkaan ymmärrä mikä minua vaivaa mutta minun miele ni pyrkii nauramaan Uu uh! Sa nokaa nuori hoidokkiui eihän tässä ole mitään naurettavaa eihSn?" Hän tuli tumman punaiseksi kas voiltaan repi kauluksen auki hieroi kurkkuaan ja hätäisesti poistui Sil mänräpäyksessä oli hän jälleen tel tassa juoden vettä ja salaa kääntyen poispäin Vladimirista kostutti ot saansa Sitten hän tyyntyi ottaen poveltaan suljetun kirjeen jonka kuoreen oli kirjoitettu No 56 Wla dimir G Shuranoff "Olen kirjoittanut nimenne näin yksinkertaisesti tälle kuorelle ja se jonka saitte kenraalilta on tämän si sällä Jos äkkinäisen siirtymisen tai jonkun muun syyn tähden sattuisi tämä häviämään niin löytäjä mitään aavistamatta palauttaa sen teille Ei kä tämä päällys kuorikaan aivan tyhjä ole siellä ovat nyt ne ra liat joira olen palkastani säästänyt ja joita sukulaiset ovat Iähetelleet Heti kun tulette kykeneväksi lähdemme me pakosalle Minä hylkään tämän helvetin Oi herra jumala! Tuollaisia sanoja tulee suustani aivan tahtomatta Mutta minä en voi sille mitään Olen kestänyt jo kauvan en jaksa enään" Hän pysähtyi kun oli hetken kä vellyt edes-takas läähättäen Niin kaikki on valmiina kun te vaan pa lanette Mutta ah minua! Se kestää kauvan Niin hirveän kau van Te ette edes liikukaan vielä Koittakaa njl nousta ottakaa muutama askel ja hän alkoi vetää rairasta ylös vuoteesta WI'adimir koukistui Hän tunsi heikkoutensa ja lisäksi aavisti jotain hirveää Hoitajattaren kasvot olivat kalpeat oneo ilme lepäsi niillä yhtä kammot tavana kuin kuoleman suudelma Silmät katsoivat häneen mutta ne olivat niin hirveän aavemaiset ja ulkonevat Vladimir vastusti häntä Hän halusi rauhoittavasti puristaa häntä vasemmalla kädellään mutta ? Mitä olenko minäkin tulossa hulluksi niin kuin tuo tuossa? Hän oikealla kädellään tunnuste lee vasenta "Jaa jaa-a Totta totta se on! Seh?n on vain tynkä jota minä koittelen" Tämä unohtuu kun kuuluu kumea kaatuminen Hoitajatar makaa nyt tuolla liejun keskellä Hän tahtoisi auttaa mutta ei yksikään jäsen liiku Pitäisi huutaa apua el voi Kuluu hetkiä ja hoitajatar verkalleen alkaa liikkua Toivon valoisa kipinä pil kistää Whidimirin sieluun mutta ei löydä sijaa Niin synkkää on siellä pohjalla Hän pelkää ruveta ajatte lemaan Ja voimat palaa Hoitaja tar nousee on raukea ja veltto Is tuutuu ja kumartuu lähelle sairaan kasvoja "Tämä on jo kuinka mones kerta Jos he kerran huomaavat joudun mi nä sinne josta teidät vapautettiin joku päivä sitten kun minä pyysin ja rukoilin" "Vapautettiin mistä?" "Oh te ette siis tiedä ollenkaan Saitte sitten ankaran kuumeen ja se vei muistinne Minä olen valvo nut teidän tähtenne Olen pannut terveyteni alttiiksi etlä te onnistui sitte tuumassanne Niin minulla on jo sen ison kenraalin puku val miina johon minä pukeudun ja teille oli helpompi löytää puku kun luulin kaan Nyt vaan älyä ja kestävyyttä ja onnekasta melskeistä tilaisuutta Te ette näy muistavan mitään" Lisäsi hän katkerasti hymyillen Pyyhkien pyyheliinalla vaatteitaan Tunnetteko minua? Me lupauduim me pakenemaan vaan sitten teidät teljettiin hullujen luo kun kuume leikkauksen jälkeen raivosi Kuu meisten hullujen luo ajatelkaa Olin tulla hulluksi Lääkärit väitti vät ettei ole kyllin monta osastoa eri sairaita varten Vaan sitten sain tämän teltan teille Nähkääs minä lahjoin järjestysosastoa Voi miksi minä olen se mikä olen eikä joku muu Miksikä sydämessäni oli rak kaudella tilaa tällaisessa paikassa Te venäläinen minä saksalainen ia aijomme yhdessä paeta Sama on meillä tuska sama toivo ja päämää rä" Wladimir kuunteli kaikkea tark kaavaisena ja hyvin hitaasti ja se kavina palasivat menneet tuskat ja kärsimykset Niin katkeraksi kävi mieli tuntui ettei täällä voi olla mi tään toivomisen varaa Ja kuiten kin he toivoivat kaikesta suurem paa — — "vapautta" Kuvaamaton tuska täytti nuoren potilaan sielun ja vasen silmä pu dotti kaksi kuumaa kyyneltä Hoita jatar huomasi että oikean silmän päältä side kostui veren sekaisella visvalla "Verikyyneleltä!" "En ole koskaan kysynyt kuka on se Magda jolle tuo kenraalin kirje on menevä Te usein kuiskitte hä nen nimeään ja toinen oli Marusja muistaakseni " "Marusja Marusja!" huusi Wladi mir tavoitellen oikealla kädellään turhaan "Missä oli minun järkeni missä tarmo ja päättäväisyys" Rinta kohosi kun myrskyinen ulap pa heikkoa valitusta kuului rinnas ta ja valkean siteen lävitse tiukkui toinen verinen visvakyynel Hoita jatar riensi pyyhkimään lausuen: "Rakastatte Marusjaa yhden te kevää Minä kuitenkin rakastan teitä ja tahdon tulla kanssanne on-' tielliseksi Me rakennamme pienen sievän kodin hiljaisessa paikassa Niin hiljaisessa jossa ei muut kuin linnut ja kukat vaan näkevät meitä ja Marusjan haahmo saa lähestyä meitä kun sylitysten istumme kuu tamoiltana Marusja! Marusja hän on joku suuri sielu sen olen oppir nut teidän hourailuistanne Minä en vihaa en kadehti häntä Tahtoisin huoleni heittää hänelle kuin sisa relle " Hän nojasi päänsä Wladimirin rinnalle vaan muisti että olkaluu joka oli vioittunut oli vielä liian hel lä kannattaakseen hänen väsynyttä päätään Hän ponnahti pystyyn ja katsoi ranteessa olevaa kelloaan "Jaa nyt he tulevatkin tuossa tuo kiossa Hän katsoi sairaan väsy neeseen silmään ja olisi halunnut suudelmalla sen sulkea uneen Kuului askeleita ja keskustelua ja kaksi lääkäriä ja kaksi sairaan hoitajaa astui sisään Ylihoitajatar sanoi näille: "Voitte poistua telttaan 18 siellä on heikko sairas Teen itse täällä työt Tuokaa ensin kiireesti lämmintä vettä ja pumpulia" Lääkäri alkoi selvittelemään lauk kunsa sisustaa ja toinen tutkiskeli morfiinipulloa ' Poistaen äkkinäisel lä ulos hengähdyksellä nenästään vastenmielisen hajun joka kohoni maasta Ylihpftaiatar taitavasti au koi käsisiteet ja kirvelevällä tuskalla näki Wladimir toisesta kädestään ru- mun arpisen tyngän jossa hopeai nen ompelulanka vielä kiilui "Luulen että on mahdoton saada häntä suoraksi sillä olkaluu joka pirstoutui niin pahoin rustottuu ja hän laskee toisen olkapäänsä toisia aleni maksi" "El epäilystäkään" vastasi toinen Näennäisesti kuin kone aukoi ja si toi runneltuja ruumiin osia Sitten tailavasti päästi hän siteet päästä silmäkulman kohdalla oli ruma om meltu arpi ja silmä oli pois syvä ontto aukko peitetty ripsittömällä silmäluomella Kaikui sydämiä vih lova raaka nauru kun sairas ainoalla kädellään tunnusteli silmäkuoppaa ja tyrskähti hermostuneeseen Itkuun Nauru se repi korvia repi järkeä ja sydämiä Heilutellen ilmassa verisiä ja vis vaisia kääreitä nousi hoitajatar pöy dälle ja alkoi laulaa: "Jumala siu naa kuningasta" ja sitten nauraen juoksi kentälle Kun VVladimir oli jotensakin terve kävi hän katsomassa ylitarkasi aja tarta hullujen osastossa Hän oli järjetön eläin vaan Ei tuntenut lain kaan Wladimiria (Jatkoa) -H-h+-fr4"'frH"l'l"I"l"H 1 H-l-l h 'Y ! NEW YORKIN SUOM NAISTEN + t OSUUSKOTI t JA PAIKANVÄLITYS-TOIMISTO-r ! 241 Lenox Ave & 122 St ! + ! Telefooni: 813 Morning side + WH+W4HH4W4-H+H-H-l-i- NAISTEN OSUUSKOTI 2185— 15th St San Francisco Telef Market 3958 NAISTEN OSUUSKOTI 2185— 15th St SAN FRANCISCO CAL Telefooni: Market 3958 SAN FRANCISCO