SIVU NELJÄ
Tiistaina tammikuun 9 p 1917
Nro 2
työläisten lapsille ja jossa Liljan suuteloa lapsilta mm Hannes
uusi kasvatusäitikm rouva Ki- kielsi tällä kertaa Kim kysyin
vistö" oli yhtenä ihanneliiton o- miksikä hän ei nyt „suutele äi-pettajana-!
Kivistö oli rautatien tiä niin sanoi että äiti on ollut
työläinen Heillä oli ollut myös- kerta paha Hannekselle ja piis
kin samanikäinen tyttö kuin Lii- kannut jonka tähden hän - nyt
ja mutta joka oli kuollut vuosi vihaa äitiä Ajattelu että sen
sitten- ja - rouva Kivistö ikävöi hyödynkö vain sain piiskaukses
kovin tytärtään jota ikävää ta että vihan itseäni kohtaan
haihduttaakseen he- olivat mie- En sen jälkeen ole yrittänyt ku
hensä kanssa päättäneet ottaa rittaa poikaa ja hänen kanssaan
jonkun' orpolapsen kasvatikseen-tulee toimeen yhtä hyvin Hän
ia ioksi kohtalo soi tulla orvoksi käy nyt koulua ja ei ole kertaa-
joutuneen kertomuksemme san- kaan tullut itkien kotiin josta
känttaren pikkti-Liljan oien noinen
Kivistö sekä hänen-vaimonsa Vitsa ja kaiKenmoiset Kuntus
olivat sosialisteja Samoin on tavat pois ja silloin saavat van
myöskin Liljasta tullut sosialisti hemmatkin olla rauhallisella
'Minä vieläkin silloin tällöin saan mielellä ja se koti on herttai
heiltä 'Suomesta kirjeitä- Olen -sempi missä lapset saavat kas-
kovin iloinen etta joskus orpo- vaa vapaina
kin saavuttaa onnenmurun
Täti Regina H — s
Meillä ei ole oikeutta
lyödä lapsiamme
TOINEN ÄITI
Nuoren äidin muistoksi
Viisi talvea kesää se kumpu
Jo luotu umpehen on
Johon äidin nuoren saattoi
Usein olen ajatellut Sanna Kan- Ennenaikaiseen kuolohon
naston puhetta jonka kuulin Turma mi toi surun
neliä vuotta sitten vanhempain Kaihon rintahan kalvavan
TT- Isan äidin ja siskon araoon
suhteesta lapsiinsa Han varotti Myöa puoUson armanan
vanhempia ettcvät he millään
muotoa' kurittaisi lapsiaan ja Niin— olit sä nuori äiti
sanoi että meillä ei ole mitään Elos Kevat iuur' parhaillaan
l„h-„ i„„:(t„„ !„„:„„„ c„„ Kuin kuten luonto vaatii
oikeutta kurrttaa lapaamme San- Kävi" elot uusimaan
nalla oh itsella:n silloin kolmen Q1 siinä gun turmasi hetki
vuoden vanha poika ja sanoi Äitiys haaveesi pirstaksi löi
että ei sitä koskaan tarvitse ku- Se oi' viimeinen sulia retki—
rittaa„ sillä sen saa muutenkin Nyt monl sua lkävöL
tottelemaan _ Vlel' ei ymmärrä poikasi polo
Joku aika sitten kirjotm To- Kuinka kaalliisti maksoit sä
verittareen omien lasteni kasva- Sen elon kuin hälle annoit —
tuksesta jossa pallottelin van- Siitä kerran hän on kiittävä
hinta poikaani liian helläluontoi- SnonT
seksi ja ajattelin ruveta kuritta- Jospa taaton ja mummon hoiva
maila kasvattamaan hänelle "si- Osan korvaisi hellyytes
sua Jxerron nyt kuinka sen
Sun kuvaasi usein katson
Kyynel silmästäin' vierähtää
3rrityksen kävi Kesällä tappoi
1 _ T 1 _ _ amxi
vannin poiKani munivan Kanan Elo taistelua omol
pumppaamalla kaivosta vettä sen Ja taistelu elämää
päälle niin kauan että kana kuo- Vaan kuka enempi maksaa
li Se tapahtui sillä aikaa kun Kuln äiti rakkaudestaan
Kun oman itsensä uhraa
olm naapurissa käymässä Tasta Tjutta eloa antaissaan
teosta minä aijoin pojalle antaa
oikein aimo selkäsaunan Mutta Kun poikasi suureksi kasvaa
kun aloin vitsalla lyödä poikaa l e'oa ymmärtää
„i r u- n' i N'in kummulles varmaan han rientää
takapuoliin min oh hänellä kau- slnne kvyneleet vierahtää -
heahäta ja toiset lapset itki- Mustaan mustaan multaan
vät ympärillä ja rukoilivat ettei Ja kumpusi kukkasiin
äiti vaan löisi sillä se tekee Hän sinua sielussaan siunaa
kipeää Siitä huolimatta aloin Ja muistaa äitiä nlln- _H_T M_R_
minä lyödä kumminkin Mutta
koira huomasi myöskin touhun PTVÄNÄ TTATTTA AN
ja riensi paikalle ja joka kerta nAUlAAl
kun yritin nostaa vitsaa lyödäk-
seni tarrasi koira siihen kiinni Aune oli neljän vuotias kun
'että siihen minun piiskaamiseni hän jäi orvoksi isästään ja äidis
jäi Ja se oli ensimäinen ja vii- tään kun hänen pikku siskonsa
meinen kerta kun sitä konstia Elsa syntyi maailmaan niin äiti
aijon koettaa ummisti silmänsä heittäen ar-
Oli kauheaa nähdä ja kuulla maimpansa orvoksi ja isä joka
kun koko lapsilauma oli sellai- oli jo monta viikkoa virunut elä
sessa hädässä ja koirakin vielä män ja kuoleman välillä suri
tuli heidän puolestaan Koira elämän kovuutta ja paria päivää
kun aina leikkii lasten kanssa myöhemmin olivat molemmat
niin se tykkää ettei lapsia saa kuolleet sekä isä että äiti Aune
lyödä Ja olen päättänyt että ei vielä osannut surra kohtalo
niin suurta pahaa työtä eivät lap- aan vaan uskoi että kyllä juma
seni tee että minä niitä ru- la pitää huolen niinhän äiti aina
pean piiskaamaan sanoi
Olen sitä mieltä että se on Ja niin kävikin että Aune pää
väärin tehty vanhemmilta että si- ottotytöksi erääseen taloon
olla julma lapsia kohtaan var- jonka omistajat- olivat hyvin toi
sinkin kun lapset ovat vielä meentulevia ja Aune saikin oi
pieniä eivätkä kaikkea ymmär- kein hyvän kodin "Hän on kuin
rä Tulee vieläkin vedet silmiini kukka kämmenellä" tapasivat ih
kun muistan sen piiskausyrityk- miset sanoa Aunella oli paljon
seni Illalla kun lapsia nukkumaan leluja ja aina uusissa vaatteissa
laittaessa tapani mukaan pyysin joten toiset kylänlapset häntä
kadehtivat Hän oli aina otto
isänsä polvella kun isä oi tu
vassa ja äidin helmassa
Niin kasvoi Aune seitsemän
vuotiaaksi Hänen ei koskaan
tarvinnut tehdä mitään pieniä
askareita ja Jiän-myöskin kasvoi
hyvin omapäiseksi Hän sai ai
na itkulla kaikki anteeksi Ja
saipa vielä lellirtelyjä ja hyväi
lyjäkin jotta lakkaisi itkemästä
Ja Aune uskoi olevansa onnelli
sin lapsi maailmassa Mutta
pienen Annen- onni loppui al-
' kuunsa kun kapitaali! musta
käsi kovin rautakourin tarttui
onneen vaatien sen pois
Eräänä päivänä sairastui Au
nen kasvatus-isä vaaralliseen um
pisuolen tulehdukseen ja viiden
päivän kuluttua lepäsi hän kyl
mänä Taaskin oli Aune orpo
Nyt osasi hän jo ajatella mitä
iui kuolema ja ensi kerran elä
mässään tunsi hän että suru on
lyönyt leimansa hänen pieneen
sydämeensä Yhdessä sylitysteu
kasvatusäitinsä kanssa itkivät he
elämän kovuutta
"Rakas lapsi mikä meidät nyt
perii kun isä on poissa Velko
jat käy kimppuun ja me kuo
lemme nälkään" sanoi äiti Au
nelle ja pusersi hänet lujemmin
vasten rintaansa antaen kyynel
ten vapaasti virrata Vaan ne
eivät tuoneet lohtua Äidin ter-
veys alkoi huonota päivä päi
vältä ja viimein joutui hän vuo
teen omaksi Aune hoiti äitiä
vointinsa mukaan ja itkien ky
seli josko äiti pian paranee sil
lä Aune ei tahdo jäädä yksin
maailmaan'
"Eihän Aune yksin jääkään
jää tänne paljon hyviä ihmisiä
jotka sitte Aunea holhoovat kun
Aune vaan on hyvä tyttö" pu
heli äiti '
Tuli kevät nurmi alkoi nostaa
kärkensä lehti alkoi jmkea met
sää vihreään pukuun ja linnut
laulelivat niin kauniisti viatonta
lauluaan Kaikki oli niin -kaunista
ja juhlallista kun Aune aa
mulla heräsi mutta sydämestään
oli juhla ja kauneus kaukana
Heti kun hän avasi silmänsä
purskahti hän hillittömään it
kuun Tänään saatetaan hänen
armas äitinsä viimeiseen lepoon
sa isän rinnalle- uinumaan
Miksi en minäkin saa mennä
-äidin mukana hautaan kysyi Au
ne ihmisiltä jotka häärivät hä
nen kodissaan
"Sinut viedään hautaan sitte
kun-kuolet" oli vastaus
Siis hän sai tyytyä onneensa
ja menihän se kesä jotenkin Au
ne kulki talosta taloon oli päi
vän kaksi jopa viikonkin pai
kassaan Vaan kylmä talvi oli
edessä
"Pitää- saada vakituinen "paik
ka" puhelivat ihmiset Paikka
kunnalla oh eräs nuori pan joil
la oli kaksi pientä lasta He pyy
sivät saada Aunen lapsenhoita
jaksi talveksi ja niin Aune annet
tiin heille Aunelle se oli hyvin
vastahakoista sillä hän oli kuul
lut paljon puhuttavan emännän
ilkeydestä vaan mikäpä hänen
auttoi Täytyi mennä minne
vietiin
Heti ensi päivänä sai Aune
kokea mitä on orvon: osa ja joka
ilta itki hän kunnes nukkui Hä
nen piti tehdä paljon työtä ja
hoitaa l apset - Emäntä oli mel
kein aina kylässä ja kun hän
tuli kotiin löi ja pauhasi Au
nelle että on tehnyt työt huo
nosti Näin kului viikot Saapui
joulu ' vaayi ei joululahjoja ku
ten ennen Isäntä toi lahjat o
milie lapsilleen mutta Aune jäi
ilman joka seikka lisäsi hänen
suruaan ja isän ja äidin muisto
kävi yhä rakkaammaksi hänelle
Ei hän päässyt juolujuhliinkaan
kuten ennen vaan täytyi olla'
iasten kanssa kotona kun isän- t
tä ja emäntä menivät Aunen
pieni sydän oli pakahtua : surus
ta ja hän päätti että hän menee
elävänä hautaan Äitihän aina
sanoi että loppuu kärsimykset
kun pääsee nurmen alle -nukkil--maan
Sitte ei emäntä enää
voisi lyödä
Näissä ajatuksissa kului Au-
"men aika kunnes valkeni helmi
kuun kylmä pakkas-aamu Isän
tä jaemäntä lähtivät kylään ja
Aunelle jäi kaikki työt ja lap
set hoidettavaksi ja sai vielä
kovat varotukset Oli yl!tse
puolen päivän Isäntää eikä e--
mäntää ei vieläkään kuulunut
Aune oli hyvin hermostunut lii
allisesta työn teosta pelosta ja
ikävästä
' Ja taaskin hän päätti mennä
elävänä hautaan ja niin raukka
lähti kohti hautausmaata joka
ei ollut kaukana Ja kaikeksi on
nettomuudeksi olikin siellä kai
vettu syvä hauta lähelle hänen
isäänsä ja äitiään Hetken sei
soi Aune haudan partaalla ja
mietti Hänen varpaitaan pa
lelti ja korvat olivat jo kovana
kylmästä -Hän hyppäsi alas
luultaan Oili ! miten se koski
kipeään ! Ilän kyykistyi yhteen
nurkkaan ja odotti" että hauta
luotaisiin umpeen Voi miten
kylmä täällä on ja nälkäkin tulee
Ilän yritti nousta mennäkseen
pois vaan hän ei saanut ruu
mistaan suoraasi ja niin hän
kyyköitti yhä edelleen Yhtäk
kiä tunsi hän niin lämmintä ja
viehättävää ikäänkuin ennen äi
din helmassa Nälkäkin pois
tui Miten hyvä onkaan olla
elävänä haudassa
Tällä ajalla juuri ajoi isäntä -sivtitse
hautausmaan tietämättä
että Aune oli haudassa Alkoi
pimenemään pakkanen yltyi su
det nivoivat vaan Aune ei enää
kuullut Hän leijaili satujen
maailmassa
Valkeni seuraava aamu Se
oli lauantai Vasta pyhänä tu
levat ihmiset haudalle Lanan-
taina alkoi sataa lunta sekä tiuit
li Pian oli hauta täynnä lunta
Aune yhä kyyrötti lumivaipan
alla Aunen palveluspaikassa ei
paljoakaan välitetty hänen katoa
misestaan Kylläpähän saapuu
pyhäksi kun mennään hautajai
siin Emäntä mielessään kuvit
teli minkälaisen rangaistuksen
hän antaa Aunelle kun tämä saa
puu takaisin
Valkeni pyhäinen aamu Tyyn
tynyt oli tuulikin ' pakkanen yhä
vaan yltyi Kolme miestä lä
hetettiin' edeltäkäsin tyhjentä
mään hautaa lumesta He kau
hukseen löysivät lumen sekaan
jäätyneen ruumiin Pian saapui :
n
V
h
r