SIVU KUUSI Tiistaina kesäkuun 19 p 1917 No 25 kaivosmiesten lakko Tähän men nessä ei ole vielä tapahtunut min käänlaisia rettelöltä Toverillisesti MUORI H— I VIELÄKIN LASTEN KAS- VATUKSESTA (Jatkoa kolmannelta sivulta) itserakkautta Minä olen ottanut itsestäni esimerkkiä miten mi nulle pienenä tavattiin sanoa kuu koetin tehdä jotain mieles täni hyvääkin niin sanottiin: "Ei sinusta ikinä ihmistä tule jos noin huonosti aina teet Et sinä maailman läpi kulkemaan pääse kun et tuon paremmin työtäsi tee" Minua eivät tuol laiset sanat rohkaisseet koetta maan tuulelleen ja paremmin eivät ne minuun innostusta luo neet ja itseluottamusta joka on ensimäiuen ehto tehtävän me nestymiselle Minä tapaan kehästä lapsiani varsinkin silloin kun he ovat lyöpäällä eitä heistä tulee hyviä työläisiä Joskus kun vanhin pa nee vastaan kuu käsken häntä [olain tekemään niin en heti pa kottamalla häntä käske Selitlc leu vaan että kapitalisti se on joka ei viitsi mitään työtä tehdä ja sanon siilon että "sinusta tai taakin tulla kapitalisti" Poika tuumailee hetken aikaa ja sanoo eitä "tuleehan minusta sitten hyvä työläinen kun minä nyt teen sen niitä äiti tahtoo ja paljon muutakin" ja niin hän menee ja tekee Ei siinä vaadita äidiltä nituita kuin hetkinen kär sivällisyyttä ei kiivastumista ei piiskaa Minun lapseni eivät pidä mi tään niin pahana kuin sitä että heitä sanotaan kapitalisteiksi ei vätkä he mitään niin paljon pel kät kuin pappia En usko että se lasta pahen taa jos joskus kiiltää ja siten rohkaisee Pidämmehän mc ai-kuitsel-iu siilä ottä meitäkin jos kus kiitetään toisin sanoen anne ta' n meille työstämme tunnus ta ff MUISTOJA KESÄLOMALTA (Jatkoa kaliiliksamirlta sinillä) inorkilliseinpi ja sen vuoksi jäi mie leeni Aamulla sanoi emäntä: "Tänään saat olla koko päivän ulkona Päästetään se suuri sika ulos niin saat katsoa perään ettet e pääse naapurin perunamaalle" Olihan tuo muutos Lapsenpiiasta tuli sikapilliä (Puijon narenunin tykkäsin olin ulkona paimentamassa sikaa kuin islua sisällä lapsen seu rassa Eikä se koskaan pyrkinyt sinne perunamaalle niin oli paljon aikaa leikkiä toisten lasten kanssa Taisi emänlää vähän harmittaa mi nun helppo oloni koska antoi loi senkin lehlävän Oli kana jota piti ajaa pois pestistä kun se olisi mie lellään ltaulomit niin sain sen työn tehtäväkseni Se mokoma oli tehnyt niin pahaan paikkaan pesänsä ettei sinne mahlunut multa seipäällä sen sain ajetuksi pois Siitähän se vastus tuli kuu se oli aina menos sa sinne takaisin Oli sentään sii täkin hupia sillä sai olla ryömimäs sä aina siellä vajan alla toiset lap set kun olivat samassa touhussa niin se lyö tuli niin ollen huviksi Ki sen lii iin jäänyt tähän vielä sillä harvoin kaksi kolmannelta Se kävi näin: Isäntä kun vahingossa päästi vasikan Irti oikä saanut sitä yksin navettaan vaan huusi meitä sitä ajamaan hänen kanssaan Sii nä kului kotvanen ennenkuin saim me sen sisälle Sillä välin oli emän tä ehtinyt herätä päivällis-unestaan Lapsensa kanssa tuli rappusille jos sa huusi: "Missä Manti on kun ei ole pitä nyt huolta työstään Sika on men nyt naapurin perunamaalle! Mene ajamaan se pois!" Menin kiireesti vaan ei se otta nut lähteäkseen Röhki vaan enkä oikein uskaltanut mennä likelle niin isoa sikaa Minun oli haettava aika ihmisiä apuun jotka sen viimein saivat pois sieltä Kiireesti juoksin sen tehtyäni katsomaan missä se kana oli Ryömin taas vajan alle seiväs mukana Kana oli pesässään Sorkin sen pois ja rikoin pesän siltä niin ei se eänää sinne tupannut- Niin tuli sentään siitäkin päivästä ilta 'Pelkäsin saavani harmia siitä sika-asiasta vaan ei puhuttu mitään Kesä läheni loppuaan ja pian al koivat koulut Luin sitten sanoma lehdestä että koulu alkaa kahden viikon päästä Sanoin emännälle että lähden huomenna koliin Kyllä emäntä koetti puhua hyvin kauniisti että olisin vielä viikon vaan en puhunut mitään siilien Ajattelin jos eivät anna punarahaa niin mi nä kävelen kotiin Karkaan aamulla varhain Heräsin tavallista varhaisemmin puin ylleni panin lomit vaatteet nyyttiini ja olin juuri lähdössä kun tuvan ovi aukeni ja emäntä tuli tupaan Oli vähän ihmeissään mi nun hommastani Käski keiltää en sin kahvia että olisin saanut juoda ja jotain syödä mutta ei tuntunut olevan kumpikaan niin sanoin hy västi ja lähdin Maikalla saavutti minut maidon ajaja joka käski kärryille Pääsin usean kilometrin kyydillä ja olisin päässyt Turkuun asti vaan ajaja jäi Itaadelinan meijeriin joten täy 1 yi tulla pois kärryiltä ja lähteä kävelemään Ki se tahtonut mais tua hyvälle kun olin ensin saanut maistaa kyytiä Katselin taakseni josko näkyisi hevosen kanssa tuli joita Vihdoin näin tulevan mie lien joka näytti hyvin herralla En silti ujostellut vaan pyysin kyytiä niin hän pysäytti 'hevosensa ja otti minut vierelleen istumaan Pian sitä lähestyi matkan määrä kun melkein koko malka ajeltiin juosten Olliin Skanssin portin luona niin näkyi jo Tuomiokirkon torni Vähän vielä eteenpäin niin tul liin vaivaistalon kohdalle Siinä muistui mieleeni se sunnuntai l?esän alussa kun minulla oli niin kova nälkä Tulimme kirkkosillalle niin mies kysyi mihin päin minä me nen ja kun sanoin tuonne ylös Aninkaisten katua niin hän pysäytti hevosensa että sain mennä pois kun hän lähti pitkin Linnakatua Niiiasin ja kiitin kyydistä Oli vielä 'aamupuoli kun avasin kotini oven niin äiti sanoi: "Mistä tuo kakara "tuohon on tul lut kun ei junakaan vielä ole siel täpäin tullut?" Ensin tahdoin tielää josko iso äiti on mennyt pois Sitten aloin selillää tuloani ja koko kesän hu vini Olisi minulla ollut tilaisuus mennä sinne joka kesä mutta hyl käsin sen tarjouksen SAAREN MUORI TOIVO Pikku Toivon äiti oli aivan kuuro mutta ihmeellistä 'kyllä oli hän oppinut ymmärtämään ihmisien puheen suun liikkeistä samaten hän tiesi lapsensa itke vän silloin kun näki hänen suun sa itkussa Toivo oli oikein hert tainen lapsi Silloin kun hänen ensikerran näin oli talvi iltapäi vä kun kotini ovipieleen ilmestyi repalcihin puettu vaimo lapsi r ä ii sy i h i n käärittynä käsivarrel laan 'Kovin nöyränä pyysi hiin yömajaa kodissani joka hänelle luvattiin Hän kertoi kuinka hiin muuta ma vuosi taakse päin palveli naapuripitäjän varakkaim massa s talossa kuinka siellä joutui lem men seikkailuun talon vanhim man pojan kanssa josta tämä rääsykasa on muistona sanoi hän kylmästi naurahtaen samalla painaen pienokaisen lähemmäksi rintaansa josta lapsi heräsi ja hiljaa äännähti Vanhin sisareni riensi tarkastamaan lapsen voin tia otti hänen syliinsä nosti kor kealle kainaloista josta poika riemastui että päästi iloksemme helakan-naurun Äitinsäkin näyt ti ilostuvan niin synkkämielisen näköinen kuin muuten olikin Kyseltyämme kuinka hän voi elättää itsensä ja lapsensa kertoi hän kyyneleet silmissä kuinka tähän asti on vielä saanut hy viltä ihmisiltä apua vaikka use ammat ovatkin syyttäneet häntä huonosta käytöksestä mutta sil tikään eivät ole ajaneet häntä ulos lapsensa tähden Ja silloin kuu minä olen saa nut ruokaa niin silloin on saanut pojukin" sanoi hän taas hymäh täen "Rahaa ei minulla ole ollut kun silloin kun sulhaseni laittoi minut pois kotoaan ettei talon häpeäksi piika synnyttäisi äpä rälasta Hänen kotonaan silloin sain 25 markkaa jonka hän sala vihkaa pisli käteeni kieltäen mi nua eniiiin milloinkaan näyttä mästä hänelle silmiäni'' Xyt muuttui hänen puheensa ja äänensä uhmaavaksi kun hän kertoi olevansa matkalla juuri samaan taloon sillä onhan mi nulla n vt näytettävänä toinenkin pari silmiä sillä omiin silmiini en uskalla enää itsekään katsella niin ovat ne muuttuneet paljosta itkemisestä ja muusta kurjuudes ta mutta pojulla on ainakin vie lä "terveet kauniit silmät Uskon että niihin viitsii katsella ylpein kin isä'' Minäkin myönnän että hän puhui totta Seuraavana päivänä kokosi hän taas omaisuutensa ajopeliinsä mikä hänellä oli ni mittäin isonlainen kelkka jonka keskelle oli köytetty laatikko missä Toivo sai paikkansa Kut suimme heitä pian käymään uu delleen jonka vaimo ilomielellä lupasikin kun hän nyt saa tie tää senkin kuinka lapsen isä hei dät vastaanottaa "Toivon kuitenkin että voin olla iloisempi ensikerralla sillä minä toivon vielä elämältä pa rempaa sillä eihän jumala salli pahan aina menestyä vaan on avannut lapseni isän silmät huo maamaan kuinka armotta hän heitti pois hiotaan köyhän tyttö raukan" Vielä kerta korjaili hän rääsyjä lapsen peitteeksi ja läksi Yli viisi vuotta kului kun taas ilmestyi sama nainen kotini ovi pieleen mutta he olivat kumpa nenkin niin paljon muuttuneet ettemme tunteneet Toivo oli kasvanut ja kalvennut ja äiti vanhentunut että näytti vanhal ta muorilta vaikka todellinen ikä oli tuskin 30 vuotta Sitten vasta tunsimme kun huomasimme hä nen erikoisesti tarkastavan puhu jan suunliikuntoa Xyt oli hänel lä kerrottavana entistä surulli sempi historia elämästään Kau van kesti hänen kertomuksensa pitkäaikaisesta sairaudestaan rakkaan lapsensa huutokaupalla mvvnnistä heidän ero-ajastaan kokonaisen kolme vuotta hän it se myöskin ollen kunnan elätet tävänä "Alutta halu nähdä lapseni painaa häntä sydämclleni ja saa da hänet itse omistaa antoi mi nulle voimia ja elämisen halua niin paljon että myynti aikamme loputtua voin lähteä etsimään lapseni joka ei minua enää tun tenutkaan vaan peljäten edelläni pakeni Voi kuinka se koski sy dämeeni mutta enhän voinut hänestä enää millään luopua vaan pakotin hänet seuraamaan itseäni Tuolla tienvarsilla olen opettanut häntä uudestaan itse äni rakastamaan" Hänen kertoessaan usein tipah ti kyynel pikku Toivon käden päälle joka nojasi äitiään vas ten ihmettelevä ' ilme kasvoil laan Äiti lopetti kertomuksensa seuraavin sanoin : "Ja nyt uskon ettei jumala ole meitä köyhiä varten vaan rik kaille suo hiin yhä enemmän hy vinvointia ja onnellisuutta Xiin oli häit lapseni isällekin suomit vaimon nuoren ja herttaisen rik kaiden ihmisten lapsia Xäin hei dät viime pyhänä kirkossa ja kuinka onnellisella he näyttivät mutta minun katsettani näytti onnellinen aviomies pelkäävän entistä enemmän'' Orjantappura Kun hän tulee Jeesus Kristus tuli eräänä päi vänä ei kauan sitten rauhan asian puolustajana Xampa nimi seen kylään Idahon valtiossa "Isänmaan"-kiihkoilijat siellä syl kivät hänen päällensä jalkoihin sa tallasivat ja vihdoin ajoivat pois koko kylästä Ei hän saapunut persoonalli sesti Alutta hiinen kuvansa suu ressa lipussa tuotiin "isänmaan ystävien" joukkokokoukseen Ku van alla oli sanat :"Ei sinun pi dä tappaman!" Lipun kantaja oli Ikibtistikir kon pappi joka ci saanut puo lustusta edes omaan kirkkokun taansa kuuluvalta papilta joka sattui olemaan kokouksen puhu jana juuri silloin kun hänen vir kaveljensä astui sisään Lipuu kantaja ajeltiin kadulle lippu repäistiin hänen kädestään ja heitettiin rapaiselle kadulle ja jotkut "isänmaan-ystävät" oikein huviksensa— tallasivat Kristuksen kuvaa rapakkoon Paikkakunnan "isänmaallinen'' lehti mielihyvällä kerioo kuinka rauhan-aatetta ajava pappi on ajettu pois koko kylästä eikä hän ole vielä uskaltanut tulla ta kaisin silloin kun lehti meni pai noon Sama lehti sanoo että Kristuksen kuvan kantaminen li pussa oli "sosialistinen teko" ja ''kapinallinen" ja että pappi jo ka lippua kantoi "piiloutui us konnon varjoon" Entä jos Kristus tulisi oikein omassa persoonassaan? Kai hä netkin tunnustettaisiin "sosialis tiksi" ja "kapinalliseksi" näiden '"isänmaan-ystävien" taholta