KER RISTON WASH NEWBERG CAL
Tervehdän Selma-tätiä ja Toverit
taren pieniä lukijoita En ole ennen Taaskin tervehdän telia Toveritta
kirjoittanut Toverittareen vaan koe- ren ystävät On sunnuntai-ehtoo
tan nyt ensi kerran Ei täällä olo Kun etsin kirjotusneuvot min juok
mitään yhteispyrinniiitä Täällä on sin äidin luo ja sanoin: voi aiti
vaan suuret vuoret mistä tukkeja mitä mma nyt lurjottaisin etta mi
"insi" vetää näkin näkisin sitte nimeni lahden
Minä olisin tykännyt olla Seattlessa palstoilla
paremmin kuin täällä kun siellä ai- "No johan sinulle päivällä huomau
koi sunnuntaikoulukin juuri silloin Un siitä pyssyjen paukkeesta että
kun me lähdimem sieltä Minäkin ollaan kuin Europan sotatantereella"
sain olal yhtenä sunnuntaina kou- Niin todellakin Oikein minua kau
lussa Minä olen nyt koettanut ope- Istuttaa se julma huvi mistä muu
tella lukemaan suomenkieltä ja äiti tamat ihmiset nauttivat että ko
on minua sinä auttanut _ koonniltaan läheltä ja kaukaa ampu-
Täällä on vaan kolme perhettä maim pyssyllii( aivan kum meidän
suomalaisia ja koulussa taalla on ]sten leikkisodassa mutta meillä
kymmenen lasia „ii vaau puiset pyssyt jotka eivät
Klikä lonetan ja terveisia kaikille i-kj ta„tin„ iciitkiminpnkin nn
Toverittaren lukijoille Kirjoitan vielä raakaa_ Selma-Täti) niinkuin noi-
toiste jos näen tämän Toverittaren
Lasten osastossa
ESTHER LAHTI
ROSLAND B C
Tervehdän taas Selma-tätiä ja kaik
kia Toverittaren lukijoita suuria ja
pieniä
Talvi se tulla tupsahti vaikka lun-
den miesten pyssyt joiden pauke
kuului tuolta kentältä missä kilpail
laan siitä kuka saa kalkkunan kii
tospäiväksi Mikä tuomion päivä se
kiitospäivä on kauniille lintuparoille!
~ —SISKONNE SELLI
Minulla ei ole sen lehden osotetta
jota Selli pyytää mutta jos haluatte
kolmanneksi oikein hyvän lehden
ta tosin ei olo paljon vielä mutta ljin tässä nn sen lehden nsntp
niin hirveän kylmä Tänäkin namu- Säkeniäj Box 468 Fitchburg Mass
na kun menin veljeni Weslyn kniissa Se ]ehti jimestyy kerran kuukaudes-
kouluun niin tahtoi silmätkin jaätya sa kirjan muotoisena ja maksaa ai-
vaikka ei meiltä matka ole kovm lloastaan $125 vuosikerta Siinä on
pitkä koululle Kyllä tämäkin talvi lapsinekin lukemista— Selma-Täti
on kurja sen puolesta kun on niin
kovin kylmä mutta siltikin me lapset
pidämme talvesta kun saamme suk- CJmX
Billa ja kelkoilla mäkeä laskea daiEliSl!
Joka viikko minä aina oikein odo
tan torstai-iltaa sillä silloin tänne
saapuu aina Toveritar vaikka nyky
ään on hyvin vähän kirjotuksia Las-
™is w(oa mivnttaen un t kyökkiin huomaamatta edes
"T™ „ „ „„„„!„ että pöydällä oli merkillit-sn hyvää
Kirjoittanut S K K
(Jatkoa edelliseen numeroon)
"Täti" hiin sanoi innostuneena
hauskaa talvea kaikille lapsille
Toveruudella
ARVO OJA
PEABODY MASS
Pienet Toverittaren lukija:—
Nyt ensi kerran saan tervehtää tei
tä kaikkia pikku kirjoittajia sekä
saan lausua sydämelliset tervehdyk
seni Selma-Tädille joka johtaa ja
opastaa meitä lapsia nuorena kehit
tämään itseämme
ruokaa ja yksi ihminen lisää syö
mässä" saanko minä tehdä yötyötä
puhelin keskusasemalla että saisin
rahna päättäjäisiin?"
"Minä tiedän että olet kahdeksan
toista ja voit itse päättää" vastasi
täti "mutta jos sinä luulet että yö
työn ja koulun jälkeen sinusta jää
paljonkaan jälelle niin se on ihan
samantekevää minulle"
Peggy juoksi itkien ja kauhistunee
na takaisin ylös Hetkeksi hän koitti
tyynnyttää itseään ja syödä niitä suk-
Luin tänään Toverittaresta lasten iaateia ioita oli iltanäivällä saadussa
kirjotuksia ja ylifäkkiä tuli innostus ]aatikossa Mutta ne tukahduttivat
kirjottamaan jos tämä tulee niin hy- hänen sillä hän vaan voi aajtella
vä että Selma-Täti panee taman To- kuinka hänen täytyisi esiintyä jos
verittareen niin kirjoitan toistekin sain likaisessa pumpulihameessa ko
Minä olen seitsemännessä luokassa ko Cuban väestön edessä Velaksi
ja olen yksitoista vuotta vanha O- hän ei voi mitään saada sillä heillä
Ien ollut seitsemän vuotta Amerii- oli pitkät listat velkoja jokaisessa
kassa Minulla on kaksi siskoa puodissa ja hän ei voisi kirjoittaa
Katri joka on vanhempi käy ensi- ennustusta jos hän työskenteleisi
luokkaa korkeaakoulua ja Helmi on koulun jälkeen
kahdeksannessa luokassa Kuinka kauan hän itki hän ei iki-
Nyt on tullut taas se vaali-aika nä tietänyt mutta ylifäkkiä hän kuu
onpas sitä ollut aika hälinää ennen- li askelia takanaan Hän kääntyi ja
kuin se demokraatl tai republikaani näki lihavan miehen joka oli ehkä
pääsee valtaan Mamma sanoo että kolmenkymmenenvuoden vanha Ih
el meillä ole mitään hyötyä niistä meissään hän koetti soperrella jota
vaan tulevaisuus meille näyttää ja kin mutta mies nopeasti selitti:
saamme olla varmat että vielä ker- "Kuulin itkua täältä ja kun ovi oli
ran on sosialisti presidenttinä koska auki tulin katsomaan mikä on hä
Peabody Squaressa eräs sosiallstinai- tänä Saanko kysyä jos jotakin on
nen nimeltä Lotta Burke oli puhu- väärin?"
massa ja meidän osaston soittokunta "Tietysti" nyyhkytti Peggy "jota
oli soittamassa ja sai hän kaikki ylei- kin on aina väärin minä eii saa mi
sön puolellensa ja toiset puhujat jäi- telikään rahaa päättäjäisiä varten"
vät suu auki vahtaamaan kun ei "Olisiko kymmenen dollaria tar
ollut ihmisiä kuulemassa heidän pu- peeksi?" kysyi vuokraaja
hettaan "Olisi kyllä"
Ehkä lopetan tällä kertaa Tervei- "Koska asiat ovat niin niin minä
set vaan kaikille pikku lukijoille lainaan teille mainitun summan
— RAAKEL JOHNSON mutta pyydän että kirjoittaisitte la
pun jossa lupaatte maksaa sen ta
kaisin kolmenkymmenen päivän ku
luessa sillä sen jälkeen en tule ole
maan täällä"
Mitä voi Peggy tehdä päitsi kirjoit
taa nimensä lapun alle:
"Täten minä lupaan että kolme
kymmentä päivää tästä maksan Han
nes SmgwiH'ille $10 — kymmenen
dollaria — ilman korkoa
Margaret Morton"
Vähän aikaa rahan saatuaan Peggy
itki vieläkin surulliseinmin koska
hän pelkäsi että hän ei ikinä voisi
maksaa sitä
Mutta seuraavina päivinä kun hän
osti valkoisen hamekankaan ja neu
loi itsellensä kauniin leningin hän
lähes unhoitti sen
Jo viimein koitti päättäjäisten päi
vä Hiljalleen se hiipi iltaan Silloin
sähköllä valaistuun korkeakouluun
tulvasi ihmisiä ja pian alkoi ohjel
ma Peggy oli loistavin tyttö- ja poi
kajoukosta Valkoisessa leningissään
ja keltaisine ruusuineen hän luki en
nustuksensa ja johti laulua joka oli
niin kaunis että iloiset väristykset
kiusasivat jokaista kuulijaa
Viimein saivat koulun suorittaneet
päästötodistuksensa Peggy tuli a
las lavalta toisten- tyttöjen kanssa
ja otti sen vastaan voiton hymy
huulillaan
Silloin hän kuuli jonkun väkijou
kosta sanovan: "Jos se on totta
että tuo mustatukkainen tyttö oli it
se kirjottanut tuon ennustuksen niin
on hän ihmeellinen kirjailijan alku
Hänen sanansa ovat niin hyvin va
littuja kuin minkä suuren kirjailijan
tahansa ja hänen lauseissaan on niin
lempeä väritys mutta ei suinkaan
hän tule koskaan sitä tietämään"
"Enkö?" Peggyn silmät hohtivat
ilosta kun hän otti todistuksensa ja
meni tätinsä luokse Niin kiintynyt
hän oli tähän uuteen merkilliseen
asiaan että hän tuskin kiitti Mag
giea ja toisia luokkalaistaan niistä
lahjoista joita ne toivat hänelle
Kun hän viimein saapui kotiinsa
Russell ja Earl olivat jo nukkuneet
keskelle kyökkiä Hapuroiilessaan pi
meässä Peggy huomasi että pöy
dällä oli pari kolme paperin palasta
Hän otti ne käteensä ja vei ne ulos
jossa pimeässä huomasi että yksi
lapuista oli viiden dollarin raha ja
että toisessa sanottiin että herra
Singvvill oli lähtenyt pois kylästä
ja tuskin ei palajaisikaan Helpoi
tuksen huokaus pääsi Peggyltä sillä
nyt hän olisi rauhassa sen kauhean
kymmenen dollarin peloituksesta Tä
tinsä vähäsen torui mutta Peggyn
rauhoittavat sanat vähitellen saivat
hänet hiljaiseksi
Seuraavana päivänä Peggy sai pai
kan Cubassa Hän oli erään lihavan
kiukkuisen lakimiehen apulaisena ja
sai kuusi dollaria viikossa Aina kun
hänen lähellään ei ollut ketään Peg
gy kirjotti kirjotuskoneella pitkää
kirjotusta Herra Bovling rähisi ja
haukkui kun niin paljon painenauhaa
kului mutta hän tiesi että Peggy
oli liian hyvä apulainen ja että hän
tä ei saisi komentaa niin kuin jota
kin puolin kasvanutta kurttiseeraa
vaa tytön alkua Mutta hän tiesi
myöskin että Peggy ei kuullut puol
takaan sanaa lakiasioista ja se vaan
lisäsi hänen arvoaan sillä moni toi
nen lakimies olisi miellään ostanut
kaikki Bovdingin salaisuudet jos
Peggy vaan olisi kaupannut niitä
Ainoastaan kerran Peggy kuuli ko
vin vähiin koska puhe näytti ole
van heistä ja heidän torpastaan
"Ne ovat laittomasti maallaan" sa
noi lakimies Bowling "mutta eh
kä teidän on paras kannella val
tiolle ja te kyllä helposti saatte hei
dät pois"
Sitte hän luki sellaisen selityksen
maasta että Peggy havahti mutta
kirjotuksensa otti kaikki hänen aja
tuksensa ja hän unohti että joku a
sui laittomasti maallaan ja kirjotti
kunnes hänen täytyi auttaa laki
miestä Viimein tuli päivä jolloin "Elämän
kirjoitus' 'oli valmis Hän luki sen
Maggielle eräänä iltana ja nuorempi
tyttö kuunteli sitä ihmetellen
"Peggy rakas Peggy" sanoi hän
"kuinka voit sinä kirjoittaa sellaista?
Kuinka uskallat sanoa totuuden?"
"Minun täytyy minä en voi kah
lehtia ajatuksiani" vastasi Peggy
ajatellen yhtä riviä luokan päättäjäis
laulusta: "Turhuuden muurit pois tieltä
Kun totuuden puolesta taistelemme"
"Mutta se kertomus ouliiin kaunis
niin lempeästi väritetty että sen
kustantajan aivojen kanssa on jota
kin väärin joka ei ota sitä vastaan
Mutta Peggy niiksi et pane luokkam
me laulua kirjasi alkulauseeksi Mi
nun mielestäni se sopii niin hyvin"
Peggy piti Maggien ehdotuksesta
ja teki niinkuin hän pyysi Kauppa
lassa ollessaan hän kulutti kaksikym-mentä-viisi
senttiä siinä toivossa et
tä maailma vielä kerran tulisi tie
tämään mitä yksi tuntematon tyttö
voi tehdä Häntä vaan kiukutti että
tätinsä itki kun ne sentit käytettiin
sellaiseen hullutukseen
"Mutta täti" hän koetti selittää
"jos kirja kustannetaan niin me
pääsemme niin hyville päiville ettei
Russel'in ja Earl'in tarvitse vaivata
itseään noukkimalla ja myymällä
marjoja kaiket päivät"
Mutta täti vaan itki
"Jos — jos" -hän nyyhkytti
Peggy kiukustui ja sanoi:
"Minun mielestäni saan käyttää
yhden pikkuisen osan siitä rahasta
jonka tienaan viikon kuluessa Minä
kyllä tiedän " että sinä et ole tar
peeksi vahva kärsimään palvelus
taikka tehdas-orjuutta koska et voi
parempaan sopia mutta muista myös
kin että olen kahdeksantoista vuo
tias ja itseni omistaja Jos tahdot
niin haen kohta itselleni asunnon ja
ruuan muualta Maggien taikka Ro
kebyn luona saan sen kolmella dol
larilla Jos teen niin saan käyttää
kolme dollaria mihinkä tahdon sillä
valtiossa ei ole mitään lakia joka
pakottaisi minut syöttämään sinua
ja noita kahta nulikkaa"
"Oh Peggy — älä jätä meitä" itki
täti
Kuului koputus ovella
"Älä avaa" pyysi täti ja tuskin
Peggy olisi niin tehnytkään mutta
Russel kaikessa viattomuudessaan
laski herra Bowlingin joka näytti
vähän hämmästyneeltä nähdessään
Peggy'n
"Hyvää Iltaa neiti Morton — en
tietänyt että asuitte neiti Holbrook'in
kanssa"
"Istukaa" sanoi Peggy kylmästi
"Onko teillä tädilleni jotakin asiaa?"
"Kyllä jotakin hyvin tärkeätä"
Lakimies niisti nenäänsä hermos
tuneesti ja alkoi:
"Neiti Holbrook voitteko sanoa
minulle jos työskentelette?"
"Minä en saa työtä jota voisin
kestää pitemmän ajan" Beggyn täti
oli vähän hämillään
"Onko tuo pieni poika teille jotakin
sukua?"
(Jatk)