No 42
Tiistaina lokakuun 17 p 1916
SIVU KOLME
sillä minulla oli muita tehtäviä Ne koskevat kipeämmin sydä-
ensin
Pian tuli joulu ja siis päätin
mennä kotiin joulua viettämään
Saavuin kotiin aatto-iltana Isä
vanha oli asemalla vastassa ja
niin hän oli muuttunut että en
tahtonut häntä enääh tuntea
Hän oli työn raskaan runtelema
joka oli hänestä imenyt pois kai
ken voiman viimeiseen veripisa
raan saakka Isäni seurassa siis
saavuin kotini portille Kaikki oli
vierasta Ei se enään ollut sama
koti kuin ennen Paljon oli ta
pahtunut muutoksia
mecn kuin piiskan iskut selkään
MIERON TYTTÖ
Elämisen oikeutta
Kirj Anna
Mutta jättäkäämme ystäväm
me hetkeksi keskustelemaan tä
män rikkaan kartanon tupaan e
lämansä huolista ja havainnoista
ja seuratkaamme hetkinen elä
mää suuren kaupungin laidassa
eräässä asunnossa joka on tois-
iyr se oli kaunis punainen ta- tpn 5nma„iastPn Ualt-ninpn a is
lo kauniin puutarhan keskessa titt0masti rakennettu puuhökkeli
koivujen tuomien ja sireempen- Nämä hökkelit ovat niin saman
saiden ympäröimänä vaikka mi- laisi£l) yksi sienä) -io-mtn täällä
den oksat olivatkin nyt valkoi- kuin sinne viskeltyjä epäjärjes
sen lumen peittämät Ja sisällä tyisessä Kadut eivät ole olleet
oh kaikki siistiä ja hyvän maun alkuoeräisenä kvsvmvksenä ne
ovat syntyneet vasta ajan kanssa
On kuin tämä olisi varjokuva
varsinaisesta kaupungista
Tämä rakennus on alkuperäi
sesti hirsistä rakennettu mutta
sitte"mmin muovailtu laudoista
jälkeen järjestetty kukkineen ja
koristeineen
Ja olipa siellä vielä joulukuusi
kin tervehtimässä minua Van
hin siskoni on siisti ja hyvä ta
loudenhoitaja ja isä kertoi lan-
sellisella mielellä kuinka hän oli eri lisäkkeillä joilla on kullakin
laittanut pienen kauniin veran- omat tarkoituksensa Varsinaise
nan seinän viereen Paljon oli n a asumuksena on kuitenkin tä
nyt kodista puhumista sillä oli- mä hirsihuone jota käytettiin
lian se nyt isän oma talo eikä perheen keittiönä ja ruokailuhuo-
miKaan vuoKraiaio nntiKuin en- ncena
nen Ta siskoni olivat jokainen Perheen emäntä muurarin vai-
saanect hyvän ammatin
Siis oli kotini nyt oikein hy
vinvoivan työläisen koti eikä sel
lainen kuin se oli silloin kuu
minä siitä läksin Jopa jotkut
kutsuivat heitä "puolivillaisiksi-
mo seisoo juuri nytkin keitto
uunin ääressä hämmennellen
kcittopataa Hermostuneesti kat
selee hän tytärtään joka silittää
vaatteita Kuumuus on sietämä
tön vaikka ulos vievä ovi on
kin" Mutta sitenkin siellä oli jo- auki
tain vierasta joka ei minua hu- "Avaa tuo akkuna — on ko-
vittanut Kärsin kovasti siellä olo vin kuuma tänään" virkkoo äiti
ajallani enkä tuntenut itseäni va- Tytär tottelee vaistomaisesti
paaksi niinkuin tunsin silloin kun Hiestä märkänä nostaa hän ik-
painoin kotini oven kiinni ja läk- kunalasin ylös Avoimesta ikku-
siu maailmalle nasta käy veto häneen sillä sili-
Syy oli se että omaiseni oma- tyslauta on lähellä ikkunaa
sifcat kaikki erilaisen maailman- "Oletko pian silittänyt ne om-
katsomuksen ja elämän ymmär- pelliksesi? Pitäisi keretä omat
ryksen Minä omasin sosialistisen vaatteetkin saada sileäksi"
maailmankatsomuksen ja omai- Tyttö on vaiti Kuumuuden
seni kaikki olivaf kovin uskovai- synnyttämä puna hehkuu hänen
sia Emme me silti koskaan häi- poskillaan Hänen kauniit sil-
nnneet toistemme tunteita mieli
piteiden takia Mutta minä tie
sin etä siinä kodissa oli tila
vaan papeille ja saarnaajille
mänsä katsovat arastellen äitiin
"Niin" jatkoi äiti "nyt saat
vapautta työstäsi vähän ja myös
raitista 'ilmaa sillä eihän enään
Taas tuli mieleni katkeraksi ole kuin pieni osa valmistamatta
kuu ajattelin että miks ei mi- ja häihin on vielä pari viikkoa
niille ole suotu kotia niissä vai- ja liikkuminen ei niin rasita jos
litsisi kodikkuus ja joka kännit- tätisi vaatisikin Paljon olet
täisi rakkaudella ja kaipauksella saanut tehdä viime talvena ja
itseensä missä taisteltaisiin pu- aivan suotta Jos isäsi olisi sen
nalipuu juurella vapauden puo- ymmärtänyt niin olisivat sinun
lesta ' kin voimasi säästyneet Olla
Tuli aika että minun oli taas lakossa koko kesä sitten talvi
lähdettävä omiin toimiini ja en- seuraa itsestään mitä toivoa
nen lähtöäni tahdoin pyytää isäl- on töistä syksyllä Ah niitä am
tä anteeksi jos olin häntä vas- niattiosaston hassutuksia"
taan rikkonut Isä antoi kaikki Äiti loi katseensa tyttöön mut
anteeksi minulle ja minä isälle ta tytön posket hehkuivat vielä
sillä ajattelin että kodissani on kin kovemmin eikä hän voinut
luettu vaan virsikirjaa niin kuin- katsoa äitiään silmiin
ka minä olisin heiltä voinut pa- "Kuule Aino sinä olet aina
rempaa odottaa ja parempaa kas- vaiti tällaisissa asioissa Minä
vatusta ja opetusta vaatia sil- tiedän sen Sellainen oli isäsikin
loin kuin sitä kipeästi tarvitsin ja sinulla on hänen luonteensa
Siis painoin taas kotini oven Näetkö sinä olet jo siksi ijäkäs
kiinni synkällä mielellä enkä tie- että sinun pitäisi ymmärtää että
dä tulenko enään koskaan sitä sellainen vie harhaan Tarkoi
avaamaan tan tulevaisuuttasi minulla on
Toivoni on tämä: että ei ku- kokemusta Sinulle voi käydä
kaan vanhin kovasti kurittaisi niin että kadut vielä"
lapsiaan sillä kaunis puhe ja Aino parka! Hän tiesi mitä
päättävät sanat merkitsevät pai- äiti tällä tarkoitti sillä hän oli
jon enemmän kuin piiskan iskut niin monen monta kertaa sen
havainnut kun isä oli kotona et
tä äiti halveksui isää vain sen
tähden etä isä oli vaan pelkkä
muurari eikä ollut hankkinut it
selleen jonkinlaista johtoasemaa
Äiti oli syntyisin mahtavasta
suvusta Hän usein valitti sitä
että oli näin antanut pettää it
sensä sillä isä oli vieläkin kaunis
vaikka olikin raskaan työn run
telema Mutta luonne — sitä äiti
vihasi — hänellä ei ollut ollen
kaan korskea vaan sävyisä hil
jainen mutta samalla ylevä ja
järkähtämätön luonne" Oi kuinka
Ainoa usein säälitti se että äiti
isää solvasi sentähden että isä
oli vain työmies Ja sitten se
muurarien lakko toi puutetta —
se pilasi koko elämän sillä äiti
ei käsittänyt että tämänkesäinen
hyvinvointi jos sitä siksi voi kut
sua oli lakon tulos sillä tänä
kesänä oli Ainon muiston ollut
puuttumatta voita jota ennen ei
voitu ostaa kuin joskus kun
palkat olivat niin alhaiset Tätä
ei äiti ajatellut vielä vähemmin
sitä että voitto vaikka ei suu
rikaan on työläisten henkisen
tason ylentämistä rikkaiden sil
missä mitä sitten itse työläisiin
nähden
Aino hiin omasi isän luonteen
ja hänen sydämen asianaan oli
auttaa isää- työtaistelussa Hän
ei surrut vaivojaan vaikka kävi-
kin kalpeaasi ja heikoksi Nyt
jäisi isä yksin äidin kanssa Isä
piti Ainosta paljon ja haki usein
lohtua hänen seurastaan ja siksi
Aino aina kun vaan oli tilaisuut
ta kiilki ifjän kanssa ulkona ja
istui jossain keskustellen ja usein
tällaisten tapausten jälkeen meni
äidin puhe kuin kuuroille korvil
le sillä ei se mitään vaikutusta
Ainoon tehnyt ja isä oli näiden
kohtausten jälkeen joskus hil
peälläkin mielellä ja se äitiä suu
tutti että hänen puheensa ei ke
tään liikuttanut
Aino huokasi syvään Muura
rin vainio hyvin arvasi tyttärensä
ajatukset Hän katsahti kelloon
Aino jatkoi - ahkeraan työtään
sillä viileä ilma joka virtasi ak
kunasta virkisti häntä
Samalla kuului liikettä pors
tuasta jä avonaisesta ovesta as
tui sisälle keski-ikäinen mies
Hän oli vielä ryhdikäs jälki kau
niista ja voimakkaasta miehestä
Kasvonsa' olivat surun voittoiset
Hän loi pitkän silmäyksen vai
moonsa joka seisoi selin eikä
(fatk' 8:11a sivulla)
EN IHAILE KONSAAN
Kirj MIKAEL RUTANEN
En ihaile konsaan naista en
joka kätensä ristihin Inttää
joka keskellä vaivojen vastusten
yhä nöyränä Jumalaa kiittää
Joka taivas-onnehen haaveksii
ja elämän elämän hylkii
joka kiroten järkensä kahlehtii
ja tietoa inhoten sylkii
Mä ihailla häntä en konsaan voi
jonka työnä huokaus ylin
jonka huulilta haikea valitus soi
elon suodessa kylmän sylin
Joka vierovi taistojen mylvintää
joka tohdi ei kirmoten nousta
joka kurkkien piilossa värjöttää
eikä uhmaten jännitä jousta
Vaan häntä häntä mä ihailen
joka korkeelle kotkana lentää
joka elämänhalusta hehkuen
valonvaltoja kohden entää
Sen sielussa suuri on uskallus
sen hengessä hehkuu ja palaa
Hän niinkuin auringonheijastus
jääkylmähän Lpöä valaa
Hän kuulee kutsua korkeaa
pois tahtoisi kansojen surut
Hyvän vuoksi hän taistohon uskaltaa
saa soimahan huomen-urut
Ja missä on velttous uupumus
saa sinne hän intoa uutta
Hän vaativi: köyhille vapaus
ja heikoille tulevaisuutta!
Hän hellien palvovi lapsostaan
ei kasvata orjaista mieltä
Hän vaaroilta varjovi armastaan
sille kertovi oikean kieltä
— Siks' häntä häntä mä ihailen
hän on elämän urhotar pyhin
Oman arvonsa tunteva — ihminen
sisarparvessa suurin ja ylin