No 12
Tiistaina maalisk 20 p:nä
SIVU SEITSEMÄN
liaiiliiililiiiliiiiiiililiillillilllliliiiim
a
Minkä nuorena oppii 1
sen vanhana taitaa rs
EinilälllllililllgJIIIIIIBIilllliliHäillllllliiäliH
I Nuorten Öfeasttf
ma
Kirj Victor Jokela
Maaliskuulla jo puhkesi nuppu —
pyöreä pieni niin niitti ja tuttu
niin jalo niin vieras siksi häntä
kehun
ja hän mulle on säästänyt kalliimman
mehun
Alla kasvaa hän mahtavan palmu
puun se 011 vain marjani maaliskuun
Päivä on mennyt ja ilta jo tulee
Sanovat ett' mun marjani iltaa jo
suree
että illan myrskyt mun marjani
taittaa
ja kietoo mun marjani kuoleman
vaippaan
ja mun marjani pieni maaliskuun
kuolee ali' mahtavan palmupuun
Juuret jo katkesi mansikan alta
myrskyllä kun on voima ja valta—
se vei minun marjani maaliskuun
se kuol' alla inahtavan palmupuun
ja nyt hautaans' valaisee kultainen
maaliskuu
VIINIRYPÄLEEN
MUSTA TERTTU
(Jatkoa kolmannelta sivulta)
ja mainetta olen kuuluisa palattua
ni ethän liian korkealle kuroittane
Sitten seurasi nimi ja arvonimi
Kenraali on humalapäissään tämän
kirjottanut niin sekava niin järje
tön kirje lensi ajatus salaman no
peudella nuorukaisen aivoissa Hän
oli niin syventynyt lukemiseen ettei
huomannut että "denshik" seisoi jo
pitkän aikaa hänen edessään ja kaasi
lasiin hyvätuoksuista teetä ja seisoi
nyt aprikoiden sekottaisiko lasiin
mansikkahilloa vaiko laskisi sinne
viipaleen sitroonaa Hänet huomat
tuaan rypisti Vladimir otsaansa ja
palvelija kumartaen poistui Nyt
Vladimir tiesi mistä oli herunut hä
nen tätinsä pohjaton rikkaus Oh
eikö se ollut likaisia suhdetta hänen
tätinsä ja kenraalin välillä? ja hä
nen miehensä? Aina tyyni hyvän
tahtoinen uskollinen puoliso Mutta
tällä hetkellä Vladimir halveksi hän
tä yksinkertaisuutensa vuoksi Eikö
hän huomannut vai eikö hän välittä
nyt tietää sitä mistä hänen vai
monsa sai sellaisia aarteita joita
hänen pieni palkkansa ei viidenkym
menen vuodenkaan kuluttua olisi voi
nut tuottaa Ja hän itse sitten oli
aivan tielämättään ollut kenraalin e
lätti hänen elämänsä siis oli ollut
jo niinkauiin tädin siveydestä riippu
va Kerjääminen on alhaista mutta
sittenkin hän olisi mieluummin muis
tellut sitä kuin näitä vastenmielisiä
inhoittavia asioita Hän näki itsen
sä nyt laiskana toimettomana vete
lehtivänä joka otti armopaloja tä
tinsä kädestä välittämättä siitä mis
tä ne tulivat tädille vaikka tiesi
hyvin että hänen miehensä oli vaan
vähäpätöinen pienipalkkainen virka
mies Hän nuori ja elämänhaluinen
söi armopaloja Ja sitten hän
etsi erästä kohtaa kirjeestä löysi
sen luki muutamaan kertaan ja ry
pisti kirjeen kasaan Korpelaan
näin rauhattomana aikana on tyt
töjä helposti saatavissa Siis Kor
pela oli se ahjo joka poltti poroksi
siveyden muuttaen sen rahaksi muu
tamien taskuun Ja kenraali kaikilta
kunnioitettu mainehikas mies oli siis
sen ylläpitäjä Noin hän puhuu ty
töistä aivan kuin jostain tavallisesta
kauppatavarasta kuinka monta on
netonta onkaan nykyään siellä Ja
nyt hänen muistoonsa palasi se aika
kun hän ensi kerran tuli Venäjältä
Saksaan mukanaan nuori maalais
tyttö tädin uusi palvelijatar ja kuin
ka sitten eräänä iltana tuo tyttö
katosi ja täti kyynelöi
Oh minä raukka minä narri! so
persi hän hampaidensa välistä nyrk
kiään puristellen Ja koston halu
heräsi hänessä tätiä vastaan Ei
tätiä kuten kenraalia kohtaan ja
tällä hetkellä hän vasta täydellisesti
tajusi sen että jos kenraali saavut
taa maineen suuruuden on se rikol
lista se on petosta Hän ei ole
maanpuoltaja vaan ihmisten kidut
taja ehkäpä murhaaja jo rauhan
aikanakin Ja mitä on sitte sota?
Tätä hän oli ajatellut jo lapsena niin
monta kertaa sitten se ajatus sy
säytyi isänmaallisuuskiihkon taakse
kun hän loistavan väristä kadetin
pukua kantoi Hänestä tuli se mitä
äili ja täti uneksivat ja toivoivat —
hiin oli sotilasupseeri
Kenraali pian taistelee venäläisiä
vastaan ja venäläiset täällä Saksassa
toimetonna vetelehtivät Ja taas nou
si kysymys hänen sisässään
Mitä on sota? Jos ihmiset tappe
lisivat sorrettuja puolustaakseen ym
märtäisi hän sen mutta tapella asi
ain näin ollen unohtaen onnettomat
tytötkin jonnekin kidutuslaitokseen
ja eikö hänellä ollut mitään teke
mistä kotimaassaan kun hän jäi näin
kauaksi aikaa tänne vieraalle maalle?
Totta on ettei ihän koskaan olisi löy
tänyt kotimaansa helmasta kaunista
saksalaista johon hän oli koko sydä
mellään rakastunut ja jolta sai vasta
rakkautta niin puhdasta niin jaloa
Magdan kaunis muoto hänen tum
mat silmänsä ja puolittain auenneit
ten palmikkojen verhoama notkea
hieno vartalo ilmestyivät hänen aja
tuksiinsa Mutta hän oli kenraalin
tytär kenraali ei koskaan suostuisi
heidän avioliittoonsa hän vihasi nyt
enemmän häntä kuin milloinkaan en
nen sekä villasi Wladimirkin ken
raalia hän vihasi tätiä hänen mies
tään vihasi äitiä siellä kotimaassa
hänestä näytti että maailmassa oli
petosta ja raakuutta enemmän kuin
hyvää ja kaunista Näin näyttivät
asiat olevan vasta ensi kerran Oh
missä oli hänen järkensä ennen?
Jo muutama vuosi sitten se olisi pi
tänyt työskennellä ja siihen suun
taan se pyrki kerran mutta hänen
äitinsä esti sen
— Kirottu olkoon äiti muistosi!
pääsi hänen huuliltaan Hänen syn-liyin-niaansa
olisi tarvinnut häntä sil
loin vaan ei hän silä ymmärtänyt
mutta halusi kuitenkin olla hyödyksi
muutamille vaan äiti esti senkin
"Denshik" lähestyi arasti kysyen
eikö herra riisu'udu kevyempään tak
kiin ja hän antoi tämän toimia niin
kuin itse halusi ja eli ajatuksissaan
kaukana menneisyydessä Huoneen
peränurkassa oli venäläiseen tapaan
muutamia pyhimysten kuvia Isoin
niistä kultakehykseen asetettu ku
va kuvasi ristiinnaulittua vapahta
jaa Orjantappurakruunu piikkei
neen on syöpynyt syvälle päähän
Haavoista tihkuu verta Kasvot niin
kärsineet ja samalla laupiaat Rin
nassa verinen haava Ristin juurella
itkeviä naisia Kuvan edessä riippuu
musta helmiketju ne ovat tuodut
pyhästä paikasta Walamon luosta
rista Ketjuun on kiinnitetty punai
sesta lasista tehty öljyastia Se on
täytetty puunöljyllä öljyssä kelluu
pieni korkki jonka keskelle on kiin
nitetty sydän Kun valo palaa luo
se kauniin punervan lepattavan valon
yli huoneen "Denshik" tietää että
nuori herra pitää tästä himmeästä
valosta ja sammuttaen ison katto
lampun jättää VVladimirin nojatuoliin
unelmoimaan ja poistuu varpailaan
Niin hiljaista on nyt Aivan kuin
silloin siellä Venäjällä hänen kodis
saan Samanlainen punainen lamp
pu jumalan kuvan edessä Mutta
se kuva oli Neitsyt Marian kuva
Hän ei koskaan väsynyt sitä kat
somasta Sillä Marialla oli aina
niin pirteän kaunis väri kasvoillaan
ja tukka aina yhtä sileäksi kammat
tu Hän näytti niin lempeältä ja
ystävälliseltä ja kun hänelle aina
sanottiin että se kuulee ja näkee
kaikki niin pienenä poikana hän
usein asetti tuolin pöydälle ja siirsi
ne kuvan eteen ja kuiskasi Neitsyt
Marialle korvaan hiljaa surunsa Ja
kun kyynel vieri hänen silmistään
väristen ensin luomien suojassa näyt
ti hänestä aivan että Neitsyt Maria
itki myöskin Näin valitti hän ku
valle kaikki surunsa ja huolensa
Jos isä viipyi kauan virastossa ja
äidillä oli liian myöhään vieraana
nauravia herroja ja rouvia jotka
korttia lyöden melusivat puoleen yö
hön tai jos äiti salpasi hänet lukon
taa käskien nukkumaan ei hän
mennytkään nukkumaan vaan avai
men reijästä katseli kun se vieras
setä pani kätensä äidin ympärille
ja he istuivat puhellen hyvin hiljaa
jotain isästä Tai jos hän eanoi
äidilleen ei haluavansa tulla soti
laaksi kun kasvan isoksi sulki äiti
hänet vaatekaappiin raaputellen ja
koputellen sen seiniä ulkopuolelta
kunnes hän lupautui lähtemään vää
pelin puheille jolla oli poikia ka
dettikoulussa Sellainen sinun isä
si pitäisi olla sanoi äiti hänelle
Kun isä illoin palasi työstään sätti
äiti häntä rumilla sanoilla nimitellen
köyhäksi myyräksi Kaiken tämän
Wladimir kertoi kuvalle ja oli onnel
linen että kuva piti hänen salaisuu
tensa Hän muisti isän kumartuneen
vartalon muisti kanslian kirjurin
köyhän puvun Isän kasvot olivat ai
na tyyneet mutta hänen silmissään
usein näkyi kyyneleet Äiti soimasi
häntä siitä ettei hän ollut muuta
kuin sotilaspukua kantava kirjuri
renttu joka oli valmis itkemään kis
saa tapettaessa ja että hänen täy
tyikin saada sellainen mies joka ei
kyennyt ansaitsemaan niin paljon et
tä olisi voinut palkata piian tälle
Isän läytyi tehdä kotiaskareita illalla
myöhään kotiin palattuaan ja kun
hän yritti auttaa isää sanoi äiti aina:
— Ota sinä pyssy käteesi ja opet
tele ampumaan isäsi ei siihen pysty
hän pesköön lattioita!
Isä teki kaiken toisinaan vaiteliaa
na vaan toisinaan hän sulkeutui
huoneeseeni ja me Itkimme yhdessä
Äidillä sattui olemaan vieraita erään
kerran kun isä tuli kotia ja hän
halusi nyt että isän piti heitä pas
sata Isä kieltäytyi Silloin äiti huusi
niin että seinät kaikuivat: "eihän se
mikään puoliso minulle ole ininä
tahdon paremman ja onhan niitä!"
Aivan selvään kuuli Wladimir isänsä
sydämen syliinnän rajusti Se yö oli
niin ikävä Ainoa minkä isänsä sai
Vay$funiäisi!!aan !!
VAPPU
1917
Kiiruhtakaa tilaamaan
HINTA 50 SENTTIÄ
TOVERI Box 99
Astoria Oregon
Lähettäkää allekirjoittaneelle
kappaletta "VAPPU 1917" Rahaa sen-
sanotuksi oli: "Voi jos ei sinua olisi
loppuisi kaikki jo tänä yönä"
Sitten hän puristi niin hellästi niin
lämpimästi Kun ihmiset puhuvat äi
din hellästä sydämestä tai hyväilyis
tä on se hänelle aivan outoa WJa
dimir ei koskaan tuntenut äidin rak
kautta hän tunsi vaan isän rakkau
den He nousivat aamulla varhain
että saivat olla yksissä hetken It
kien he erkanivat ja äiti jäi vielä
nukkumaan kun isä työhön meni
Niin hauskaa oli isästä kun hän oppi
istuttamaan pieniä taimia tai kitke
mään rikkaruohon ja säilyttämään
kasvit ja kuvat virkeinä
Eräänä päivänä lensi varpunen
pensaaseen kun Vladimir tavotti si
tä lensi se pois vaan pian putosi
siihen pieni varpunen joka ei osan
nut lentää Hän riemastuneena vei
sen äidille ja äiti tahtoi antaa sen
kissalle Silloin hän oppi valehtelo
maan äidille Hän juoksi pian ulos
pani erääseen laatikkoon linnun ja
sanoi äidille että se lensi pois Illal
la kun isä tuli kertoi hän huolensa
sille Isä teki pienen häkin sille Äiti
meni vieraiden kanssa soutelemaan
Lintu kasvoi isoksi Eräänä päivänä
äiti kysyi: "missä se lintu on?" So
lensi pois" vastasin Xitl kysyi it
ten "oletkos jo oppinut ampumaan?"
"En" Hiin antoi pyssyn Wladimiiin
käteen ja käski ampua pientä paperi
laatikkoa Poika ampui ja äiti nau
raen talutti hänet laatikon luo Siel
lä makasi hänen lintunsa verisenä
aukoen suutaan muutaman kerran ja
sitten kuoli Voi miten hän oli onne
ton Hän itki ja polki jalkaa ja sai
siitä remmiä Sitten huusi minkä jak
soi: "sinä olet paha äiti sinä am
muit minun lintuni" (Jatk)
REUMATISMI
Erinomainen parannuskeino sellaisen henkilön
esittämä joka itse on sitä sairastanut Hiin
haluaa auttaa jokaista tätä tautia potevaa
Älkää lähettäkö rahaa— Ainoastaan osote
Vuosia kestänvt kärsimys ja toivottomuus
on ujuttanut talle miehelle AI ark 11 Jack
son Sy nielisi' New York mikä kauhea vi
hollinen ihmisen onnille reumatismi on ja cn
antanut hänelle myötätuntoa kaikkia niitä
koillaan jotka ovat sen kourissa Hiin ha
luaa eitit jokainen reumatismin uhri tulisi
tietämään kuinka hän paransi itseään Lu
kekaa mitä hän sanoo:
ra a mukana $
NIMI
OSOTE
"Minulla oli kovaa särkyä aivan kuin salaman
iskuja jäsenissäni"
"Keväällä 18fM sairastuin lihaksia kolotta
vaan ja tulehtuvaan reumatismiin Kärsien
tavalla jonka tuntevat ainoastaan ne joilla
on samanlaista tautia ollut noin yli kolme
vuotta Koetin parannuskeinoa toisensa jäl
keen lääkäriä lääkärin perästä mutta ne hind
ien mikset mitkä sain olivat ainoastaan pai
kallisia Lopulta löysin parannuskeinon joka
minut täydellisesti paransi eikä t antini sr n
jälkeen ole uusiutunut Olen antanut lääk
keeni henkilöille jotka ovat olleet aivan epä
toivoissaan ja vuoteenomana ja on se jokai
sessa tapauksessa ollut erinomainen parannus
keino Toivoisin että jokainen joka sairas
taa reumatismia mitu lajia taliansa koettaisi
tätä ihmeellistä keinoa Älkää lähettäkö ai
noatakaan senttiä lähettäkää ainoastaan ni
menne ja osotteenne ja me lähetämme teille
sen vapaasti kokeeksi Kun olette käyttäneet
ja olette huomanneet että siitä on apua voit
te lähettää sen hinnan $100 mutta ottakaa
huomioon en tahdo rahojanne ennenkuin olet
te täydellisesti halukas sitä lähettämään Eikö
t uitä ole suma tarjous? Miksi kärsisitte enää
kun täydellinen parannus on teille tarjolla
Ivan vapaasti? Alkäu viivytelkö I Kirjotta
pa tänään MARK II JACKSON No
JS71-C t lurney UIdg Syracuse N Y"
Mr Jaekson on vastuussa tästä "S lläoleva
ilmotns on todenmukainen — Ihn