Tiistaina huhtik 17 p :nä
SIVU SEITSEMÄN
IKIIIIHIHIilMKIUilliaillllllilUIHM
m
m
Minkä nuorena oppii §
sen vanhana taitaa 1
vanun wmmn
HiamiBimijlilHIiilSIiliiifSilliSiinK
□mu imnia uiimiiimniiki iiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiniiiiiimi mi ui i mm iiiiiiiiiiiiimmiiimiiiiiiii iiiiiiiiiiiiiiiiiiini i imun iimnmiii immmimmnmi jiiiiiiiiiiiiiiiiimmiiimui uinui iiiiiimmiiiiimiiiiiiiiiiiiiiiiimiimniiimiimiimii D
No 16
RAMPA SOITTAJA
Kirj Helmi Mattson
Vilkase tielle ken siellä kulkee
'Vahti' kun taasen kimpussa kiertää?
Tuohan tuo vanha rähjäke julkee
llampa soittaja tänne nyt rientää
Joko se Janne tänne taas kerkes'
Xyt se ainainen rimputus alkaa —
"Elkäähiin toki — vaiti emäntä jo
horkea' —
Säälikää vanhaa soittaja-pahkaa!"
"Kyllä kai muistatte kun olin nuori
Silloin niin virkku työtkin ne litisti
Vaan tielleni työntyi vastusten vuori
Ivaten kohtalo ansioni muisti
Vieraan työssä mä rammaksi raadoin
Rehti olin mies en turhia surrut
Niin kauan heiluin kuin suikin vain
saatoin
En tyhjästä nurissut hammasta pur
rut Vaan minkä nyt mahdan kun terveys
meni
Eikä vain turma mun henkeän' vie
nyt —
Tänne taas raihnaille raajoilleni
Tulin — kun muuanne mennä en
tiennyt
Enhän nyt viulusta ääniä ota
Suojaa ja leipää vain hetkeksi pyy
dän Monet murjotut kiroavat kohtalota —
Minä yhteiskuntaa eniten syytän
Keväinen aurinko Aatos hämärän hetkellä MONTA ON
Taas keväinen aurinko taivaalla
loistaa
Se talven kahleista vapauttaa maan
Se niin kuullahan kirkkaana taivaalla
loistaa
Oi jospa se ihmiskunnan vapahtais'
myös
Oi jospa se orjainkin kahleet kat
kois" Sodan ja kurjuuden poistaisi pois
Tois' rauhaa ja rakkautta tullessansa
Ett' viaton veri ei vuotaisi ain'
Ei silloin itkisi lesket ei orvot
Ei raajarikot nääntyisi tuskissaan
Ei vankilan komeroissa syyttömät
huokais'
Kukaan porttolan lokaan ei lan
keais' Mutt' kerran — kerran koittaa orjain
kevät
Joka orjille vapauden tullessaan tuo
Silloin veljeyden vapauden aurinko
Sorretut kahleista vapauttaa
SIGRID SJÖMAN
Kirj Regina II — 8
Olen tutkinut eloni arvoitusta
Mutt' selville saanut en kertaakaan
Siks' sydän on synkkä ja mieleni
musta
Ja tunteilet turtuvat rinnassain
Olen etsinyt totuutta oikeutta
Mutt' löytänyt valhetta vääryyttä
vain
Olen etsinyt ylevää rakkautta
Mutt' turilaan Mä loasta päärlyä
hain
Minä itsekö kadotin onneni liljan?
Vain toisetko kevääni kukkaset vei?
Toisetko tuhosi toiveeni viljan
Kun kyynelten kukat osaksein sain?
Yhä mietin mä eloni arvoitusta
Mutt' saanenko selvyyttä konsanaan?
Kuin syys-yö synkkä on mieleni
musta
Ja tummat on tunteet rinnassain
tuhlaa voimainsa murut
raataa vain toisien tas-
Työssä kun
Reuhtoo' ja
kuun
Palkaksi niistä saa pilkan ja surut
Elää vielä armosta rikkaiden laskuun"
Emäntä heltyi ja istumaan käski
Soittaja lepuuttaa jalkojaan mieli
Yrineä väki kävi nöyremmäksi
Kun totuuden haastoi sorretun kieli
Särkijän kylmä vastaus
Kirj V J
Sun eessäs armas tyttönen
On mieron synkkä latu
Ja kotisi turvasi ainoinen
On kaupungin laitakatu
Siell' saat sinä kulkea hylkynä
Ja itkeä puutteessa kaino
Saat olla rikkahan sylkynä
Ja värjyä vilussa vieno
Saat yksin kuivata kyyneleet
Kun pistoa pilkkaa kuulet
Saat itse kantaa surujas'
Minä en tuskias' kuule
Saat itseäs' aina sä syyttää vaan
Kun lempesi käyttää mun annoit
Saat häveten äidiksi alentua
— Kera lurjusten leikkiä lyödä
Sain nuoren lempesi sinulta —
Oi köyhän kultahapsi!
Ken säälisi tyttöä sinua
Sä olethan piikalapsi
QlHI I1IIMIIIII1IMNIIMIN IMI II I I III HUI IIIIIIIIIIIIIIIII I lllllllllllllllillllllllllllllllllllllllllllllllllllllllll'1'IIIIIIIIIIIIIHj-j
MITEN ALITALON
ANTISTA TULI
SOSIALISTI
Pohjolan lapselle
Kirj Hilma Lander
Mökin pienen sinä muistat
Suonien pohjolassa
Missä kasvoi jäiset kukat
pieness' ikkunassa
Muistat kuinka isä loimut
Somat takkaan laittoi
Joka sulas kukat jäiset
Ett' ulos nähdä saattoi
Saattoi nähdä luonnon suuren
Valkovaippa yllään
Nähdä auringon ja kuun
kanss' kauniin tähtisillan
Muistatko kuin revontulet
Syttyi taivahille
Kuinka silloin lumiliiuteet
Välkkyi timanteille!
Mutt' täiill' et näe aurinkoa
Etkä myöskään kuuta
Sillä harmaat kiviseinät
Pimittää ne suita
Monta on majaa matalaa
Josta lähtee lapsi raatajan
Pelko on hänellä povessa
Miten raskas onkaan taakka
tuleva 1
Monta on vaaraa vastassa
Joita maailma hänelle tarjoaa 1
Voineeko hän vastustaa
Ne kaikki tiensä varrelta?
Monta on ruoskaa ruhjoneet §
Monen äidin mielen murtanut
Kun lähettää täytyy lapsensa
Mieron tietä vaeltamaan
Monta on mennyt menojaan
Palaamatta kotiaan j
Näin pettyvät he toiveissaan j
Sekä lapsi että raataja
Monta on kotia kaipaavaa
Monta huutaa lujaa: =
"Missä on mun lapseni
Vanhuus-ajan turvani?"
Miksi on niin monen monta
Orpoa köyhää turvatonta I
Orjan kahleita kantamassa
Mieron tietä vaeltamassa? I
E W— KOOS I
(Jatkoa kolmannelta sivtilfa)
perheen tuloja jotta tulivat toi
meen kohtalaisesti Antti ja
Aliina olivat oppineet näkemään
aina puutetta ja siksipä heistä
nyt tuntuikin elämä kuin pappi
lou elämältä kuten he sanoivat
vaikka todellisuudessa ei se vielä
ollut lukkarinkaan elämän ver
taista Antti otti innolla lukuharjo
tuksia Hän oli päässyt ripille
lukutaidottamana Olihan siinä
tarpeeksi huutolaiselle että osa
si "Isänieidän" ja "Herransiuna
uksen" jotka olivatkin Antille
ainoa perintö kodistaan Sen jäl
keen ei Antilla ollut aikaa ope
tella lukemaan
Jopas päivä valkeni huudahti
Antti kun Jaska osti hänelle kir
jallisuutta Helsingin Työmies
olikin Antin aarre-aitta Pian
oppi Antti lukemaan sujuvasti ja
kirjottamaan myöskin
— Kyllä sinusta olisi tullut
syntymäpitäjäsi pappi puhui hä
nelle Jaska joka oli Anttia opet
tanut Alutta älä hyvä mies ah-
Mutta kerran koittaa aika
Jolloin sinäkin saat
Nähdä kuinka valontaika
Koittaa y!i maat!
Jos vaan tarmoin tartut työhön
Yhteishyvän eteen
Astut riviin sorrettujen
Tiedon lyhtyä kohottain
NOUSE KANSA!
Kirj K W L
Nouse kansa köyhä kansa!
Kovan sorron ikeen alla
Älä vaivu sorron tielle
Tule punalipun alle!
Älä uuvu tielle sumun
Tule kanssani naurusuin
Älä kiellä ystävääsi
Tuo ne kaikki mukanasi!
Kyllä olet saanut sinä
Kärsiä monta käskyä
Vaan tiedätkö sä ihmislapsi
Kuka laati sun sortosi?
Milloin? — Silloin!
"Milloin koittaa raatajan namu
Tuhatvuotisesta yöstä?
Milloin sorto on maailmasta
laannut
Ja sortajat sorron työstä?
Silloin:
"Kun kansa yhtenen liittyy
Oikeuksiaan vaatimaan käy
Veljinä siskoina viihtyy
Silloin sortoa ei näy
Silloin koittavi aamu
On sorto laanu
E It
nen
mi noin äkkiä jotta et halkea
Olet ruumiillisesti heikko ja rää-
kätty ja kun sinä ahmit henkistä
ravintoa tuollaisella halulla niin g
pelkään ettet kestä sitä Ole va-
rovainen selitti Jaska
— Älä minua estä Olen elä-
nyt toimettomana miehuuteni
ikään Nyt en saa tuhlata kallis-1
tn nil-nn :inni Antti sellaisella!!
innolla että sitä oli i])njHloton'llllllmllllmlMmlllllllllllllllllllmlllll!mmm
vastustaa _ _ juuri kantoi ompeltiksiaan Koi- van mitään eroa sillä työläisiä
Työnsä tähden ci Antilla ollut vulahden kartanon muhkeassa hän hekin ovat samoin kuin kan
tilaisuutta laajasti toimia mutta ruokasalissa ruokailunövdälle rmnkilaisetkin Ainoa ero hänen
tehdäkseen missä viimeiset val
mistukset Kovasti olikin hän
saanut näinä kahtena viikkona
ahertaa että oikein selkää pa
kotti Nyt hän tunsi itsensä iloi
seksi että työt vihdoinkin olivat
tehtynä ja olihan nyt juhannus
aatto Hän ei sitä ollut rasituk
sen ja väsymyksen vuoksi huo
mannut ennenkuin nyt Vasta
kun iari nanene muistuin sma van
— Mennään kokolle sanoi Ai- Tässä näin miettiessään ei Ai
no Marille heidän kesknstelles- no huomannut että Väinö oli
saan kokkojuhlista johon Mari hiipinyt ruokasaliin ja nyt seisoi
ujostellen suostui ja katseli häntä Väinön silmät
Tätä nyt juuri Aino mietti näyttivät iskeytyneen Ainon kavt-
että miksikähän maalla synty- niisiin kasvoihin jotka näkyivät:
neet lapset ja yleensä maalla a- kauniin vaalean tukan suojasta
suvat aikuisetkin ihmiset ovat Aino tuo ennen niin vähän huo-
niin ylen kainoja kaupunkilaisia mattu serkku oli käynyt Väinöl-
kohtaan eihäll heillä luulisi Ole- cjnkoa kahdeksannella sivulla) '
itsensä hän kasvatti ja opetti
lapsiaan itsetietoisuuteen ja toi
(voi että heistä tulisi rehellisiä
tvöntekiiökä sosialistisella tvö-
vainiolla
(Jatk)
Elämisen
oikeutta
mille
Kirj ANNA
(Jatk)
Huomenna jos se
sopii
Kyllä olen valmis
ja Alarin vanua on se etta nau
oli nähiyt enemmän käytännöl
i:':t 1 -- i-miit tim_
UMtl Ciillllllil jtl TtltllltlL lllj J3 u--
mau kouluopetusta josta Mari
kuten moni muu oli kokonaan
Vcn t f nm nl ci Jii:iiiv(- TVfllffn cp o
ollut Ainon mielestä pätevä syy
ja siksi häntä varsinkin Liinu
ihmetytti sillä tämä juoksi aina
pakoon kuu näki Ainon lähesty
väin si-
hmo nousi lähteäkseen puris
taen ystävänsä kättä ja poistui
Olavin jäädessä katsomaan hä
nen jälkeensä
j 'f
Oli päivä ennen häitä Aino
e