Tiistaina syyskuun 5 p:nä 1916 SIVU SEITSEMÄN HigsiiiiHiiiiiiiiiiiiiifsaiiiiiiiiiniiiiiiiiiiKi Minkä nuorena oppii sen vanhana taitaa § N:o 36 MllIliiIfiiIIEiI!iiiiIiiIIiiKiiniIUiIiEiiiIlE!iiiIilE[inn!iiIIiliSiEIMi:iSUiiiEiEIiiIliUI!lH!iHI!IIIIIII!IH!IIIIIEniiEIii!UH SAND LAKE ONT CAN siintyminen oli niin muuttunut 'Kauan aikaa sitten piirielin jonkun h!e"?ks! ja korskeaksi Hilda rivin tähän Nuorten osastoon Ja lu- kaskl tadin arvata kuka lian oi- pasin silloin että pilrtelen toistekin keastaan on Täti pyyhki toista jos se läpäsee vaan tuo laiskuus on ja toista silmäänsä ia sanoi: niin hyvä lahja joka sitä osaa oikein käyttää vaikka ei se ole oikein lais kuuskaan vaan oikeammin taitamat tomuus tai kehityksen puute siliä minun sekin vähäinen kehitykseni jota minulla on ollut vanhassa maas sa on mennyt tässä maassa alaspäin kuin lehmän häntä niinkuin sitä sa notaan Näin ollen olen vaan aina luottanut taikka antanut etuoikeuden enempi kehittyneille ja paremmin tai taville Silloin kun minä olin Suomessa vielä K — n kaupungissa jossa asuim me ennenkuin tänne tulin niin siellä oli palvelijatar-osasto olin siellä ko va toimintaan osaa ottamaan inno kas aatteen eteenpäin viejä siihei toimintaan en koskaan väsynyt Aina olin menossa kuin "räsyseipään ne nässä" kovin ahtaista oloista huoli matta jotka oli vielä palvelijoilH siihen aikaan Suomessa jos ei ne lie paljon paremmat nytkään Niin siellä meillä ilmestyi aina kuukausi kokouksille sellainen nyrkkilehti ni meltä "Palvelijattaren voima" Minä kin olin aina innokas siihen kirjoit telemaan ja jotka paremmin asioita ymmärsivät sanoivat että niissä oli hyviäkin kirjoituksia joskus vaan nyt ei enää järki toimi niin paljon ei tahdo saada minkäänlaista sepus tusta paperin päälle Ikävä kyllä tun nustaa vaan totta kuitenkin Kehi tyksen pitäisi aina vaan mennä e teenpäin aika vauhtia eikä ttakse-päin Mikähän mahtanee vaivata niitä — En minä tunne Taidatte olla hyvinkin läheinen sukulai nen Hilda katseli vähän aikaa tätiä silmiin ja sanoi : — Minä olen Hilda Ja suo kaa anteeksi täti minä esitän teille toverini joka on minun kanssani Kalle Täti jäi ovipieleen seisomaan kuin olisi halvauksen saanut Ei osannut sanoa sanaakaan vähään aikaan Vihdoin rupesi täti pyyh EiSEElEEiSEIEIIIEIEEEiiiSlll toi olla liiaksi ylpeä virkansa nyt mitä tehdä mitä sanoa Hän puolesta ' katseli Kallea mutta hän oli hä- Hilda oli kaksikymmentäkaks viunyt — piiloutunut' herra ties vuotta vanha juuri täydeksi puh- minne jennut ruusu ja hän oli siinä var- (Jatk) massa uskossa etä hänen ja Kai- Ien välinen rakkausseikkailu n nniici ir§ päättyy siihen naimisiin etä he menevät Eräänä iltana Kalle ehdotti En maassa maat"a mä taIulo en että mennään kihloihin salaa '""o- ' v apaana aaioKseni juiaa suon se korkeelle kotkana kohotkoon! Mä tiedonlähtchistä voimaa juo ja parahiten uskon järkeäin — Ken kahlita voi hengen äv toksen etteivät vanhemmat saa tietää koko asiasta mitään Siihen Ilil- Hänen nimensä on ca myöntyi ja niin he kihlaantui- vat ilmoittamatta asiasta kenel lekään ja pitivät liittonsa salas sa Hilda teki tehtävänsä meijeris sä huolella ja tarkkaavaisuudella mi vapaa on Te rikkiviisaat hyvät kristityt „:i „:: :izx~i:~ „i:„: Toisinaan häntä vaivasi nplkn unesta herännvt ja katseli edes- että jos Kallen vanhemmat_ eivät mua soimatkaa — ilkkukaa sään seisovaa nuorta paria vuo- suostuisikaan heidän avioliittoon- ja osottakaa sormin mua roin toista ia vuoroin toista ia mutta sitten hän aina lohdutti ™a llta moIu11 vns! ja vuoroin toista j sitten kietoi kätensä Hildan ym parille ja puhkesi itkemään so perrellen itkunsa seasta jotain jota Hilda ei käsittänyt Hildalla oli työtä ja tuskaa saada täti a settumaan Hän ei osannut aja tella sitä minkätähden täti niin katkerasti itki Mutta täti luki Hildan silmis tä että vuoden tai kahden ku luttua on Kallella enemmän ko kemusta sillä hän tiesi varmasti sen että Kallen vanhemmat ei- Nuorten osaston avustajia kun ne Vät päästä Kallea naimisiin Hil dan kanssa Hilda ei ollenkaan kuunnellut tädin puheita nauroi vaan ja käski Kallen kääntää he voset lähtöä varten Täti pyysi Hildaa käymään toistekin mutta tulemaan yksin että hän saisi kokemustensa perusteella neuvoa Hildaa olemaan varovainen rak kausseikkailuissaan Kun Hilda jätteli tätiään hyvästi itkien he kumpikin vaikka ei Hilda oikein tiennyt itkunsa syytä Hilda nousi kiireesti vaunui hin sillä hän ei tahtonut louka ta vanhaa tätiään sanomalla mi tä hän tästä vierailusta tykkäsi Vaunut vierivät hiljalleen pois ja täti jäi seisomaan pihamaalle ja katseli Hildan jälkeen kuivaillen esiliinallaan kyyneltulvan Tädis tä tuntui sille kuin jokin onnet tomuus tavottelisi hänen kasvat titytärtään Hän aavisti että jo tain on tekeillä Hilda ia Kalle saapuivat ta- niin kovin vähän kirjoittelevat osas toonsa Kesän kuumuusko vai mikä? Vaan enhän minä nyt sentään tiedä jos ovat jo taas innostuneet kun en ole nähnyt Toveritarta kolmeen — neljään viikkoon kun olen niin kau kana täällä maalla eikä Toverittare ni tule tänne Kerta eräs ystäväni lähetti niitä tänne van siitä on jo viikkoja kulunut Olen ollut jo täällä kahdeksan viikkoa ja olen jo kolmatta kesää täällä samassa pai kassa En tiedä täällä paljon mitään mitä muualla maailmassa tapahtuu Tämä on kovin yksinäinen ja pieni paikka joku pieni farmi yksi siellä toinen täällä ja jokainen tekee työtä omalla tilkullaan ei ole mitään tie toa sosialismista eikä mistään huvi puolesta Miehet pelaavat palloa jos kus iltasella aikansa kuluksi vaan naisilla en tiedä olevan mitään hu vitusta muutakuin kirkko aina py häisin On kaksi pientä kirkkoa li kellä niin sinne kaikki aina rientä vät nuoret ja vanhat suuret ja pie net Ei täällä ole yhtään suomalaista muuta kuin minä Aina olen ollut ke säisin vaan minä en juuri perusta kirkkoon mennä Yksi pyhä jouduim me huonoihin väleihin emäntäni kanssa kun hän käski minua kirk koon pyhä iltapäivällä vaan minä en mennyt Sanoin että jalkani ovat kovin väsyneet tahdon levätä vähän aikaa kun olin saanut koko päivän tepastella suuren joukon kanssa Rouvan nenä oli hyvin solmullaan kun piika oli niin jumalaton ettei kirkkoon mene Kai lopetan taas tällä kertaa Ter vehdän kaikkia Toverittaren Iukijoi- ruja kotiin tultuaan kun kertoi miten vanha täti oli saada sydän halvauksen hänen siellä käynnis tään ja kehuskeli ettei hän enää toista kertaa mene tädin luo käy mään Hildalla oli itsemielessään sellainen ajatus etä Kalle mail ta ja avustajia suuria ja pieniä tääl- dollisesti ei tvkännyt koko kylä tä kesäasunnolta reisi sta joteii on parasta välttää sellaisia reisuja vastaisuudessa 1 1 ' 1 T T 1 ' kaisn onneniMiia )? iioisna im- koko asia on tykkänään hänen va aa paasien umem neiaMjui imu- rassaarii ]ij]ca a]]{0i: ja Vakuutti itseään sillä että on lian hänellä hyvä ammatti ja hy vä palkka ja hyvä maine ja oli ylösotettu kaikin puolin Palkkaa hän sai satakaksikymmentäviisi markkaa kuukaudessa ia liän ar- yeli että kyllä he sillä rahalla miss' 01 loppumaton avaruus? toimeen tulevat Kallen kanssa jos niin käy että Kalle kotoi pois ajetaan heidän naimishom mansa tähden Näissä toiveissa Hilda työs kenteli päivät toisensa perään kunnes tuli aika jolloin Kallen oli mentävä arvannostoon Kalle oli aina kertonut Hildalle että Onko kuolo jatko elämän o-::: !„ tai nnkn lenn iiänikninen ? SlLLCl JllCIllICclU JKlJlllllJll illiX I -J hän on käynyt arvannostossa Sellainen odotusaika tuntui Hil dalle vähiin pitkäveteiselle mut ta kuluthan aika sentään toivoes sa Arvannosto-aika läheni lähene mistään jä vihdoinkin tuli aika jolloin Kallen oli mentävä nosta maan arpaa Hildaa pelotti ko vasti se että jos sattuisi nouse maan arpa Kallelle ja hänen oli si mentävä kolmeksi vuotta va kinaiseen väkeen Se olisi kau hean pitkä odotusaika Siksi Hil da päätti ottaa selvän varmuu den siitä heidän naimishommas taan ja puhui siitä Kallelle Kal le myöntyi Hildan ehdotukseen ja niin mentiin kuulemaan mitä Kallen isällä on sanomista Kaki jäi kuin tuomittu seiso maan ovipicieen saamatta sanaa suustaan Hilda ymmärsi etta vas- Mutt' kysymykseeni tähän tatkaa pois kieräily totuutta vaadin mä: — Miss' on jumalien asuinsija? Se onko yläpuolia eetterin jonne silmä tutkijan ei ylty Miss' on hornan kuilu — helvetti mi ijänkaiken sammumatta palaa tuo vaiva ihmissieluin poloisten' Te uskon tieteilijät vastatkaa: maan päällä sisälläkö tai sen alla? Sen tietääkö vainajat vaan haudoissaan ? MIKAEL RUTANEN Erään työläistytön elämäkerta — Me olemme Kallen kanssa päättäneet että menemme avio liittoon Onko teillä mitään sitä vastaan? Hilda huomasi heti ensi sil mäyksestä että isällä on paljon kin sitä vastaan mutta odotti rauhallisena vastausta Kalle y :iU' sanoa myöskin jotain puo lestaan mutta samalla ankara isä Uusi toiminta-ala naisille New Yorkin valtiossa on hil jan hyväksytty laki joka määrää perustettavaksi liani maslääkärt kouluja naisille Opilaiden jotka pääsevät näille kursseille täytyy olla vähintäin yhden vuoden kor keaakoulua käyneitä Kuitenkaan eivät nämä naiset saa täyttä ope tusta hammaslääkärin toimeen eikä heillä ole lupa harjoittaa hammaslääkärin tointa kaikessa laajuudessaan Heidän tehtävän- sä on vaan ulkonaisesti valvoa hampaiden terveyttä puhdistaa hampaita ulkonaisesti j n e Heidän toimensa tulee olemaan se että pitävät huolta kansakoti lulasten hampaista Kumoamaton todistus — Te sanotte että naiset eivät kestä yhtä paljon kuin miehet? — Eivät kestä — Te väitätte että be eivät voi kestää tavallisesta poikkeavaa hen kistä ponnistelua eikä ruumiillista vä symystä — että heiltä puuttuu tar moa kärsivällisyyttä ja sitkeyttä? — Aivan niin — Näettekös tuon pikku naisei vinsi nvpn auki ia tävdellä voi- tuolla? maila työnsi Hildan kamarin o- _ oletteko koskaan tavannut ke- vesta ulos nimitellen samalla häntä lutkaksi ja miksi vaan o- Hilda ryhtyi toimeensa ja kaik ki sujui mainion hyvin ja kaikki joutohetket mitä Hildalla oli I " käytti Kalle hvväkseen puno- is-irj Anna Aro maila sitä köyttä jota oli jo rip- sasi (Jatkoa) pikonluajalla "alkanut punomaan — Vai olet sinä minun poikani Hildan tulo tädin luo oli kum- Elämä Hildan ja Kallen mielestä viekotellut Ulos täältä ja pai- mnHinen Täti pi tuntenut pnään tuntui siltä kuin olisivat he elä- kalla! huusi hän raivoissaan Hildaa ollenkaan sillä Hildan e- neet paratiisissa Hilda vaan tah- Hilda pelästyi kovasti eikä tien- julkaisua varten talin miestä joka olisi kestänyt kai ken sen mitä hän on kestänyt? — Häh? No kukas ja mikäs hän sitten on? — Hän on niiden rakkausromaa nien lukija ja arvostelija joita lähe tetään erääseen kuukausijulkaisuun