Image provided by: University of Oregon Libraries; Eugene, OR
About Toveritar. (Astoria, Or.) 19??-1930 | View Entire Issue (Jan. 9, 1917)
Painos on nyt 6957 VA 1 Amerikan suomalaisten työläisnaisten äänenkannattaja ÄIDIN NUMERO N:o 2 TIISTAINA TAMMIK 9 P Raatajain vaimoille -TUESDAY JANUARY 5 1917 — Seitsemäs vuosik Elämän poluilta Kirj Meta L Stern "Miehen päivätyö on aa musta iltaan vaan naisen työ ei koskaan lopu" Te raatajain vaimot te tiedät te tuon sananparren merkityk sen sillä 'te elätte siinä joka päi vä Jo kauan ennenkuin päivän työ on alettu puodeissa kont tooreissa ja tehtaissa te olette kumartuneina keittouuninne yli keittiöissänne Jokaisena aamuna läpi koko elämänne te siten ku marrutte keittouuninne yli kyl män talven aamuhämärässä ja paahtavan kesäpäivän koittaes sa Vuoden vaihteet - eivät tuo mitään vaihtelua Jokaisen aa mun ainoa merkitys teille ' on sytyttää tuli uuniin laittaa aa miainen ruokkia perheenne Sit ten te pesette ja puette lapset — ja mahdollisesti siihen vielä on imevä lapsi hoidettavana Sit ten 'te pesette astiat' lakasette lattiat pyyhitte tomut laitatte vuoteet ja käytte ostoksilla ja kun kaikki tämä on tehty on aika taas laittaa päivällis-ateria Päivällisen jälkeen on taas as tioita pestävä ja silloin kun kaik ki perheenjäsenet lepäävät ja kun miehenne istuu ja lukee tai polttaa piippuaan leväten mu kavasti 'tai on mennyt tapaa maan tuttaviaan ja lapset ovat kaikki " nukkumassa istutte te kumartuneena ompelukorinne ää ressä korjaillen vaatteita Oh tuo ijänikuinen omplelukori! Monelle naiselle on se kuin painajainen sillä kuten se köy hän lesken jauhovakka'' se aina vaan täyttyy huolimatta siitä kuTiika monta kertaa se on tyh jennetty Vuosia - sitten kun te olitte vielä tyttö ja mahdollisesti teitte työtä jossain konttoorissa puo dissa tai tehtaassa unelmoitte te NÄIN Näin hyljättynä huoneessansa Nuori äiti valvoi Pettymyksen tummat tuskat Rauhan syöntä kalvoi Näin äidin armain eiisilempi Kehtosessa kiikkui Vaan kärsimysten kyynelmailla Äidin aatos liikkui Näin tuuti äiti pienoistansa Maailman hylkylasta Tahtois' varmaan rakkaimpansa Hän suojella sortumasta Näin poskensa oi' vaaleat Kuin kesän viime kukka Miten lie sielus' kärsinytkään Petetty sisko rukka —REGINA H— S siitä ajasta jolloin "'teidän ei enään tarvitse tehdä työtä'' jol loin teillä olisi "oma koti" Mut ta nyt te tiedätte että ette ole koskaan sen kovemmin tehneet työtä kuin nyt "omassa kodis sanne" Te myöskin tiedätte jos' sitä asiaa vähänkin ajattelette että teilä ei ole omaa kotia ole massakaan Sillä ne muutamat huoneet mitä teillä on käytettä vinänne eivät ole teidän oman ne Xe omistaa talon omistaja jolle teidän täytyy maksaa vuok raa ja jos työttömyys sairaus tai joku muu onnettomuus niin määräisi että ette voisi maksaa (Jatkoa toisella sivulla) Illan hiljaisuudessa yksin istues sani ja Toveritarta lukiessani tuli mieleeni että mitähän jos minäkin kirjoitan Toverittareen Olen myös yksi niistä tuhansista jotka niin lämpimästi soisivat että tämä pieni Toveritar kerran suureksi kasvaisi ja saisi luvan olla jokaisen työläi sen Toveritar Se on toivomukseni Mutta aikeeni olikin kirjoitta jo tain elämänkokemuksistani siksi tuo otsikko: elämän poluilta Olin kol men vuoden vanha kun isäni kuoli Olin nuorin kuudesta lapsesta Isän kuoltua täytyi äidin olla aina vie raan työssä että siten sai suurim man puutteen torjutuksi Mutta se työ oli heikolle naiselle liian ras kasta että tehdä työtä päivät kv hissä ja illat aamut kotona minkä ikinä kerkesi Äiti raukkani! Hän sai osaltaan kärsiä Ensiksi juopon Äänekkäämpiä toisintoja äideille En minä teitä vaadi en mihin kään käske Se tahtoo sanoa: en tehtäviä enkä velvollisuuksia teille tarjcfi Sillä niistä enim mäkseen vain ovat kaikenlaiset pappissielut meille laverrelleet liiaksikin Ylenluonnollisesti on meitä tehtävillä työtaakalla kuormitettu Miten kaikenmail man "älyniekat" ovatkaan juuri äideissä löytäneet kaikista toi mettomimman haluttomimman laiskimman vetelehti jä-joukon jota aina tarvitsee usuttaa ke hoittaa vaatia käskeä Miten 'ovatkaan "ylevät" kristityt raittius- ja siveysapostolit jopa yh teiskuntapolitikotkin milloin meille äideille puhuneet ja kir joittaneet miten ovatkaan kai kenlaiset maailman parantajat silloin sallineet suuren sielunsa loimun valaista velvollisuuksien jopa täyttämättömien velvolli suuksien loppumatonta janoa A' iin paljo eikö ole puhuttu ja paapatettu meidän tehtävistäm me velvollisuuksistamme äitei nä lasten vaalijoina kansan kas vattajina kodin suojelusenkelei nä ja sulostuttajina taloudenhoi tajina isien viihdyttäjinä lan genneiden loasta nostajina vas toinkäymisten Keventäjinä rait tiuden siveyden ja hyvien tapo jen juurruttajina ja edesvastaa jina jne aina loppumattomiin Ei edes kaikkivaltiaan jumalan tarvitse itse huolehtia asioistaan vaan on meidän ylenrasitettujen ja hänen kiromainsa äitien vel vollisuus valvoa niitäkin että py hyys ja puhtaus säilyisi maan päällä Niistä äidin velvollisuuksista pääni alas painuu ja vaikenee sillä totisesti en tiedä mitä meil tä vielä vaadittaisiin ja mihin käskettäisiin Kyllinhän meitä jo käsketty ja vaadittu on Vel vollisuuksilla kuormitettuja ja rasitettuja sekä nääntyneitä o- lemme Lohdutusta me talloi simme syvimpiin sydänsuruihim me tulisimpiin sielun tuskiin sillä äitiyden ruumiin kivut yk sin ja vaijcten kärsimme ja muil ta kätkemme Apua tarvitsem me maailman taakan kantajina jumal-hirviön kiroamina ihmis maailman ikijaloina luojina ja ylläpitäjinä Lohduttaisin! Aut taisin ! — jos edes sen tehdä voi sin! Mutta Minulla kuten muil lakin on vain oma kiveni äite yden tuhat-tonniseSsa taakassa — siinä kaikki Mitäpä oli taivaassa tai maas sa äidin vertaista? Enkelitkö? Ne tyhjäin tarut jumalako? Kenen armottoman ihmislapsen hoivana ja auttajana sellainen on öitä valvonut ketä nisillään i mettänyt pessyt ja kapaloinut? Vapahtajako? Olisiko sellainen edes ajateltavissa ilman äitiä? Kuka ihminen ei tietäisi että äiti se on Vapahtajankin siittä nyt omalla elinnesteellään ruok kinut synnyttänyt avuttomana vaalinut hellinyt hoitanut kas vattanut Hänen kerrotaan sitte mieheksi vartuttuaan kun mail ina häntä tarvitsi ja puoleensa veti raa'asti torjuneen äitinsä rakkauden viittaamalla vieraa seen väkijoukkoon että siellä muka ovat hänen veljensä sisa rensa ja äitinsä Yksikö poika sen tekee Siten murtaa iki armaan äidin sielun T'aatunees (Jatkoa toisella sivulla) miehen takia sitten lastensa ela tuksesta Kaikesta siitä sai han keuhkotaudin palkakseen joka hän tä vuosikausia kidutti Olin neljäntoista vanha kun pää sin erään liikkeen juoksiitytöksl ja aloin tienaamaan viisi ja puoli mark kaa viikossa Jonkun ajan perästä vaihdoin työpaikkaa toiseen tehtaa seen jossa sain parempaa palkkaa Niin oli päästy aMalmpien aikojen ohitse pitikin tunsi helpotusta huo lissaan kun oli saanut lapset suu riksi Minäkin olin jo aikaihmisten kirjoissa Aloin käydä iltamissa ja tansseissa ja satuin väliin sosialisti puhujaakin kuulemaan Jaikesta tästä sain kotioloissa paljon kärsiä Vanha hermostunut äitini ei voinut käsittää muuta kuin että vain huonomaineiset Uimiset sellaisessa seurassa kulkevat kuten hän usein minulle toruessaan ta pasi sanoa että kunnon ihmiset ei vät koskaan ole pois kotoa sivu yhdeksän illalla Monta kertaa kun tulin kotiin iltamista sain tuntikau sia koputella oven takana Ja sitten kun ovi vihdoin aukeni sain kirulla nimityksen: huora ja kaikkea sel laista joka oli kerrassaan sopima tonta Monta yötä "valvoin ja karsein siitä kohtelusta mHä osakseni Jio toim sain Olisin jättänyt kodin vaan äidin sairaus se piti minut kiinni Ei ollut sydäntä jättää sai rasta äitiä Rakastin häntä vaikka sainkin monta pahaa sanaa Ym märsin sen että hiin ei toisin voi asioita käsittää kun 'hän kaiket joutoaikansa istui kirkon penkillä Keuhkotauti teki tehtävänsä Äiti nukkui ikuiseen uneen Kuolema pe lasti paljon kärsineen Ei hän kos kaan muuta pelastusta tuntenut Nyt olin niinä orpo ei ollut isää eikä äitiä — Ovet oli auki Minua ei ollut enää äiti tönimässä Omasin terveen elämänkatsomuk sen siitä kiitos nuorison nousuajan Kävin edelleenä!'i työväen iltamissa eikä minusta kukaan voinut pahaa sanoa vaikka olin jo lapsena "huo ran" nimen saanut Se ensikerran särki nuoren sydämeni Älkää äidit koskaan puhuko lapsillenne sillä ta valla Tiedän kokemuksestani kuinka se katkeroittaa mieltä Neljä viikkoa jälkeen äidin kuo- (Jatkoa kolmannella sivulla) ISÄN MUISTO On tyyni elokuun ilta Tähdet kirkkaina hohtaa Sielu unimaailmassa kiittää Synnyinmaan rantamille liitää On aarretta kaksi siellä niin herttaista Koti rauhaisa isä-vanhus kotona Hän yksin siellä levähtää Muistot menneisyydestä kaulioten kajahtaa On äiti poissa sydänhellä Lapsi kaukana lännen mailla Sydän murtunut yksin huokaa Oi riennä lapseni isä kaipaa On ikää hällä vuotta kahdeksan- kymmentä Elämä niistä enään lohdutuksen tuonee Poissa äiti rakas kodin lämpö Oi riennä lapseni isän turva —ESTHER AUTIO
