SAND COULEE MONT
Halloo Selma-täti! Minä kirjoi
tan nyt lehteen ensi kerran Olen
kahdeksan vuoden vanha ja käyn
koulua kolmannessa luokassa Opet
tajamme on hyvä meille
En vielä oikein hyvin osaa lukea
ja kirjoittaa suomenkieltä Täällä ei
ole ollenkaan suomalaista koulua ei
kä talviseen aikaan ole paljon ai
kaakaan kun pitää käydä maan kan
sakoulua Nythän on joulukin En tiedä tuo
ko joulupukki mitään minulle Mutta
Lasten Joulun on äiti luvannut tilata
Ja lopuksi ftoivotan hauskaa joulua
kalkille lasten ososton lukijoille
WILLIAM HILL
BELLEVUE ALTA CANADA
Hyvä Selma-täti : —
Siitä on jo vuosi kulunut kun ker
ta kirjoitin Lasten Osastoon Onpa
tämä kulunut vuosi antanut minulle
kaikenmoista iloa koulussa ja kotona
Minä olen kolmannella luokalla ja
olen kymmenenvuoden ' vanha On
myös -ollut ikäväkin kun tuo mur
haava sota saattoi minunkin isäni
pois tyköämme vaikka ei kuitenkaan
ijäksi sillä kun isäni yhtyi armei
jaan vaan kun hän ei ollut kylliksi
raaka että hän olisi mennyt vel
jiään murhaamaan niin hänen täy
tyi paeta pois tyköämme Vaan siitä
minä olen usein mielissäni kolmen
pienen siskoni kanssa että pian pää
semme isän tykö Ehkä lopetan ja
tervehdän kaikkia Toverittaren pik
ku veljiä ja siskoja ja myös Selma
tätiä JOHN NEVALA
Lean Maijan ansio
Kirj MI1LIA
(Jatkoa viime numeroon)
Emme ole nähneet näin ylellistä
ateriaa sitte kun isä viime kerran
työhön lähti ja Maijusta paljon toi
vottiin puhui äiti vaan ei voinut
jatkaa sillä sanat sulivat kyyneliksi
Äiti otti Maijun syliinsä vei hänet
isän luokse ja sulki molemmat sy
liinsä Ei kumpikaan voinut puhua
Kyyneleet vaan tunteita tulkitsivat
Maiju lohdutti:
— Älkää enään itkekö Minä olen
pian iso Ei teidän tarvitse kuolla
nälkään
Ympäristön emännät toivat Mai
jun äidille kehräämistä ja sitä mu
kaa kuin lankoja valmistui vei Mai
ju niitä pois ja toi ruokatarpeita'
palkaksi usein enempikin kuin työs
tä olisi tullut Ken vaan Maijun
kerrankin näki niin ei voinut olla
mieltymättä häneen niin erilainen
oli Maiju ikäisiinsä verraten
Maijun isä teki luutia vispilöistä
ja kauhoja puusta joita lähetti kau
punkiin kaupaksi mutta niistä sai
niin kovin vähän kun vielä täytyi
maksaa palkka sille joka niitä kaup
pasi — Kun kasvaisi tuo Maiju vähän
Isommaksi että uskaltaisi lähettää
liänet kaupunkimatkalle puheli isä
huomaamatta Maijua joka äitinsä
vieressä kuori vispilä-varpuja Maiju
ponnahti ylös ja sanoi varmana:
— Kyllä minä voin vetää kärryjä
Menen ensin Jukan kanssa että
osaan
Isä suostui mutta sillä ehdolla
että Maiju menee äidin eikä Jukan
kanssa Pian oli kärryt laitettu val
miiksi ja Maiju veti äidin vähän aut
taessa Kaupunkiin päästyä aukeni
Maijulle uusi maailma Niin paljon
oli näkemistä Maiju kävi keittiiiissä
kaupalla ja äiti odotti ulkona sen
aikaa Kaikki hämmästyivät kaup
piaan pienuutta ja kysyivät nimeä
ja kotia Maiju kertoi kotinsa koh
talon sellaisella varmuudella ettei
kukaan epäillyt hänen rehellisyyt
tään Hän voitti ostajain luottamuk
sen Ensikerralla sai hän luudista
kymmenen penniä kappaleesta joita
cli myyty ennen viidellä pennillä
ja hän sai kuusi vakinaista paikkaa
joihin sai viedä kerran viikossa luu
tia rappuhakoja männyn ja katajan
oksia
Maijun ensimälnen matka onnistui
hyvin ja hän sai kaksi kertaa enem
män kuormasta kuin Jukka ja hyviä
ruuan jätteitä ison pussin lisäksi
Maiju ja äiti tulivat niin onnellisina
kotiin että saivat isän ja pikku vei
konkin hymyilemään
Säänniöllisesti joka perjantai meni
Maiju ' kuormineen kaupunkiin satoi
tai paistoi toi rahat kotiin ja pus
sillisen ruuan jätteitä ja joka käyn
nillä hän vallotti uusia tilauksia Si
ten rahallinen tulo lisääntyi ja tu
liaispussi kasvoi Maijun rehellisyys
tuli tunnetuksi missä hän vaan kävi
Usein palvelijattaret lähettivät Mai
jun asioilleen joista Maiju tienasi
useamman markan ja sai vanhoja
vaatteita äidille ja veikollf Siten
pakeni kurjuus ja nälkä Maijun ko
dista Uskollisesti täytti Maiju lupa
uksensa Hän vei isännälle hyyry
velasta joka pennin mitä hän itse
ansaitsi Isäntä hymyili ja silitti
Maijun kiharaista tukkaa ja sanoi:
"velkakirja on maksettu"
Isäntä vei Maijun kotiin ja ilmotti
isälle ja äidille että velka on mak
settu — Siitä saatte kiittää Maijua Se
on Maijun ansio
Isä ja äiti eivät ymmärtäneet mitä
isäntä tarkoitti Isäntä jajkoi:
— Sen sata-viisikymmentä mark
kaa jonka olette velkaa minulle on
Maiju -rehellisyydellään ansainnut ja
tästä lähtien ei Maijun tarvitse men
nä luutakuormia kaupalle kaupunkiin
Koska jumala oli niin säälimätön
että riisti minulta vaimon ja ainoan
tyttäreni niin nyt hän sen konnan
työn on palkinnut teidän kauttanne
Olette synnyttänyt minulle toisen tyt
tären Pidän Maijun kuin oman lap
seni ja teiltä on nälkä paennut Saat
te muuttaa vanhaan rakennukseen
asumaan Siellä on kolme huonetta
kalustettu teitä varten
Isäntä ojensi paperikäärön Maijui)
isälle ja sanoi:
— r Tämä todistaa teille että teille
on huoleton elämä lopuksi ikäänne
Tämä on Maijun ansio
Isä ja äiti itkivät ääneen ja pikku
veikko sopersi: "Maiju on kiltti"
Sitte isäntä näytti Maijulle isoa
kirjettä joka oli sinetillä suljettu ja
sanoi:
— Tämä on sinun mutta saat sen
sitten vasta kun aika minut jättää
Isäntä oli testamentannut kaiken
omaisuutensa Maijulle Kulovalkean
tavoin levisi tieto ympäri pitäjän
mimmoinen onni on kohdannut jala
tonta Kallea Toiset kadehtivat ja
toiset olivat hyvillään Isännän su
kulaiset nostivat myrskyn ja yritti
vät tehdä isännästä heikkojärkisen
mutta lääkärit todistivat että isäntä
on viisaampi kuin kaikki sukulaiset
yhteensä ja tuomari vakuutti että
testamentti pitää paikkansa Isäntä
hymyili sanoessaan:
— Se on Maijun ansio
(Loppu) '
Vielä tahdon muistuttaa teille pik
ku lukijat että tässä kerrottu ta
paus on poikkeustapaus tavallisuu
desta ja että nämä poikkeustapauk
set käyvät aina vaan harvinaisem
miksi Tullannet kymmenet tuhannet tui niinkuin tavallisesti aukeaa ovi
köyhät lapset ovat rehellisiä ja te- ja he astuivat kiireesti sisään ovi
kevät työtä ja koittavat hennoilla sulkeutui ja Magda kuuli tulitikkuja
voimillaan auttaa onnettomuuksien rapistettavan laatikossa Pian lei-
runtelemia vanhempiaan mutta ei mahti tuil ja kynttilä sytytettiin
löydy varakkaita isäntiä jotka heitä Magda näki nyt että he seisoivat
auttaisivat pienessä nelinurkkaisessa käytävässä
Ainoastaan sen kautta voivat työ- joka - oli aivan pimeä ja rosoisista
läislapset toivoa parempia oloja että lautaseinistä päättäen ei puusepän
ovat rehellisiä ja uskollisia työväen- eikä rakennustyön tuntijan kädellä
luokan taistelussa parempien olojen rakennettu vaan jonkun sellaisen
saavuttamiseksi ja tekevät sen min- jonka oli pakko rakentaa se parem-
kä voivat sosialistisen liikkeen hy- man tekijän puutteessa: Ilma täällä
vaksi ja ovat ahkeria opinnoissaan oli aivan erilainen sietämättömän
niin että heistä kasvaisi tietoisia ja raskas ja ummehtunut
kvvykkäitä luokkataistelijoita — "Kun saavumme perille otatte te
Selma-täti
Viinirypäleen
musta terttu
Kirjoittanut Klaudie Parkkonen
(Jatk)
kynttilän ja menette ystävänne luo
ja me odotamme ulkopuolella" sanoi
"Hän" pirullisen purevasti ja niin
käskevällä äänellä että Magda tunsi
itsensä loukatuksi Vaan aikaa ei ol
lut puheluun Hänen hermostonsa
jännittyi rappuja ylös kulkiessa jot
ka notkuivat rutisivat ja huojuivat
kolmen kulkijan alla Puolivälissä
Magdä pysähtyi
"Aivan varmaan rie murtuvat al-
Magdan ajatukset keskeytyivät tä- amme lausui nan tuskasta -tuka-hän
He olivat tällä välin kulkeneet htitetulla äänellä Kukaan ei vastan
pitkää pimeää käytävää myöten nut- Taas llän astui kaksi astuinta
jonka oikeanpuolinen seinä muodosti kerrallaan tunnustellen ensin Nyt
pitkän rivin ovia nähtävästi kaapin tuo laiha °Pas seisahtui ja avain
ovia Nyt seisoi siinä heidän edes- kimppu helisi oikeassa kädessään
sään aivan sileä seinä — Luutnantti silla valil1 kun vasen ojensi Magdalle
ahmien seurasi Magdan kasvoille iljettävän kostuneen tomunpeittämän
nousevaa hämmästystä ja levotto- kynttilänjalan Taas valtasi nuoren
muutta Hän kumartui neidon olka- tyton kummallinen tunne Hän tot
pään ylitse ja otti hänen kätensä teli' vastaamatta mitään tai teke
omiinsa ja kuiskasi äänellä joka niatta Pienintäkään vastarintaa "En
kuului - kaunottaren korvissa käär- J° ?e °at ' 3ulmia ryöväreitä
meen sihinältä eilta niita henkilöitä joina olen hei-
"Enkö olekin rehellinen made- tä oppinut pitämään — entä jos sal-
moiselle Magda — minä aina täytän Paavat minut tanne' enka Paasfi kos-
lnnaifcoont Ali nvtiän tn tilan kaan enaa pois" välähti salaman
saatte nahda tuon imettäjänne
tuon rakastetun kyyryselkäisen myy
rän ihanan haamun ja"
Magda riuhtasi kätensä irti ja hie
roi sitä toisella aivan kuin se olisi
ollut elottoman kylmä Samassa hän
näki kun laihan naisen miehekäs
käsi tyyräsi luutnattia kylkeen
nopeudella ajatus hänen aivoissaan
kun samalla ovi raollansa hänen
edessään houkutteli hänet sisään
Hän astui kynnyksen yli eikä huo
mannut sitä että avain vännettiin
lukossa hänen takanaan
Kynttilän valo lankesi huoneen
ympäri ja avaten neidon eteen niin
"Ei pidä olla hätäinen en olisi ruman kuvan että hänen täytyi het-
luullut sinusta toki tuollaista
"Tuollaista tuollaista sinusta"
matki Magda itsekseen Täällä "sinä"
ja muualla "herra luutnantti"
"Hän" oli juuri avaimella avannut
seinän joka aukeni niinkuin ovi ai
nakin kun Magda sai äkkiä tar
monsa takaisin
"Kuulkaa te mol:mmat kaikki
näyttää täällä minusta niin kovin
kummalliselta jopa loukkaavaltakin
ken seista paikoillaan ymmärtämättä
mitään Seinät olivat paikoittain ra
pin peittämät paikoittain laudoilla
peitetyt ja niin likaista ja kosteaa
oli tuolla kauvempana Kaukana
tuolla peräseinällä oli nähtävästi
kaksi valoviivaa Siellä oli varmaan
akkuna laudoitettu ja lautojen lomit
se näkyi iltavalon tuike vaan ka
peana hopeanauhana Magda unohti
mita häh oikeastaan oli täältä ha-
Tulin tapaamaan Marfaa — ettekö kernit ja seisten paikoillaan hetken
voi häntä näyttää minulle käyttä- silmäili hän vaateriekaleita joita oli
mättä ala-arvoisia sanoja ja liikkei- kasottain tuolla oikeanpuoleisessa
tä Missä on Marfa? nurkassa Mitä ne olivat aikoinaan
"Hän" kuohahti vihaa leimuvin olleet ei voimit sanoa mutta siellä
silmin katsahti luutnanttiin ja lau- oH uudempaa ja aivan vanhaa tomun
sui vihasta vapisevalla äänellä muu- peittämää vaatetta Oli paperin kap-
taman sanan kielellä jota Magda ei paleita ja joitakin esineitä joita ei
ymmärtänyt Ei se ollut ranskaa jo- voinut silmä oikeiksi arvostella pak-
ta hän osasi kohtalaisen hyvin eikä sun tomukerrostuman vuoksi "Missä
se ollut venäjänkieltä liioin jota Marfa?" ajatteli hän ja uutta voimaa
hän oli kieliopettajaltaan io oppinut saaden alkoi hän astella oikealle ja
aika hyvin Se oli varotuslause kui- vasemmalle ja sitten perälle Tuon
tenkin sen hän huomasi selvään tuostakin hän säikähti isoja savu-
koska luutnantti muuttui heti jäi- Piippnjar jotka kynttilän lepattavas-
leen hienon kohteliaaksi luomatta sa valossa loivat hirveitä jättiläis-
kuitenkaan katsetta Maguaan ku- haamuja jotka liikkuivat ja kitistyi-
marsi häh tälle että astua edellä vat- Kaikki oli hiljaista
kynnyksen yli Mutta tuolla etäällä tuolla pime-
Magda astui ja ovi ui jettiin ja ässä sopessa kohosi lattiasta ylem-
lukittiin Huone oli varustettu kah- mäksi joku kasa tai olento Jos ei
della ikkunalla valkoiset tavalliset Magda olisi toivonut tapaavansa tääl-
verhot niiden edessä pöytä karkea- tä elävän ihmisen ei hän suinkaan
tekoinen penkki ja pari puista laa- olisi liikahtanut paikoiltaan niin
Ukkoa siinä kalusto Lattia ilman kolkkoa niin salaperäistä oli hänen
maana ja mattoja oli koetettu pestä ympärillään kaikki "Marfa missä
vaivaa näkemättä Harpaten pitkiä hän on — onhan hän poloinen mi-
raskaita askeleita "Hän" näytti aivan nun tähteni täällä — missä Marfa?"
mieheltä naisen puvussa kulkiessaan ajatteli hän itsekseen vaan ei us-
nefäseinää kohden ja koskettaen sör-
mellaan erästä paikkaa Seinä avau- (Jatkoa kolmannella sivulla)