Tiistaina syyskuun 5 p:nä 1916
SIVU SEITSEMÄN
HigsiiiiHiiiiiiiiiiiiiifsaiiiiiiiiiniiiiiiiiiiKi
Minkä nuorena oppii
sen vanhana taitaa §
N:o 36
MllIliiIfiiIIEiI!iiiiIiiIIiiKiiniIUiIiEiiiIlE!iiiIilE[inn!iiIIiliSiEIMi:iSUiiiEiEIiiIliUI!lH!iHI!IIIIIII!IH!IIIIIEniiEIii!UH
SAND LAKE ONT CAN siintyminen oli niin muuttunut
'Kauan aikaa sitten piirielin jonkun h!e"?ks! ja korskeaksi Hilda
rivin tähän Nuorten osastoon Ja lu- kaskl tadin arvata kuka lian oi-
pasin silloin että pilrtelen toistekin keastaan on Täti pyyhki toista
jos se läpäsee vaan tuo laiskuus on ja toista silmäänsä ia sanoi:
niin hyvä lahja joka sitä osaa oikein
käyttää vaikka ei se ole oikein lais
kuuskaan vaan oikeammin taitamat
tomuus tai kehityksen puute siliä
minun sekin vähäinen kehitykseni
jota minulla on ollut vanhassa maas
sa on mennyt tässä maassa alaspäin
kuin lehmän häntä niinkuin sitä sa
notaan Näin ollen olen vaan aina
luottanut taikka antanut etuoikeuden
enempi kehittyneille ja paremmin tai
taville Silloin kun minä olin Suomessa
vielä K — n kaupungissa jossa asuim
me ennenkuin tänne tulin niin siellä
oli palvelijatar-osasto olin siellä ko
va toimintaan osaa ottamaan inno
kas aatteen eteenpäin viejä siihei
toimintaan en koskaan väsynyt Aina
olin menossa kuin "räsyseipään ne
nässä" kovin ahtaista oloista huoli
matta jotka oli vielä palvelijoilH
siihen aikaan Suomessa jos ei ne
lie paljon paremmat nytkään Niin
siellä meillä ilmestyi aina kuukausi
kokouksille sellainen nyrkkilehti ni
meltä "Palvelijattaren voima" Minä
kin olin aina innokas siihen kirjoit
telemaan ja jotka paremmin asioita
ymmärsivät sanoivat että niissä oli
hyviäkin kirjoituksia joskus vaan
nyt ei enää järki toimi niin paljon
ei tahdo saada minkäänlaista sepus
tusta paperin päälle Ikävä kyllä tun
nustaa vaan totta kuitenkin Kehi
tyksen pitäisi aina vaan mennä e
teenpäin aika vauhtia eikä ttakse-päin
Mikähän mahtanee vaivata niitä
— En minä tunne Taidatte
olla hyvinkin läheinen sukulai
nen Hilda katseli vähän aikaa tätiä
silmiin ja sanoi :
— Minä olen Hilda Ja suo
kaa anteeksi täti minä esitän
teille toverini joka on minun
kanssani
Kalle
Täti jäi ovipieleen seisomaan
kuin olisi halvauksen saanut Ei
osannut sanoa sanaakaan vähään
aikaan Vihdoin rupesi täti pyyh
EiSEElEEiSEIEIIIEIEEEiiiSlll
toi olla liiaksi ylpeä virkansa nyt mitä tehdä mitä sanoa Hän
puolesta ' katseli Kallea mutta hän oli hä-
Hilda oli kaksikymmentäkaks viunyt — piiloutunut' herra ties
vuotta vanha juuri täydeksi puh- minne
jennut ruusu ja hän oli siinä var- (Jatk)
massa uskossa etä hänen ja Kai-
Ien välinen rakkausseikkailu n nniici ir§
päättyy siihen
naimisiin
etä he menevät
Eräänä iltana Kalle ehdotti En maassa maat"a mä taIulo en
että mennään kihloihin salaa '""o- '
v apaana aaioKseni juiaa suon
se korkeelle kotkana kohotkoon!
Mä tiedonlähtchistä voimaa juo
ja parahiten uskon järkeäin
— Ken kahlita voi hengen äv
toksen
etteivät vanhemmat saa tietää
koko asiasta mitään Siihen Ilil-
Hänen nimensä on ca myöntyi ja niin he kihlaantui-
vat ilmoittamatta asiasta kenel
lekään ja pitivät liittonsa salas
sa Hilda teki tehtävänsä meijeris
sä huolella ja tarkkaavaisuudella
mi vapaa on
Te rikkiviisaat hyvät kristityt
„:i „:: :izx~i:~ „i:„: Toisinaan häntä vaivasi nplkn
unesta herännvt ja katseli edes- että jos Kallen vanhemmat_ eivät mua soimatkaa — ilkkukaa
sään seisovaa nuorta paria vuo- suostuisikaan heidän avioliittoon- ja osottakaa sormin mua
roin toista ia vuoroin toista ia mutta sitten hän aina lohdutti ™a llta moIu11 vns!
ja vuoroin toista j
sitten kietoi kätensä Hildan ym
parille ja puhkesi itkemään so
perrellen itkunsa seasta jotain
jota Hilda ei käsittänyt Hildalla
oli työtä ja tuskaa saada täti a
settumaan Hän ei osannut aja
tella sitä minkätähden täti niin
katkerasti itki
Mutta täti luki Hildan silmis
tä että vuoden tai kahden ku
luttua on Kallella enemmän ko
kemusta sillä hän tiesi varmasti
sen että Kallen vanhemmat ei-
Nuorten osaston avustajia kun ne Vät päästä Kallea naimisiin Hil
dan kanssa Hilda ei ollenkaan
kuunnellut tädin puheita nauroi
vaan ja käski Kallen kääntää he
voset lähtöä varten Täti pyysi
Hildaa käymään toistekin mutta
tulemaan yksin että hän saisi
kokemustensa perusteella neuvoa
Hildaa olemaan varovainen rak
kausseikkailuissaan Kun Hilda
jätteli tätiään hyvästi itkien he
kumpikin vaikka ei Hilda oikein
tiennyt itkunsa syytä
Hilda nousi kiireesti vaunui
hin sillä hän ei tahtonut louka
ta vanhaa tätiään sanomalla mi
tä hän tästä vierailusta tykkäsi
Vaunut vierivät hiljalleen pois ja
täti jäi seisomaan pihamaalle ja
katseli Hildan jälkeen kuivaillen
esiliinallaan kyyneltulvan Tädis
tä tuntui sille kuin jokin onnet
tomuus tavottelisi hänen kasvat
titytärtään Hän aavisti että jo
tain on tekeillä
Hilda ia Kalle saapuivat ta-
niin kovin vähän kirjoittelevat osas
toonsa Kesän kuumuusko vai mikä?
Vaan enhän minä nyt sentään tiedä
jos ovat jo taas innostuneet kun en
ole nähnyt Toveritarta kolmeen —
neljään viikkoon kun olen niin kau
kana täällä maalla eikä Toverittare
ni tule tänne Kerta eräs ystäväni
lähetti niitä tänne van siitä on
jo viikkoja kulunut Olen ollut jo
täällä kahdeksan viikkoa ja olen jo
kolmatta kesää täällä samassa pai
kassa En tiedä täällä paljon mitään
mitä muualla maailmassa tapahtuu
Tämä on kovin yksinäinen ja pieni
paikka joku pieni farmi yksi siellä
toinen täällä ja jokainen tekee työtä
omalla tilkullaan ei ole mitään tie
toa sosialismista eikä mistään huvi
puolesta Miehet pelaavat palloa jos
kus iltasella aikansa kuluksi vaan
naisilla en tiedä olevan mitään hu
vitusta muutakuin kirkko aina py
häisin On kaksi pientä kirkkoa li
kellä niin sinne kaikki aina rientä
vät nuoret ja vanhat suuret ja pie
net Ei täällä ole yhtään suomalaista
muuta kuin minä Aina olen ollut ke
säisin vaan minä en juuri perusta
kirkkoon mennä Yksi pyhä jouduim
me huonoihin väleihin emäntäni
kanssa kun hän käski minua kirk
koon pyhä iltapäivällä vaan minä
en mennyt Sanoin että jalkani ovat
kovin väsyneet tahdon levätä vähän
aikaa kun olin saanut koko päivän
tepastella suuren joukon kanssa
Rouvan nenä oli hyvin solmullaan
kun piika oli niin jumalaton ettei
kirkkoon mene
Kai lopetan taas tällä kertaa Ter
vehdän kaikkia Toverittaren Iukijoi-
ruja kotiin tultuaan kun kertoi
miten vanha täti oli saada sydän
halvauksen hänen siellä käynnis
tään ja kehuskeli ettei hän enää
toista kertaa mene tädin luo käy
mään Hildalla oli itsemielessään
sellainen ajatus etä Kalle mail
ta ja avustajia suuria ja pieniä tääl- dollisesti ei tvkännyt koko kylä
tä kesäasunnolta reisi sta joteii on parasta välttää
sellaisia reisuja vastaisuudessa
1 1 ' 1 T T 1 '
kaisn onneniMiia )? iioisna im- koko asia on tykkänään hänen va
aa paasien umem neiaMjui imu- rassaarii ]ij]ca a]]{0i:
ja Vakuutti itseään sillä että on
lian hänellä hyvä ammatti ja hy
vä palkka ja hyvä maine ja oli
ylösotettu kaikin puolin Palkkaa
hän sai satakaksikymmentäviisi
markkaa kuukaudessa ia liän ar-
yeli että kyllä he sillä rahalla miss' 01 loppumaton avaruus?
toimeen tulevat Kallen kanssa
jos niin käy että Kalle kotoi
pois ajetaan heidän naimishom
mansa tähden
Näissä toiveissa Hilda työs
kenteli päivät toisensa perään
kunnes tuli aika jolloin Kallen
oli mentävä arvannostoon Kalle
oli aina kertonut Hildalle että Onko kuolo jatko elämän
o-::: !„ tai nnkn lenn iiänikninen ?
SlLLCl JllCIllICclU JKlJlllllJll illiX I -J
hän on käynyt arvannostossa
Sellainen odotusaika tuntui Hil
dalle vähiin pitkäveteiselle mut
ta kuluthan aika sentään toivoes
sa Arvannosto-aika läheni lähene
mistään jä vihdoinkin tuli aika
jolloin Kallen oli mentävä nosta
maan arpaa Hildaa pelotti ko
vasti se että jos sattuisi nouse
maan arpa Kallelle ja hänen oli
si mentävä kolmeksi vuotta va
kinaiseen väkeen Se olisi kau
hean pitkä odotusaika Siksi Hil
da päätti ottaa selvän varmuu
den siitä heidän naimishommas
taan ja puhui siitä Kallelle Kal
le myöntyi Hildan ehdotukseen
ja niin mentiin kuulemaan mitä
Kallen isällä on sanomista
Kaki jäi kuin tuomittu seiso
maan ovipicieen saamatta sanaa
suustaan Hilda ymmärsi etta
vas-
Mutt' kysymykseeni tähän
tatkaa
pois kieräily totuutta vaadin mä:
— Miss' on jumalien asuinsija?
Se onko yläpuolia eetterin
jonne silmä tutkijan ei ylty
Miss' on hornan kuilu — helvetti
mi ijänkaiken sammumatta palaa
tuo vaiva ihmissieluin poloisten'
Te uskon tieteilijät vastatkaa:
maan päällä sisälläkö tai sen
alla?
Sen tietääkö vainajat vaan
haudoissaan ?
MIKAEL RUTANEN
Erään työläistytön
elämäkerta
— Me olemme Kallen kanssa
päättäneet että menemme avio
liittoon Onko teillä mitään sitä
vastaan?
Hilda huomasi heti ensi sil
mäyksestä että isällä on paljon
kin sitä vastaan mutta odotti
rauhallisena vastausta Kalle y
:iU' sanoa myöskin jotain puo
lestaan mutta samalla ankara isä
Uusi toiminta-ala naisille
New Yorkin valtiossa on hil
jan hyväksytty laki joka määrää
perustettavaksi liani maslääkärt
kouluja naisille Opilaiden jotka
pääsevät näille kursseille täytyy
olla vähintäin yhden vuoden kor
keaakoulua käyneitä Kuitenkaan
eivät nämä naiset saa täyttä ope
tusta hammaslääkärin toimeen
eikä heillä ole lupa harjoittaa
hammaslääkärin tointa kaikessa
laajuudessaan Heidän tehtävän-
sä on vaan ulkonaisesti valvoa
hampaiden terveyttä puhdistaa
hampaita ulkonaisesti j n e
Heidän toimensa tulee olemaan
se että pitävät huolta kansakoti
lulasten hampaista
Kumoamaton todistus
— Te sanotte että naiset eivät
kestä yhtä paljon kuin miehet?
— Eivät kestä
— Te väitätte että be eivät voi
kestää tavallisesta poikkeavaa hen
kistä ponnistelua eikä ruumiillista vä
symystä — että heiltä puuttuu tar
moa kärsivällisyyttä ja sitkeyttä?
— Aivan niin
— Näettekös tuon pikku naisei
vinsi nvpn auki ia tävdellä voi- tuolla?
maila työnsi Hildan kamarin o- _ oletteko koskaan tavannut ke-
vesta ulos nimitellen samalla
häntä lutkaksi ja miksi vaan o-
Hilda ryhtyi toimeensa ja kaik
ki sujui mainion hyvin ja kaikki
joutohetket mitä Hildalla oli
I " käytti Kalle hvväkseen puno-
is-irj Anna Aro maila sitä köyttä jota oli jo rip- sasi
(Jatkoa) pikonluajalla "alkanut punomaan — Vai olet sinä minun poikani
Hildan tulo tädin luo oli kum- Elämä Hildan ja Kallen mielestä viekotellut Ulos täältä ja pai-
mnHinen Täti pi tuntenut pnään tuntui siltä kuin olisivat he elä- kalla! huusi hän raivoissaan
Hildaa ollenkaan sillä Hildan e- neet paratiisissa Hilda vaan tah- Hilda pelästyi kovasti eikä tien- julkaisua varten
talin miestä joka olisi kestänyt kai
ken sen mitä hän on kestänyt?
— Häh? No kukas ja mikäs hän
sitten on?
— Hän on niiden rakkausromaa
nien lukija ja arvostelija joita lähe
tetään erääseen kuukausijulkaisuun