Toveritar. (Astoria, Or.) 19??-1930, September 19, 1916, Page PAGE SEVEN, Image 7

Below is the OCR text representation for this newspapers page. It is also available as plain text as well as XML.

    N:o 38
Tiistaina syyskuun 19 p:nä 1915
SIVU SEITSEMÄN
nuiHiiiniHiiiiiiimiiiHiiiiimiiiHHiHUHimmiiiim
ii
I Nmirfttt (Stein
Minkä nuorena oppii
sen vanhana taitaa
KMiimiiiuiiiiiiiitiimmiiiimiiiiiiimmiiiiiiiiimiiiim
BERKELEY CAL
Olen ollut "käuärissä" hedelmiä
"kännäämässä" aikani kuluksi mutta
leikkasin sormeni että oli "kuitat
tava" Haava on noin tuuman pitui
nen kenties yhtä syvä En tiedä var
maan mutta syvä se vaan on Näh
dessäni veren pulppuavan sekä ve
ristä lihaa pyörryin ensi kerran elä
mässäni Heräsin vasta ' sitten kun
olin ulkona ja kylmää vettä valettiin
ohimoilleni Se haava ei tunnu yh
tään kipeälle mutta nytkin kun kat
son siihen niin melkein pyörryn jäl
leen Se on niin pahan hirveän nä
köinen Mutta kylläkai se pian para
nee Se on "enihau" toivoni
Sain kirjeen kotoani Suomesta Ti
lasin heille Toverittaren viime vuon
na Siskoni sanoo: "Toveritar on
hauska lehti mutta tulee vaan joka
toinen viikko" MI — MI
Pyydän toimitusta ilmoittamaan To
verittaressa milloin tilaus Suomeen
Katsoin tilauslistalta ja sieltä löysin
loppuu Sama
tämän:
1-25-18 Matilda Nurminen
Niemen osuuskauppa Lahti
Finland
Tämän mukaan siis tilaus päättyy
vasta ensi vuoden lopussa — Toini
Pakenin sua
Pakenin sua —
en muuta voinut
Petosmielin en sua jumaloinut
Mä olen köyhä
se syy on selvin
miks' jätin Karjalan
kauniin Helvin
Im peni armahin
Lliuatukka
mä lemmin sua
xOi tyttö rukka!
Olet öisin luonani
unelmissa
Mä elän lempeni
aatelmissa
Jos hyväkin tahto
ja iiydän oisi
ne eihän puutetta
estää voisi?
Siks' särkyisi kaunein
lempemme kehto
ja toraksi muuttuisi
leppoisa lehto
Pakenin sua —
oi ällös syytä!
Ja ällös kostoa
mulle pyydä!
Ei luoda onnea
orja voisi
sun osasi kanssani
hätä oisi
MIKAEL RUTANEN
Uhriverta
Kirj Victor Jokela
Kaunis nuori ylevämielinen ja ar
vossa pidetty neito kulki silloin täl
löin juhlilla huveissa ja tansseissa
keskikaupungin upeimmassa naalissa
jossa hän ilman mitään ulko
puolista kiihotinta tutustui ja kiin
tyi täydestä sielustaan ja sydämes
tään ylevältä näyttävään ja sielullisia
arvoja omaavaan nuoreen mieheen
Heidän suhteensa ensin alussa oli
cllut kaiken aikaa avomielinen ja
vapaa ja toverillisen kohtelias Mutta
viikot verkkaan vierivät viertäen neir
don mielen araksi hiljaiseksi surul
lisen synkäksi ja alakuloisen tuskai
seksi joka muutos nuorta miestä ih
metytti ja sitä hän koetti sielussaan
itselleen tuloksettomasti tulkita
Eräänä elokuun iltana rankkasa
teen ilkeän uhkaavasti vonkuen ja
lentäen yli ihmismerestä lainehtivan
kaupungin ja armottomasti pieksäen
kaikkia jotka joutuivat sen tielle
Mutta kaupungin upeimalla haalilla
juhlittiin tanssittiin puhuttiin ja
kevyeHti naurettiin Siellä nuoruus
innosti ja esuraelämä sitä kohotti
Siellä keinotekoisuus hurmasi ja viini
Siellä sydämet ilakoi ja tunteet nou
sivat Tuntemamme nuori neitonenkin
oli kuin kainoutensa jättänyt kuiu
olisi ollut jokin tekeillä jonka var
masti myös aikoo panna täytäntöön
Tanssin tahti alkoi ja neito nuo
ren miehen rinnalla hukkui toisten
sekaan taiteellisen hurmaaviin vals
sin säveliin Tuntui kuin surut huolet
ja tuskat haihtuisivat Tuntui kuin
uusia nuoria virvoittavia toiveita
olisi neidon rinnassa pulppunut tun
tui kuni elämän viehättävin tuoksu
olisi sieluun vuotanut ja mairien ma
keillut uhriverta
Tanssin tauottua nuori mies saat
toi nuoren ylevämielisen neidon ko
tiin Matkalla jutteli hän vakavasti
hieman naisellisuutta loukkaavin sa
noin tekosiveyden turmelevasta vai
kutuksesta seuraelämään josta seu
rauksena nuorukaisten ja neitosten
seuraelämän perimmäisenä tarkoituk
sena on kahleet joihin sokeasti pyri
tään kietoutumaan ja joiden painoa
ei teennäinen häveliäisyys salli avoi
mesti arvosteltavan
Tyttö äänetönnä kuunteli mutta
salaa huokasi
Nuorukainen huomasi että neidon
hienosieluisuus ei häikäilemätöntä
totuutta sulattaa voinut ja hän alkoi
puhua "sivistyneesti" Luonnon täh
titarhoista ihanista kuutamoista
rakkaudesta lemmestä ja tämän illan
hurmaavasta voimasta Neidon silmät
alkoivat säihkyä ja hänen mielensä
muuttui iloiseksi
Nuorukaisen puristaessa neidon
lämmintä kättä jäähyväisiksi lausui
neitonen "Olen onnellinen seurassasi"
johon nuorukainen vastasi: "Se tah
too sanoa että tapaamme toistekin"
Neitonen jäi yksin ajattelemaan
Tulevaisuus toteaa että hän ajatteli
pintapuolisesti Hän tunsi itsensä sa
nomattoman onnelliseksi toivoi pal
jon rakensi tuulentupia ja pilvilinno
ja Ei aavistanut elämän myrskyistä
todellisuutta vaikka se hänen ympä
rillänsä rajusti paunasi
Nuori mies saa neidolta kutsun
tulla puoli viikon iltahetkenä häntä
tapaamaan ja jos mahdollista viettä
mään hänen kanssaan hauskan illan
Nuorimies elämää tuntien ajatte
lee kutsua kummaa ihailee neidon
jaloudesta johtumaa kauneutta eikä
terveenä elämänhaluisena miehenä
voi olla kutsulle kuuro ja luokse ve
tävänä voimana esiintyy myöskin
rakkaus jota nuorimies tuota neitoa
kohtaan salaisesti sielussansa tun
tee Hän tietysti menee Ottaa neidolta
kaikki mitä puhtaalla tytöllä on ra
kastetulleen antamista
Sitten kääntyy lehden toinen puoli
Siinä on elämän räikeä todellisuus
suurin kirjaimin kirjoitettuna
Yhteiskunnan taloudelliset myrsky
tuulet puhaltavat rakkauden raken
nuksen korkeimpiinkin huippuihin
Sen sisimpiinkin sokkeloihin se vih
lovana tunkeutuu Nuori mies on pa
koitettu jättämään neidon
Se on nuoren neidon elämälle kaa
hea käännös
Hänen suuret toiveensa ja kallein
ihanteensa on pirstoina hänen edes
sään Se myrkyttää hänen sielunsa
Hän ei voi kestää surua jonka ero
miehestä jota hän kautta sielunsa
rakastaa tuottaa ja hän menettää
ihmisyyden tasapainon
Alas likaista veren tahrimaa pol
kua häy hänen tiensä sinne missä
myrkky tuo iloa missä ruumis ja
rakkaus vaihdetaan helisevään kuj
taan Missä rakkausvuode muuttuu
sielua ja ruumista polttavaksi helve
tiksi ja ikuisten inhoittavien tautien
pesäksi ja levityspaikaksi Sinne
missä kaunis on rumaa ja ruma kaa
nista Missä alhainen on ylentävää
ja ylevä alhaisinta Sinne missä elä
mästä luopuminen on niin huokeaa ja
missä elämän inha sielun pellejä tah
raa ja sumentaa
Tämä on totuus! Te iloiset ja hy
vin voivat ihmiset tulette ehkä pian
näkemään että tuo nuori rakastetta
va tyttönen on tietämättömyyden yh
teiskunnan riistojärjestelmän uhri
jota nykyajan pintapuolisuus tuomit
see Tuolla alhaalla hän on josta hänen
äänensä eikä kuluneet ruumiinsa su
lot teidän eikä tuon nuoren miehen
sydäntä hellytä jos te kyllin pinta
puolisia olette
Oi tuon jalon tytön surullista ti
laa Oi kohtalon ironinen iva miksikä
maailma joka voimaa ja rikkautta
on täynnä on niin säälimätön ja
puutteellisen kurja miljoonille toisille
ja vaan harvoille riittää onnea ja hy
vinvointia? Syyn oikean ja varman
löydämme — ei maailmasta — vaan
luokkavastakohdista
Poistaaksemme ne käy askeleem
me sosialismin kirkkaasti säteilevää
aurinkoa kohden joka loistaa onnen
tnsa-arvoisuuden maailmasta jossa
rakkautta ei aineellisuuden epätasai
suus murskaa jossa alentava kurjuus
kuoleman kammoineen on tuntema'
ton
Erään työläistytön
elämäkerta
' Kirj ANNA ARO
(Jatk)
Kaikkien mielestä Hilda aina
näytti hyvin ajattelevaiselta ja
vakaalta entiseen hulivilityttöön
verraten Hiin halusi aina olla
yksikseen Ei kenenkään seura
häntä miellyttänyt' Hilda miet
ti asemaansa ja ajatteli että mi
tä sitä nyt rupeaisi tekemään
niihin menisi Ajatteli joskus
vanhaa tätiäänkin että jos meni
si häntä katsomaan mutta sitä
hän ei voinut tehdä kun muisti
miten hän joku vuosi takaperin
nauroi kun täti neuvoi häntä
katsomaan eteensä Hän yritti
ottaa entisen työpaikkansa takai
sin mutta ei onnistunut siinä
kään Kaikki hänestä näytti niin
synkälle että aivan hän luuli
maailman kääntyneen ylösalaisin
Yritti mennä Kalleakin tapaa
maan mutta aina täytyi kääntyä
matkalta takaisin
Eräänä aamuna puki Hilda
päällensä ja meni sisään Siellä
ei ollut muita kuin tuo Amerikan
leski jolle Hilda asiansa uskoi
— Tiedättekö mitä sanoi Hil
da Minä olen ajatellut koko
yön erästä asiaa niin että en
ole unta silmääni saanut
Amerikan leski säikähti ko
vasti tuosta puheesta luullen
Hildan viimeinkin menettäneen
järkensä Hilda jatkoi puhet
taan: — En tiedä mitä tehdä Mihin
ikinä menenkin niin ihmiset o
vat kaikkialla minua kohtaan
kokonaan toisenlaisia kuin mitä
he ennen olivat Osakseni saan
vaan ylenkatsetta ja tuomiota
Se katkeroittaa minua äärettö
mästi Miksi minun pitää vielä
kärsiä näitä tuskia kärsittyäni
ruumiillisia kipuja ja sydämen
surua Miksi kaiken tämän li
säksi minua vielä pilkataan ja
häväistään
Minä olen päättänyt matkus
taa ulkomaille ja siksi nyt me
nen enon puheille että hän a
vustaisi minua matkarahoissa
Matkustan heti jos saan apua
Hilda meni enonsa luo ja ker
toi ajatuksensa Eno ajatteli vä
hän aikaa ja sanoi :
— Se on parasta mitä voit aja
tella Tee se heti niin minä a
vustan sinua mutta olkoon tämä
viimeinen apu Ja toimita läh
tös niin pian kuiu voit Älä jä
tä sitä huomiseksi mitä voit
tehdä tänään
Asia oli päätetty että Hilda
matkustaa ulkomaille niin pian
kun saa tavaransa kokoon Tie
to tästä levisi kylälle ja Ivallekin
sai tietää Hildan pikaisesta läh
döstä Se koski Kalleen niin
kovasti että hän oli vähällä jou
tua vuoteen omaksi sairaaksi Ei
syönyt eikä nukkunut suri vaan
Hildan lähtöä
Tuli aamu jolloin Hildan oli
lähdettävä etsimään tulevaista
onneansa Hilda el kyllä enään
toivonut onnea sillä hän ei voi
nut uskoa hänelle mistään enään
onnea löytyvän Hänestä tuntui
kovin ikävälle syntymäseutunsa
ja nuoruuden kotinsa jättäminen
kun oli lähdettävä tuntematonta
tulevaisuutta kohden
Pihamaa oli kokoontunut vä
keä täyteen katsomaan Hildan
lähtöä Jokainen oli varma mie
lessänsä siitä ettei Hildaa enään
koskaan niillä mailla nähdä Hil
da piti pienen puheen läsnäole
ville ja sanoi :
—Mahdollisesti minä en enään
koskaan palaa takaisin syntymä
seudulleni sillä rikkaiden rautai
nen ruoska on ruoskinut lihani
irti luista olen kärsinyt henkiset
ja ruumiilliset tuskat ihan tar
peekseni asti yhden ihmisen koh
dalle sillä enhän ole muuta kuin
yksi nainen Kiitän teitä kaik
kia sydämestäni että olette tul
leet katsomaan lähtöäni
Muitten mukana oli Kallen äi
tikin saapunut saattojoukkoon ja
juuri kun Hildan piti nousta rat
taille tarjosi hän Hildalle pien
tä kääröä ja pyysi että Hilda on
hyvä ja ottaa sen muistoksi mat
kalle Hilda sanoi :
—Hyvin paljon kiitoksia mut
ta minä en sitä tarvitse Olen
saanut lahjan pojaltanne joka
kyllä riittää En tarvitse yhtään
lisää Kyllä minä varmasti muis
tan teitä kaikkia
Hilda nousi hitaasti rattaille
ja vaunut vierivät pois Kallen
äiti käänsi kasvonsa poispäin vä
kijoukosta ettei kukaan näkisi
kyyneleitä jotka virtana vierivät
alas poskipäiltään
Kansanjoukko hajosi _ kukin
mennen kotiinsa ja kauan jälkeen
he muistelivat Hildan lähtöä
Kallen äiti kotiin palattuaan löy
si poikansa vuoteelta Tästä äi
ti kovin pelästyi ja tahtoi tietää
(Jatk 8:11a sivulla)